Ilmiöt
02.09.2020

Lähdimme etsimään ”Turun Kalliota”, ja yksi ehdokas löytyi – vanhoille puutaloalueille gentrifikaatio on jo tehnyt tehtävänsä

Teksti & Kuvat:
Teemu Perhiö

Painostavan lämmin ilma, johon sekoittuu roska-auton tuoksu. Rotat tappelevat pusikossa, jenkkituristit kysyvät halvan kaljan perään. 

Kivijalat rönsyävät kuppiloista, piritorilla hengaavat niin hipsterit, spuget kuin nistit. Hämeentien Sabasta saa päivän pitsan vitosella, litran tuopin nelosella.

”Kotoisa olo, kun joku laattaa heti aamusta alaovella”, toteaa Arttu Ylen Aikuiset-komediasarjassa.

Tietynlainen rappio ja elämänmakuisuus ovat osa alueen viehätystä.

On vaikea kuvitella Helsinkiä ilman Pitkänsillan pohjoispuolta. Mediassa Kallio on nostettu kansainvälisten trendialueiden kuten New Yorkin Williamsburgin, Berliinin Kreuzbergin ja Tukholman Södermalmin rinnalle. 

Kallioon on kytkeytynyt suomalaisen kaupunkikulttuurin nousu. Osiltaan se on nähty keskiluokkaisena identiteettiprojektina: ulossulkevana kuluttamisena ja itsensä brändäämisenä. 

Toisaalta se on ollut myös kaikki mukaansa toivottavaa kansalaistoimintaa: kirppis porttikongissa, sauna joutomaalla tai yhden päivän ajan toimiva kahvila.

Alue on niin omaleimainen, että kovaa vauhtia kaupungistuvalta Tampereeltakin on etsitty sille omaa vastinetta. 

Voisiko Turussa olla omaa Kalliota?
 

Ensiksi on pohdittava, mistä Kalliossa on kyse.

Suosittuihin asuinalueisiin kytkeytyy usein gentrifikaatio: alueet siistiytyvät ja keskiluokkaistuvat. Kallion kohdalla ilmiöstä on puhuttu jo 1990-luvulta lähtien.

Perinteisesti gentrifikaation on ajateltu koskevan vanhoja työväen­luokan asuinalueita keskustojen liepeillä. Muutoksen ­alkuvaiheessa alueelle saapuvat opiskelijat ja taiteilijat halpojen hintojen ja siistin meiningin perässä. Trendikkyys kasvaa, alueesta kiinnostuvat muutkin. 

Asukasrakenteen muutoksesta ja kallistuvista asunnoista tulee itseään vahvistava kierre, joka ajaa köyhemmän väestön pois alueelta.

Kansainvälisissä esimerkeissä gentrifikaatio on usein markkinavetoista. Tunnettu on Neil Smithin teoria maan arvon kehityksestä: kun nykyisen ja potentiaalisen arvon ero kasvaa tarpeeksi suureksi, pääoma käynnistää gentrifikaation. Esimerkiksi Berliinissä sijoitusyhtiö on voinut ostaa kokonaisen kerrostalon, remontoida sen, ja nostaa vuokria.

”Kalliossa näin ei yleensä tapahdu. Se ehkä johtuu osin asunto-­osakejärjestelmästä. Suuri osa kerrostaloista on yksityisten ihmisten omistuksessa. Sellaisessa kaikki isot muutokset ovat todella hankalia”, erikoistutkija Aleksi Karhula sanoo Zoom-keskustelussa.

Karhula on tutkinut gentrifikaation ilmenemistä Kalliossa.

Tietenkin myös ihmisten valinnoilla on merkitystä. Keskiluokan maku ja sen muutokset näkyvät suoraan eri asuinalueiden hintojen kehityksessä. Ihmiset haluavat asua lähellä kaltaisiaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vähä-Hämeenkatu Turun Kerttulissa.
Vähä-Hämeenkatu Kerttulissa.

Pelkkä trendikkyys ei silti vielä tavoita Kallion syvintä olemusta.

Vanhana työläiskaupunginosana Kallio on rakennettu hyvin pienasuntovaltaiseksi. Noin 90 prosenttia asunnoista on yksi- tai kaksihuoneisia. Keskimääräinen asunnon pinta-ala on 45,3 neliömetriä.

Tilastokeskus ylläpitää koko Suomen kattavaa väestöruutuaineistoa. Tiiveimmin asuttu neliökilometri on juuri Kalliossa: yli 20 000 asukasta. Pienet asunnot houkuttelevat opiskelijoita ja nuoria, mikä näkyy kaupunginosan kulttuurissa.

Kallioon hakeudutaan asumaan osin sen imago tiedostaen – ja sen seurauksena sitä ylläpitäen. 

Vaalitulostenkin perusteella Kallion alue erottuu nuorten ja työläisten kaupunginosaksi. Vihreiden ja vasemmistoliiton kannatus alueella on noin 40 prosenttia.

Kun alueella on paljon samassa elämänvaiheessa olevia ihmisiä, myös heidän kaipaamiaan palveluita on tiiviisti tarjolla. Ihmismassa ylläpitää kulutuksellaan kivijalkojen kauppoja ja palveluita sekä tuo kadulle nähtävää.

Vaikka Kalliossa hinnat ovat nousseet, alue ei ole täysin keskiluokkaistunut. Karhula arvelee, että asuntojen pienuus vaikuttaa siihen, miksi gentrifikaatio ei näy kaikilla mittareilla. 

”[Asuntojen koko] ajaa ihmiset muuttamaan pois, kun tulee lapsia tai elämä keskiluokkaistuu.”

Pienten asuntojen hinnallakin on kattonsa. Jos ne alkaisivat maksaa yhtä paljon kuin suuremmat, asuntoa tietenkin vaihdettaisiin suurempaan. Kalliossa on fyysinen rajoite keskiluokkaistumiselle.

Toisaalta Kallion tulotaso ei ole suhteessa muuhun Helsinkiin juuri noussut, joten asunnoista maksetaan suhteessa paljon.

”Keskiluokkaistumista tapahtuu varmasti muillakin alueilla, mutta ei varmasti tule toista Kalliota. Se on omanlaisensa kummallisuus.”
 

Kun Helsingissä on Punavuori, Kruununhaka, Töölö ja Kallio, Turussa on numerokaupunginosat. Niiden rajaamiin alueisiin harva samaistuu.

Vaikka Turku on Suomen vanhin kaupunki, alueellinen omaleimaisuus ei ole niin korostunutta, pohtii Turun yliopiston erikoistutkija Jarkko Rasinkangas. Hän on tutkinut alueiden eriytymistä eli ­segregaatiota.

Rasinkangas on sitä mieltä, ettei Turussa ole mitään täysin Kallioon verrattavissa olevaa aluetta. 

”Mittakaava tekee paljon. Helsinki on Suomessa ainoa suurkaupunki. Se jo vaikuttaa alueiden omaleimaisuuden syntymiseen ja identiteetin rakentumiseen.”

Gentrifikaatiossa sijaintiasia on keskeinen, eikä se pienessä Turussa korostu. 

”Moni tänne muualta tuleva huomauttaa, että täällä pääsee vartissa minne vaan. Ehkä se vaikuttaa siihen, että sijaintikysymykset eivät tule [Turun] tiheämmässäkään kaupunkirakenteessa esille.” 

Raisiosta tai Kaarinasta hurauttaa Turun keskustaan 10 minuutissa. Se ei toki tarkoita, ettei Turussa olisi gentrifikaatiota.

Rasinkankaan kymmenen vuoden takaisissa analyyseissa esille nousivat turun keskustaa vyöhykkeenä kiertävät puutaloalueet. ­Portsa, Raunistula ja muut rakennettiin alun perin teollistuvan Turun työläisten asuinkäyttöön.

”Pikkupoikana [Portsan] alueella asuneena muistan, että aika epämääräistä seutua se silloin oli. Nythän se on aivan tyystin muuttunut.” 

Muutos koskee koko puutalovyöhykettä. Luova luokka ja korkeastikoulutetut muuttavat keskustan työpaikkakeskittymän vieressä sijaitseville alueille. Ne ovat kaupungin pienuuteenkin nähden sijainniltaan edullisia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sisäpiha Turun Kerttulissa.
Sisäpiha Kerttulissa.

Gentrifikaation kannalta puutaloalueet on jo ”menetetty”, kansalaisaktiivi Tero Rantaruikka toteaa puhelimessa. Hän tarkoittaa sitä, että gentrifikaatio on jo tehnyt tehtävänsä – ottamatta kantaa siihen, onko se hyvä vai huono asia.

Kallion henkeä hän tunnistaa Kerttulista, mutta aluetta vaivaa yleinen Turun ongelma. Rantaruikan mukaan täältä puuttuvat ”jännittävät, pienet kaupunginosat, joissa on oma tunnelmansa”. Elämä keskittyy muutamaan kaupalliseen kortteliin, ja niiden ulkopuolella on lähinnä asumista.  

Esimerkiksi Jyväskylässä on kauppakeskusten alakaupunki (”down­town”), ja yläkaupunki, jossa on pieniä putiikkeja ja kahviloita. 

”Turussa olisi hirveästi potentiaalia pieniin, eri tunnelmaisiin ja eri profiilisiin alueisiin. Kun kivijalkaa tulee, niin tulevat ihmiset.”

Tarvittaisiin siis lisää kävelypainotteisia katuja, leveämpiä jalkakäytäviä ja terasseiksi raivattuja parkkipaikkoja.

Nuorkauppakamarin pop up -hanke Forumissa osoitti, että pienellä ohjauksella voi saada ihmeitä aikaan. Henkkamaukan hylkäämä kauppakeskus heräsi eloon, kun pienyrittäjät saivat liiketilat lyhyeksi ajaksi ilmaiseksi käyttöön. Tuli designliikettä ja artesaani­leipomoa.

Potentiaalisena ”yläkaupunkina” Rantaruikka pitää Humalistonkadun seutua rautatieaseman suunnassa, ”siellä alkaa olla putiikkia, kahvilaa ja kulttuuritoimintaa”. Visioitu ratapihan elämyskeskus voisi tuoda lisää eloa alueelle.

Koulukadun ABC:tä vastapäätä sijaitsevan vanhan tavara-aseman alueen hän näkisi mieluusti vapaassa kulttuurikäytössä. Vanhoja teollisuuskiinteistöjä on annettu muissa kaupungeissa omaehtoisen kulttuuritoiminnan käyttöön, mutta Turusta sellainen vielä puuttuu.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


 

Kerttulissa on kyllä tilastojen valossa potentiaalia Kallioksi.

Turun tihein väestöruutu löytyy täältä: 8 584 asukasta neliökilometrillä. Toki jos katsotaan numerokaupunginosia, eniten asukkaita on VII-kaupunginosassa eli ydinkeskustassa: 9 840. 

Kerttulissa äänestetään vihreitä ja vasemmistoliittoa. Viime kuntavaaleissa puolueet saivat noin 43 % äänistä; samankaltaiset tulokset olivat Martissa ja Portsassa. 

Kerttuliin ja Kupittaalle sijoittuu myös opiskelijaslangilla nimetty Bermudan neliö: Uudenmaankadun, Hämeenkadun, Lemminkäisenkadun ja Itäisen pitkänkadun rajaama alue. Sinne moni opiskelija haluaa muuttaa.

Kerttuli sijoittuu postinumeroalueelle 20500, jonka asukkaista 20 prosenttia on opiskelijoita. Se on suurin suhteellinen määrä Turun postinumeroalueista.

Tietyt asunnot tulevat Kupittaan ja Kerttulin suunnalla kerran kolmeen tai viiteen vuoteen vuokrattavaksi, OP Koti Turun seudun toimitusjohtaja Satu Astala paljastaa.

Ja jos katsoo asuntojen kokoa, Kerttulin tienoilla päästään lähelle Kalliota. Asuntojen keskipinta-ala on 49,6 neliömetriä.

Huhujen mukaan alueella on myös nähty asuntonäyttöjonoja, jotka vetävät vertoja Kalliolle.

TYKSin ja yliopiston muodostama toiminnallinen keskittymä on selitys alueen suosiolle vuosikymmenestä toiseen. Sijainti ”potkulaudan päässä” keskustasta ei myöskään haittaa, Astala sanoo.

Kupittaan ja Kerttulin alueen asunnoista maksetaankin korkeimpia hintoja Martin ohella. ”Turkulainen Kallio” on kuitenkin Astalan mielestä noussut Kakolaan ja Portsaan. Nuoria kiehtoo vanhan puukaupungin yhteisöllinen asuminen.

Hän viittaa paitsi gentrifikaatioon myös ”tunnelmaan”.

”Jotakin rosoista on säilynyt, sen voi aistia tunnelmana ja se tuo kivan sekoituksen eri aikakausien vaikutuksista. Alueella on monet kasvot.”
 

Portsa on passé, joten saavumme elokuisena iltapäivänä Kerttuliin. Eläväiseltä Hämeenkadulta, jolla sijaitsevat muun muassa opiskelijoiden suosima ravintola Portti ja lukuisat lounaspaikat, siirrymme Kinaporin kautta Sirkkalankadulle.

Kivijalka uinuu, siellä täällä on urheiluhierojia ja kampaamoja. Mainostoimiston ikkunasohvalla löhöillään. Missä ovat miellyttävät kahvilat ja putiikit? Missä on Kallio?

Yritystä ei ole puuttunut. Esimerkiksi Uudenmaankadulla sijaitsi vielä viime vuonna trendikäs pienpanimoravintola Radbar. Ovet piti kuitenkin sulkea, koska walk-in-asiakkaita ei riittänyt, entinen ravintoloitsija Eikka Laakso kertoo Messengerissä.

Ohikulkevia ja suunnittelematta paikalle ilmestyviä asiakkaita oli siis liian vähän. Tilanne huononi hiljalleen, kun ympäröivät liike­tilat autioituivat.

Laakson mielestään alueen elävöittäminen vaatisi liiketilavuokrien ”merkittävää alentamista” ja ”suunnitelmallista toisiaan tukevien liike­toimintamuotojen houkuttelemista alueelle”.

Kellonsoittajankadulla marssimme Kerttulin Kievariin, joka sijaitsee osuvasti nimetyn ’Kerttulinkallio’-talonyhtiön kivijalassa. Ravintola on ollut pystyssä kultavuodesta ’95, ravintoloitsijana hiljattain aloittanut Roni Jouhilampi kertoo. 

Onko asiakkaita tarpeeksi, onko vuokra liian korkea? Ei kantaa liikesalaisuuden nimissä. Pystyssä yhä ollaan.

Asiakkaat asuvat yleensä lähellä, haalarikansaa ei kuitenkaan näy, Jouhilampi kertoo. Vanhempaa opiskelijasukupolvea asioi kyllä.

Terassilla porukka vaikuttaa paikalliselta.

”Toispuolelt, pyöräiltiin täst ohi.”

”Toispuolelt, tää on kival paikal.”

Ei sitten. Mutta missä on Turun Kallio? 

”Ei kai Turus ny sillai.”

Kysytään tiskiltä.

”Portsa, siellä on oma lintukotonsa.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kellonsoittajankatu kohti Tuomiokirkkoa.
Kellonsoittajankatu Kerttulissa.

Voisiko Turussa sitten tulevaisuudessa olla Kalliota?

Ehkä, mutta se vaatisi kantakaupungin voimakasta kasvua ja asukastiheyden nousua, tiiviimpää ja korkeampaa rakentamista. Keskusta-alueella asuu yli 54 000 asukasta, mutta nämä ”numerokaupunginosat” levittäytyvät yhteensä yhdeksän väestöruudun alueelle. Helsingissä väestö asuu neljä kertaa tiheämmin.

Turusta puuttuu tiiviisti rakennettu, pienasuntovaltainen asuin­alue. Aurajoen suulle ei ehditty tehdä tiivistä kivikaupunkia kuten Helsingissä. Muun Suomen tapaan Turunkin työläiskaupunginosat rakennettiin lähiöiksi 1960-luvulla.

Rakentamisen painopiste on nyt siirtynyt keskustaan. Uusilla ”postimerkkikaavoilla” on mahdollistettu täydennysrakentamista, ja keskustan liepeille nousee uusia, kaupunkimaisia asuinalueita. Turun linnan lähelle tulevat Linna­fältti ja Herttuankulma, ratapiha-alueelle Fabriikki.

Pihlajaniemeen tulevat nousemaan Turun ensimmäiset perinteiset umpikorttelit lähes sataan vuoteen. Alue on suunniteltu ilmeeltään vaihtelevaksi ja ihmisläheiseksi yhteistyössä tanskalaisen arkkitehtitoimiston kanssa.

Uudiskohteissa korostuvat kovasti kysytyt pienet asunnot. Turku onkin Suomen “yhden hengen asuntokuntaisin” kaupunki.

Keskustan lievealueet ruutukaavassa ovat selvästi nostaneet suosiotaan muidenkin kuin nuorten ihmisten asuinpaikkoina, OP Koti Turun seudun Satu Astala sanoo. Vaikka ihmiset ajaisivat ostoksille kauppakeskus Myllyyn, lähellä olevia palveluita, ravintoloita ja jokirantaa arvostetaan.

Uudiskohteet ovat niin suosittuja, että Astalan mukaan on vaikea nähdä, mikä vanha alue muuttuisi trendikkääksi seuraavaksi. 

”Olemme vähän huolissamme seuranneet lähiöiden kehitystä, ja odottaneet, että tulisiko käännettä. Sijainti on keskeinen asia – ­ovatko ne tulevan ratikkaväylän tai jonkun vastaavan varrella. Ihmiset ovat alkaneet arvostaa, että perheessä ei tarvitse pitää kahta autoa tai sitä yhtäkään.”

Turun väkiluvun kasvu on ollut 2010-luvulla suhteellisesti hitainta kuudesta suurimmasta kaupungista. Kaupungistuminen ja maaseudun tyhjeneminen kuitenkin jatkuu. On ennustettu, että parinkymmenen vuoden päästä ainoastaan etelän kasvukolmio jatkaisi nousuaan.
 

Mainostoimiston projektipäällikkönä työskentelevä Rantaruikka osallistuu aktiivisesti kansalaiskeskusteluun Turun kaupunkikehityksestä. Hän moderoi Turun ympäristö- ja kaavoitusasioiden kansalaiskeskusteluryhmää Facebookissa. 

Kuivakkaasti nimettyä ryhmää voi verrata muiden kaupunkien ”Lisää kaupunkia” -ryhmiin, joissa käydään vastaavaa ruohonjuuritason keskustelua. Niillä on kuitenkin selkeä agenda: kivijalkakaupungin lisääminen. Turussa keskustelu on laveampaa.

Rantaruikan oma kiinnostus kaupunkisuunnittelua kohtaan heräsi, kun hän oli mukana perustamassa Turun polkupyöräilijöitä 2013 ja myöhemmin Pyöräliittoa.

Pyöräilyaktiivina hänen näkemyksensä on, että toimiva ja viihtyisä kaupunki syntyy ihmisistä: heidän mahdollisuuksistaan ajan viettoon, liikkumiseen, harrastamiseen ja muiden ihmisten tapaamiseen.

”60-luvulta lähtien kaupunkia on suunniteltu lähinnä autoliikenteen näkökulmasta. Maailmalla on huomattu, että se ei ole välttämättä paras tapa tehdä ihmisen kannalta käyttökelpoista kaupunkia.”

Tilaa liikkumiseen on rajallisesti, ja sitä pitäisi jakaa uusiksi – tietenkin mahdollisimman ekologisia ja vähän tilaa vieviä kulkumuotoja suosien.

Kaupunkikehityshankkeista eniten hän odottaakin ratikkaa. Argumentit on jo kuultu, mutta kertauksena: raitsikka auttaa ohjaamaan kaavoitusta, tuo kaavoituksen kautta kaupungille tuloja sekä mahdollistaa sujuvan liikkumisen muullakin kuin autolla. 

Vanhat valtapuolueet on saatu ratikan taakse, ja rakennusyhtiötkin ovat kiinnostuneet, kun rata on linjattu satamaan, jonne rakennetaan koko ajan uusia asuntoja.
 

Kaupungistuminen nähdään usein positiivisena ilmiönä. Ovathan kaupungit olleet kaupan keskuksia, joissa vaihdetaan hyödykkeitä ja ajatuksia. On työtä ja työvoimaa.

Talouskasvu ja kaupungistuminen kytkeytyvät toisiinsa: edes kaupungeissa riehuneet pandemiat eivät ole katkaisseet kehitystä.

Gentrifikaationkin voi nähdä myönteisenä kehityksenä, alueiden ”elävöitymisenä”. Asunnon omistajille hintatason nousu voi välittyä omaisuuden arvon kasvuna. 

Kaupungin kasvaessa syntyy lieveilmiöitä: hinnat nousevat, ympäristö rasittuu, liikenne ruuhkautuu ja alueellinen epätasa-arvo kasvaa. Kaupunkisuunnittelulla ja kunnallisdemokratiassa niihin pyritään löytämään ratkaisuja.

Risteävät intressit ovat osa kaupunkielämää. Joku haluaisi kehittää Varissuon lähiötä, toinen haluaisi säilyttää sen raffin maineen, jotta vuokrataso säilyisi matalana.

Hiljattain aloittaneen yliopistorajat rikkovan Smartland-hankkeen tavoitteena on selvittää maapolitiikan keinoja, jolla kaupunkikehitystä voitaisiin ohjata kestävämpään suuntaan, tehokkaasti. Jarkko Rasinkangas ja Aleksi Karhula toimivat kumpikin tutkijoina hankkeessa.

Karhulan mielestä kaupungin tehtävänä on mahdollistaa hyvä elämä nykyisille ja tuleville asukkaille. Jälkimmäiset eivät usein saa ääntään kuuluville, koska eivät ole vielä kaupunkilaisia. Potentiaalisesti alueelle muuttavat ovat epämääräinen ja näkymätön joukko. 

”On myös hyviä syitä vastustaa gentrifikaatiota, ja jos jonkin alueen hinnat nousevat kovasti, onhan se hankala tilanne nykyisille asukkaille”, Karhula sanoo.

Kylmän rationaalisesti ajatellen ihminen voi aina muuttaa pois, jos asuminen muuttuu liian kalliiksi.

”Mutta kyllä sillekin pitää antaa jokin arvo, että ihmiset juurtuvat alueelle ja pitävät juuri siitä alueesta.”
 

Artikkelissa on käytetty tilastollisessa tarkastelussa postinumeroalueita, Turun kaupungin pienalueita ja kaupunginosia sekä äänestysalueita. Näiden alueiden rajat eivät ole yhtenevät.
 

Lue lisää

Asumisen hinta nousee, vaikka Turkuun rakennetaan jatkuvasti uutta – opiskelijan tuloista menee niin suuri osa vuokraan, että sitä voi kutsua rasitteeksi

Nuoret eivät kaipaa omistusasuntoon. Sen sijoittajat ovat huomanneet. (3/2020)

Keskustelu: Blankost dynkkyyn, hesen kaut himaan

Kaipaako Tylkkärin uusturkulainen toimitus Turkuun Kalliota? (4/2020)

Unelias kylä keskellä Turkua – lähdimme matkalle Pallivahaan, jossa poikkeustilaa tuskin huomaa

Pallivaha oli koko kansan huulilla kymmenen vuotta sitten, kun matkavatkaimen omistaja Marja Tyrni osallistui Putoukseen. (3/2020)