Ilmiöt
10.05.2019

Maisterit karkaavat Helsinkiin, kun Turusta ei saa töitä – "Jos yritykset tavoittelevat valmistuneita, on liian myöhäistä"

Teksti:
Anni Savolainen
Kuvat:
Teemu Perhiö
  • Laura Boxberg kaipaa Turkuun, mutta miettii välillä myös ulkomaille muuttamista: "Eihän tää Helsinkikään mikään Graalin malja ole".

Lounais-Suomeen houkutellaan jättikampanjalla lisää väkeä, mutta työilmoitusten perusteella korkeakoulutetuille ei ole tarvetta. 2000-luvulla yhä useampi turkulainen maisteri lähteekin tutkintoineen Helsinkiin.

Askel taaksepäin.

Siltä ehkä tuntuisi muutto takaisin Turkuun Helsingin jälkeen. Tämä voi olla edessä opiskelijoilla, jotka aloittavat työuransa pääkaupunkiseudulta.

Vuonna 2010 joka neljäs Turun yliopiston tuore maisteri siirsi osoitteensa Uudellemaalle. Vuonna 2017 lähtijöitä oli jo useampi kuin joka kolmas.

Helsingin ja Turun välinen kilpailu ei ole opiskelijoiden näkökulmasta mikään uusi juttu. Mutta kun kerran on lähtenyt, opiskelija ei välttämättä palaa. Syitä on monia, mutta raha voi olla yksi niistä.

”Helsingissä on kalliimpaa asua kuin Turussa, mutta palkatkin ovat korkeammat. Pitäisi kuitenkin tarkkaan harkita, haluaako tietyn pisteen jälkeen siirtyä kaupunkiin, jossa palkkataso on pääkaupunkiseutua matalampi.”

Niin arvelee Annabella Polo. Hän työskentelee vientiasiantuntijana Business Finlandilla Madridissa. Ulkomailla asumista edelsi työskentely Helsingissä.

Tällä hetkellä noin puolet kaikista Turun yliopiston maistereista jää asumaan Varsinais-Suomeen. Jäävien määrä on kuitenkin lievässä laskussa.

Työnteon näkökulmasta tiedekuntien välillä on selkeitä eroja. Viimeisimmät Tilastokeskuksen tilastot maistereiden työllistymisalueesta ovat vuodelta 2016.

Silloin tekniikan alojen maistereista 74 prosenttia työllistyi Varsinais-Suomessa. Kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden alalta puolestaan vain joka neljännen maisterin työpaikka löytyi samaisesta maakunnasta.

Kaupan alan lähtijöihin kuuluu myös Polo. Hän opiskeli Turun kauppakorkeakoulussa kansainvälistä liiketoimintaa, joten ulkomaille lähteminen kuului ikään kuin asiaan.

Imu Helsinkiinkin oli hänen opiskeluaikanaan kova. Polon mukaan suurin osa oman vuosikurssin opiskelijoista lähti pääkaupunkiseudulle töihin.

Toisaalta Turun kauppiksen tarjoama kansainvälinen liiketoiminta houkuttelee opiskelijoiksi paljon ihmisiä Helsingistä ja sen lähistöltä. Kauppislaisten massamuutto pois Turusta johtuu siis osittain siitä, että Uudeltamaalta tulleet opiskelijat palaavat yksinkertaisesti kotikonnuilleen.

Monille pääkaupunkiseutu tarjoaa maan mittakaavassa täysin ainutlaatuisia työmahdollisuuksia. Tämän myös Polo tunnistaa.

”Olen työntekijänä aika kunnianhimoinen. Helsingissä yksinkertaisesti ovat kaikki isot yritykset, pääkonttorit ja valtionhallinnon elimet, jotka houkuttelevat.”

Kun Polon kaverit alkoivat muuttaa Helsinkiin, tuntui hänestä luontevalta tehdä niin itsekin. Opiskelujen päättyminen oli hänelle yhden etapin päätös, jonka tavallaan pitikin johtaa muuttoon.

”Kyllä sosiaalisten piirien vaikutus oli minulle Helsinkiin muutossa yksi ihan pääkysymys. Ulkomaille lähteminen johtui sitten omasta sisäisestä motivaatiosta oppia lisää.”

Polo tulisi takaisin Turkuun ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen puolisonsa haluaisi muuttaa. Muutoin paluu ei ole todennäköinen, vaikka hän onkin täältä kotoisin.

Telakan ja autotehtaan varjossa

Lounais-Suomen talouskasvusta on kohistu jo jonkin aikaa.

Näkyvimmin alueen ylivertaisuutta on hehkuttanut Töihin tänne -kampanja. Kampanjaa vetää Lounais-Suomen ELY-keskus eri maakuntaliittojen, yritysten, kuntien ja oppilaitosten kanssa.

Alueen kasvun kärjessä ovat Meyerin telakka sekä Uudenkaupungin autotehdas. Teollisuuden tilauskanta on lähes 20 miljardia euroa, ja kasvua on odotettavissa 2020-luvun puoliväliin asti.

Telakalla ja autotehtaalla on todennäköisesti yleisesti työllistävä vaikutus. Kun alueella menee hyvin, ihmiset käyttävät myös palveluita. Taloudellinen kasvu heijastunee siis ainakin kaupan ja kulttuurin aloille.

Hypetys kasvavasta Lounais-Suomesta saa silti miettimään, onko alueella jatkossa töitä myös korkeakoulutetuille. Tällä hetkellä ei siltä näytä.

Eräs Turun seudulla kasvava ala on kuitenkin teknologia. Näin arvelee Petri Avikainen, joka on valmistunut täältä tietotekniikan diplomi-insinööriksi.

”Tällä hetkellä on koodareiden markkinat. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Hyvät tyypit ovat kiven alla, koska yritykset eivät halua luopua heistä.”

Avikainen työskentelee helsinkiläisen kasvuyrityksen Kaiku Healthin kehitysyksikön vetäjänä. Lähtö Helsinkiin tapahtui impulsiivisesti viisi vuotta sitten.

Tuolloin Avikainen oli alan töissä Turussa. Työkaveri muutti Helsinkiin uuden työn perässä ja vinkkasi avoimesta paikasta samassa firmassa muutama kuukausi myöhemmin.

”Ajattelin, että ’mitäs hittoa, vois lähteä’. Opiskeluaikana en ollut analyyttinen enkä miettinyt, missä aion työskennellä. Tuo työpaikka oli kuitenkin siinä hetkessä hyvä peliliike. Lähdin urakehitys mielessä.”

Ajatus takaisin Turkuun muuttamisesta ei ole Avikaiselle mahdoton.

Hän tulisi takaisin kotikaupunkiinsa, jos Turussa olisi tarjolla todella mielenkiintoinen työpaikka. Hän tunnistaa silti paluumuuttajien downshiftaus-ilmiön.

”Ymmärrän ajatuksen hyvin. Mutta jos palkka on jollekin merkittävä asia, niin sitten luulisi, että suunta on ulkomaille. Paluumuuttoon on kuitenkin muitakin tekijöitä, kuten perheenlisäys. Itse etsin ensisijaisesti mielekästä työtä.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Petri Avikaisen mukaan Helsingin "koodaussosiaalinen piiri" on Turkua parempi sekä laajempi ja softa-yritykset kirjavia.

Turkulaisen teknologiaskenen profiili on kuitenkin noussut. Avikainen on huomannut, että viime vuosina moni korkean profiilin teknologiayritys on perustanut Turkuun oman haarakonttorin.

Pöhinää ovat Avikaisen mukaan lisänneet myös vapaaehtoisten vetämät tapahtumat.

”Muutokseen ei välttämättä tarvita edes firmoja, koska ihmiset ovat innokkaita ja oma-aloitteisia. Tällaiset tapahtumat ovat sellaisia koodaajien lukupiirejä.”

Vilkas mutta niukka taide

Taidealalla toimiva Laura Boxberg muuttaisi heti takaisin Turkuun, jos paikalliset työmarkkinat olisivat erilaiset.

Hän työskentelee viestintäpäällikkönä nykytaiteen tiedotuskeskuksessa Framessa, jonka konttori sijaitsee Helsingissä.

”Onhan tämä tällaista jatkuvaa kamppailua. Olisi kiva asua taas Turussa, mutta tämä työ on niin mahtavaa.”

Boxberg siirtyisi Turkuun ”superpaikan” perässä. Niin kauan kun työ on merkityksellistä, hänelle ei ole väliä, missä työpaikka sijaitsee.

Opiskelukavereiden massamuutto pois Turusta vaikutti myös Boxbergin lähtöön, mutta hän myös halusi töihin nimenomaan Frameen.

”Kaipasin jotain pysyvämpää pestiä. Tämä työ ei olisi mitenkään mahdollinen Turussa, koska muita viennin parissa toimivia organisaatioita ei ole. Taidekenttä Turussa on sen kokoiseksi kaupungiksi vilkas, mutta ei ne loputtomasti vedä jengiä töihin.”

Valmistumisen jälkeen Boxberg oli Turussa alansa töissä kolmen vuoden ajan. Turkulaiset museot, galleriat ja taidetapahtumat työllistävät monia, mutta tarjonta on huomattavasti rajallisempaa kuin pääkaupunkiseudulla.

Yleistä historiaa opiskelleiden keskuudessa työllistyminen ei tarjonnut paljoa vaihtoehtoja, Boxberg sanoo.

”Omana opiskeluaikana 2000-luvun alussa puhuttiin, että kunhan isot ikäluokat jäävät eläkkeelle, töitä kyllä riittää. Ei niin tietenkään käynyt. Kävi ilmi, että jos ei valmistu opettajaksi tai jää yliopistoon tutkijaksi, täytyy hakeutua pääkaupunkiin.”

Boxbergin kokemuksen mukaan Helsinki on ollut useille tutuille sosiaalisesti kurjempi paikka asua.

”Moni on kokenut sosiaalista yksinäisyyttä muutettuaan Turusta Helsinkiin. Aika pienet piirithän täälläkin on. Helsingissä omasta seudusta tai kaupunginosasta on tullut minulle kuitenkin eri tavalla tärkeä, ja siitä on muodostunut oma kyläyhteisö.”

Taidealalla työmahdollisuuksia riittää, Boxberg sanoo. Tavoitteellinen hakija ei silti saata löytää hakemaansa Varsinais-Suomesta.

”Jos harrastaa urasuunnittelua, niin Helsinkiin muuttamista täytyy pohtia.”

Sitouttaminen avainasemassa

Turun yliopiston työelämäpalvelu Rekryn tutkija Juha Sainio ei ole huolissaan Turusta lähtijöistä.

”Onko puolet paljon vai vähän? Miten paljon tänne pitäisi jäädä, jos puolet ei riitä?”

Sainion mukaan monet opiskelijat hahmottavat pääkaupunkiseudun työmahdollisuudet helpommin esimerkiksi siksi, että alueen isot työnantajat tunnetaan paremmin. Hän epäilee, että opiskelijat eivät selvitä Varsinais-Suomen työmahdollisuuksia perusteellisesti.

Uudenmaan houkuttelevuutta voi lisätä siis se, että Turun seudun yritykset eivät tuo itseään tarpeeksi näkyvästi esille suhteessa helsinkiläisiin yrityksiin.

Näin ajattelee Sainion lisäksi Annabella Polo. Hän kertoo, että monet suuret pääkaupunkiseudun yritykset tarjoavat kauppakorkeakoulun opiskelijoille graduate-ohjelmia. Se on kätevä tapa päästä töihin.

Kaksivuotisen ohjelman aikana opiskelija pääsee tutustumaan yrityksen eri osastoihin, ja monesti työsuhde vakinaistetaan ohjelman päätteeksi.

Polo ei löytänyt Turusta yhtään yritystä, joka tarjoaisi vastaavaa ohjelmaa. Kesätöitä lukuun ottamatta Turusta oli huomattavasti vaikeampi löytää mitään työpaikkoja.

Yritykset voisivat tulla esittäytymään yliopistoille, mistä olisi Polon mukaan molemminpuolista hyötyä.

”Jos yritykset tavoittelevat jo valmistuneita opiskelijoita, on liian myöhäistä. Opiskelijat pitäisi saada sitoutettua esimerkiksi heti kandivaiheen jälkeen”, Polo sanoo.

Sainio viittaa samaan aiheeseen puhuessaan yliopiston kolmannesta tehtävästä eli yhteiskuntaan integroitumisesta. Oppiaineiden yhteyksiä mahdollisiin työnantajiin voisi hyödyntää nykyistä enemmän.

”Jos oppiaineella on vahvat verkostot, se voisi tarjota niitä opiskelijan hyödynnettäväksi. Mutta onhan työllistyminen aina opiskelijan oma tehtävä. Jonkinlainen tasapaino täytyy löytää siinä, miten paljon opiskelijan pitää nähdä vaivaa työpaikan löytämiseksi.”

Petri Avikaisen mukaan yksi iso ero helsinkiläisen ja turkulaisen teknologiaskenen välillä on pääkaupungin startup-kulttuuri. Se vetää opiskelijoita puoleensa.

Erilaiset hautomot tarjoavat Helsingissä runsaasti mahdollisuuksia omien ideoiden esittelyyn. Turun yliopisto voisi skarpata tuomalla eri tiedekuntien opiskelijoita yhteen. Avikaisen opiskeluaikana tätä ei tapahtunut lainkaan.

Esimerkiksi lääketieteellisten ohjelmistojen kehityksessä monialainen opiskelutausta olisi hyödyksi.

”Helsingissä on oikeasti monialainen yliopisto. Se johtaa siihen, että teknologia-alalla on todella vahvasti monialaisia opiskelijoita, jotka hallitsevat teknologian lisäksi vaikka psykaa. Nyt ajateltuna se on todella hyvä, sillä softaajat tekee kuitenkin ohjelmia ihmisille.”

Junanviemät turkulaiset

Kun puhutaan Turkuun työllistymisestä, täytyy ottaa huomioon monta tasoa. Viralliset tilastot tyypillisesti tarkastelevat Varsinais-Suomea, mutta toisinaan puhutaan Turusta tai Lounais-Suomesta.

Lisäksi Turun yliopistosta puhuttaessa täytyy muistaa, että yliopistolla on kampukset myös Porissa ja Raumalla. Sainio uskoo, että opiskelijan asuinhistorialla on merkitystä sijoittumisen kannalta.

”Tiettyjä aloja tullaan opiskelemaan tänne muualta, ja valmistumisen jälkeen palataan kotiseudulle. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että mitä kauempaa opiskelija tulee Turkuun, sitä todennäköisemmin hän lähtee valmistuttuaan pois täältä.”

Sainion mukaan kuntasektorille työllistyvät opiskelijat sijoittuvat kaikista tasaisimmin ympäri maata. Heihin kuuluvat esimerkiksi kasvatustieteiden maisterit.

Tutkija korostaa sosiaalisten verkostojen painoarvoa asuinpaikkakunnan valinnassa.

”Aluepolitiikalla pystytään tekemään jotain, mutta päämotiivit muuttamisen taustalla ovat yleensä henkilökohtaisia.”

Maakunnista puhuttaessa käsitellään joko opiskelijoiden työllistymiskuntaa tai asumiskuntaa. Eri kaupunkien välillä pendelöidään jo nyt, vaikka ilmiö on Sainion mukaan vielä pieni.

Tulevaisuudessa työnteon ja asumisen yhdistäminen on todennäköisesti joustavampaa. Tunnin junalla olisi iso vaikutus, sillä se yhdistäisi Turun ja Helsingin talouskasvualueet.

Sainio uskoo, että jos ihmiset jäisivät Turkuun mutta työskentelisivät junamatkan päässä, pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanne helpottuisi.

Sama pätee Tampereeseen. Tutkija odottaa innolla niin sanotun työssäkäyntikolmion eli Turun, Helsingin ja Tampereen välistä kehitystä.

Tunnin junaa toivoo myös Turkuun haikaileva Boxberg.

”Helsingissä todella on hirviömäiset vuokrat, ja hyvän asunnon löytäminen on vaikeaa. Toivon, että uudella eduskunnalla ja varsinaissuomalaisilla poliitikoilla olisi rohkeutta edistää tunnin junaa ja raideliikenteen kehittämistä. Se ei välttämättä ole minulle akuutti asia, mutta mahtava juttu monille.”

Maakunta johon ei muuttanut ketään: Etelä-Savo

Turun yliopistosta valmistuneiden maakuntakohtainen sijoittuminen on tilastoitu asuinpaikkakunnan mukaan. Viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2017. Luvuissa ovat mukana vain opiskelijat, jotka ovat saaneet ylemmän korkeakoulututkinnon vuotta aiemmin. Pallon halkaisija kuvaa opiskelijoiden määrää.

Kaaviosta on jätetty pois Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Ahvenanmaa. Niistä kuhunkin muutti 1-4 henkilöä. Etelä-Savoon ei muuttanut ketään.

Lähde: Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen

Juttua korjattu 13.5. klo 10.48: Korjattu karttaa siten, että Turku on muutettu Varsinais-Suomeksi.

Lue lisää:

Kolumni: Turkulainen maisteri, ota lapio käteen!

Valmistun tässä kuussa maisteriksi. Päätin jo ajat sitten, että teen kaikkeni, jotta pystyn jäämään Turkuun. (5/2019)

Miten päästä tutkijaksi? Yliopiston ulkopuolella gradu voi olla väitöskirjaa tärkeämpi

Turun yliopiston käyneet arkeologi, luonnontieteilijä ja kasvatustieteilijä kertovat, miten vanha opinahjo valmisti tutkijan hommiin – yliopiston ulkopuolelle. (1/2019)

Turkulainen selviytymistarina: Näin kansainvälinen telakkamahti sai alkunsa

Kun Meyer Turun telakalta valmistuu risteilijä, se rysäyttää Suomen vaihtotaseen uuteen uskoon. Telakan merkitys kaupungille ja koko maalle on valtava, mutta sen tuhkimotarina ei syntynyt yhdessä yössä. (3/2018)

Alanvaihtajat

Kun suuntaa uudelle uralle, joutuu oppimaan myös uuden identiteetin. Kolme täyskäännöksen tehnyttä kertoo, mitä matka opetti. (11/2017)