Ilmiöt
01.09.2011

Mikä opiskelijoissa ärsyttää?

  • Vastaanottoaikojen noudattaminen keventää opettajien työtaakkaa.

Yliopiston opetushenkilökuntaa sieppaa opiskelijoiden käytöksessä uusavuttomuus ja kiinnostuksen puute. Aktiivisuudestaan nykyopiskelija saa kuitenkin kiitosta.

Piirtoheitinkalvot 80-luvulta, suoraan paperista luettua ja kehnosti äännettyä englantia, tappavan tylsiä luentoja, joiden sisällön omaksuisi paremmin luennoitsijan viimeisimmän artikkelin lukemalla…

Jokainen opiskelija on lienee syyllistynyt yliopisto-opettajien tai heidän työnsä mollaamiseen.

Silloin tällöin opiskelijoiden kannattaa katsoa myös peiliin. Emme mekään ihan ihanneyhteistyökumppaneita taida olla.

Tylkkäri kysyi Turun yliopiston opetushenkilökunnalta, mikä opiskelijoissa ärsyttää. Yhteensä 28 tutkijaa, lehtoria ja professoria halusi lähettää terveisensä uusille ja vanhoille opiskelijoille.

Tyhmiäkin kysymyksiä on

Tutkinnosta puuttuu palikka. Kurssivaatimukset löytyisivät varmaan tiedekunnan opinto-oppaasta, mutta järkäleen selailu veisi aikaa. On paljon helpompi lähettää sähköpostia laitoksen henkilökunnalle.

Väärin. Henkilökunnan pyyntö on: yrittäkää aina ensin ottaa asioista itse selvää ja hyödyntäkää vastaanottoaikoja.

"Sähköpostikyselyiden määrä on mahdoton, esimerkiksi 120 opiskelijan kurssilla noin joka toinen kyselee jotain sähköpostilla ja vieläpä useamman kerran, yleensä poikkeusjärjestelyjä. Kaikkiin on mahdotonta vastata", kauppakorkeakoululla kursseja vetävä tutkija kertoo.

Vaikka sähköposti on nopea väline, monet asiat on edelleen helpompi hoitaa kasvotusten. Opettajat ovat varanneet aikatauluistaan vastaanottoajat, jotka on tarkoitettu opiskelijoiden auttamiseen.

"Opiskelijan ja opetushenkilökunnan välinen kynnys alentuu jatkuvasti, eivätkä kaikki opiskelijat ole sisäistäneet opetushenkilökunnan vastaanottoaikojen merkitystä. Joudun usein keskeyttämään työni, koska opiskelijalla on minulle 'ihan pieni kysymys', jonka olisi hyvin voinut tulla esittämään vastaanotolle", humanistisessa tiedekunnassa työskentelevä tutkija kirjoittaa.

"Opiskelijat näyttävät pitävän yliopiston proffiakin vain opettajina, eivätkä tajua, että keskeisin työ on kuitenkin tutkimus ja tutkimusprojektien vetäminen", oikeustieteellisen tiedekunnan professori valittaa.

Toisaalta etäisyyden kaventuminen henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä on myönteinen asia. Tutkitusti parasta tiedettä syntyy tasa-arvoisessa yhteisössä. Moni opettaja korostaakin, ettei suinkaan tarkoita vaivaamisen vähentämisellä sitä, ettei tieteellisiä kysymyksiä saisi esittää.

"Sitten kun opiskelijan kysymykset alkavat sivuta todella sitä substanssia, mitä ollaan opettelemassa, kysyä saa vaikka kuinka paljon", kauppakorkeakoulun opettaja muistuttaa.

Et ole erityistapaus

Ei kai esseen palautuspäivän lykkäämisestä ole kenellekään muulle haittaa kuin minulle? Itsehän kärsin nahoissani, kun pisteet kopsahtavat rekisteriin myöhemmin.

Väärin. Myöhässä palautetuista kurssitöistä aiheutuu opettajille lisätyötä.

"Sadan opiskelijan kurssilla käyn raportit samalla kerralla läpi, ja jos joku palauttaa vasta viikon päästä deadlinestä raportin, muut ovat saaneet jo arvosanan ja yksi pitää erikseen arvostella", kauppakorkeakoulun tutkija kertoo.

Turhaa työtä kertyy siitäkin, että opettaja tekee ylimääräiselle tenttikerralle kysymykset, mutta opiskelija ei saavukaan kokeeseen.

Eniten Tylkkärin kyselyyn vastanneita opettajia sieppasi kaikenlaisen erityiskohtelun vaatiminen. Se mainittiin useammassa kuin joka toisessa vastauksessa.

"Ylivoimaisesti ärsyttävin asia on, kun opiskelijat vuodesta toiseen kyselevät sähköpostilla tai henkilökohtaisesti, että 'olen lomareissulla, laskettelureissulla tms. vapaa-ajanvietossa kaksi viikkoa, ei kai kurssilla ole pakollista läsnäoloa?', kauppakorkeakoulun opettaja kertoo.

Lisätehtävät ovat lisätehtäviä myös opettajalle.

"Jos kuitenkin pyydät poikkeusjärjestelyjä, ehdota itse jotain kohtuullista raporttia", kauppakorkeakoulun opettaja neuvoo.

"Osa (onneksi pieni) tuntuu olevan ajattelemattomia tai yksinkertaisesti röyhkeitä, ja haluavan opetushenkilökunnan palvelevan heidän henkilökohtaisia toivomuksia", toistuvaan sumplimiseen tympääntynyt matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opettaja kirjoittaa.

Joskus erityisjärjestelyjen vaatimisessa on kyse ihan todellisesta sukupolvien törmäyksestä. Opettajaa äimistyttää kyselyt läsnäolovelvollisuudesta, mutta opiskelijat ihmettelevät, miksi tietotekniikan luomia mahdollisuuksia itsenäiseen ja etäopiskeluun ei voida hyödyntää.

"Kun 1980-luvulla aloitin opettajan työt, läsnäolo oli välttämätöntä, sillä tietokoneiden puuttuessa ei ollut muutakaan mahdollisuutta saada luennoilla opetettuja asioita tietoonsa", kauppakorkeakoulun opettaja pohtii.

Yliopisto ei ole koulu

Yliopiston opetushenkilökunnalla on yksi selkeä viesti opiskelijoille: jos opiskelette yliopistossa, opiskelkaa sitten tosissanne.

"Osoittakaa kiinnostusta alaanne älkääkä vain 'suorittako' opintoja evvk-asenteella", humanisteja opettava henkilö kiteyttää.

"Yliopistossa opiskelevia kutsutaan opiskelijoiksi. Jos yliopistoa kutsutaan nykyopiskelijoiden tapaan kouluksi, mitä opiskelijat ovat, koululaisia?", kummeksui eräs vastaaja.

Julkisessa keskustelussa viivästyneen valmistumisen lääkkeeksi tarjotaan usein tehokkaampaa opinto-ohjausta. Mikään ohjaus ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että yliopistossa opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan.

Luennolla jutteleva opiskelija tuskin tajuaa, että hänen käytöksensä loukkaa luennoitsijaa.

"Miksi minä pyrin pitämään asiantuntemukseni ajan tasalla, valmistamaan luentoni hyvin ja pyrin pedagogisesti taitavaan opettamiseen, jos työni tuloksilla ei ole mitään merkitystä, vaan facebookissa roikkuminen tai vierustoverin kanssa naureskelu ovat tärkeämpiä? Kyynistyminen uhkaa", kasvatustieteellisessä tiedekunnassa opettava lehtori suree.

"Minua on pitkään harmittanut opiskelijoiden kehno työmoraali.", matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan professori paheksuu.

Yliopisto-opiskelu on monien vastaajien mielestä selvästi muuttunut koulumaiseksi. Laaja-alainen kiinnostus tiedettä kohtaan on vähentynyt. Esimerkiksi kasvatustieteellisen tiedekunnan lehtori kirjoittaa, että toivoisi opiskelijoiden olevan ajattelevampia ja näkevän opetuksessa muunkin kuin "välittömän hyötyaspektin".

"Ärsyttää mutta myös vähän huvittaa, kun opiskelijat kysyvät 'onko ensi viikolla luennolla jotain tärkeää?'" kauppakorkeakoulun tutkija kertoo.

Henkilökunnan vastauksista kaikuu kuitenkin ymmärrys opiskelijoiden tilannetta kohtaan. Opintoaikoja on pyritty lyhentämään rajaamalla tutkinto-oikeuksia ja kiristämällä opintotuen ehtoja. Ei siis ole ihme, että opiskelijat ovat vastanneet omaksumalla "suorittamismentaliteetin".

"Suorituspaineiden lisääntymisen vuoksi syventynyt, ongelmakeskeinen ja debatoiva asioiden käsittely on jäänyt marginaaliin putkiajattelun ja opintopisteiden hankkimisen ensisijaisuuden vuoksi", valittelee humanistisen tiedekunnan henkilökuntaan kuuluva opettaja.

"Paljon fiksumpia kuin me"

Risujen jälkeen ruusut. Lähes jokainen Tylkkärin kyselyyn vastannut opettaja korosti, että opiskelijoiden joukossa on ahkeria ja vastuuntuntoisia nuoria, joiden kanssa on ilo tehdä töitä.

"Mieltä lämmittää kun kohdalle osuu hyviä ja motivoituneita opiskelijoita, joiden kanssa syntyy oikeasti keskustelua asioista", kauppakorkeakoulun opettaja kehuu.

"Opiskelijat ovat fiksuja ja hyvin käyttäytyviä nuoria. Paljon fiksumpia kuin me aikanamme", eräs lääketieteellisen professori tunnustaa.

Opetushenkilökunta ymmärtää myös opiskelijoiden ajoittaisen turhautumisen opetusmetodeihin.

"Liian paljon joudumme järjestämään massakursseja, jolloin opettajalla ei ole mahdollisuutta teettää mielenkiintoisia tehtäviä, koska niitä ei ehdi korjaamaan saati antamaan palautetta", harmittelee kauppakorkeakoulun opettaja.

Moni henkilökuntaan kuuluva on myös aidosti huolissaan opiskelijoiden jaksamisesta.

"Huolehtia terveydestään, mielenterveydestään ja ylipäätään itsestään! Kun opiskelija voi hyvin, opettajan työ on palkitsevaa. Yksi huonosti voiva opiskelija saattaa pilata ison seminaarin ilmapiirin", humanisteja opettava henkilö päättää vastauksensa.

Lue lisää opettajien kommentteja täältä.

NYKYOPISKELIJALLE OPINNOT

EIVÄT OLE YKKÖSASIA

"Ihmettelisin, jos vastauksissa ei näkyisi opetushenkilökunnan turhautuminen siihen, että opiskelijoilla on elämässään niin paljon muuta, mikä menee opiskelun edelle", sanoo Turun yliopiston opetuksen kehittämispäällikkö Matti Lappalainen heti haastattelun aluksi.

Ja kyllähän se näkyy. Joka toisessa Tylkkärin tutkijoilta, lehtoreilta ja professoreilta saamassa vastauksessa viitataan opiskelijoiden motivaatiopulaan tai siihen, että työ ja harrastukset kiilaavat opintojen ohi.

Periodin alussa opiskelijoiden kaksi yleisintä kysymystä ovat, kuinka monta kertaa kurssilta saa olla poissa ja voiko sen suorittaa olematta läsnä.

"Prioriteettilistalla opiskelu on se viimeinen, ja meidän odotetaan joustavan", tiivistää kauppakorkeakoulussa työskentelevä lehtori monen kollegansa tunnot.

Asioiden muuttunut tärkeysjärjestys selittää monta muuta ongelmaa, jotka hiertävät opettajien ja opiskelijoiden välejä.

"Opinnot pitää pystyä suorittamaan silloin ja siinä järjestyksessä kuin opiskelija itse haluaa, eräänlainen opiskelu à la carte -ajatus", kuvailee humanistisen tiedekunnan lehtori.

Lappalainen näkee taustalla yliopiston muutoksen eliitin mahdollisuudesta massojen opinahjoksi. Henkilökunta kuuluu sukupolveen, jolle yliopistoon pääseminen oli saavutus, josta sieti olla ylpeä.

Lisäksi yliopistoon opettajiksi päätyneet ovat eittämättä itse olleet nuorena niitä, joilla on keskivertoa suurempi kutsumus tieteen tekemiseen.

"Monella tutkijalla on ollut jo opiskeluaikanaan intohimo tieteenalaansa, mutta kaikilla opiskelijoilla ei sitä ole. Kaikki opiskelijat eivät ole yliopistossa tullakseen tutkijoiksi, eikä heidän tarvitsekaan olla", Lappalainen huomauttaa.

Lappalaisesta monet opiskelijoiden ja henkilökunnan välille skismaa aiheuttavat asiat olisivat ratkaistavissa sillä, että laitoksille luotaisiin yhteiset pelisäännöt, joihin kaikki sitoutuisivat.

Hän myös muistuttaa, että yliopistossa opiskelijat voivat vaikuttaa opetuksen laatuun.

Ainejärjestöt ja ylioppilaskunta tarjoavat opiskelijalle väylän antaa palautetta ja ehdottaa uusia toimintatapoja.

Teksti: ANNA-ELINA MATILAINEN

Kuvitus: ANJA KARPPINEN