Ilmiöt
17.02.2015

Kuinka luovutin munasoluni

Teksti:
Viivi Heikura
Kuvat:
Anja Karppinen

Lapsettomuudesta kärsivän ihmisen surua on vaikea käsittää. Onneksi avun antaminen on vain muutaman pistoksen päässä.

Kevättalvi 2012. Makaan sängylläni ja psyykkaan itseäni. Puolen tunnin kuluttua piikitän itseäni ensimmäisen kerran.

Olen annostellut hormonin valmiiksi injektiokynään. Kammoan neuloja ja verta.

Normaalisti naisella kypsyy kuukausittain yksi munarakkula, joka ovulaation jälkeen irtoaa ja on valmis hedelmöittymään. Pistosten tuloksena useampi munarakkula alkaa kypsyä, mutta kaikkiin munarakkuloihin ei välttämättä kehity munasolua.

Munarakkuloita kypsytetään useampia, jotta todennäköisyys hyvälaatuisten munasolujen saamiseen olisi parempi.  Punktiossa kerätyistä munasoluista valitaan paras, joka hedelmöitetään ja siirretään vastaanottajan kohtuun.

Lasta yrittävä pariskunta ei välttämättä edes ajattele lapsettomuuden olevan mahdollista heidän kohdallaan. Joka viides pariskunta kuitenkin törmää vaikeuksiin saada raskaus alkuun.

Jos raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa suojaamattomien ja säännöllisten yhdyntöjen aloittamisen jälkeen, tai mikäli raskaus keskeytyy toistuvasti, puhutaan lapsettomuusongelmasta. Tahaton lapsettomuus voi johtua miehestä, naisesta tai molemmista.

”Lapsettoman suru voi olla jopa syvempää kuin läheisensä menettäneen suru,” kertoo Fertinova-klinikan ylilääkäri Liisa Häkkinen.

Yksineläjän on vaikea kuvitella tuota tuskaa, mutta internetin keskustelupalstoilta voi lukea riipaisevia kokemuksia aiheesta. Keskustelut ovat raskautta ja vauvaa toivoville kuin tukiryhmiä.

Toiset yrittävät raskautta luomuna, toiset ovat panneet toivonsa hedelmöityshoitoihin. Kun joku saa raskaustestissä negatiivisen, muut lohduttavat tätä. He puhuvat avoimesti peloistaan ja suruistaan. Kun Googlen hakukenttään kirjoittaa hakusanaksi lapsettomuus, saa yli 800 000 hakutulosta.

Noin kuukautta ennen ensimmäistä hormonipistostani olen soittanut klinikalle ja kertonut hoitajalle, että haluan lahjoittaa munasolun. Hoitaja haastatteli minua lyhyesti puhelimessa.

Sain ajat lääkärille ja psykologille. He selvittivät, että ymmärrän, mihin olen ryhtymässä. Minut todettiin tutkimuksissa terveeksi ja kromosomeiltani normaaliksi naiseksi. Lopulta, allekirjoitettuani luovutussopimuksen, minut rekisteröitiin munasolujen luovuttajaksi.

Suomen hedelmöityslaissa määrätään, että jokaisen sukusolun luovuttajan tulee rekisteröityä. Luovutetusta munasolusta syntynyt lapsi saa 18 vuotta täytettyään mahdollisuuden selvittää luovuttajan henkilöllisyyden.

Hoidot ovat Suomessa niin uusi asia, ettei kokemusta tällaisesta vielä ole. Klinikan henkilökunta uskoo, ettei sukusoluista syntyneillä lapsilla ole tarvetta selvittää alkuperäänsä samalla tavoin kuin esimerkiksi adoptiolapsilla on.

Hämärän peittoon heidän elämänsä ensivaiheiden ei kuitenkaan pitäisi jäädä. Klinikan henkilökunta rohkaisee lahjasukusolusta syntyneen lapsen vanhempia kertomaan lapselle tämän alkuperästä sadun keinoin noin 4-vuotiaasta alkaen.

 

Munasolujeni vastaanottaja on suurin piirtein minun pituiseni. Hänellä on samanväriset hiukset ja silmät kuin minulla. Juuri muuta en tiedä.

Kuukautiskiertomme synkronoidaan. Vastaanottaja aloittaa tahollaan omat hoitonsa, ja minä makaan sängylläni keräten rohkeutta. Aiemmin päivällä hoitaja on näyttänyt minulle, miten injektiokynä toimii. Hän on käskenyt pistää iltakuuden ja kymmenen välillä.

Neula käy monesti vatsanahkani tuntumassa, mutta en kykene pistämään sitä läpi. Kello on muutaman minuutin yli kymmenen, kun vihdoin uskallan.

Hoidot kestävät pari viikkoa. Käyn muutaman päivän välein minua hoitavan lääkärin luona. Hän tarkistaa ultraäänellä, minkä kokoisia munarakkulat ovat. Vain kypsissä rakkuloissa voi olla munasoluja. Ne ovat niin pieniä, etteivät näy ultraäänessä.

Onnistun kasvattamaan vain vähän munarakkuloita, jotka saattavat sisältää käyttökelpoisen munasolun. Joudun pistämään itseeni ensin yhtä hormonia, jonkin ajan kuluttua toista. Kun munarakkulat ovat kypsiä, sovimme punktion. Viimeinen hormonipistos on irrotuspiikki, joka annetaan pari päivää ennen munasolujen keräystä eli punktiota.

Punktiossa saan suoneen kipulääkettä. Punktio voidaan tehdä myös paikallispuudutuksessa. Lääkäri kerää munarakkuloista munarakkulanesteen.

Munasolujen määrä tarkistetaan toimenpidehuoneen yhteydessä olevassa laboratoriossa saman tien. Muutaman tunnin kuluessa selviää, mitkä munasoluista ovat kypsiä. Kypsät hedelmöitetään saman päivän aikana, ja yksi tai kaksi alkiota siirretään vastaanottajaan kahden tai kolmen päivän kuluttua. Sitten odotetaan.

Punktion jälkeen lepään klinikalla vielä muutaman tunnin. Olo on pökkyräinen. Hoitaja tuo minulle lämpimän kauratyynyn. Saan myös mehua ja keksejä. Luen vieraskirjasta luovuttajien kokemuksia. Kirjoitan itsekin.

Turun Fertinova-klinikan ylempi kätilö Päivi Aitos kertoo, että sukusolujen luovuttajista on pulaa. Klinikkaan voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse tai lomakkeella netissä tai postilla.

Normaalipainoinen ja terve 18–35-vuotias mies tai nainen voi lahjoittaa sukusoluja Tampereella, Helsingissä tai Jyväskylässä. Turussa voi lahjoittaa ainoastaan munasoluja, mutta muilla Suomen klinikoilla voi luovuttaa myös spermaa. Lahjoituksesta maksetaan pieni palkkio.

Kolmen viikon kuluttua palaan klinikalle jälkitarkastukseen. Lääkäri on onnistuneesta raskaudesta niin innoissaan, että unohtaa kysyä minulta, haluanko tietää.

Oloni on vilpittömän onnellinen ja iloinen. En olisi uskonut voivani kokea mitään sellaista.

Kirjoittaja on luovuttanut munasoluja jo kolme kertaa.