Ilmiöt
16.01.2009

Lopullinen loppu taas

"Maailman lopusta ei ole yhtään pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan päällä löytyy", totesi jo Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Eero. Jostain syystä tiedon lisääntyminen ja kulttuurien maallistuminen eivät näytä lopettavan lopunajan profetioita.

Keväällä 2008 suomalaisissa tiedotusvälineissä uutisoitiin Keski-Venäjällä sijaitsevaan luolaan linnoittautuneista lahkolaisista, jotka uskoivat maailmanlopun olevan lähellä.

Puolen vuoden ajan maailman tuhoutumista ja Jeesuksen toista tulemista odottaneen lahkon ja viranomaisten välisistä neuvotteluista heidän ulossaamisekseen syntyi omituista uutisdraamaa, joka huipentui lahkon johtajan yritykseen surmata itsensä puupölkyllä päähän lyömällä.

Itsemurhaa yrittänyt kulttijohtaja Pjotr Kuznetsov selvisi lopulta hengissä, mutta liittyy historian kirjoissa pitkään listaan omaleimaisia raamatullisen lopunajan ennustajia.

Kristikunnasta osa on odottanut maailmanloppua aina syntymetreiltään lähtien.

Raamatun tunnetuin profetia tulevasta tuomionpäivästä ja sitä edeltävistä tapahtumista on Johanneksen Ilmestyskirja. Sen kertomuksissa maailma joutuu Antikristuksen valtaan, minkä jälkeen käydään Harmageddonin taistelu arkkienkeli Mikaelin ja Saatanan välillä. Ilmestyskirjaa ja joitakin Vanhan testamentin kohdista on tulkittu ja sovitettu ajankohtaisiin tapahtumiin sopiviksi läpi vuosisatojen.

Jo 100-luvulla lahkojohtaja Montanuksen mukaan nimetyn montanolaisuuden kannattajat uskoivat Kristuksen pikaiseen palaamiseen ja Uuden Jerusalemin syntyyn. Uudenvuodenyönä 999 Paavi Sylvester II rukoili julkisesti ihmiskunnan pelastumisen puolesta, sillä jo tuolloin kalenterin tasalukujen uskottiin tuovan mukanaan suuria ja kenties messiaanisia mullistuksia.

Kristillistä ennustusperinnettä ovat sittemmin jatkaneet niin papit, lahkojohtajat kuin tiedemiehetkin. Vuonna 1186 tähtientutkija Johannes Toledolainen päätteli maapallon lopun koittavan saman vuoden syyskuussa, minkä seurauksena Euroopassa puhkesi useita levottomuuksia.

Luterilaisuuden perustajana paremmin tunnetun Martti Lutherin taas tiedetään päätyneen useiden korjauksien jälkeen laskelmissaan vuosilukuun 1556. Hän uskoi vakaasti, että suurin osa lopunajan ennusmerkeistä oli toteutunut hänen elinaikanaan. Lutherin jälkeen saman päätelmän tekivät esimerkiksi adventistiliikkeen 1800-luvulla perustanut Andrew Miller ja yli 900 hengen joukkoitsemurhasta 1978 tunnetuksi tulleen Kansantemppeli-liikkeen johtaja Jim Jones.

Suomessa tuomionpäivältä pelastumisen profetiaa ovat julistaneet muun muassa 1930-luvulla vaikuttanut unissasaarnaaja Maria Åkerblom ja Korpelalaisuutena tunnetun lestadiolaissuuntauksen keskuudessa toiminut Kristalliarkki-liike.

Maallisen mammonan ja työnteon merkityksettömyyttä saarnannut Åkerblom tuomittiin aikanaan vankilaan maksamattomien velkojen takia ja Kristalliarkin toiminta kuihtui pahoinpitely- ja lasten hyväksikäyttöepäilyihin. Näin myös ryhmän ennustus, jonka mukaan 666 lahkon jäsentä pääsisi lentävän arkin kyydissä Palestiinaan, jäi toteutumatta.

Päivitetty versio Paavi Sylvester II ajan apokalyptisistä peloista nähtiin reilu kymmenen vuotta sitten, kun lukuisat tahot ennustivat maailmanlopun koittavan vuoden 2000 mukanaan tuoman tietokoneiden sekoamisen ja siitä seuraavan länsimaisen kulttuurin tuhoutumisen myötä. Ihmiskunnan taipumus maailmanlopun ennustamiseen onkin paljon kristillistä kulttuuriperintöä vanhempaa perua.

Erilaiset myytit ovat olleet keskeinen maailmanlopun profetioiden kasvualusta jo ihmiskunnan ensimmäisistä kulttuureista lähtien. Skandinaavisen viikinkiajan pakanamytologiaan kuului ajatus ragnarökista eli maailmaa kannattelevan puun palamisesta alkavasta lopun ajasta.

Muissa eurooppalaisissa pakanauskonnoissa on pelätty niin taivaankannen romahtamista, auringon sammumista kuin suurta hirviötä, joka nielaisee maailman. Merkkejä lähestyvästä tuhosta on luettu milloin maanjäristyksistä, milloin taivaalla näkyneistä meteorikuuroista.

Vaikka pakanauskonnoilla ei laajaa kannattajakuntaa enää olekaan, niin muinaisuskontojen ennustukset tuntuvat herättävän tasaisin väliajoin uusia maailmanloppua odottavien ryppäitä. Erityisesti amerikkalaisten alkuperäiskansojen ennustuksia ja uskomuksia on tulkittu suurella innolla.

Viime aikoina internetissä on vellonut keskustelu mayojen kalenterista, jonka viimeinen päivä on laskutavasta riippuen joko 21. tai 23. joulukuuta 2012. Aihetta käsittelevien sivustojen mukaan tuolloin koittaa maailmanloppu tai ainakin suurien mullistusten aika. Tämän näkemyksen tueksi on kaivettu niin muinaisten sumerilaisten kuin hopi-intiaanienkin ennustuksia ja monet itseään tutkijoiksi kutsuvat luennoitsijat, etunenässä yhdysvaltalainen David Wilcock, ovat kertoneet kyseisen vuoden tuovan mukanaan niin muutoksia ihmisen dna:ssa kuin kyvyn matkustaa ajassa.

Jopa kertaalleen vuodelle 1999 maailmanloppua ennustaneeksi tulkitun Nostradamuksen kirjoituksia on jälleen kaivettu esille, ja väitetty, että niiden mukaan loppu koittaa vuonna 2012. Toiset taas liittävät ennustukseen synkimmät arviot ilmaston lämpenemisestä ja uskovat maapallon peittyvän napajäiden sulamisvesien alle.

Uusien maailmanlopunennustajien tapana onkin tieteen tai näennäistieteen ottaminen osaksi uskonnollisten ennustusten perinnettä, mikä ei sinällään yllätä, sillä onhan jo nykyaikaisen luonnontieteen esitaistelijana ja okkultismin harjoittajana tunnettu Isaac Newton ennustanut eräässä kirjoituksessaan, että maailma loppuu vuonna 2060.

Viime syyskuussa Cernin käynnistämällä, maailman suurimmalla hadronitörmäyttimellä tehtävissä hiukkastörmäytyksissä voi kriitikoiden mukaan syntyä pieniä mustia aukkoja, jotka laajetessaan voivat tuhota koko maapallon. Myös tämän tuhon on joissain laskelmissa arvioitu osuvan vuoteen 2012. Tieteen kehittyminen ja yhteiskunnan maallistuminen eivät siis ole johtaneet lopunennustusten vähenemiseen, vaan erilaiset tuomiopäivänprofetiat ovat saaneet uusia muotoja.

Nykyaikaisen maailmanlopunjulistajan listalle pääsevät perinteisen antikristuksen nousun sijasta luonnonmullistukset tai tähtitieteen tarjoamat lukuisat loppuvisiot. Aurinko voi paisua elämän maassa tuhoavaksi punaiseksi jättiläiseksi, meteoriitti osua maapalloon tai suurikokoinen tähti päättää olemassaolonsa luhistumalla hypernovaksi, mistä seuraa niin suuri avaruuteen sinkoutuva energiapurkaus, että se riittää lopettamaan kaiken elämän maan päältä.

Tähtitieteen tarjoamien tieteellisten loppusyiden lisäksi maailmanlopun voidaan odottaa koittavan ihmisen oman toiminnan kautta. Ekokatastrofien lisäksi ydinsodasta seuraava ydintalvi olisi ainakin ihmiskunnan yhden aikakauden loppu.

Myös teknologian kehitys tarjoaa monia mahdollisuuksia lajimme päivien päättämiseksi. Vaikka nanoteknologian kehittyminen orgaanisen ihmiskunnan edelle tai kyberneettisena vallankumouksena tunnettu koneiden nousu ihmiskuntaa kehittyneemmäksi elämänmuodoksi voivat kuulostaa tieteiskirjallisuudelta, monet tiedemiehet uskovat tämän olevan mahdollista keinoälyn kehittymisen myötä.

Japanissa tutkija Junichi Takanon johtama työryhmä on jo pystynyt luomaan robotin, joka erottaa oman peilikuvansa toisesta robotista. Voi siis olla, ettemme tulekaan antikristuksen tai jättiläismeteoriitin jyräämiksi, vaan oma viisautemme ja luovuutemme synnyttää olentoja, jotka aikanaan korvaavat nykyisen ihmiskunnan.

Ja jos ajatus robotti-ihmisistä tai nanoteknologisesta superrodusta ei ole tarpeeksi scifiä, on maailmanlopun edelleen mahdollista osua kohdalle ulkoavaruuden olentojen hyökkäyksen muodossa.

Viimeksi tämän odotettiin tapahtuvan lokakuun 14. päivä 2008. Australialaisnäyttelijätär Blossom Goodchildin automaattikirjoituksena avaruusolennoilta välittämä ja sittemmin internetissä paljon keskustelua sekä videoita synnyttänyt ennustus avaruusolentojen vierailusta sai ufointoilijat ja lopullisen lopun odottajat levottomiksi, vaikka Goodchildin mukaan kyseessä piti olla ystävällinen vierailu.

Loppua todella innoissaan odottaville ryhmille mikä syy tahansa tuntuu olevan kelvollinen merkki tuntemamme maailman päättymisestä. Pienet yhdysvaltalaiset äärikristittyjen liikkeet ovat jopa ehtineet julistaa tulevan Valkoisen talon isännän antikristukseksi ja näin ollen lopun ajan alkaneeksi. Voi siis olla, että kun Barack Obama vannoo virkavalansa kahdeksan päivää tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen, on koittanut se aika jota montanolaiset melkein 2000-vuotta sitten julistivat.

Teksti: Juuso Janhunen

Kuvitus: Elli Vuorinen

Turun ylioppilaslehti 1/2009 (16.1.)