Ajassa
10.02.2022

Miten nykyään juhlitaan? Juomattomuus normalisoituu, mutta yhdessä kaljoittelu on silti myös sosiaalista liimaa

Teksti:
Pihla Hänninen
Kuvat:
Anni Savolainen, Helsingin kaupunginmuseo, Juha Laurila
  • Juhlimista korona-aikaan. Vappu 2020. Kuva: Yehia Eweis / Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

Toimittaja Pihla Hänninen pohtii alkoholin käyttöä tänä päivänä ja avaa sitä, miten entisestä himositsaajasta kuoriutui sattuman kautta snobbaileva olutharrastaja.

Vuonna 1997 osallistuin koulun päihdevalistustunnille, joissa ryömin päihteiden vaaroista kertovan “päihdeputken” läpi. Kyse oli toiminnallisesta päihdevalistuksesta.

Tummalla kankaalla vuoratun putken sisällä oli kontaktimuovitettuja päihdeaiheisia kuvia. Tilan valaistus oli hämärä ja taustalla soi pahaenteinen musiikki. Opin kertaheitolla kaikki kovien huumeiden katukaupan slangisanat.

Vielä ysärillä päihdevalistuksessa tukeuduttiin vahvasti niin kutsuttuun porttiteoriaan: jos alat polttaa tupakkaa, pian juot alkoholia ja sen jälkeen löydät itsesi piikittämästä “kantsua” ja tempaudut kovien huumeiden maailmaan. Varomattoman tyhmyrin karu kohtalo on yhtä väistämätön kuin Grimmin saduissa.

Vietin juuri kumppanini kanssa tipatonta tammikuuta. Olen ollut useampaan otteeseen muutamia kuukausia juomatta, mutta kumppanini ei, joten haastoin hänet elämänsä ensimmäiselle tipattomalle. Tipattomani aikana huomasin, etten juuri kaipaa alkoholia. Odotin silti sitä, että pääsen taas joskus avaamaan kuohuviinipullon.

Kuoharipullon korkin irtoamisen ääni on yksi lempiäänistäni. Siinä ei ehkä ole kissan kehräyksen pehmeyttä tai virtaavan veden rauhoittavuutta, mutta siinä on lupaus seikkailusta. 

Korkkia nitkuttaessa jännittää, tömähtääkö korkki paineella kattoon. Kuohuuko juoma yli formulatyyliin?

 

Raittius

assosioituu raittius-

liikkeeseen, absolutismi

niuhottamiseen.

 

Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen, että juon mieluummin yhden hyvän kuin neljä keskinkertaista olutta.

Panostan määrän sijaan ennemmin laatuun, koska omassa alkoholinkäytössäni on nykyisin kyse enemmän hedonistisesti makunautinnon ja elämysten hakemisesta kuin mahdollisimman edullisista känneistä juomilla, joilla on korkea dokabiliteetti. Tältä osin voisi sanoa, että olen sober curious.

Viime vuosina sober curious –trendi eli alkoholittomaan elämäntapaan uteliaasti suhtautuminen on ollut vahvasti pinnalla. 

Tämä näkyy myös tilastoissa: alkoholittomien tuotteiden kysyntä on noussut Alkossa 17 prosenttia edellisvuodesta. Toisaalta holittomat tuotteet vastaavat yhä vain noin yhdestä prosentista yhtiön kokonaismyynnistä.

Alkoholiton elämäntapa ei ole kuitenkaan mikään uusi ilmiö. Rahvaan ja työväen juopottelua on pyritty sääntelemään jo 1600-luvulla, mutta varsinainen raittiusliike rantautui Suomeen 1800-luvun puolivälissä. Älymystövetoinen raittiusliike kannusti alkoholin kohtuukäyttöön ja sen alkuaikojen tavoite oli kieltää kotipolttoisen paloviinan tuotanto.

Historioitsija ja professori Kustaa Vilkunan mukaan historiallista raittiusliikettä ja nykyistä soberismiliikehdintää erottaa etenkin raittiusliikkeen “ylhäältä alas” kohdistunut sosiaalinen kontrolli. 

Koulutettu keskiluokka ja aatelisto on pyrkinyt raittiuskasvatuksella suitsimaan kurittomana pidetyn työväenluokan ja rahvaan paheita ja saamaan nämä oletetut jöröjukat elämään nuhteetonta ja siveää elämää.

Vilkuna kuvailee alkoholin tarjoamista myös lahjaksi, jonka torjuminen on usein loukkaus.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Juhlivia ylioppilaita Helsingissä vappuna 1892. Kuva: Nils Wasastjerna / Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0
 

Jotain uutta nykyään kuitenkin tapahtuu. Internet on täyttynyt raittiuden ilosanomaa juhlistavista sometileistä, podcasteista ja meemeistä. Esimerkiksi Darravapaa- ja Sobermimmi-instatilien taustalla olevat somevaikuttajat ovat perustaneet aiheen ympärille yhteisöjä, podcasteja ja konsulttiyrityksiä.

Helsinkiläiset Laura Wathén ja Katri Ylinen perustivat Darravapaa-yhteisön viime keväänä omien sanojensa mukaan ”vastaiskuksi yksinäisyydelle”. Iskulle oli kysyntää: alle vuodessa seuraajia on kertynyt yli 21 000.

Alkoholiin liittyviin termeihin latautuu paljon merkityksiä. Wathénin mukaan sillä on merkitystä, mitä sanoja alkoholittomuudesta käytetään. Raittius assosioituu raittiusliikkeeseen, absolutismi niuhottamiseen.

Raitistelijoita löytyy myös streittaripunkkareista, raittiusyhdistyksistä ja uskonnollisista yhteisöistä. Esimerkiksi muslimit, baptistit ja metodistit eivät käytä ollenkaan alkoholia ja myös joissain buddhalaisuuden suuntauksissa katsotaan, että päihteet sumentavat mielen.

Nykyisen raittiusilmiön nousu kytkeytyy yksilökeskeisiin terveys- ja hyvinvointitrendeihin, joissa kannustetaan ihmisiä voimaantumaan ja huolehtimaan itsestään. Jokaisen elämänhallinta ja terveys ovat omissa käsissä.

Alkoholin käyttö liittyy etenkin nuorilla vahvasti sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tämä oli varmaan myös sen taustalla, kun eräänä keväisenä perjantai-iltana vuonna 2002 minä ja paras ystäväni hoipertelimme siksakkia eteläsuomalaisen pikkukaupungin pääkadulla.

Olimme selvin päin, emmekä ole nauttineet muuta kuin korkeintaan vähän liikaa limsaa. Esitimme vain ohikulkijoille olevamme humalassa, koska leikki on meistä tosi hauska. Samaan aikaan luokan kovikset lipittävät limuviinaa läheisessä leikkipuistossa. Alkoholi mahdollisti jo silloin statusleikin.

Toisaalta muistan vuoden 2006, kun olin 17-vuotias ja humalluin ensimmäistä kertaa. Olin pikkupaikkakunnan hevifestareilla kaverini kanssa.

Alkoholin ostaminen ja käyttö assosioituu ostoikärajojen vuoksi vahvasti aikuisuuteen ja halusin ennen kaikkea, että minua pidetään itsenäisenä aikuisena. Join festareilla muutaman pullon pahanmakuista päärynäsiideriä. Päässä tuntui hassulta.

 

Alkoholin käyttö ja humalajuominen ovat vähentyneet nuorilla aikuisilla vuoden 2008 jälkeen. Raittius on entistä yleisempää ja alkoholia käytetään maltillisemmin ja harvemmin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo selittää, että yleisesti ottaen nuorten alkoholinkäyttöä ennustavat usein huono-osaisuuteen liittyvät tekijät, jotka lisäävät alkoholinkäytön riskiä riippumatta muista taustatekijöistä.

Tällaisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi se, miten hyvin vanhemmat ovat perillä nuorten tekemisistä, vanhempien oma alkoholinkäyttö, kodin mahdolliset ongelmat, työttömyys, taloudelliset vaikeudet, koulumenestys ja kaveripiirin alkoholinkäyttö. 

Alkoholin ja minun suhde syventyi uudella tavalla vuonna 2008. Olin juuri päässyt yliopistoon ja onnistuneesti uudelleenbrändännyt itseni kiltistä ja totisesta mallioppilaasta hauskaksi ja mutkattomaksi party girliksi. (Tosin tytön sijaan olin enemmänkin poikaporukassa viihtyvä tomboy.)

Kosteiden sitsien, juhlien ja jatkojen määrä oli melkoinen.

Toimittaja Laura Friman kirjoitti tämän vuoden alussa Ylen Kulttuuricocktailille kolumnin otsikolla Milleniaalit brändäsivät raittiuden, itse olen alkoholille kiitollinen suunnilleen kaikesta. Hän kokee, että alkoholi on mahdollistanut hänelle paljon asioita – auttanut verkostoitumaan, saamaan seksiä ja löytämään kumppaneita.

Tunnistan tämän, koska verkostoitumishalukkuuteni kasvaa aina promillemäärän noustessa. Alkoholi on avittanut minua sosiaalisen pääoman kerryttämisessä ja sosiaalinen pääoma tunnetusti nostaa kullanarvoista sosiaalista statusta.

Ujoille tai epävarmoille kosteat juhlat voivat olla mainio tilaisuus edistää pariutumista tai seuranhakua. Itsekin olen ollut onnistuneilla ensitreffeillä tuopposen ääressä, pokaillut ihmisiä bileissä ja päätynyt puolitutun luo nakujatkoille, kiitos kuningas alkoholin.

Hyvässä nousuhumalassa itsetuntoni on huipussaan, olen kertakaikkisen hurmaava ja puhun ihmisiä pyörryksiin kuin karismaattinen maallikkosaarnaaja. Myisin silloin vaikka Teslan ajokortittomalle tai hiekkaa Saharaan.

Alkoholinhuuruisten juhlien tai baari-iltojen jälkeen minulla olikin usein liuta uusia tuttavia, ja tällainen äkillinen hyväksynnän aalto sai tietysti aivojeni palkkiojärjestelmä-pajatson kilisemään. Juku, olen jonkun toisen mielestä kiinnostava!

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Ainejärjestön lähiökierroksella  vuonna 2018. Kuva: Juha Laurila

 

Korkeakouluopiskelijoiden tapahtumilla on vuodesta toiseen taipumus olla kosteita. 

Vuoden 2021 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 30% opiskelijoista käyttää liikaa alkoholia. Humalahakuisesti yliopistossa opiskelevista naisista juo noin 3% ja miehistä noin 10%.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ainejärjestöni fuksisitseillä olisi luotu pohjaa opiskeluaikojeni kestävimmille ystävyyssuhteille, joista osa on kantanut tähän päivään asti.

Yhdessä kaljoittelu on sosiaalista liimaa, joka yhdistää meidät ja liittää meidät osaksi opiskelijayhteisöä. Kulttuurista käsikirjoitusta ja normia vastaan tappeleminen toisin tekemällä oli ja on yhä hankalaa.

Välillä tuntuu siltä, että tapahtumat ovat suhteessa nykyiseen alkoholista pidättäytymiseen liiankin kosteita. Silloin tällöin käydään keskustelua sitä, mitä vaihtoehtoja on opiskelijalle, joka ei halua juoda.

Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) opiskelijakulttuurivastaava Juho Pitkäranta tunnistaa tarpeen järjestää enemmän alkoholittomia opiskelijatapahtumia.

Pitkärannan mukaan TYY on kannustanut järjestöjään järjestämään enemmän alkoholitonta toimintaa, koska se lisäisi opiskelijaliikkeen toiminnan tavoitettavuutta. TYY myös esimerkiksi kouluttaa järjestöjä aiheesta.

”TYYn omista tapahtumista vain TYYlikäs avaus on suoranaisesti ’alkoholillinen’ muiden perinnetapahtumien ollessa alkoholittomia tai alkoholittomille mainiosti sopivia, joten suoraa tarvetta uusien tapahtumien lanseeraamiselle ei ole ollut”, Pitkäranta kertoo.

Pitkärannan mukaan säännöllisten alkoholittomien tapahtumien järjestäminen on ollut perinteisesti osakuntien harteilla. Osakunnat taas ovat rivijäsenelle ainejärjestöjä näkymättömämpiä. Muutos on ollut hidasta, mutta toisaalta nykyisin järjestetään esimerkiksi alkoholittomia approja ja vähäalkoholisia sitsejä.

”Muutenkin monet alkoholillisiksi mielletyt tapahtumat ottavat enenevässä määrin huomioon mahdollisuuden nautinnolliseen alkoholittomaan osallistumiseen.”

 

Hyvässä nousuhumalassa

itsetuntoni on huipussaan, olen

kertakaikkisen hurmaava ja puhun

ihmisiä pyörryksiin kuin karismaattinen

maallikkosaarnaaja.
 

Holittomien tapahtumien järjestäminen on monesti koettu vaikeaksi. Toimittaja Samuli Tikkanen suomi viime vuonna Tylkkärissä ainejärjestöjen toimintasuunnitelmaan kirjattuja väkinäisiä alkoholittomia viinirypäle ja sipsipussi -iltoja, joihin ei tule muita kuin aktiivijäseniä ja hallituslaisia.

Entä jos haluaisi juhlia kuten ennenkin, mutta normalisoida holitonta juhlimista? Turussa varsinaisia holittomia klubeja ei tällä hetkellä tiettävästi ole, mutta ainakin Kirjakahvila on järjestänyt aiemmin turkulaisen Raivoraittiuden kaltaisten queer edge -bändien keikkoja ja alkoholitonta Nollaklubia.

Darravapaa saattaa raivata holittoman juhlimisen osalta uutta tietä. He järjestävät 23. maaliskuuta helsinkiläisellä Kaiku-klubilla Sober Furious –klubin, joka on juomia lukuunottamatta kuin mikä tahansa klubi-ilta. Klubille myytiin parisataa ennakkolippua jo ennen virallisen lipunmyynnin alkua, joten Darravapaan Wathénin ja Ylisen mukaan tilausta tapahtumalle on selkeästi olemassa.

Klubi-idean taustalla on halu luoda tila ja paikka, jossa alkoholittomasta tai vähäalkoholinen elämäntyylistä kiinnostuneet voivat tavata toisiaan ja toisaalta järjestää turvallisempia juhlia, joissa saa tanssia rauhassa.

”Alkoholi ja humalahakuinen juominen ovat riskitekijöitä seksuaaliselle häirinnälle. Tarvitsemme tiloja, joissa nauttia, riemuita ja juhlia ilman pelkoa siitä, että minä tahansa hetkenä saattaa joutua häiriköinnin kohteeksi.”

Bileisiin on haettu mallia New Yorkin sober-skenestä, jossa vastaavia klubeja on järjestetty jo vuosikymmen. Sober Furious -klubin vetonaulana on kohtaamispaikan ja turvallisemman tilan luomisen lisäksi myös huippu-dj:itä. 

Mutta miksi klubi järjestetään keskellä viikkoa?

”Jos alkoholia ei myydä, se vapauttaa meidät järjestämään bileitä myös viikolla, ja bileistä ehtii vielä ajoissa kotiin nukkumaan. Club Kaiku ottaa myös pienemmän taloudellisen riskin järjestäessään bileet viikolla.”

Jos kysyntää on tarpeeksi, Wathén ja Ylinen haluaisivat tehdä klubista kuukausittaisen ja järjestää sitä myös viikonloppuisin.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

 

Opiskelujen edettyä vuonna 2015 en enää tuntenut uusia opiskelijoita, ja lakkasin käymästä opiskelijariennoissa. 

Alkoholinkäyttöni vähentyi, menin terapiaan etsimään itseäni, löysin muita harrastuksia ja aloin seurustella streittarin kanssa.

Straight edge –aate eli suomalaisittain streittarius tarkoittaa päihteetöntä elämäntapaa ja on yksi hardcore-punkin alakulttuureista. Nimen inspiraatio on peräisin punkyhtye Minor Threatin vuonna 1981 julkaistusta 46 sekunnin mittaisesta kappaleesta Straight Edge.

Straight edgellä ja sen normikriittisemmällä serkulla, queer edgellä, on suurelle yleisölle valitettavan tuntemattomat juuret.

Historiallisissa raittiusliikkeissä vallankäyttö suuntautuu ylhäältä alaspäin, mutta streittarit ja soberistit ovat molemmat autonomisesti organisoituneita.

Soberismi on kuitenkin luonteeltaan freesiä, puhtoista ja salonkikelpoista. Toisin kuin queer edge, soberistit eivät vastusta tai pyri purkamaan muita kuin yhteiskunnan alkoholinkäyttöön liittyviä normeja. Muu normatiivisuus saa pysyä vapaasti ennallaan.

Trendikkääseen tämän päivän soberismiin liittyvät yritysyhteistyöt, vaikuttajien puhujakeikat ja muu bisnespöhinä. Soberismin suosiota voi siis selittää myös sen yhteensopivuus kapitalismin kanssa. Soberismi on kauniiden ja rohkeiden menestyjien ominaisuus.

 

Vuonna 2022 olen kohtuudessa pitäytyvä, alan trendejä seuraava craft beer –olutnörtti. Viitisen vuotta sitten innostuin hapanoluista eli soureista, koska lähikauppojen hyllyille alkoi ilmestyä vinkeitä uutuuksia.

Korona-aikana en olekaan ikävöinyt muita festareita kuin olutfestivaaleja. Viime kesänä otin oluenkaipuussani riskin ja osallistuin erääseen oluttapahtumaan.

Harrastukseeni liittyy snobbailua, koska en enää juo bulkkioluita, ja niistä pitävä kumppanini pyörittelee säännöllisesti silmiään yhdeksän euron pienpanimo-oluilleni.

Kiinnostukseni hapanoluihin herätti se, että juomilla oli usein kirkasvärinen sarjakuvamainen etiketti ja niiden nimissä oli riemastuttavia popkulttuuriviittauksia. Niiden maku myös erosi täysin perinteisistä mallasjuomista.

Hapanoluissa maistuivat esimerkiksi marjat, hedelmät, karkit ja leivonnaiset, mikä oli aiemmin ollut muutamia harvoja poikkeuksia, kuten joitain hedelmäisiä lambic- ja saison-oluita lukuun ottamatta harvinaista.

Limuviinojen aika on ohi, tervetuloa limukalja!

Ostin pitkään kaikki kaupasta löytämäni uudet hapanoluet. Oli tietysti sivuseikka, etten osannut edes sanoa, olivatko ne mielestäni hyviä vai eivät. Oli vain hauskaa haalia kauppakoriin värikkäitä tölkkejä.

Tarkemmin ajatellen haalimisen taustamekanismia voisi kutsua irtokarkkiefektiksi: iloisen värikäs ja riemastuttava namikavalkadi houkuttelee kaupassa ja se saattaa hetkellisesti tyydyttää itse kunkin värin ja muodon nälkää, mutta itse makukokemus jättää kylmäksi.

Onneksi olen viimein oppinut löytämään omat suosikkiolueni.

 

Juttua oikaistu maanantaina 14.2.2022 klo 16:15: jutussa väitettiin, että Raivoraittius-yhtye on lopettanut toimintansa. Todellisuudessa yhtye toimii yhä.

 

Lue lisää

Essee: Pyhä ja muuttumaton monoliitti – ainejärjestöt tulevat vielä helisemään kaistapäisten perinteidensä kanssa

Koronaviruksen aiheuttama kulttuurinen repeämä on synnyttänyt erinomaisen hetken ainejärjestöjen uudistamiselle oikeasti jäsentensä näköisiksi, kirjoittaa Samuli Tikkanen. (09/2021)

Pääkirjoitus: Vain yliopisto-opiskelija voi olla niin itsevarma omasta oikeudestaan käyttäytyä hölmösti

Yliopisto opetti Tylkkärin entiselle päätoimittajalle Teemu Perhiölle, että elämä on performanssia. Se opetti hänet juomaan alkoholia. (09/2021)

Tekeekö tipaton tammikuu meistä tottelevaisia robotteja?

Alkoholinkäytössä nimittäin on kyse vapaa-ajasta kirjaimellisessa merkityksessä: alkoholi tekee vapaa-ajasta vapaata aikaa, jota ei ole sidottu mihinkään. (01/2015)