Reportaasit
28.11.2018

Kaikki Suomen poliisit koulutetaan hervantalaisessa lavastekaupungissa suljettujen ovien takana: "Vastassa voi olla mitä vaan"

Teksti:
Lassi Vihko
Kuvat:
Venla Tirkkonen
  • Poliisiammattikorkeakoulun harjoituskaupungissa kadut ovat tyhjää täynnä. Kouluttajat tarkkailevat harjoituksia kadulta, rakennusten parvekkeilta ja katoilta.

Tampereen lähiössä sijaitsee tyhjä harjoituskaupunki, jossa poliisiopiskelijat treenaavat tositilanteisiin kuin toimintasankarit.

Bussi pysähtyy Tampereen Hervannan kaupunginosan keskustaan. Kadun toisella puolella korkea betoniseinä peittää taakseen Poliisiammattikorkeakoulun, eli kotoisammin Polamkin.

Pääsisäänkäynnillä vastaan kävelee poliisin virka-asuun pukeutuneita opiskelijoita. Näky on herättävä. Huomaan, miten suuren osan poliisin auktoriteetista olen tiedostamattani liittänyt tunnistettaviin vaatteisiin.

Tämä ei ole ihan tavallinen korkeakoulu. Koko alue on rajattu aidoilla, eivätkä portit ole avoinna ulkopuolisille. Tiluksille ei pääse edes Google Mapsin katunäkymän avulla. Ikoninen miekkaleijona koristaa päärakennuksen julkisivua.

Vierailu on tarkkaan valvottu. Koko ajan seurassamme on Polamkin viestinnän Mari Igarashi, joka johdattaa meidät tapaamaan haasteltavamme.

Odotamme opiskelijoita ruokalan edustalla. Tilan täyttää tuttu puheensorina. Kun käännän katseeni kohti ääntä, koko ruokasali on sinisenään poliisiopiskelijoiden uniformuista.

Mutkien kautta sisään

Harhaluuloista poiketen Polamkiin ei pääse sisään ainoastaan nostamalla penkistä SM-kultaa. Fyysistä osaamista painotetaan pääsykokeessa verrattain vähän.

Merkittävin osuus pisteistä jaetaan soveltuvuudesta, jota testataan psykologisten kokeiden sekä ryhmä- ja yksilötehtävän avulla. Kokeilla arvioidaan muun muassa hakijan psyykkistä tasapainoa, vuorovaikutustaitoja ja vastuunottokykyä.

Kirjallista koetta varten luetaan artikkelikokoelma, jonka perusteella kirjoitetaan essee.

Yksikään neljästä haastateltavasta opiskelijasta ei päässyt kouluun ensimmäisellä yrittämällä. H-hetkellä pitää pään toimia hyvin ja fyysisistä osuuksista tulla nappisuoritus.

”Prosessi on hyvin raskas ja pitkä, ja siinä on paljon odottelua. Se on itsessään ressaavaa ja testaa sitä, haluatko sä oikeasti tänne”, ensimmäisen vuoden opiskelija Katja Kaukonen sanoo.

Vaikka liikunnallinen osuus kattaa vain viidenneksen koepisteistä, on se haastateltavien mielestä ehdottomasti jännittävin osa pääsykokeita.

Kuntokokeeseen kuuluu 1 500 metrin juoksu, ketteryyskoe, ylätalja- tai leuan veto ja penkkipunnerrus. Jokaisessa osiossa hakija voidaan lähettää kotiin, jos suoritus ei täytä vaatimuksia.

”Saat kokeilla ketteryysrataa vain kerran. Jos epäonnistut, sulla ei ole toista mahdollisuutta – siinä on vähän äkkikuolemafiilis”, Kaukonen sanoo.

”Menin itse niin sanotusti kirjallisilla sisään. Mutta semmoinen ajatus on vielä olemassa, että jos olet poliisikoulussa, sun täytyy olla ihan sairaassa tikissä”, toisen vuotensa aloittanut Kalle Pitkämäki sanoo.

Poliisin peruskoulutus muuttui ammattikorkeakoulututkinnoksi vuonna 2014. Sen jälkeen hakijamäärät ovat kasvaneet lähes kaksinkertaisiksi. Tällä hetkellä Polamkissa on yhteensä noin tuhat tutkinto-opiskelijaa. Opiskelijoiden mielestä yksi syy ammatin houkuttelevuuteen on juuri koulutuksen muuttaminen korkeakoulututkinnoksi.

Toisaalta poliisin maine on saanut viimeaikoina kolhuja poliisijohdon oikeudenkäynnin ja rasistisena pidetyn suljetun Facebook-ryhmän vuoksi. Tähän haastateltavat opiskelijat eivät kuitenkaan halua ottaa kantaa.

”Tuntuu, että ammatti on paljon enemmän esillä esimerkiksi Poliisit-sarjan ja somen kautta. Uskoisin, että tietoisuuden leviäminen vaikuttaa monella siihen, että päättääkin hakea”, opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Johanna Nurmi sanoo.

Hieman yllättäen yhdellekään haastateltavista opiskelijoista Polamk ei ole ensimmäinen koulu, jonka he ovat käyneet. Joukosta löytyy putkimies, hieroja ja sairaanhoitaja. Nurmi puolestaan opiskelee Polamkin lisäksi Itä-Suomen yliopistossa oikeustiedettä.

Kohti epämukavuusaluetta ja sen yli

Poliisin tutkinto kestää kolme vuotta, josta kokonainen lukuvuosi vietetään työharjoittelussa. Aluksi perehdytään muun muassa virkavaatteiden käyttöön ja tiedonhakuun.

”Paljon mietitään, miksi on halunnut tänne, millainen ihminen on ja mitä haluaa poliisina saavuttaa – tosi paljon itsetutkiskelua”, Katja Kaukonen avaa.

Varsinainen opiskelu alkaa oikeusopinnoilla, toimivallan kurssilla ja liikennevalvonnalla. Virka-asunsa opiskelijat saavat ensimmäisen periodin jälkeen.

”Varmasti jokainen opiskelija, joka on pienestä pitäen haaveillut poliisintyöstä, muistaa sen hetken, kun ensimmäisen kerran sai vetää poliisin haalarin päälleen. Saattaa olla, että siinä silmäkulma hieman kostui”, Johanna Nurmi kirjoittaa Polamkin opiskelijablogissa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Poliisin entinen palveluspistooli Glock 17. Aseen muovista kopiota käytetään apuna esimerkiksi lähitaisteluharjoituksissa.

Ensimmäisenä vuonna toiminnalliseen harjoitteluun kuuluu ajo-opetusta, jota harjoitellaan sekä siviiliautolla keskustassa että koulun liukasradalla. Teknisessä tutkinnassa opetellaan esimerkiksi valokuvaamista ja näytteenottoa rikospaikalta.

Myöhemmin kampuskierroksella pääsemme katsomaan lähitaisteluharjoituksiin tarkoitettua tatamisalia. Sen varustehuoneesta löytyy muun muassa muovisia aseita, käsirautoja ja pippurisumutepulloja – tai poliisikielellä ”voimankäyttövälineitä”.

”Harjoituksissa voi joutua tekemään hyvin nopeasti päätöksiä siitä, mitä voimankäyttövälinettä käyttää. Tilanteen jälkeen pitää perustella, miksi kyseisessä tilanteessa päätyi tähän ratkaisuun”, Nurmi sanoo.

Kaikki saavat Polamkissa saman peruskoulutuksen. Sen jälkeen valmistuneet hakevat niihin työtehtäviin, joihin itse haluavat sijoittua. Poikkitieteellisyys on opintojen aikana mahdollista, mutta vapaasti valittavia opintoja kuuluu tutkintoon vaatimattomat kymmenen opintopistettä.

Opiskelijoiden mukaan hyvä yhteishenki ja luottamuksen ilmapiiri tarjoavat turvallisen ympäristön koulutukselle, jossa välillä täytyy poistua omalta mukavuusalueelta. Nurmen mielestä itsensä haastaminen on samalla sekä parasta että kauheinta opiskelussa.

”Esimerkiksi kolmen tonnin juoksu oli epätoivoista tuskastelua maaliviivaan asti. Kun juoksu oli ohi, oli tyytyväinen, että se tuli tehtyä,” Nurmi sanoo ja jatkaa:

”Toki se valmentaa hyvin työhön. Ei sielläkään voi sanoa, että mulla ei ole tänään sellainen fiilis, että jaksaisin ottaa ketään kiinni. Että siirretään ensi tiistaille.”

Poliisin työssä pitää tottua fyysiseen rasitukseen ja vaarallisiin tilanteisiin. Harjoituskaupungissa suoritettavat tehtävät voivat olla stressaavia, vaikka tietää, että turvallisuutta valvotaan.

”Tilanteet jäljentävät tosielämässä vastaan tulevia keikkoja. Vastassa voi olla mitä vaan. Jos olet menossa hakemaan tuttua ja yleensä mukavaa päihtynyttä, voi henkilö käyttäytyä arvaamattomasti”, Kalle Pitkämäki vertaa.

Taistelu Alkosta

Viestinnän Mari Igarashi johdattaa meidät kohti vierailun päänumeroa: piiritystehtävää harjoituskaupungissa. Ennen alueelle menemistä seuraamme lyöttäytyy kaksi ylikonstaapelia.

Kolmikko ohjeistaa, että monipartioharjoituksen aikana ei saa ottaa kasvokuvia opiskelijoista. Myöhemmin myös tilanteesta kuvatut videot täytyi poistaa taustalla kuuluvan radioviestinnän vuoksi.

Harjoituskaupungin porteista kulkiessa tuntuu kuin olisi astunut keskelle elokuvan lavasteita. Kävelemme alas aavemaisen autiota katua, jonka molemmilla puolilla on identtisiä harmaita pienkerrostaloja.

Panttilainaamo Weli håpea, valuutanvaihto Honey money, Anjan kukka – lavastekaupungin kaupat on ristitty mielikuvitusta kaihtamatta. Markun bubin edustalla seisoo kouluttajia seuraamassa harjoituksen kulkua.

Kadun toisella puolella Alkon edessä hoipertelee peruukkipäinen kylpytakkiin pukeutunut pyssymies. Lähellä norkoilee myös pipopäinen nainen tuulipuvussa.

Kouluttaja kertoo, että tässä harjoituksessa poliisipartioiden tarkoitus on piirittää Alko ja pidättää ”kohdehenkilöt”.

Odotamme jännityksellä harjoituksen alkua. Hervannan valtaväylältä kuuluu rauhoittavaa autojen hurinaa.

Yhtäkkiä Alkon edestä kuuluu lähes tärykalvot poksauttava pamaus. Käännyn pelästyneenä kohti ääntä. Peruukkipään ase ei ollutkaan pelkkä lelu.

Toinen laukaus pistää korvat soimaan. Kouluttajien radiopuhelimista alkaa kuulua rätisevää puhetta, kun partiot keskustelevat laukauksista.

Epäilyttävä parivaljakko löntystelee sisälle Alkoon. Pian kadun molempiin päihin ilmestyvät poliisiautot ja alue eristetään.

”Astukaa ulos, kädet näkyvillä”

Nelipäinen poliisijoukko alkaa lähestyä lyhyttä kadunpätkää, jonka varrella vallattu viinakauppa sijaitsee.

”Täällä on kaksi aseistettua henkilöä Alkon sisällä”, ilmoittaa yksi joukkueen jäsenistä radiopuhelimeensa.

Pyssymies maleksii ulos ja alkaa puhua kännykkäänsä.

”Mitä sä haluat sun pizzaan?”, hän kysyy Alkoon linnoittautuneelta rikoskumppaniltaan. Kaupanvaltaus on ilmeisen nälkäistä puuhaa.

Puhelun aikana poliisi yrittää turhaan ottaa kontaktia aseistettuun mieheen. Tämä palaa pian takaisin myymälään.

Poliisiopiskelijat laativat yhteisen toimintasuunnitelman. Hakeudun lähelle kouluttajia, joiden radiopuhelimista kuuluu opiskelijoiden keskustelua:

”Pyritään käskyttämään kohdehenkilöt ulos Alkosta neuvottelemalla. Varasuunnitelmana mennään tarkistamaan, että Alkossa ei ole sivullisia.  Hätäsuunnitelmana sisäänmeno ja vaarallisen toiminnan pysäyttäminen ampuma-asetta käyttämällä.”

Nelipäinen etujoukko odottaa tovin, jotta kaikki partiot ovat oikeilla paikoillaan ja suunnitelman toteuttaminen voi alkaa. Ilmapiiri on jännittynyt. Opiskelijat ovat silmiin nähden äärimmäisen keskittyneitä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Alko on piiritetty. Neuvottelutilanne vaatii poliisiopiskelijoilta toimivaa kommunikaatiota, nopeaa reagointikykyä ja ennen kaikkea malttia.

Tuuliasuun pukeutunut nainen raottaa Alkon ovea.

”Astukaa ulos, kädet näkyvillä!”

”Minkä takia?”

”Sen takia, kun poliisi käskee!”

Poliisi käskee. Tuu ite tänne!”

”Tule ulos kädet näkyvillä. Poliisi on varautunut ampuma-aseen käyttöön.”

Nainen hivuttautuu ulos Alkosta ja kävelee hitaasti kohti poliisia. Asetelma on kuin suoraan Sergio Leonen lännenelokuvasta. Näen mielessäni kameran leikkaavan sankarin ja roiston intensiivisten katseiden välillä. Nainen ujuttaa huomaamattomasti kätensä takin sisään.

”KÄDET POIS TASKUSTA!”

Napakka käsky on tehokas, ja epäilty nostaa kätensä vikkelästi pystyyn. Poliisit lähestyvät ripeästi epäiltyä, ja saavat hänet hetkessä rautoihin. Pattitilanteeseen joutunut rikoskumppani joutuu itsekin jättämään leikin kesken ja astelee poliisin luokse.

Hätäsuunnitelmaa ei tarvittu ottaa käyttöön.

”Tärkeää harjoituksissa on turvallinen toiminta. Usein kokemattomilla poliiseilla on tapana mennä turhan innokkaasti tilanteisiin, nyt osasivat olla aika rauhallisesti”, poliisin kenttätyön ylikonstaapeli Jari Saari arvioi ja jatkaa:

”Tilannejohtaja oli jossain hevonnevalla. Hän olisi voinut olla enemmän keskellä tapahtumia.”

Hervanta – Shangri-La

Polamkin liikuntatiloissa on mahdollista harrastaa uintia, salibandya tai vaikka judoa. Opiskelijoilla on mittavien liikuntamahdollisuuksien lisäksi oma ampumatoimikunta, jotta opiskelijat pääsevät harjoittelemaan aseenkäyttöä myös koulun ulkopuolella.

Koulutusrakennusten lisäksi alueella on seitsemän asuinkerrostaloa korkeakoulun opiskelijoille. Kerrostaloja käytetään myös opetuksessa: esimerkiksi A-rakennuksen kerhotila Pilkku sopii erinomaisesti ravintoloissa tapahtuvien ongelmatilanteiden harjoittelemiseen.

Pilkku on myös suosittu juhlatila. Kun astumme sisään nuhjuiseen ja pimeään kapakkaan, Kaurismäen inhorealistiset kuvaukset lama-ajan soittojuomaloista tulevat välittömästi mieleen.

Baarikierroksen aikana hymy on herkässä. Sisustuksen kärkeen nousevat seinälle piirretty karikatyyrinen ”kenttä sika” -poliisisetä ja biljardihuoneen Karjalan maailmanmestari 1995 -mainosjuliste.

Pilkun itseironinen ja kotoisan tunkkainen sisustus yllättää myönteisesti. Täällä voisin hyvin nähdä itsenikin tuopilla kavereiden kanssa.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen

Aikamatka 90-luvulle. Pilkun biljardihuoneen aitiopaikalle on nostettu poliisin virallinen symboli, miekkaleijona.

Stop. Korkeakoulun porttien takana seisovat alueen betonibrutalistiset asuinkerrostalot. Suuri osa koulun opiskelijoista asuu niissä.

Fyysisesti ja henkisesti kuluttava koulu tarvitsee vastapainokseen tiiviin yhteisön, jonka kanssa voi purkaa vaikeitakin hetkiä.

Kalle Pitkämäen mielestä Polamk antaa paljon, jos heittäytyy harjoituksiin täysin rinnoin.

”Olen sellainen ihmistyyppi, joka rakastaa jännitystä. Ja varsinkin sitä, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Työ on välillä vaarallistakin, mutta oikeastaan hakeuduin kouluun, koska haluan tehdä merkityksellistä työtä.”

”Kyllä sen tuntee, kun kolahtaa. Kun on tänne päässyt, tuntuu kuin olisi kotiin tullut”, Johanna Nurmi sanoo.

Opiskelijoiden kuvailujen perusteella Polamk on Hervannan harmoninen Shangri-La. Katja Kaukonen yhtyy ylistyskuoroon.

”Usein, kun ajan keskustasta koululle, tulee semmonen fiilis, että olen niin kiitollinen siitä, mihin saan joka päivä tulla.”

Polamkissa ei ainoastaan opeteta poliisin ammatissa tarvittavia taitoja, vaan rakennetaan yhteistä poliisi-identiteettiä. Opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan sinihaalarit kuvastavat poliisi-instituution jaettuja arvoja ja toimintatapoja.

Vierailun jälkeen Mari Igarashi saattaa meidät takaisin vastaanottotiskille, jolle jätämme kulkukorttimme. Ovi lukkiutuu takanamme. Päärakennuksen ruokalan eloisa puheensorina on vaihtunut parkkipaikan mietteliääseen hiljaisuuteen. 

Lue lisää:

"Poliisi varustautuu vastarintaan" – Taiteilija videokuvasi mellakkapoliisia kolmen vuoden ajan

Taiteilija Annika Rauhala pohtii, militarisoituuko poliisi, koska se pelkää poliittisen vastarinnan kasvavan Suomessa. (1/2018)

Tulta päin

Ampuma-aseilla on julma maine, mutta niiden parissa toimiville kyse on arkisista esineistä, jotka synnyttävät turhaa kiihkoilua. Mitä aseella koskaan ampumaton voi ymmärtää tappavista työkaluista? (3/2015)

Löytömatka akateemisen kyykän MM-kisoihin

”Tärkeintä ei ole voitto vaan Jaloviina.” Tampereen Hervannassa on tiukka pakkaspäivä, mutta teekkarikampuksella tunnelma on kaukana kylmästä. Akateemisen kyykän MM-kisat ovat alkaneet. (2/2018)