Reportaasit
16.08.2018

”Kun pääsee merelle, voi jatkaa vaikka Uuteen-Seelantiin” – Akateeminen purjehdusseura tarjoaa seikkailuopintojen alkeet

Teksti & Kuvat:
Nella Keski-Oja
  • Sääilmiöiden tunteminen on purjehduksessa tärkeää, sillä tuuli voi kiihtyä yllättäen. Oskar Salmi (vas.) ja Ilari Graf säätävät purjetta.
  • Kaikki kunnossa! Oskar Salmi tarkistaa tilanteen.
  • Akateemisen purjehdusseuran logossa hamppuköysi ympäröi siipisoihdulla koristettua A-kirjainta.

Kesäillan letkeää lämpöä, merimaisemia, kiukkusalmiakkia ja pökerryttävää löyhkää. Iltareissu opiskelijaseiloreiden kanssa antaa kokemuksia kaikille aisteille.

"Tällä seilillä minä olen kapteeni, next to god”, Ilari Graf julistaa.

S/y Hampuusin kansi tuntuu ensikertalaisen jalkojen alla kiikkerältä. Olemme lähdössä Akateemisen purjehdusseuran kanssa iltareissulle.

Graf ei pullistele tittelillään turhamaisuuden takia. Hätätilanteessa kapteenin sana on laki, jota noudatetaan kyselemättä.

Merellä voi nimittäin sattua mitä tahansa. Neljä vuotta sitten seuran silloinen purjejolla kaatui Ruissalon edustalla ja kaikki veneessä olijat joutuivat veden varaan.

Onneksi paatti oli lähellä rantaa ja sivullinen poimi veneilijät talteen kaatuneen jollan päältä. Merihädästä kärsivät lopulta vain purjehtijoiden egot ja pohjamutaan juuttunut masto.  

TÄNÄÄN sää tuntuu mukavan leudolta, mutta tärkein uupuu – tuuli.

Päätämme taittaa alkumatkan moottorilla ja toivoa ilmavirran innostuvan, kunhan Pansion venesatama jää taakse ja Pohjoissalmi aukeaa pieneksi merenseläksi.

Sopivassa säässä Hampuusi pääsisi näyttämään parhaat puolensa. Seuran kapeana ja kevyenä koulutusveneenä se saa vauhtia pienelläkin tuulella ja liikkuu näppärästi aalloilla.

”H-vene on halpa, mutta hyvä kryssimään”, kapteeni Graf kehuu.

Kryssiminen tarkoittaa vastatuuleen purjehtimista siksak-kuviossa. Sana ei ole ensimmäinen eikä viimeinen purjehdusslangin helmi, jonka paatissa kuulee. Kun miehistö suunnittelee reissun etenemistä, puheissa vilahtavat venda, halssi ja jiippi.

”Usealle esineelle on monia nimiä, kuten lepuuttaja, pollari ja fendari”, Graf luettelee laitasuojapalleron lempinimiä.

Jos nyt ensin oppisi, kummalla puolella paattia on paapuuri ja kummalla styyrpuuri. Hampuusissa suunnat on avuliaasti maalattu sitloodaan pinnaa reunustaviin penkkeihin.

Kunpa ne muistaisi myös keulassa, kun on aika nostaa spinnu.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen

”Voisin jäädä tähän koko illaksi”, Oskar Salmi sanoo.

Ilari Graf kuvailee purjehtimista sosiaaliseksi retkeilyksi, josta voi aina oppia lisää.

Merimerkit tulevat tutuiksi Akateemisen purjehdusseuran purjehdus- ja navigaatiokursseja.

MATKAA on taitettu vasta hetki, kun on pakko kakoa.

”Mikä tuo haju on?”, Elli Kummala kysyy ja nipistää nenänsä etusormen ja peukalon väliin.

”Haisulisaari!”, Jami Kuusisto huikkaa ja osoittaa läheistä luotoa.

Valkoinen uloste peittää kalliota, ja syypää kuvottavaan löyhkään paljastuu nopeasti. Itämeren vihatuin lintu merimetso on vallannut Äijäkarin yli tuhannen lintuparin voimin.

Etova lemu luo hetkestä kehollisen kokemuksen vailla vertaa. Haju ei katoa, vaikka sulkisi silmänsä tai kääntäisi päätään siveästi tulosuuntaa kohden. Voihan turska.

Kuusisto kaivaa kajuutasta eväät:

”Klassinen pähkinöitä ja kiukkusalmiakkia -kombo, jos hatuttaa.”

KUN PISKUINEN luoto jää taakse, hohtavan veden äärellä muistaa jälleen, miksi niin moni haksahtaa purjehtimiseen. Täälläkin, aivan Naantalin öljyjalostamon ja voimalaitoksen kupeessa, vapauden tunne kihelmöi alaselässä.

”Kun pääsee merelle, voi jatkaa vaikka Uuteen-Seelantiin, jos niin haluaa”, Ilari Graf romantisoi.

”Tunnen olevani trapped, jos mulla ei ole merta ympärilläni. Olen ajatellut lähteä Tampereelle opiskelemaan, mutta siellä ei ole merta. Se kauhistuttaa”, Elli Kummala jatkaa.

Tyvenellä ei sovi unohtaa tuulta ja tyrskyjä. Moni nauttii mittelöstä luonnonvoimien kanssa ja haasteesta kurittaa äkäiset puuskat täydelliseen surffiin.

”Meri yllättää aina jollakin tavalla. Sitä ei voi koskaan oppia tuntemaan täysin”, Oskar Salmi kertoo.

Hänen vaatimattomaan purjehduskokemukseensa kuuluu jo uhkaava kallistuminen ja valtavan purjeen repeytyminen navakassa tuulessa kesken kilpailun.

Jami Kuusistolle purjehdus on puolestaan retkeilyä, jossa vauhdin sijaan vaakakupissa painaa kiireettömyys. Askeettisella H-veneellä purjehtimista hän vertaa patikointiin.

”Mennään oman pään mukaan.”

VIHDOIN Viheriästenaukolla saamme hieman tuulta purjeisiin. Hampuusia suurempi purjevene ei vauhtiin vielä pääse, mutta ketterä koulutusvene ottaa jokaisesta puhalluksesta kaiken irti.

”Kun tuulee viisi metriä sekunnissa sivumyötäiseen, tullaan ja kovaa”, Ilari Graf vertaa.

Käännämme keulan kohti legendaarista Kukkarokiveä.  Tarun mukaan sen on aikoinaan viskannut salmeen Killi-niminen jättiläinen. Todellisuudessa kivi on Suomen suurin siirtolohkare ja rauhoitettu luonnonmuistomerkki, siis paikallinen nähtävyys.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Tällä iltapurjehduksella Ilari Grafin miehistöön kuuluu kolme eri alojen opiskelijaa.

Naantalin satamaan johtava väylä kulkee Viheriäistenaukon läpi.

Kapea salmi Kukkarokiven ja vehreän Ruissalon välissä kanavoi mukavasti tuulta. Ilta-aurinko lämmittää niskaa, mutta Turun yllä roikkuvat mustat pilvet.

Yhtäkkiä tuuli nousee! Miehistö alkaa nostaa spinnua, mutta kuten koulutusseiliin kuuluu, kaikki ei mene aivan putkeen. Purje kiepsahtaa rusetille keulavantin ympärille, eikä aukea kunnolla.

Vaikka hämminki vie vain muutaman minuutin, navakassa tuulessa sekin olisi liikaa. Siksi purjehdusta opetellaan täällä ihan tosissaan.

KUN SPINNU on oiottu, Hampuusin liito yltää tasaiseen 5,5 solmun vauhtiin. Maakrapukielellä se tarkoittaa noin kymmentä kilometriä tunnissa.

Lähestymme kotisatamaa. Mitä mieltä kapteeni on tämän illan seilistä?

”Erittäin aurinkoinen ja hyväntuulinen reissu ilman vaaratilanteita! Se ei ole itsestäänselvyys”, Graf summaa.

Jami Kuusisto ja Elli Kummala ovat kaksi poikkitieteellisen seuran 75 jäsenestä.

Lue lisää:

Kreivin ruusutarhassa

Poikaansa häpeävän aristokraatin takia Kökarissa kukkii englantilainen puutarha. (8/2016)

5 syytä hypätä Ruissalon vesibussiin

Myönnä pois: olet aina vähän kadehtinut moottoriveneillä päristeleviä kesänviettäjiä. Nyt saat itse lipua Aurajoen rusehtavilla laineilla ja vilkuttaa rannalla ruikuttaville. (5/2017)

Meren kattoterassilla

Turun 152. kaupunginosaan on turha yrittää bussilla. Tunnin laivamatkan päässä oleva Vepsän ulkoilusaari tarjoaa helpon tavan katsella kotikaupungin saaristoa muita korkeammalta. (6/2014)

Säätämistä ja uusia suunnitelmia – biologian kenttäkurssilla opiskellaan luonnon ehdoilla

Biologian kenttäkursseilla on yhä paikkansa kotimaisen lajiston opettajana ja elämyksellisen oppimisen tyyssijana. (8/2017)