Reportaasit
23.02.2018

Löytömatka akateemisen kyykän MM-kisoihin

Teksti:
Nelli Lapintie
Kuvat:
Venla Tirkkonen
  • Turun kauppakorkean opiskelijat Mikko Sjöblom, Tomi Perkkiö, Antti Heinonen, Janne Kuusela, Aurora Härkönen, Susanna Kuosmanen ja Inari Syrjänen valmistautuvat kohtaamaan Tampereen kauppatieteilijät.

Täydellinen peli vaatii festariasennetta, rekvisiittaa ja ripauksen mielikuvitusta.

"Tuleeko hauki? Ei tule, ei tule!”

Puumaila pyörii läpi ilman, osuu kahteen palikkaan ja kolauttaa ne maahan. Haalariväki riemuitsee.

Tampereen Hervannassa on tiukka pakkaspäivä, mutta teekkarikampuksen tunnelma on kaukana kylmästä. Akateemisen kyykän MM-kisat ovat alkaneet.

Kyykkä on laji, jossa kentän toinen puoli (pelineliö) yritetään tyhjentää puupalikoista (kyykistä) heittämällä pesäpallomailan näköistä keppiä (karttua). Voittaja on joukkue, joka onnistuu kopauttamaan eniten kyykkiä pois kentältä.

Hauki, jota kisakatsomo manaa, tarkoittaa hutiheittoa.

Osa kisaajista treenaa MM-koitosta varten kyykkäämällä monta kertaa vuodessa kotikaupungissaan. Tiukat tavoitteet eivät kuitenkaan ole lajin pääasia.

Vaikka Hervannassa kello ei ole vielä yltänyt keskipäivään, meno on jo varsin vappuinen.

”Tärkeintä ei ole voitto vaan Jaloviina”, Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen ja valtio-opin opiskelijat Aino Kattilakoski ja Eetu Tulonen julistavat.

Heidän Työväen ampujat -joukkueensa on hävinnyt jo molemmat ottelunsa. Vaikka jatkopelit ovat poissa laskuista, vauhtia antavat kaksikon neonvihreät sukset. Niillä voi paitsi liukua pitkin kyykkä-aluetta, myös osoittaa solidaarisuutta Pyeongchangin olympialaisissa kisaaville suomalaisille.

”9.15 aion herätä katsomaan hiihtoa. Tai no, ei tarvitse herätä, kun on vielä hereillä”, Kattilakoski tuumaa.

Vieressä seisova joukkue nytkyttää lastenrattaita. Kyytiin on aseteltu oluttynnyri.

”Haikara toi sen. Se on suht ujo, mutta pitkän panemisen tulos”, Akateeminen olutseura Bosa ry:n Essi Muhonen ja Tuomas Koivisto kertovat.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Kyykässä yritetään tyhjentää vastustajan puoli puupalikoista, eli kyykistä, heittämällä puumailaa, eli karttua. 

Tynnyrin ohi lentää karttu. Perästä seuraa ärjähdys:

”Kentän laidalla seisominen tapahtuu omalla vastuulla!”

Vauhtia ja liukkaita tilanteita

Tampereen Hervannassa kyykkää pelaa lähes 700 joukkuetta ja kävijöitä koko tapahtumassa on arviolta 4 000 henkeä.

”Tämä kulkee nimellä opiskelija-urheilutapahtuma, mutta joillain urheilu-aspekti jää vähemmälle.”, tapahtumavastaava Lauri-Matias Reponen TEA-clubista kertoo.

Erilaiset kisaajat huomioidaan eri sarjoilla. Pro-sarjassa pelataan päivän kovimmat ottelut ja näytöskentällä saa kokea kyykän viihteellisen puolen.

Akateemisen kyykän MM-kisoja on järjestetty vuodesta 1966 lähtien. Nykyään tapahtumassa on osallistujia kaikista Suomen isoista yliopistokaupungeista, etenkin teekkarikampuksilta. Suosiosta huolimatta järjestyshäiriöt ovat pysyneet pieninä.

”Välillä saattaa tulla pieniä tapaturmia, kun on talvilaji kyseessä – on liukasta ja heitetään puupalikkaa – mutta sen takia meillä kiertää paikalla Suomen punaisen ristin ensiapu.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Pekka Koponen (vas.), Miska Lehtinen ja Atte Suutari hoitavat turnaustappion tuomaa pettymystä.

Vuosien varrella MM-kisat ovat nostaneet suosiotaan. Hervannan rajat alkavat kuitenkin tulla vastaan, eikä kisoja ole tarkoitus kasvattaa entisestään.

”Tuntuu, että enemmän ja enemmän ihmiset tulevat kannustamaan kavereita ja pitämään hauskaa. Tapahtumaa on mukava tehdä juuri näin.”

Vuosia voiton perässä

Kisojen pitkät perinteet suovat mahdollisuuden myös kauaskantavaan kaunaan.

”Monta vuotta peräkkäin on pelattu samoja naamoja vastaan, mutta ei ole voitettu kisoja kertaakaan. Se olisi hienoa kokea vielä joskus”, konkarikyykkääjä Tomi Metsälä toteaa.

Metsälä kuuluu pro-sarjassa peliään käynnistelevään turkulaiseen ADS:ään. Joukkue osallistuu turnaukseen jo kolmattatoista kertaa.

Joukkueen maskottina koristelee se, mikä itse ottelusta on tarkoitus jättää pois: keltaisia tiimipaitoja koristaa hauki.

Metsälä pelaa ympärivuotisesti Turun kyykkäsarjassa, joka kokoontuu kisaamaan kymmenenä iltana lukuvuodessa. Tänä vuonna voittomahdollisuuksia on parannettu tuomalla omat kartut Hervantaan.

”Nyt on ehkä vähän tutumpi touchi tähän. Täällä joutuu heittämään ihan millä vaan talon kartuilla. Ei voi tietää, mitä saa”, hän tuumaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Tomi Metsälän mukaan kyykän suosio räjähti 1980-luvulla, kun teekkarit löysivät harrastuksen. Aluperin laji tulee Karjalasta.

Taikuudella ja pyhällä hengellä

Alohomora, se avaa ovet voittoon!”

Pääkenttää pitkin lipuu mustiin viittoihin pukeutunut porukka. Ovatko he vampyyreja vai kenties ankeuttajia?

”Me ollaan kyllä ihan hyviksiä. Meidän laji on huispaus”, Otaniemen poikkitieteelliseksi Harry Potter -kerhoksi joukon esittelevä Markku Leppälä valottaa.

”Ehkä alkuillasta ollaan vähän ankeuttajia, mutta loppuiltaa kohti mennään hyviksien puolelle. Skenaario on vähän vaihteleva, tämä on tämmöinen kääntöviitta”, punamustaa kangasta silittävä Johannes Huovinen toteaa.

Tylypahka ei ole ainoa rinnakkaistodellisuus, jonka kyykätessä kohtaa. Haalariväen ohella kisapaikalla voi bongata eläinasuja, jääkiekkopaitoja ja sotamaalauksia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Nälkäiselle kisakansalle kaupattiin lettuja. Valtteri Yli-Karro edustaa ylpeänä Ei-turkulaista osakuntaa.

Ruskeaan munkin kaapuun ja suureen ristiin sonnustautunut Sami Saari esittelee joukkueensa ylipapeiksi. Porukka on pelannut kyykkää samassa asussa jo monta vuotta, opiskeluaikojen yli työelämään. Asuvalinta syntyi ”eräänä kauniina päivänä Punanaamion aleosastolla”.

”Ilman kyykkää ei olisi munkkeja, mutta ilman munkkeja olisi varmaan silti kyykkää”, nimettömäksi jäävä ylipappi saarnaa.

Ei-turkulainen kaupunki

”Sieltä lähtee ohjus kuin Pohjois-Koreasta, mutta osuu ohi niin kuin valitettavasti tekin”, juontaja kajauttaa.

Meneillään olevan ottelun dramaattiset loppukäänteet eivät kiinnosta kentän reunalle kerääntyviä sinihaalareita. Pian alkaa nimittäin mittelöiden mittelö, kun Turun kauppatieteiden ylioppilaat (TuKY) kohtaa tamperelaisten kauppatieteilijöiden ainejärjestön Boomin.

”Ei välttämättä ole reiluin ottelu tiedossa, mutta voittamaan lähdetään”, TuKYn urheilujaoston KY-Sportin puheenjohtaja Antti Heinonen puntaroi mahdollisuuksia.

KY-Sportissa kyykkäreissu on muodostunut jo perinteeksi, ja karttua on heittämässä väkeä niin nykyisestä hallituksesta kuin alumneista.

”Tässä on noin 10 prosenttisesti kyse itse lajista ja 90 prosenttisesti hauskanpidosta,” Janne Kuusela summaa.

Edellinen ottelu päättyy – ja jännitys tiivistyy.

Turkulaiset kertovat yleisölle juovansa rohkaisuksi Aurajoen vettä. Hetken ajan joukkue muistelee tuota paikasta upeinta.

”Kyllä joen varrella miehen sydän herkistyy”, joku huokaa.

Kaunis hetki keskeytyy, kun Boomi esittelee tamperelaista vieraanvaraisuutta.

Mä vihaan turkulaisia
Daa dirlan dirlan daa!

Manselaiset eivät häikäile. Seuraa muutama solvaava laulu ja sitä useampi kartunlento, kunnes ottelu päättyy Boomille.

Kylterit eivät kuitenkaan katkeroidu. Pian luvassa on yhteiset jatkot ja sama majapaikka.

Saunaan löytömatkalla

Osa yleisöstä ja pelaajista alkaa hiljalleen siirtyä pakkasesta jatkoille ympäri kaupunkia, ja bussiin laahustaa väsyneen näköistä väkeä. Edessäni kaverukset väittelevät siitä, pitäisikö mennä päiväunille vai Alkoon.

Tampereen keskustassa matematiikan, tilastotieteen ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Luuppi ry:n jokavuotiset saunajatkot täyttyvät vähitellen. Ulkona reippailun jälkeen päivä tuntuu pitkältä: kello tulee vasta viisi, mutta tuntuu jo illalta.

Jyväskylästä matkanneen ainejärjestö Dumppi ry:n porukka on saapunut Tampereelle jo kahdeksalta aamulla kokeakseen karvaan kohtalon.

”Tuomarit päättivät, että me oltiin huijattu liikaa, kun potkittiin palikoita. Meidät diskattiin yhdestä matsista ja ilmeisesti se johti siihen, että me lennettiin ulos peleistä”, Johannes Alaperä huokaa.

Naurunremakan perusteella kohtalo ei kirvele liikaa. Jere Väisänen hörppii polttonestepullosta alkuperäistä miedompaa viinaa. Häntä ei kentällä nähty, koska ilmoittautuminen meni mönkään.

”Masensi alkuun, mutta nyt kun on täällä saunalla, niin koko loppuilta on pelkkää mukavaa juomista”, Väisänen hymyilee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen


Koskikeskuksen Ravintolamaailman jatkoille valuu haalariväkeä.

Saunalle lappaa lisää väkeä. Yksi virittää käyntiin beer pong -pelin, toinen nuokkuu sohvalla.

Ilmapiiri on lähes raukea, mutta ei pitkään. Järjestäjien mukaan meno saunalla on yleensä seitsemään mennessä niin levotonta, ettei siitä sovi jakaa tarinoita toimittajalle.

”Tämä on tällainen löytömatka etenkin ulkopaikkakuntalaisille”, saunavastaaviin kuuluva Maria Ahonen nauraa.

Jatkoseuraa Jodelista

Heti yhdeksältä illalla Koskikeskuksen Ravintolamaailman ulkopuolelle kasvaa jono. Jatkoliput ovat myyty loppuun, mutta toiveikkaat kärkkyvät vielä ovelta myytäviä lippuja.

”Tämän jälkeen on vielä jatkojenkin jatkot. Fuksivuonna pitää jaksaa. On kuultu, että sen jälkeen sitä rapistuu”, tuotantotaloutta Tampereen teknillisessä yliopistossa opiskeleva Festina Jusufin sanoo.

Liput ja juhlakunto eivät ole ainoita jatkoille kaivattuja asioita. Eräs kekseliäs kaksikko on metsästänyt uutta bileseuraa somesta. Päivän suosituimmaksi viestiksi anonyymissä Jodel-sovelluksessa on kivunnut keskustelu, jonka aloittajat etsivät seuraa tarjoamalla valmiit etkot ja jatkoliput.

Jodelin kautta toisensa tavanneet nuoret istuvat nyt tyytyväisinä Ravintolamaailmassa. Loppuiltakin on tarkoitus viettää samassa seurueessa.

”Aivan vitun kova myyntipuhe pidettiin. Kolmas kommentoija yritti myydä tyttöystäväänsä jatkolippua vastaan”, lippuja tarjonnut Santeri nauraa.  

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Sohvat ovat vielä alkuillasta tanssilattiaa suositumpi jatkopaikka.

Diskovalojen välkkeessä on aika heittää hyvästit kyykälle. Juhlat ovat kuitenkin vasta alussa.

”Nukkuminen on heikoille, tästä vaan jatketaan suoraan huomiselle. Sitten muutama tunti unta ennen maanantain luentoja”, hetki sitten päiväunilta herännyt materiaalitekniikan opiskelija Antti Johansson julistaa.

Pieni kyykkä-sanasto

Kyykkä = Puupalikka, joista pelialue yritetään tyhjentää. Pelin alussa kummankin neliön eturajalle pystytetään rivi kyykkäpareja.

Pelineliö = Kyykkäottelun kenttä koostuu kahdesta neliöstä ja niiden välisestä alueesta. Oman joukkueen heittoneliö on vastapuolen pelineliö.

Karttu = Maila, jota heittämällä yritetään osua mahdollisimman moneen kyykkään. Mailat ovat puusta sorvattuja, pyöreitä ja kädensijallisia.

Hauki = Täysi hutiheitto.

Lue lisää:

10 kultaista sääntöä: Näin käytät haalareita oikeaoppisesti

Nro 3: "Lahkeesta voi vaihtaa kaistaleen seurustelukumppanin kanssa. Mikäli haluaa säästellä lahkeitaan, kannattaa tämä tehdä vasta suhteen vakavoituessa. Jos ero koittaa, voi oman lahkeen silti periä takaisin, joskin se on harvinaista." (9/2017)

"Näistä ei luovuta ikinä!" – Viitta on historian opiskelijan haalari

"Kerran yksi opiskelija ihmetteli bileitämme katsellessa, miksi Tuomiokirkkopuisto on täynnä ankeuttajia”, yleisen historian opiskelija Anniina Yli-Kahila sanoo. (9/2017)

Colleget valtasivat kampuksen – Turku luo uutta opiskelijakulttuuria

Opiskelijahaalarit ovat saaneet varteenotettavan kilpailijan: Turussa jo tuhannet opiskelijat pukeutuvat ainejärjestöjen omiin collegeihin. (8/2017)

Sitsit: Näin akateemisista pönötysjuhlista syntyi snapsilaulujen terästämää bilekulttuuria

Jotta 2010-luvun jonnet voivat skoolata energiajuomilla nykypäivän sitseillä, ovat akateemiset pöytäjuhlat luoneet nahkansa lukuisia kertoja 400 vuoden aikana. (10/2017)