Ilmiöt
13.12.2012

Moninaisempaa mediaa, kiitos

Moninaistus-projekti raivaa vähemmän itsestään selville ryhmille tilaa julkisuudesta.

Kun mediassa puhutaan tekniikasta tai taloudesta, kysytään miehen mielipidettä. Kun puhutaan kodista tai lapsen kasvattamisesta, kysytään naiselta. Maahanmuuttajat puhuvat vain maahanmuuttajan roolissa, tai sitten heidän asioistaan eivät puhu edes he itse vaan esimerkiksi poliitikot.

Näinkö mustavalkoista se on?

"Suomalainen media ei näytä tasapainoisesti naisia ja miehiä tai muita kulttuurisia taustoja kuin perisuomalaista", sanoo Karin Hautamäki, yksi Moninaistus-projektin perustajista.

"Meidän ideamme on huomioida tämä ja tuoda esiin muita vaihtoehtoja – että on olemassa naismatemaatikkoja, naispuolisia Syyrian kriisin asiantuntijoita tai vaikka Suomen historian tuntijoita, jotka eivät ole syntyperäisiä suomalaisia."

Moninaistus auttaa mediaa tai esimerkiksi keskustelutilaisuuden järjestäjää löytämään asiantuntijoita, jotka edustavat "vähemmän itsestään selviä ryhmiä". Tarkoituksena on koota listoja erilaisista ihmisistä, jotka ovat alansa asiantuntijoita, mutta näkyvillä harvoin. Tähän mennessä Suomen Moninaistuksen Facebook-sivulla on etsitty esimerkiksi naispuolisia dj:tä ja ei-suomalaista puhujaa design-seminaariin. Lisäksi on haettu burn outin kokenutta miestä haastateltavaksi radio-ohjelmaan ja kyselty, missä lastenkirjoissa olisi sankarina tyttö.

Aina ei ehdi etsiä vaihtoehtoa

Ruotsissa alkunsa saanut Moninaistus on rantautunut Suomeen puolisen vuotta sitten, mutta sen esiin nostamia aiheita on pohdittu suomalaisissa medioissa jo pitkään. STT-Lehtikuvan uutispäätoimittaja Minna Holopainen kertoo, että asia on kirjattu talon toimituspolitiikkaan: huomioon otetaan sekä enemmistöt että vähemmistöt ja esimerkiksi eri alueilla asuvat tai erilaisissa taloudellisissa asemissa olevat ihmiset.

Myös Ylen Turun aluetoimituksessa on jo vuosia ollut linjaus, että pyritään tietoisesti tuomaan esimerkiksi maahanmuuttajia esiin uutisissa.

"Yhdessä tapauksessa oli tiedossa pari eri asiantuntijaa haastateltavaksi juttuun, ja heistä valittiin tietoisesti toinen, joka oli maahanmuuttaja", kertoo aluepäällikkö Antti Korhonen.

"Suhtaudun tällaiseen erittäin lämpimästi. Mutta vaikka tarkoitusperä on ylevä, toteuttaminen ei aina ole mahdollista. Varsinkin uutistyössä on ongelmana kireä aikataulu, eikä ole aikaa haravoida vaihtoehtoja."

Moninaistuksen toimintaidea, listat "vaihtoehtoisista" asiantuntijoista ja puhujista, olisivat siis helpotus toimitustyöhön.

Holopainen sanoo, ettei päätoimittaja voi tarkastaa jokaista juttua erikseen, mutta tällaisiin asioihin pitäisi silti aina kiinnittää huomiota.

"Nämä ovat periaatteita, joita jokaisen toimittajan pitää noudattaa. Toimituksissa ei ehditä aloittaa tällaista hanketta, joten olisihan se hienoa, että olisi tällainen palvelu."

Korhonen on samaa mieltä.

"Se olisi oikein tervetullutta. Monta ihmistä on jäänyt jututtamatta, kun ei ole ollut tietoa heidän olemassaolostaan."

Esikuvia tarvitaan

Onko miesten ja naisten epätasainen näkyvyys mediassa todellista? Tampereen yliopiston Uutismedian vuosiseuranta 2010 -raportin mukaan on: tutkimus osoittaa, että miehet esiintyvät mediassa juttujen keskeisinä toimijoina tai kuvien päähenkilöinä lähes kolme kertaa niin usein kuin naiset.

Antti Korhonen veikkaa, että miesten ja naisten epätasainen näkyvyys mediassa ei johdu toimittajien valinnoista vaan siitä, että miehiä on ylipäänsä enemmän esimerkiksi johtoasemissa, politiikassa tai yritysmaailmassa.

Jos naisia on tietyissä ammateissa vähemmän kuin miehiä, eikö heidän sitten kuuluisi näkyä mediassakin suhteessa yhtä harvoin?

Karin Hautamäen mielestä media voi muovata yhteiskuntaa antamalla esikuvia. Lapsi saattaa ajatella, ettei voi tehdä jotain, mitä ei ole nähnyt jonkun muunkin tekevän.

"Mitä jos pieni tyttö ei koskaan näe naisia mediassa toimimassa yritysten hallituksissa, asiantuntijoina tai vaikka tiskijukkina?"

YTT, dosentti Suvi Keskinen Turun yliopistosta on tutkinut mediaa, maahanmuuttoa ja sukupuolta. Hän uskoo, että media vaikuttaa ihmisten mielikuviin siitä, mikä on tavanomaista ja mikä poikkeuksellista.

"Kyse on samastumisesta ja siitä, mikä koetaan itselle mahdolliseksi. Jos ajatellaan vaikka maahanmuuttajataustaisten ihmisten kannalta, niin kokevatko he ollenkaan, että suomalainen journalismi on heitä varten? Onko siellä ikinä maahanmuuttajia, tai onko heitä vain negatiivisissa rooleissa?"

Keskinen kertoo, miten ruotsalaisessa mediassa pyritään vaikuttamaan mielikuviin: kun otetaan uutiskuvia tavanomaisista tilanteista, pyritään siihen, että niissä näkyisi maahanmuuttajia samassa suhteessa kuin heitä on asukkaissakin.

"Esimerkiksi Helsingin Sanomissakin näkyy, että sellaista on yritetty, mutta en tiedä kuinka systemaattista se on."

Minna Holopainen huomauttaa, ettei median ainoa tehtävä kuitenkaan ole yrittää muuttaa yhteiskunnassa vallitsevia vinoutumia.

"Yhteiskunnan moninaisuus ei ratkea pelkällä journalismilla. On pidettävä huoli, ettei aina toisteta vanhoja rakenteita, muttei myöskään voida luoda kuvaa, että rakenteet ovat jotain muuta kuin todellisuudessa ovat."

TEKSTI: ANNI KEMPPAINEN

KUVITUS: ANJA KARPPINEN