Ilmiöt
29.02.2012

Kuka päättää kaupunkikuvasta?

Luottamushenkilöiden mukaan byrokratian rattaat seisovat kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksien edessä.

Toisin kuin voisi luulla, yksityiset maanomistajat eivät voi Turussa rakentaa mitä haluavat, vaan kaupunki säätelee kaikkea rakentamista kaavoituksella.

Eri päätöksentekoelimet, lautakunnat, kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto, päättävät kaikesta maankäytöstä kaupunkialueen sisällä.

Kaavaan taas voivat kaupungin luottamushenkilöiden lisäksi vaikuttaa myös tavalliset turkulaiset sen valmistelun eri vaiheissa.

Silti monelle on epäselvää, miten rakennukset käytännössä syntyvät, ja miten he itse voisivat osallistua kaupunkisuunnitteluun.

Lain kirjain

ja käytäntö

Kaikki rakennettu kaupungin alueella on lain mukaan demokraattisen päätöksenteon piirissä.

"Jo laki edellyttää kansalaisten kuulemista", muistuttaa Turun ympäristö- ja kaavoituslautakunnan puheenjohtaja Jorma Hellsten (sd).

Hänen mukaansa turkulaisilla on hyvät vaikutusmahdollisuudet oman ympäristönsä asioihin. Ongelmat vaikuttamisessa liittyvät hänen mukaansa lähinnä byrokratiaan, jota tavallinen kuntalainen ei välttämättä hallitse.

Turkulainen arkkitehti ja kaupunkisuunnitteluaktiivi Panu Savolainen näkee osallistumisessa vakavampia ongelmia.

"Kansalaisten rooli rakentamisessa on huomattavasti vähäisempi kuin se voisi olla. Lakikin edellyttää enemmän. Rooli ei ole sitä, mitä sen demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi olla."

Savolaisen mielestä kaupunkisuunnittelu ei etene Turussa ihmisten toiveiden mukaisesti, eikä tämä johdu pelkästään rakennusliikkeiden vastakkaisista intresseistä.

"Viralliset instituutiot eivät ole hyviä toimivien vaikutuskanavien rakentamisessa. Facebookissa toimiva epävirallinen Turun ympäristö- ja kaavoitusasioiden keskusteluryhmä on hyvä, mutta kaavoitusarkkitehdit kokevat, että kaupungin itsensä pitäisi tarjota parempia vaikutuskanavia."

Rakennusyhtiöiden

puristuksessa?

Hankkeet, jotka päätyvät suunnitelmasta valmiiksi rakennukseksi edustavat harvoin asiantuntijoiden käsitystä hyvästä suunnittelusta. Rakennusliikkeet käyttävät suunnittelussa merkittävää valtaa: ne tekevät talot ja suurimmassa osassa tapauksista myös myyvät niihin sisältyvät kiinteistöt.

Menneinä vuosikymmeninä Turun tauti muutti kaupunkikuvaa nimenomaan rakennusyhtiöiden ehdoilla.

Hellsten kiistää myyttinä sen, että rakennusliikkeet määräisivät edelleen Turussa, miten kaupunkikuva muuttuu.

"Rakennusliikkeiden kanssa haetaan yhdessä toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Toiminta on asiallista, eivätkä rakennusliikkeet sanele mitä rakennetaan."

Hellstenin mukaan rakennusyhtiöiden ja luottamushenkilöiden välinen yhteistyö on kompromissien etsimistä esimerkiksi rakennusten kerrosmäärien, pinta-alan ja pysäköinnin suhteen.

"Jos rakennusyhtiöt saisivat päättää, kaikki talot olisivat 12-kerroksisia", Hellsten irvailee.

Rakennusliikkeet voivat aina jättää tarttumatta kaupungin tarjoamaan rakennushankkeeseen, minkä johdosta jotkut asukkaiden näkökulmasta hyviksi katsotut suunnitelmat jäävät kannattamattomuuden pelossa toteutumatta.

Osallistumisen

umpikujat

Savolainen katsoo tiedottamisen olevan keskeinen tapa helpottaa osallistumista. Tästä on samaa mieltä myös Hellsten, joka kehuu kaupungin järjestämiä matalan kynnyksen keskustelu- ja tiedotustilaisuuksia hyvänä tapana pienentää osallistumiskynnystä.

Myös Turun asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen näkee tiedotuksen merkityksen suurena.

"Meidän kaavoittajien on panostettava kaavoitusprosessin ymmärrettävyyden lisäämiseen.

Demokraattisen säätelyn lisääntyessä valitettavasti myös kaavoituksesta tulee monimutkaisempaa ja vaikeammin ymmärrettävää."

Hintsasen mukaan useimmat turkulaiset osallistuvat ehkä kerran elämässään kaupunkisuunnitteluun ja silloin yleensä nimenomaan oman lähiympäristönsä kaavoittamiseen.

"Vain pieni osa haluaa seurata yleisemmällä tasolla kaavoitusasioita aktiivisesti", Hintsanen summaa.

Oikeiden tiedotuskanavien löytäminen tai edes oma mahdollisuus osallistua ei myöskään ole itsestään selvä asia. Osallistumisessa on havaittavissa myös sosioekonomiseen asemaan liittyviä eroja ja epätasa-arvoisuutta.

Turusta Helsinkiin "paenneen" kaupunkisuunnitteluaktiivi Jarre Parkatin mielestä pelkkä kaupunkilaisten äänen kuuleminen ei kuitenkaan välttämättä vie suunnittelua parempaan suuntaan.

"Ilman tarkkaa pohdintaa, kaupunkisuunnitteluproblematiikan ymmärrystä, hyvää tahtoa ja perusteluja kaupunkilaisten kuuleminen voi tarkoittaa suunnittelijoiden näkemysten perusteetonta jyräämistä."

Miksi aina harmaita laatikoita?

Turussa asukkaiden ehdoilla tehdyt, uskaltavat, energiatehokkaat ja autoilta rauhoitetut kaupunginosat loistavat toistaiseksi poissaolollaan.

Hellsten ja Hintsanen kuitenkin katsovat, että uudenlaisten korttelien suunnitteleminen on mahdollista täälläkin.

"Turun linnan läheisyyteen suunnitellun Linnakaupungin alueen kaavassa määrätään ekologisista energiaratkaisuista. Alueelle on suunniteltu myös 35-kerroksinen tornitalo", Hellsten kehuu.

Parkatin mielestä innovatiivisia ratkaisuja jarruttaa osin rakennusyhtiöiden halu rakentaa mahdollisimman halvalla mahdollisimman hyvin myyviä kohteita. Pienentämällä projektien mittakaavaa päästettäisiin pieniä porukoita rakennuttajiksi, mikä edistäisi hänen mielestään myös innovatiivisempaa rakentamista.

"Tarvitaan tiukempaa kaavoitusta yhteistyössä innovatiivisten taloarkkitehtien kanssa."

Ilman kansalaisten ja asiantuntijoiden säätelyä kaupunkitila menettää kiinnostavuutensa.

Parkatti kertookin erään helsinkiläisen kaupunkisuunnittelijan todenneen, että jos talot sallitaan suunnitella vapaasti, voi olla varma siitä, että jälki on yhtenäinen: likaisen valkoisen ja harmaan sävyjä.

Teksti: VEIKKA LAHTINEN

Kuva: LAURI HANNUS