Ilmiöt
13.03.2020

Kun kesätöitä ei löydy, mitä jos vaan olisit itsesi pomo? – Tämä opiskelijan tulisi tietää yrittäjyydestä

Teksti:
Maria Mäkituomas
Kuvat:
Venla Vaattovaara

Mitä jos et odottaisikaan haastattelukutsuja, vaan olisit itsesi pomo?

Kysymykseen ei voi olla törmäämättä, jos on opiskelija ja etsii kesä- tai sivutöitä. Itsensä työllistäminen pomppaa silmille niin Instagramin kuvavirrasta kuin bussipysäkin mainostaulusta.

Yrittäjyyteen kannustaminen on osa yhteiskunnassa yleistynyttä yrittäjyyspuhetta. Puhetapa sopii hyvin viimeisten 30 vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin työelämässä ja taloudessa. 

Epävakaus työssä on kasvanut. Työn ja vapaa-ajan rajat ovat hämärtyneet. Kaikkialla vaaditaan henkilökohtaista kasvua ja kehittymistä. Vastuuta on sysätty yksilöille ja työntekijöille. 

”Vakituinen ja kokoaikainen palkkatyö elämälle vakautta antavana instituutiona on joutunut kriisiin”, Turun yliopiston kasvatustieteiden tohtorikoulutettava Hanna Laalo sanoo.

Hän tutkii väitöskirjassaan yrittäjyyspuhetta.

Ajan henki näkyy yliopistoissa. Viisi vuotta sitten Turun yliopisto julistautui ”yrittäjyys­yliopistoksi”. Opiskelijoille on tarjolla avoimia yrittäjyysopintoja.

Tiedekunnilla on omat yrittäjyys- ja innovaatioyhteyshenkilönsä. Vuosittain järjestetään yrittäjyyspäivä ja jaetaan yrittäjyystekopalkinto.

Opiskelijat ovat yrittäjyyteen kannustamisen keskeistä kohderyhmää: tulevaisuuden tekijöitä ja uusia innovaatioita tarvitaan.

Yrittäjyys myös kiinnostaa: kolmasosa korkeakouluopiskelijoista voisi olla halukas työskentelemään yrittäjänä tulevaisuudessa. Tosin vain 2,5 prosenttia opiskelijoista työskentelee yrittäjänä tällä hetkellä.

Tiedot käyvät ilmi Opiskelijabarometrin yhteydessä toteutetusta Opiskelijasta yrittäjäksi 2019 -tutkimuksesta.

Vaihtoehtoja tuntuu kuitenkin olevan paljon – perustaisiko toiminimen, käyttäisikö laskutuspalvelua, mitä ylipäänsä voi myydä yrittäjänä? Entä onko pakko ryhtyä yrittäjäksi, jos ei saa töitä?

Tylkkäri selvitti, mitä opiskelijayrittäjän tulee ottaa huomioon.
 

Hommaa riitti.

Markkinointia opiskellut Tuomas Pitkänen valmistui Turun kauppakorkeakoulusta kesällä 2019. Opintojen ohella hän oli mukana perustamassa osakeyhtiötä. 

”Kaveriporukan kesken oli hyvä idea, jota lähdimme sitten kehittelemään.” 

Vuonna 2015 perustettu liikunta-alan yritys Hydrohex työllistää nykyisin viisi täyspäiväistä ja kolmesta viiteen osa-aikaista työntekijää. Pitkänen itse työskentelee tuotepäällikkönä.

Hän ei ollut ajatellut ennen opintojaan olevansa erityisen yrittäjähenkinen. Kaverit saivat hänet innostumaan osakeyhtiön perustamisesta. 

Tärkein motivaatio lähti kaveriporukasta, mutta opinnoilla oli oma roolinsa.

”Vaikkei kauppis mikään yrittäjäkoulu olekaan, siellä oppii tietynlaista bisnesajattelua. Ala valmistaa hyvin liiketoiminnalliseen puoleen, eikä yrityksen perustaminen tuntunut niin pelottavalta.”

Pitkänen sai perustamisvaiheessa talouspuolen vastuulleen. Se oli työlästä, etenkin kirjanpitoon piti uppoutua huolella. Toisin kuin kursseilla, opettajaa tai ketään muutakaan ei ollut neuvomassa.

Hän vakuuttaa, etteivät opinnot, vapaa-aika tai työ kärsineet, vaikka byrokratiaan tutustuminen veikin aikaa. Motivaatio oli korkealla ja hän koki homman mielenkiintoiseksi.

Osakeyhtiön lisäksi Pitkänen on tehnyt sivutyönään valo- ja videokuvausta. Sen laskutuksen hän on hoitanut laskutuspalvelun kautta.

”En etsinyt aktiivisesti toimeksiantoja, vaan tartuin toimeen aina tilaisuuden tullen.”

Yrittäjyyteen houkuttelee kaikista eniten mahdollisuus päättää omasta työstä. Se oli tärkein syy yrittäjyydestä kiinnostuneille opiskelijoille, jotka vastasivat Opiskelijasta yrittäjäksi 2019 -tutkimukseen. 

Myös Pitkänen pitää sitä työnsä parhaana puolena. Samalla se on työn haastavin osuus. Vapauden mukana tulee aina vastuu.

 
Monella opiskelijalla on kokeilunhalua yrittäjyyteen, mutta byrokratia saattaa ahdistaa. Eikö voisi toimia yrittäjänä ilman kaikkea säätämistä? 

Yhden ratkaisun pyrkivät tarjoamaan erilaiset laskutuspalvelut, joiden kautta toimitaan ”kevytyrittäjänä”. Sillä tavalla myös Pitkänen laskutti oman sivutyönsä.

Kevytyrittäjyys on yritysmäistä toimintaa, joka ei vaadi yrityksen tai välttämättä edes toiminimen perustamista. 

Kuulostaa epämääräiseltä, ja sitä se onkin. Lain mukaan kaikki työtä tekevät ovat joko yrittäjiä tai palkansaajia. Kevytyrittäjät eivät ole yksiselitteisesti vain jompaakumpaa. 

Käytännössä kevytyrittäjyys onkin markkinointi­termi, jolla viitataan työn laskuttamiseen laskutuspalvelun kautta. Työn ajankohta ja hinta määritellään itse.

Palvelu välittää verot ja lakisääteiset maksut eteenpäin. Vastineeksi se perii oman osuutensa, neljästä viiteen prosenttia laskun loppusummasta.

Rajoituksiakin on. Luonteeltaan työn on oltava palvelutyötä, sillä tavaroiden ja elintarvikkeiden myyntiin vaaditaan jo erillisiä lupia. 

Kevytyrittäjyydessä on paljon hyviä puolia, arvioi Turun yliopiston yrittäjyyden professori Jarna Heinonen. Hänen mukaansa laskutuspalvelun avulla voi kokeilla oman liikeidean toimivuutta.

”Sitä käyttämällä ei tarvitse sitoutua mihinkään.”

Byrokratiaa lukuun ottamatta kaikki muu on kuitenkin yhä omalla vastuulla.

”Vaikka kevytyrittäjänä ei tarvitsekaan vaivata päätään byrokratialla, pitää tietää, mihin ryhtyy.” 

Heinonen kannustaa opiskelijoita tutustumaan yrittäjyyteen ja kokeilemaan liikeideoita. Sen takia ei silti kannata jättää opintoja kesken.

”Yritystoiminnan lähteminen nousuun tuntuu varmasti kivalta, mutta viiden vuoden päästä opintojen keskeytyminen ei välttämättä ole asian väärti.”

 
Opintotukien tuloraja ei ole ainoa luku, joka opiskelijayrittäjän täytyy muistaa. Jos liikevaihto ylittää 10 000 euroa 12 kuukauden tilikauden aikana ja tehtävä työ on arvonlisäveron alaista, yrittäjän täytyy liittyä verohallinnon ylläpitämään ALV-rekisteriin. 

Jos liikevaihtonsa arvioi liian pieneksi ja 10 000 euroa täyttyy kesken tilikauden, alvit on maksettava takautuvasti.

Laskutuspalvelun käyttäjien on sisällytettävä ALV laskunsa loppusummaan riippumatta siitä, jääkö liikevaihto alle 10 000 euron, tai onko tehtävä työ edes luonteeltaan arvonlisäveron alaista. 

Laskutuspalvelua käyttämällä voi siis joutua maksamaan veroa, jota ei tarvitsisi periaatteessa maksaa. 

Jokaisen yrittäjän on myös hankittava itsenäisesti YEL-vakuutus eli yrittäjän eläkevakuutus, jos työtulon alaraja ylittyy. Vuonna 2020 raja menee 7 958,99 eurossa per vuosi.

Vaikkei minimiraja ylittyisikään, vakuutuksen voi hankkia vapaaehtoisesti. Vakuutuksen korkea hinta voi kuitenkin houkutella rajan alle jääviä työskentelemään ilman eläkkeen kartuttamista.

Työntekijöihin liittyvät ikävät maksut ovat ikäviä myös yrityksille. Houkutus muuntautua työnantajasta palveluita ostavaksi asiakkaaksi on suuri. Silloin vastuu ikävistä maksuista vierii työn suorittajan harteille.

Yksinyrittäjien määrä on kasvanut, eivätkä kaikki yritykset tähtää työnantajiksi. Työntekijän sijaan työhön halutaan pestata yhä useammin toinen yrittäjä.

Yrittäjäksi saattaa joutua tahtomattaan.
 

Kirjallisuustiedettä Turun yliopistossa opiskeleva Niko Nikkilä aloitti työt freelancerina keväällä 2017. 

Kaksi vuotta myöhemmin hän päätyi yrittäjäksi. Nikkilän työ koostuu pääasiassa pelikäsikirjoitusten laatimisesta ja pelialan verkkotoimittajana työskentelystä.

Aloite tuli firmalta, jolle hän teki töitä. Se kehotti freelancereita aloittamaan joko laskutuspalvelun käytön tai perustamaan toiminimen, eli ryhtymään yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi.

Nikkilällä ei lopulta ollut mitään yrittäjäksi ryhtymistä vastaan. Freelancerina toimiessaan hän oli nimittäin joutunut maksamaan enemmän veroja.

”Olisipa yrittäjäksi ryhtymisen keksinyt jo aiemmin.”

Hän mainitsee käyneensä henkilökohtaisesti yritysneuvonnassa ennen päätöstään ryhtyä yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi.

Siirtymävaiheessa Nikkilä laskutti kerran laskutuspalvelun kautta, mutta hän halusi perustaa toiminimen pikimmiten ja ryhtyä huolehtimaan kirjanpidosta itse. 

Toiminimellä on mahdollista vähentää tuloista toiminnan aiheuttamat kulut. Verkossa tehtynä toiminimen perustamisilmoitus kaupparekisteriin maksaa 60 euroa vuonna 2020.

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi Nikkilä ei halua käyttää laskutuspalvelua, on laskutuspalvelujen perimä osuus palkasta. 

”Prosentuaalisesti määrä ei ole suuri, mutta kun puhutaan euroista, opiskelijalle menetetty raha voi olla merkittäväkin.”

Jos laskutuspalvelun perimä palkkio on viisi prosenttia, 800 euron suuruisesta laskusta leikkautuu 40 euroa. Pidemmän päälle laskutuspalvelulle kertyvä summa voi kasvaa suureksi.

Kirjoittajana Nikkilällä on viikkotasolla deadlineja, mutta muuten hän saa päättää, milloin hän työskentelee. Opiskelun ja yrittäjyyden yhdistämistä on helpottanut työn ja muun elämän pitäminen erillään. 

”Yliopisto muodostaa tietynlaisen aikataulun. Työtunnit ovat aina pois opiskelusta ja toisin päin.”

Töitä on helppoa tehdä kotoa käsin, ja luentojen välissä voi työskennellä kirjastossa.
 

Itsensä työllistämisen kasvu muuttaa sitäkin, missä voi tehdä töitä. Yksinyrittäjät tekevät töitä usein kotona tai vaikka kahvilassa. Joskus virallisemmalle tilalle voi tulla tarvetta, esimerkiksi asiakastapaamisia ajatellen.

Toimitiloja, kuten työpisteitä ja neuvotteluhuoneita, tarjoaa esimerkiksi HUB Turku Vanhalla Suurtorilla.

HUB Turun puheenjohtaja Juhani Koivuviita kertoo, että yhdistyksen pääasiallinen tavoite on tukea yrittäjyyttä ja ammatillista kasvua. Netissä se mainostaa itseään ”yhteistyöskentelytilana ja kohtaamispaikkana”.

HUBissa pääsee verkostoitumaan, ja aloitteleva yrittäjä saa vertaistukea ja neuvoja. Tiloja voi varata niin säännölliseen kuin satunnaiseenkin tarpeeseen.

Tammikuisena perjantaina työpisteillään ahertavat muun muassa psykologi, muotoilija ja koodari.

Yrittäjyys on osa yhä useamman opiskelijan tulevaisuuden työnäkymiä, mutta moni myös vierastaa ajatusta. 

”Kulttuurissamme elää aivan liian vahvasti epäonnistumisen pelko”, Koivuviita toteaa. 

Samaa mieltä on HUBin pitkäaikainen jäsen, yrittäjä Artturi Elovirta.

”Yrittäjyyden voi ottaa markkinoiden tutkimisen kannalta, eikä vain pelätä sitä, jos sittenkin epäonnistuu.”

Sekä Koivuviita että Elovirta haluavat olla mukana luomassa ilmapiiriä, jossa kaikki rohkaistuisivat kokeilemaan kykyjään.
 

Yrittäjyyteen kuuluvat yksilönvastuun korostaminen ja vaatimus jatkuvasta itsensä kehittämisestä. 

On oltava dynaaminen, aktiivinen ja uusiutuva. Kaikki on saavutettavissa, kunhan tekee tarpeeksi töitä. Kunhan yrittää kaikkensa.

Nämä ajatukset puhuttelevat monia, mutta niihin tiivistyvät myös yrittäjyyspuheen ongelmat, väitöskirja­tutkija Hanna Laalo sanoo.

”Yksilöille on pidemmän päälle kuormittavaa ajatella, että kaikki on itsestä kiinni.”

Yrittäjyyspuhe on Laalon mukaan näennäisen neutraalia ja positiivissävytteistä. Sen avulla luodaan mielikuva siitä, että kyseessä on kaikille sopiva ideo­logia.

”Yrittäjyyspuhe ei huomioi kovinkaan hyvin sellaisia asioita kuin yhteiskuntaluokka tai sukupuoli”, Laalo toteaa.

”On tuhoisaa ajatella, että ei ole olemassa rakenteellisia ongelmia vaan ainoastaan yksilön ongelmia.”
 

Lue lisää

Turun yliopiston suunta haussa: Säilyykö Jukka Kolan kehuma yrittäjyyspainotus uudessa strategiassa?

Turun yliopisto työsti uutta strategiaansa vuonna 2019. Tuolloin pohdittiin, mitä käy yrittäjyydelle. (4/2019)

Brändää osaamisesi ja tule huomatuksi

Arvioiden mukaan noin 80 prosenttia työpaikoista on niin sanottuja piilotyöpaikkoja. Ne täytetään ilman avointa hakua suositusten ja verkostojen kautta. (1/2017)