Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Ilmiöt
09.04.2010

Löytö

Sukeltaminen arjen löytöretkeilyyn kannattaa. Aloittaa voi vaikka pullopostin lähettämisestä.

Autoja vilahtelee Tuomiokirkkosillalla tiuhaan ohi maanantaisena iltapäivänä. Olemme sopineet tapaamisen muuan Eino Väärän kanssa kahdeksi. Etsin katseella henkilöä, joka näyttäisi odottavan tai etsivän jotain. Emme ole aikaisemmin tavanneet kasvotusten. Olemme olleet yhteydessä ainoastaan sähköpostitse – ja sitä ennen pullopostitse.

Mies ohittaa minut nahkatakissaan ja kääntyy ympäri:

"Ei se Heini ole?"

Paiskaamme kättä. Väärä on vain vähän itseäni pidempi, hymyileväinen herrasmies. Hän on jäänyt toukokuussa eläkkeelle ilmastointiteknikon toimesta. Hän kertoo, ettei ollut aluksi tunnistaa minua. Näytin ilmeisesti pipo päässä erilaiselta kuin Facebookin kuvassa.

Tuomiokirkkosilta ei ole satunnainen valinta kohtaamisellemme. Täältä posti lähti liikkeelle.

Toissa kesänä istuimme kaveriporukalla Tuomikirkon puoleisella rantanurmikolla. Idea pullopostista syntyi spontaanisti. Kirjoitin viestiin kiitokset luonnon pelastajalle ja pyysin häntä ilmoittamaan löydöstä anonyymiin sähköpostiini. Korkki kiristyi niin tiukalle kuin sen sai, ja pullo lähti ajelehtimaan kohti satamaa.

Pullo ehti matkata joessa lähes vuoden päivät. Väärä teki löydön Kalanpyrstön rantakivikosta ollessaan kevätmelonnassa. Sähköpostia hän muisti lähettää vasta pari kuukautta myöhemmin.

"Posti oli kuivumassa", hän kertoo.

Väärä lupautuu tarjoamaan kahvit. Jatkamme matkaamme Mansikkapaikka -nimiseen kahvitupaan. Koriste-esineitä pursuava kahvila osoittautuu Väärän lempipaikaksi. Hän kertoo olevansa myös Kirjakahvilan kävijä. Sisään päästyämme tilaan hänen laskuunsa mustaherukkateetä. Hän ottaa piirakkaa.

Väärä ei ole aiemmin saanut pullopostia, mutta melontakaverit ovat kyllä löytäneet pulloja silloin tällöin. Kun he ovat ottaneet yhteyttä lähettäjiin, ei vastakaikua yleensä kuitenkaan ole kuulunut.

"On tuo yleensä sellainen tsoukki. Mutta tämä ei ollut", Väärä sanoo ja katselee samalla lupaamani palkkiota, kahvipakettia ja suklaalevyä.

Aurajoen ympäristö on kahviseuralleni tuttu jo päälle 60 vuoden ajalta. Väärän vanhemmat muuttivat Kauhajoelta Halistenkosken yläjuoksulle, kun hän oli puolivuotias. Joen rannoilla Väärä on oppinut uimaan ja kalastamaan.

"Aurajoen suulle tulleet rakennukset sopivat hyvin maisemaan, ja rannat ovat kaunistuneet ja siistiytyneet siitä mitä ne olivat 1960-luvulla", hän arvioi joen rannoilla tapahtunutta muutosta.

Joen parjattu kunto on aktiivimelojan mielestä parantunut ja kalakannat elpyneet.

"Kyllä joen puhtaus on mielestäni parantunut viime vuosien aikana. On kiinnitetty huomiota peltojen suojavyöhykkeisiin rannoilla, ja kiinteistöjen puhdistuslaitteisiin."

Entä pitkäaikainen harrastus sitten, mikä siinä on parasta?

"Hienointa siinä on kiireettömyys ja se että pääsee paikkoihin, jonne veneillä ei pääse. Tietysti täytyy varata aikaa enemmän matkantekoon."

Väärä on ylpeä Turusta ja turkulaisuudestaan, vaikka ei täytäkään paljasjalkaisuuden määritelmää. Mikäli hän saisi esitellä turistille Aurajoen kauneinta maisemaa, sellaisia löytyisi sekä ydinkeskustan tuntumasta että sen ulkopuolelta.

"Kyllä kaunein mutka on kun tuomiokirkko alkaa näkyä kirjastotalon kohdalta ja Tuomaansillan jälkeen Koroisten ristin tullessa näkyviin, sekä tietenkin Halistenkoskella."

Joen maisema on pantu merkille kansainvälisestikin. Pari vuotta sitten Aurajoki julistettiin eurooppalaiseksi kulttuurijoeksi. Ainoana suomalaisena jokena se pääsi italialaisen Ferraran yliopiston johtaman hankkeen listalle.

Kiitosta saivat selvityksessä erityisesti luontopolut joen ympäristössä. Aurajoki oli myös kaikista listatuista joista pisimmälle valjastettuna virkistyskäyttöön.

"Turun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotena 2011 Aurajokea tullaan käyttämään elementtinä paljon aina avajaisista lähtien. Taiteen ohella aiotaan lisätä joen virkistyskäyttöä kulttuurikuntoilun avulla, ja avata muun muassa lisää melontapisteitä", kertoo Turku 2011 -projektin viestintäpäällikkö Saara Malila.

Siitä meloja-aktiivi Väärä on varmasti hyvillään.

Mitä muuta vesistö kätkeekään? Pullopostien lisäksi Aurajoesta on nostettu polkupyöriä, liikennemerkkejä, puistonpenkkejä, avaimia ja lompakoita. Osa on kadonnut pikkujoulujen vietossa, pysäköinti kielletty -merkki kenties omavaltaisen autoilijan toimesta.

Joki on kertomattomien tarinoiden aarreaitta.

Joka syksy Turussa järjestetään sukellusnäytös, joka on osana kansainvälistä Aware-projektia. Paikallisten sukeltajaseurojen jäsenet tuovat pintaan pohjaan eksynyttä tavaraa. Tapahtuma kerää paikalle suuren uteliaiden yleisön, ja se uutisoidaan paikallisuutisissa näyttävästi. Tempauksen tarkoituksena on viihdyttämisen ohella valistaa vesistöjen puhtaanapidosta.

Pintaan nostettujen tavaroiden jaolle ovat pyrkineet kaikki aina varakkaammista herroista alkaen.

Tuoreessa muistissa on varmasti Jönköping-kaljaasin alkoholilastin nosto Rauman edustalla. Ensimmäisessä maailmansodassa upotetun lastin jaolle saapui liikemies Peter Fryckman. Hän vaati saalista itselleen sillä oikeutuksella, että osa juomista oli kuulunut hänen isoisänsä isälle.

Fryckmanin esimerkkiä on parodioitu myös Aurajoen juoma-aarteiden yhteydessä.

"Samana syksynä Jönköping-tapauksen aikaan puhdistettiin Aurajokea ja saaliiksi saatiin kokonainen muovipussillinen keskikaljaa. Paikalle ilmaantui mies, joka ilmoitti kassin kuuluvan hänelle. Mutta hän lisäsi että "tai eivät minulle, vaan minun isälleni", miehen isä kun tapasi näillä puistonpenkeillä aina istua", kertoo sukelluskouluttaja Jouko Moisala kymmenen vuotta myöhemmin.

Hyvästä selityksestä palkittiin parilla "perintökaljalla".

Teksti: Heini Kilpamäki

Kuvat: Lauri Hannus

Lue lisää:

Laaksonen, Hannu: Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta

Niskala, Meiju: Olet tässä (Turku)

Kotikaupunki uusin silmin

VAIKKA KAUPUNGISSA OLISI asunut koko ikänsä, siitä on mahdollista löytää uusia puolia. Tätä filosofiaa taiteilija Meiju Niskala vaalii kirjassaan Olet Tässä ( Turku). Tehtäväkirjan ja matkaoppaan välimuoto tarjoaa uusia tapoja tarkastella kaupunkia. Kirjan synnyn taustalla löytyy sääli Turkua ja kaupunkilaisia kohtaan.

"Ajatellaan, että Turku on yhtä kuin Turun linna ja tuomiokirkko. Edes paikalliset eivät tiedä, kuinka paljon hienoja tarinoita heidän kaupunkiinsa liittyy. Ja siksi niistä ei puhuta", Jyväskylästä kotoisin oleva Niskala pahoittelee.

Aikoinaan Kerttulinmäellä päivää paistatellessaan hän tuli miettineeksi, miksi kalliota ei oltu raivattu pois muuten rakennetun alueen tieltä. Syy löytyi: kalliolla sijaitsi ennen kaupungin hirttopaikka.

"Siinä tunsi olonsa todella pieneksi, yhdeksi lenkiksi pitkässä ketjussa. Samalla kalliolla jolla olin lukemassa Bridget Jonesin tyylistä hömppäkirjaa, oli moni aikoinaan heittänyt henkensä."

Vastaavanlaiset oivallukset ruokkivat Niskalan ajatuksia kirjasta, joka loisi lukijan ja kaupungin välille uutta suhdetta. Suhde syntyy kokemuksista ja tarinoista.

"Tavoitteena on, että Turku ei olisi sen asukkaille vain läpimenopaikka. Tila, jonka ohi kuljetaan matkalla jonnekin."

Niskala kertoo vierastavansa myös kaupallisia arvoja.

"Kapinoin sitä vastaan, että elämykset syntyvät rahasta. Että ainoastaan maksamalla on mahdollista saada onnellisuuden kokemuksia."

Aivan. Ensisijaisesti urbaani löytöretkeilijä tarvitsee vain uteliaan ja avoimen mielen. Matkailulehti Mondo palkitsikin Olet tässä (Turku) -kirjan kunniamaininnalla vuonna 2006.

HEINI KILPAMÄKI

Kokeile näitä ilmaiseksi!

1. Mikäli löydät ostoskärryyn tai kadulle unohtuneen kauppalistan, osta viikon elintarvikkeet sitä mukaillen.

2. Kävele kaupunkisi kadut aakkosjärjestyksessä läpi. Projektiin voi kulua vuosi tai useampi. Olet jo lähellä loppufanfaaria, kun pääset Ö-kirjaimella alkavalle kadulle.

3. Kysy tuntemattomalta tietä kauneimmalle näköalapaikalle, romanttiseen metsään tai omituisemmalle nähtävyydelle.

4. Seuraa paikallislehden uutisia Marttojen kesäretkestä tai Kiviseuran äitienpäiväleiristä. Perusta oma retkikunta ja ilmoittaudu mukaan.

5. Astu sisäpihoille aina kun vain mahdollista. Paitsi pyörätelineitä, voi sisäpihoilta löytyä myös vanhoja pittoreskejä maalaisaittoja, puutarhoja, kelomökki tai kaunis patsas.

Lähde: Arjen löytöretkeilijän aakkoset, www.summamutikka.com