Ilmiöt
03.03.2011

Kaupunki, jota ei koskaan rakennettu

  • Bertel Jung palkattiin Turun ensimmäiseksi asemakaava-arkkitehdiksi tavoitteena Suur-Turun luominen. Asemakaava oli Jungin Turun ajan tärkein työmaa. Kun hanke suurista suunnitelmista huolimatta hyllytettiin 1925, erosi Jung pettyneenä virastaan. Hän muutti takaisin Helsinkiin ja suunnitteli veljensä Valterin kanssa mm. Hotelli Tornin. Kuvassa Valter Jungin ja Carolus Lindbergin Turun diagonaalikatusuunnitelma vuodelta 1919.

Turun Suomalainen Yliopisto oli 1920-luvulla vähällä tulla rakennetuksi osaksi Turun uutta läntistä monumentaalikeskustaa. Iloisella vuosikymmenellä Suur-Turkua suunniteltiin eurooppalaisten suurkaupunkien hengessä.

Juhana Herttuan puistotie kaartaa Turun satama-alueella epämääräisen varastoalueen lävitse. Eikö Suomessa asuneelle kuninkaalliselle olisi voinut antaa prameammankin tienpätkän tästä kaupungista?

Kyllä, annettiinkin. Mahtipontinen bulevardikatu sitä reunustavine massiivisine kivitaloineen ei vain koskaan tullut rakennetuksi.

Eurooppalaiset kaupungit olivat kasvaneet ja uudistaneet rakennuskantaansa reippaalla otteella koko 1800-luvun ajan. Suomessa uudistuksiin herättiin vasta 1900-luvun alussa, kun Suur-Helsingin rakennushanke syntyi jatkeeksi Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmaan.

Berliinistäkin oppia hakenut arkkitehti Bertel Jung oli hankkeessa mukana, mutta saadessaan paikan Turun ensimmäisenä asemakaava-arkkitehtina haasteenaan Suur-Turun asemakaavan luominen, jätti hän Helsingin.

Jungin tehtäväksi tuli suunnitella kaupungin satamaa ja laajennusta läntisiin osiin. Kasvava kaupunki tarvitsi niin liikehuoneistoja, asuntoja kuin rakennuksia vastaperustetulle yliopistolle.

Yliopiston hallinnassa oli virkatalo Heikkilässä. Luonnollista olikin suunnitella kampusalue sinne.

Aurajokisuuta hallitseva Turun linna jää nykyään satama-alueen varjoon, mutta 1920-luvun suunnitelmassa se oli keskeisessä asemassa. Jungin ideana oli yhdistää "muistomerkki sivistyksen ensimmäisestä jalansijasta maassamme" uuteen suomalaiseen yliopistoon.

Liki sata metriä leveää bulevardia reunustavat suunnitelmassa korkeat kivikorttelit, joiden taakse olisi rakennettu vuokrataloja huutavaa asuntopulaa paikkaamaan.

Suunnitelma eteni niin pitkälle, että se esitettiin vuonna 1923 yleisölle Göteborgin kansainvälisillä messuilla. Engelin ruutukaavaan sulautettu ehdotus otti huomioon kaikki kasvavan rantakaupungin vaateet. "Cityksi" kutsutulle alueelle tuli sijoitetuksi niin ratapiha ja satama kuin valtava määrä liikehuoneistoja ja massiivinen yliopistokeskittymä.

Sukupolvien shakki ruutukaavalla

Jungin suunnitelma oli linjassa aikansa muiden hankkeiden kanssa.

Muutamaa vuotta aiemmin, vuonna 1918, Eliel Saarinen oli suunnitellut Turulle komean kaupungintalon nykyisen pääkirjaston uudisosan viereiselle tontille. Kaupungintalo liittyi olennaisesti Saarisen murtokatusuunnitelmaan, joka olisi avannut Linnankadun ja torin välille uuden leveän kauppakadun.

Ongelmaksi koituivat kuitenkin Läntisen Rantakadun arvotalot, joiden säilyttämisen kannalla olivat Bertel Jung ja arkkitehti Lars Sonck. Eliel Saarinen puolestaan piti Bassinin ja Engelin suunnittelemia uusklassisia kivitaloja vanhanaikaisina ja olisi ollut valmis surutta jyräämään ne suunnitelmansa alta.

Niinpä Helsingin rautatieasemaa muistuttava järeä rakennus torneineen olisi jättänyt alleen koko rantakorttelin. Myöhemmin Saarisen kaupungintalo yritettiin siirtää jokivartta alas lähemmäksi linnaa, jotta se olisi osunut uudelle diagonaalikadulle rakennettavan sillan kylkeen, nykyisen Martin sillan tietämille. Hanke kuitenkin kaatui, kuten useat Turun kaupungintalohankkeet sen jälkeenkin.

Myös 15 vuotta aiemmin valmistuneen Mikaelin kirkon ympäristöön piti nousta muhkea kivitalojen rypäs. Valmistuessaan punatiilinen, keskieurooppalaisia ritarilinnoja aavistuksen muistuttava kirkko nousi maisemasta yksinäisenä ja uljaana jättäen taakseen puutalokorttelit. Tällainen maisema oli kaikkea muuta kuin se, mitä kirkon suunnitellut Sonck tavoitteli, sillä hän oli innostunut itävaltalaisen Camillo Sitten yhtenäisen kaupunkikuvan ajatuksista.

Suunnitelman mukaan kirkon ympärille olisi rakennettu piparkakkujugendin hengessä seurakuntatalo ja koulu, mutta perustustöiden jäädessä kesken suunnitelmakin hautautui ja maisema jäi painajaismaisen avaraksi – ainakin Sonckin mielestä.

Yliopisto – kallioon vai kukkulalle?

Utopistiset rakennushankkeet eivät rajoittuneet vain 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Sotien jälkeen alkanut Turun tauti ahmaisi katukuvasta massoittain jugendia ja antoi tilalle toinen toistaan brutaalimpia kerrostaloja.

Vielä 1940-luvulla oli yliopistonkin sijoituspaikka epäselvä. Yliopiston kirjaston rakennustyöt päätettiin kuitenkin aloittaa 1947 nykyisen Kaupunginteatterin viereisellä tontilla, sillä sijainti oli keskeinen. Nykyään paikkaa hallitsee louhittu kallio ja siihen kiinnitetty tilataideteos.

Erik Bryggmanin suunnittelema kirjastorakennus piti louhia osittain kallion sisään. Raivaustöiden valmistuessa hanke jäädytettiin taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

1940-luvun lopulla yliopisto sai suuren lahjoituksen ja haltuunsa rakennuksia Nummenmäeltä, kun Kanadan Klondykessa kullanhuuhtojina rikastuneet veljekset testamenttasivat kotipaikkakunnalleen omaisuutensa. Tämä ele sinetöi myös Turun yliopiston kohtalon, ja jokirantaan kaavaillusta kirjastohankkeesta luovuttiin. Uudet uljaat yliopistorakennukset valmistuivatkin Vesilinnan kylkeen entiselle Ryssänmäelle, jonka nykyisin tunnemme Yliopistonmäkenä.

Turun yliopiston alati laajeneva kampusalue on viime vuosikymmeninä levittäytynyt Hämeenkadun molemmille puolille. Liukastellessaan ylös tiedon portaita ei moni ylioppilas tule ajatelleeksi, millaisten sattumien kautta sivistyksen kehto on saanut sijakseen juuri tuon paikan.

Turun taudin vaivoista huolimatta keskeinen ruutukaava säilytettiin kaupungin pohjapiirroksena. 1960-luvun jalkoihin jäi kymmeniä nykystandardein mitattuna arvotaloja ja 1970-luku toi mukanaan lähiörakentamisen omine ihanteineen. Nyky-Turkua on rakennettu – ja varsinkin suunniteltu – melkoisella pieteetillä.

Teksti: LIISA KYTTÄLÄ

Kuva: Turun kaupungin arkkitehtiosasto

Näitäkin Turkuun suunniteltiin

Suomen pankki yritettiin sijoittaa 1980-luvulla Turun yliopiston kirjastolle louhitulle tontille Kaupunginteatterin viereen. Hanke kuitenkin kariutui, kun pankkiverkostoa supistettiin.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä Ruissalon saarelle, nykyisen kansanpuiston alueelle suunniteltiin niin ulkoilmamuseota kuin lentokenttääkin, sillä maan arvo Ruissalossa oli pienempi kuin kaupungin liepeillä. Myös moottoritieyhteydet Turun lähisaariin olivat 1950-luvulla suunnitelmalistalla.

Wiklundin tavaratalon suunnitelma oli alun perin Alvar Aallon, jonka suunnittelema Turun Sanomien toimitalo on viereisessä korttelissa. Vuoden 1929 taantuma kuitenkin katkaisi hankkeen ja nykyinen Wiklund rakennettiin vuonna 1958.

Funkkis-tyylinen rautatieasema oli vuoden 1935 suunnitelmissa sijoitettu Aninkaistensillan kylkeen. Kupittaan asema taas kasvoi vuoden 1991 suunnitelmassa kokonaiseksi kauppakeskukseksi.

Elokuvakeskuksia Turkuun on pitänyt rakentaa useammankin kerran. Viimeksi kymmenen vuotta sitten kariutui Multiplexiksi kutsuttu hanke, jossa elokuvateatterirypäs olisi sijoitettu Kauppahallin kylkeen Eerikinkadun ja Linnankadun välille.

Toteutumaton elokuvateatterihanke oli myös Alvar Aallolla, joka suunnitteli vuonna 1928 Aurakadulle yli 800-paikkaisen kolmiparvisen teatterin Suomi-Filmille.

LIISA KYTTÄLÄ

Lähde:

Susanna Hujala, Päivi Kiiski-Finel ja Harri Andersson (toim.): Näkymätön kaupunki: toteutumattomia suunnitelmia 1900-luvun Turusta. WAM 2002.

Kuvat: Turun kaupungin arkkitehtiosasto.