Ajassa
26.03.2021

Kolme opiskelijatarinaa: Uimavalmentaja, laivasiivooja, kaivostyöläinen – puolet opiskelijoista työskentelee opintojensa ohella, ja vain puolet heistä alaansa vastaavissa tehtävissä

Teksti:
Roope Kinisjärvi
Kuvat:
Teemu Perhiö
  • Verneri Varho työskentelee opintojen ohella uimavalmentajana.

Kymmenet tuhannet yliopisto-opiskelijat käyvät töissä opintojensa ohella. Oli kyseessä sitten ”paskaduuni” tai asiantuntijatehtävä, kaikilla on yhteinen syy opiskeluajan uhraamiseen: rahan takii.

”Minua ärsytti, että en pystynyt ymmärtämään niitä asioita paremmin. Minulla oli tietynlainen pätemisen tarve, enkä pystynyt kunnolla keskustelemaan politiikasta, jos en ymmärtänyt sitä kunnolla.”

Verneri Varho, 25, päätti hakea opiskelemaan politiikan tutkimusta. Takana on nyt puolitoista vuotta poliittisen historian opintoja Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. 

Varho on tyypillinen generalisti. Tulevaisuuden työmarkkinat avautuvat edessä laajana, mutta suuntaa ei vielä ole. Varho opiskelee sivuaineenaan mediatutkimusta, sen yhdistäminen politiikan opintoihin voisi olla yksi mahdollisuus.

”Katson mikä alkaa kiinnostaa enemmän opintojen edetessä, ja alan hakeutua sitä kohti. Ehkä helpottaisi, jos tietäisi tässä vaiheessa jo mikä kiinnostaisi, mutta olen ottanut aika iisisti vielä sen suhteen.”

Tyypillisesti hänen kaltaisensa, korkeakouluopintojen alkuvaiheessa oleva nuori joutuu tekemään opintojensa aikana muita kuin oman alansa töitä. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan ole kaupan kassoja.

Noin puolet kaikista yliopisto-opiskelijoista käy töissä lukuvuoden aikana. Heistä 58 % on työssä, joka liittyy heidän opiskelualaansa. Tieto käy ilmi Opetus- ja ­kulttuuriministeriön Eurostudent VII -tutkimuksesta (2020).

Oman alan töihin päästään opintojen loppuvaiheessa. Silloin työntekoon alkaa myös kulua enemmän aikaa.

Eurostudentin mukaan 30 % yliopisto-opiskelijoista kokee, että työssäkäynti hidastaa opintoja. Se on toiseksi yleisin syy opintojen vaativuuden jälkeen. Työssäkäynti nousee suurimmaksi syyksi kolmantena lukuvuonna. 

Opiskelijoiden työssäkäynnillä on kaksijakoinen rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Yhtäältä työnteon katsotaan hidastavan valmistumista ja lyhentävän työuria, toisaalta opiskelijoita kannustetaan keräämään työ­kokemusta ja cv-merkintöjä varmistaakseen vahvemmat kilpailuasetelmat työmarkkinoilla valmistumisen jälkeen.

Opiskelijat ovatkin odotusten ristipaineessa: pitäisi opiskella kokoaikaisesti ja valmistua nopeasti työmarkkinoiden käytettäväksi. Se voi kuitenkin tarkoittaa tyhjää jääkaappia ja kasvavaa velkataakkaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Verneri Varho. Kuva: Teemu Perhiö
Armeijan ja yliopiston välillä Verneri Varho ehti työskennellä telineasentajana ja vauvauintiohjaajana.
 

Varho on uimavalmentaja. Hän valmentaa 9–11-vuotiaiden uimareiden kilparyhmää kolmesti viikossa, kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. Lisäksi kisoja on normaalivuonna viitisentoista, SM-kisat mukaan lukien.

”Minulla on vähän sellainen olo, että sain pikkuveljen siivellä tämän pestin. He odottivat minusta sukunimen perusteella varmaan enemmän.”

Varhon pikkuveli on SM-tason uimari. Nimi oli tuttu myös hänet palkanneelle seuran edustajalle, vaikka Varho ei sitä itse mainostanutkaan.

Varholla itsellään ei ole kilpauimarin taustaa. Jääkiekko, jalkapallo, skeittaus ja lumilautailu, niitä hän on harrastanut. 

”Juniorina uinti ei juurikaan kiinnostanut, mielestäni se oli ehkä tylsin harrastus ikinä.”

Loukkaantumiset ja kolme polvileikkausta muuttivat kuitenkin mielen. Hän huomasi, että uinti ei ole niin loukkaantumisherkkä laji.

Työ uimaopettajana on opettanut organisointia, vastuunkantoa ja johtamista. Näitä taitoja Varho yrittää hyödyntää myös oman alan työnhaussa.

Varho myöntää, että työn ja opiskelun yhdistäminen ei ole aina helppoa. Vaikka työt vievät alle kymmenen tuntia viikossa, ne kuitenkin aina katkaisevat päivän. Mieli alkaa siirtyä kohti illan harjoituksia jo iltapäivällä, ja taukoakin on hyvä pitää ennen hallille siirtymistä.

Varho ei valmenna pelkästään työstä saatavan palkan takia. Enemmän kyse on siitä, että hän nauttii uimareiden valmentamisesta ja heidän kehityksensä seuraamisesta.

”Tärkeintä on, että junnuilla on hauskaa.”

Kesäisin, kun uimarit ovat kesätauolla, hän työskentelee ympäripyöreitä työpäiviä kauhakuormaajan ohjaksissa enonsa yrityksessä.

”Valmentamisesta saatava palkka lähinnä helpottaa elämää. Kesätöissä sitten on enemmän rahallinen motiivi.” 

Uimavalmentajan työt eivät loppuneet pandemian alettua, vaan harjoitukset siirtyivät Zoomiin. Treenit olivat lähinnä kehonhallintaliikkeitä omalla painolla: kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, rapukävelyä...

”Se ei ollut miellyttävä kokemus. Kameran välityksellä ei näe kunnolla, mitä junnut tekevät, ja eihän siinä pääse tietenkään uimaan.”

Yliopistokin on ollut nyt vuoden etämoodissa. Moni Varhon kursseista muuttui suoraan kirjatenteiksi.

”Kävi vielä huono mäihä, eikä ollut edes mitään ­Zoom-luentoja. Henkilökohtaisesti etäopinnot ovat menneet ihan vituilleen”, hän puuskahtaa.

”Syksy meni aika löysästi, mutta nyt on päässyt vähän enemmän taas mukaan.  Nautin paljon enemmän vaihtoehtoisista opiskelutavoista, lukupiireistä, luennoista, keskusteluryhmistä ja tällaisista.”
 

”Henkilökohtaisesti 
etäopinnot ovat menneet 
ihan vituilleen.”
 

Koronapandemia on iskenyt opiskelijoihin kahdesta suunnasta.

Etäopintoihin siirtyminen on hidastanut monilla opintojen edistymistä, ja erityisesti palvelualojen hankala tilanne on vaikeuttanut työtilannetta. Myös harjoittelupaikkoja on ollut vähemmän tarjolla.

Jo aiemmissa talouskriiseissä on huomattu, että opiskelijoiden työllisyys elää vahvasti suhdanteiden mukana.

Maaliskuun alussa järjestetty koronainfo opiskelijoille ei tarjonnut juurikaan helpotusta.

”Infossa käsiteltiin toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoita samana ryhmänä, vaikka siihen mahtuu todella erilaisissa tilanteissa olevia opiskelijoita”, huomauttaa SYL:n koulutuspoliittinen asiantuntija Ainomaija Rajoo.

”Infosta odotettiin uutista helpotuksista opintopisterajoihin ja sosiaalitukiin, mutta konkreettiset toimet jäivät uupumaan.”

Kela seuraa opintojen edistymistä lukuvuonna 2020–2021 normaalisti, mutta koronaepidemian aiheuttama poikkeustilanne on hyväksyttävä syy opintojen hidastumiselle.

Edellisen lukuvuoden opintotukivalvonnassa kaikille opiskelijoille annettiin kaksi kuukautta ikään kuin ilmaiseksi. Myös lainanhyvityksen enimmäisopiskeluaikaan lisättiin yksi lukukausi. Tälle lukuvuodelle näitä lakimuutoksia ei ole vielä tehty. 

Maaliskuun alussa Suomen Pankki tiedotti, että opintolainaa nostettiin tammikuussa 2021 enemmän kuin yhtenäkään kuukautena aiemmin.

Samaan aikaan alle 25-vuotiaiden ansaitsema palkkasumma pieneni 13,1 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen, ja 25–29-vuotiaidenkin ikäluokassa 6,7 prosenttia. Myös toimeentulotukea on nostettu pandemian aikana aiempaa enemmän.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Venla Ellilä.
Venla Ellilä on oppinut laivalla toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa. Peräkkäisillä lähdöillä voivat olla opiskelijoiden bileristeily ja suuri harmonikkaristeily.
 

Korona laittoi uusiksi myös Venla Ellilän, 28, työkuviot. Vuodesta 2016 asti hän on tehnyt töitä siivoojana ruotsinlaivalla. Hupiristeilyt kuitenkin pysähtyivät viime vuoden maaliskuussa.

Ellilä palasi takaisin hoitotyön pariin, mutta toivoo paluuta laivoille, sillä tuntipalkka lisineen kasvaa yli kaksinkertaiseksi hoitotyöhön verrattuna.

Ellilä opiskelee kolmatta vuotta Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tulevalla lääkärillä on myös valtiotieteiden kandidaatin tutkinto. Ellilä koki kuitenkin valtiotieteilijän työllistymisen epävarmana.

”Minulla oli aika negatiivinen kuva, että se on sellaista jatkuvaa työnhakua, projektiduunia, CV:n päivitystä ja itsensä myymistä ja verkostoitumista. Kaipasin jotain varmempaa ja helpompaa.”

Mitä pidemmälle lääkisopinnot ovat edenneet, sitä enemmän Ellilästä on tuntunut siltä, että se on hänen juttunsa.

”Varsinkin nyt klinikkavaiheessa, kun näkee sitä työtä käytännössä ja pystyy kuvittelemaan itsensä lääkärin työhön. Kyllä tämä tuntuu ihan erilaiselta kuin aiemmat opinnot, generalistialoilla kukaan ei pysty osoittamaan ’tämä on se työ mihin sinä menet’.”

Ellilä alkoi tehdä hoitoalan töitä jo lukioaikana. Alan koulutusta hänellä ei ollut, ensimmäinen työpaikka järjestyi perhetutun kautta. Kesät kuluivat hoitotyössä kehitysvammaisten ja vanhusten parissa. 

Hieman paradoksaalisesti lääkäriopintojen aikana Ellilä ei ole juurikaan tehnyt enää hoitotyötä.  

”Hyvä ystäväni oli ollut monta vuotta töissä laivalla, ja olin kuullut häneltä hyvää laivatyöstä. Halusin vaihtelua hoitoalasta, koska olin tehnyt sitä työtä jo kuusi vuotta.”

Laivoilla vakituinen henkilökunta on viikon töissä ja viikon vapaalla. Kiireisimmille lähdöille ja sesongin ajaksi hankitaan lisätyövoimaa, joista suuri osa on opiskelijoita. Ellilä tekee kesät töitä samassa rytmissä vakituisen henkilökunnan kanssa, ja syksystä kevääseen yksittäisiä viikonlopun mittaisia vuoroja.

Laivatyön tavallista parempi palkkaus, alhaisempi verotus ja työntekijöiden verovapaa osto-oikeus houkuttelevat töihin Itämerelle. Viikonlopun mittaisesta työkeikasta tienaa tarpeeksi loppukuun tarpeisiin. Näin työt eivät juuri haittaa opintojakaan, kun töitä ei tarvitse tehdä arkipäivinä.

”Laivatyö on myös hyvä breikki opiskelusta, sillä laivalla ei ehdi miettiä koulujuttuja.” 

Työ on usein hektistä, ja töitä tehdään työvuoron eli passin ­aikana paljon.

”Laivalla ei ole oikeastaan väliä onko yö vai päivä, missään kohtaa ei tule sellaista hiljentymistä.” 

Hoitotyöstä niin kuin laivatyöstäkin on ollut paljon hyötyä myös tulevaisuuteen, Ellilä kokee.

”Varsinkin laivalla on oppinut toimimaan ihmisten kanssa missä tahansa tilanteissa.”
 

”Laivalla ei ole
väliä onko yö 
vai päivä.”
 

Opiskelijoilla tärkein motiivi työntekoon on toimeentulo. Yli 80 % työssäkäyvistä yliopisto-opiskelijoista tekee töitä rahoittaakseen elämistään ja puolet kokee, että heillä ei olisi varaa opiskella ilman työstä saatavaa tuloa. Keskimäärin yksinasuvan opiskelijan kokonaistulot ovat 970 euroa kuukaudessa. 

Sosiaalietuudet kattavat neljänneksen kuukausituloista, loput tuloista tulevat palkasta ja säästöistä (40 %), vanhemmilta ja puolisolta (10 %) sekä muista lähteistä (25 %), kuten opintolainasta. 

Vuonna 2017 valtion takaaman opintolainan määrä korotettiin 650 euroon kuukaudessa. Viiden vuoden tutkintoon voi nostaa enimmillään velkaa 31 200 euroa. Tavoiteajassa valmistuminen leikkaa lainasta enintään 6 200 euroa. 

Samassa opintotukiuudistuksessa vähennettiin tukikuukausia ja siirrettiin opiskelijat yleisen asumistuen piiriin. Tarkoituksena oli saada opiskelijat valmistumaan nopeammin, kun rahaa sai enemmän käyttöön. Rajoon mukaan uudistusten vaikutukset ovat epävarmoja. 

”Tutkintoihin käytetty aika on kyllä lyhentynyt, mutta myös yliopistojen rahoitusmalli on vaikuttanut tähän. Opintoja on järjestetty paremmin ja niiden suorittamista joustavoitettu. Entistä harvemmin syntyy tilanteita, että jotain kurssia järjestetään vain kerran vuodessa, ja opinnot venyisivät sen takia”, Rajoo selittää.

Suuri osa yliopistojen rahoituksesta tulee suoritetuista tutkinnoista. Mitä useampi opiskelija valmistuu tavoiteajassa, sitä enemmän rahaa yliopisto saa valtion kirstusta. 

”Opintotukikuukausien leikkaaminen on johtanut myös siihen, että opinnot voivat viivästyä tai keskeytyä, koska opiskelijalla ei ole varaa opiskella vaan hän joutuu tekemään töitä opiskelun sijaan.”

”Useilla hallituspuolueilla oli opintorahan tasokorotus viime eduskuntavaalien ohjelmassa, mutta tällä hetkellä korotusta ei ole näkö­piirissä.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Matti Vuorisalo. Kuva: Teemu Perhiö
Matti Vuorisalo erikoistuu opinnoissaan kallioperä­geologiaan. Alalle veti kiinnostus luonnossa liikkumiseen ja tutkimukseen, mutta hän ei halunnut biologiksi kuten muu lähisuku. Hakku lavastettu.
 

Matti Vuorisalo, 26, on gradua vaille valmis geologi. 

Ennen oman alan töihin pääsyä Vuorisalo teki töitä kaupan kassalla. Kesällä 2014 työtilanne oli geologian alalla heikko, eikä kesätöitä tahtonut löytyä oman oppialan ulkopuoleltakaan.

Lopulta hän sai kesäksi töitä lokalahtelaisessa lähikaupassa, johon hän päätyi henkilöstöpalvelun kautta.

”Hakijoita oli kaksi ja meidät molemmat valittiin.”

Harppaus kohti geologin töitä tapahtui kesällä 2017, kun Vuorisalo sai tutkimusavustajan töitä yliopistolta. Hänen tehtävänään oli toteuttaa raekoko­analyysejä Brasiliasta lähetetyille maanäytteille.

Joustava työaika johti pitkiin öihin geologian laitoksen laboratoriossa, ­sillä projekti piti saada valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä.

Chilessä vietetyn vaihtovuoden aikana työtilanne parani ja Vuorisalo pääsi kansainväliselle kaivosyhtiölle tekemään kairasydänraportointia Sodankylään. Itse näytteet oli otettu jo aiemmin talvella, jolloin maa kestää paremmin porauslaitteiston.

Kairausprojekteissa porataan syviä reikiä maan alle. Reiästä saadaan kallioperää edustava kairasydän, josta voi tutkia esimerkiksi kallioperän rakenteita ja alkuainepitoisuuksia.

Työstä oli muutakin hyötyä kuin työkokemus ja palkka.

”Sain työn ohessa kerätä dataa graduaiheeseeni. Tutkin kallioperässä olevaa siirrosta ja miten kallioperälohkot ovat liikkuneet tämän siirroksen suhteen historiassa, miten siirros käyttäytyy ja mikä on sen asento kallioperässä.”

Geologian alalla gradun tekeminen toimeksiantona yritykselle on melko yleistä. Useimmiten gradupaikkoja tarjotaan opiskelijoille kesätöiden jälkeen.

Gradun teettävä yritys saa opiskelijan työpanoksen suhteellisen halvalla, opiskelija taas valmiin graduaiheen ja aineiston sekä palkkaa. Hyvällä gradulla voi saada myös työpaikan.

Seuraavana kesänä työt veivät Vuorisalon taas pohjoiseen. Kemissä sijaitsevassa kaivoksessa luontoa näki vielä vähemmän, sillä 12 tunnin työpäivät kuluivat jopa kilometrin syvyydessä maan alla.

Neljän päivän työrupeamaa kaivostunneleissa seurasi kuuden päivän vapaat. Vuorisalon tehtäviin kuului analysoida tunnelissa tehtyjen räjäytysten jälkeen paljastuvan kallioperän kiven laatuja ja kartoittaa tunneliseinämiä.

Töitä riittäisi jo nyt, ja geologeja revitään töihin koulun penkiltä.

”Tunnen tyyppejä, jotka ovat tehneet gradua yli 10 vuotta. Olen kieltäytynyt työpaikoista, sillä haluan tehdä gradun valmiiksi ensin.”
 

”Olen kieltäytynyt 
työpaikoista, sillä haluan 
gradun valmiiksi ensin.”
 

Opintojen aikainen työkokemus, erityisesti koulutusta vastaava, ­lyhentää työttömyysaikaa valmistumisen jälkeen. Professioaloilla, joista valmistutaan tiettyyn ammattiin, oman alan työkokemusta kertyy opiskeluaikana enemmän kuin generalistialoilla.

Esimerkiksi kauppa-, hallinto- ja oikeustieteellisen opiskelijoista 60 % kertoo olevansa koulutusta vastaavassa työssä. Näillä aloilla on enemmän työhön liittyviä opintojaksoja ja harjoitteluita.

Opintojen aikaisella työnteolla on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia opiskelijoille itselleen. Paljon riippuu siitä, miten töiden ja opiskelun yhteensovittaminen onnistuu ja millaista työtä tekee.

Työn mielekkyydellä on iso vaikutus jaksamiseen, huomauttaa SYL:n ­Ainomaija Rajoo.

”Työ kuormittaa enemmän, jos töissä on pakko käydä tullakseen toimeen.”
 

Oikaisu 26.3. klo 19.29: Omaa opiskelualaansa vastaavassa työssä opintojen aikana on Eurostudent VII:n mukaan noin 58 % opiskelijoista, ei 53 %.
 

Lue lisää

Nuorille yhä pidempi työura ja yhä korkeammat eläkemaksut, mutta pienemmät eläkkeet – mitä jää jäljelle sukupolvien välisestä reilusta diilistä?

Eläkejärjestelmä perustuu tulevaisuuteen, jossa huomenna on aina paremmin. Tällä hetkellä tuo tulevaisuus tuntuu utopialta. Kaikki trendit ovat eläke­järjestelmän kestävyyttä vastaan. (5/2020)

Kun kesätöitä ei löydy, mitä jos vaan olisit itsesi pomo? – Tämä opiskelijan tulisi tietää yrittäjyydestä

Opiskelijat ja tutkijat kertovat yrittäjyydestä yliopisto-opintojen aikana. (2/2020)

Maisterit karkaavat Helsinkiin, kun Turusta ei saa töitä – "Jos yritykset tavoittelevat valmistuneita, on liian myöhäistä"

Lounais-Suomeen houkuteltiin 2019 jättikampanjalla lisää väkeä, mutta työilmoitusten perusteella korkeakoulutetuille ei ole tarvetta. 2000-luvulla yhä useampi turkulainen maisteri lähteekin tutkintoineen Helsinkiin. (4/2019)