Ilmiöt
01.09.2020

”Musiikki huijaa meitä peittämällä syntyperänsä” – näin suoratoisto saastuttaa huomaamattamme

Teksti:
Jasmin Vahtera
Kuvat:
Teemu Perhiö

Kansitaiteen kätköissä on pieni pala myyttistä taikaa, jonka asettaa levysoittimeen.

Neula asettuu levyn pinnalle. Kuuluu rahinaa. Sitten musiikki alkaa.

Fyysisen levyn kuunteluun tulee keskityttyä ihan eri tavalla kuin suoratoistomusiikkiin, levykauppias Fredrik Johansson miettii.

Levykauppa 8raidan vihreille seinille on ripustettu kehystettyjä albumien kansikuvajulisteita. Vinyylit lepäävät siisteissä riveissä.

Johansson on nähnyt suoratoistopalveluiden myötä tapahtuneen levymyynnin muutoksen. Hänen mukaansa ennen suora­toistoaikaa myyntiin tilattiin pääasiassa CD-levyjä ja vain muutama vinyyli. Nyky­tilanne on entisen vastakohta.

”Kaupan uutuuslevyjen myynnistä yli 95 prosenttia on vinyylimyyntiä. CD:nä uskaltaa tilata enää klassikoita, kuten Bob Dylania ja Bruce Springsteeniä.”

Kaiken kaikkiaan levymyynti on vain pieni osa siitä, mitä se oli ennen Spotifya.

Suoratoistopalvelua käytetään nykyään muun muassa uuden musiikin etsimiseen. Siitä on tullut ”musiikin sovituskoppi”. 

”Nykyään ihmiset ovat tosi tarkkoja, mitä ostavat. Moni hankkii vain ne itselleen tärkeimmät levyt, joihin on useimmiten tutustunut jo etukäteen”, kertoo Johansson. 

Konmarituksen aikakautena turhasta materiasta pyritään eroon. Suoratoistopalveluiden kuluttaminen ei kuitenkaan ole niin aineetonta, kuin miltä se vaikuttaa, vaan sen taustalla on monimutkainen järjestelmä laitteita ja dataa.
 

Digitalisoituminen ja sen myötä tulleet palvelut nähdään yleensä ekologisena ja helpompana vaihtoehtona fyysisille tuotteille. 

Vuonna 2019 kanadalainen musiikintutkija Kyle Devine kertoi The Rolling ­Stone -lehdelle, että hänen suoratoistomusiikin ympäristövaikutuksia kartoittavien tutkimustensa mukaan striimaus kuitenkin aiheuttaa jopa kaksinkertaisen kuormituksen fyysisiin tallenteisiin verrattuna. 

Polaris Nordicin vuoden 2020 selvityksen mukaan 90 prosenttia suomalaisista käyttää musiikin suoratoistopalveluita. Keskimääräisesti suomalainen kuuntelija striimaa 2,9 tuntia musiikkia päivässä. 

Suomessa musiikin ilmaispalveluiden, kuten Youtuben käyttöaste on Pohjoismaiden korkein, minkä johdosta esimerkiksi maksullisen Spotify Premiumin käyttäjiä on huomattavasti vähemmän. 

Suomalaisista striimaajista 58 prosenttia käyttää palveluiden ilmaisversioita, kun taas maksullisia palveluita tilaa vain 32 prosenttia. Muissa Pohjoismaissa maksullisten striimauspalveluiden käyttö liikkuu 50 prosentin tuntumassa.

Suoratoistopalveluiden suureen suosioon Suomessa vaikuttavat erityisesti ruuhkaton mobiiliverkko ja puhelinliittymien rajaton datasiirtomahdollisuus.    

Mediassa keskustellaan jatkuvasti esimerkiksi liikennepäästöistä ja lentämisen ilmastovaikutuksista. Suoratoistopalveluiden ilmastovaikutukset jäävät usein kuitenkin täysin pimentoon. 

Musiikintutkija Juha Torvisen mukaan [striimattu] musiikki on erillään ilmastokeskustelusta näennäisen helppoutensa ja abstraktin luonteensa takia. 

”Kuuntelija ei tule helposti ajatelleeksi sitä, millaisia prosesseja ja rasitteita musiikin taustalla voi olla. Musiikki huijaa meitä peittämällä syntyperänsä.”

Musiikin ja videoiden kulutus vie suurimman osan internetliikenteestä. Palveluiden helpon käytettävyyden ja saatavuuden takia ihmiset käyttävät niitä koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin digitalisaation tuomat hyödyt alkavat menettää merkitystään. 

BBC:n mukaan esimerkiksi suositun ”Despacito”-kappaleen musiikkivideon hiilijalanjälki on muodostunut massiiviseksi miljoonien katselukertojen myötä. 

Torvisen mukaan suoratoistopalveluiden suosio perustuu muun muassa kuuntelutottumusten muutokseen. 

”Kaupallisuuteen perustuva länsimainen populaarimusiikki on palannut takaisin 1950–60-luvuilta peräisin olevaan sinkkuvetoisuuteen. Tämän kanssa käsi kädessä kulkevat striimauspalvelut, jotka hyödyntävät sitä [biisilähtöisyyttä].”

Suoratoistopalveluiden käytön räjähdysmäinen kasvu on ongelman ydin. Jos niiden käyttöaste olisi sama kuin fyysisten tuotteiden, ongelmilta luultavasti vältyttäisiin. 

Torvisen mukaan juuri internetissä tapahtuvan musiikinkulutuksen laajuus ja suosittuus kuuntelukertoina mitattuna aiheuttaa ongelmia.

”Vaikka musiikkia kuunneltaisiin ekologisesti ja kestävästi tuotetuilla laitteilla, ja vaikka taustalla olisi hyvin rakennettu datakeskus, jonka energiahävikki ja päästöt ovat mahdollisimman vähäiset, silkka toiminnan volyymi aiheuttaa sen, että siitä tulee iso ongelma.”
 

Koko maailman ICT- eli tieto- ja viestintä­teknologia-alan toiminta palautuu datakeskuksiin. Nämä keskukset muodostuvat palvelimista, jotka taas ovat tietopankkeja, joihin on tallennettuna kaikki internetistä löytyvä tieto.

Suomessa on sekä yksityisen että julkisen sektorin omistamia ja operoimia datakeskuksia. Datakeskusten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä on vaihtelevaa, minkä kokoinen palvelinkeskus lasketaan datakeskukseksi. 

Liikenne- ja viestintäministeriön tietojen mukaan vuonna 2012 pienimmätkin laitetilat (alle 0,1 MW teho) huomioivassa selvityksessä Suomessa oli 2 800 palvelinkeskusta. 

Maailmanlaajuinen datakeskusteollisuus syö energiaa. Koko maailman ICT-ala on verrattavissa maailman lentoliikenteeseen, mikä tarkoittaa noin kahta prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä. 

Liikenne- ja viestintäministeriön erityisasiantuntija Tuuli Ojalan mukaan vertaus on ongelmallinen.

”On hankala sanoa, onko se paljon vai vähän, kun ajatellaan, kuinka keskeinen rooli digitalisaatiolla nykypäivänä on ja kuinka paljon se tuottaa mahdollisuuksia vähentää muiden alojen päästöjä.”

Datakeskusmaailma ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta ongelmaton. Esimerkiksi yksi googlaus vie saman verran sähköä kuin 17 sekuntia päällä oleva 60 watin hehkulamppu. 

Ojalan mukaan tarkkoja energiankulutuslaskelmia on kuitenkin vaikea tehdä, ja usein aihetta koskevat mediassa esitetyt tiedot ovat myös keskenään ristiriitaisia.

Hän nostaa esille Ericssonin viime vuonna tekemän tutkimuksen, jonka mukaan yhden musiikkikappaleen kuuntelu suoratoistopalvelusta kuluttaa 0,001 kWh. Kymmenen kappaleen kuuntelu vastaisi näin ollen led-lampun polttamista kahden tunnin ajan.

Play-klikkauksen taustalla tapahtuu paljon: siellä pyörivät palvelimet, tietoverkot, reitittimet, modeemi, toistolaite sekä näyttö. Musiikin toistaminen omalta laitteelta kätkee taakseen verkkolaitteiden ja -tapahtumien ketjun.

Isoin kysymys ICT-alaan liittyen on sähköntuotanto. Liikenne- ja viestintäministeriön tietojen mukaan vain 25 prosenttia sähköstä tulee uusiutuvista lähteistä.

Suomessa kulutettu sähkö on kansainvälisesti verrattuna lähes hiilivapaata. ICT-alan hiilijalanjälki Suomessa on pieni ja suomalaisten sähkönkulutus hyvin maltillista. Laskelmat eivät kuitenkaan huomioi ulkomaille palautuvaa dataliikennettä.

Ojalan mukaan kuluttajan ICT-hiilijalanjälki riippuu paljolti siitä, missä maassa kuluttajan käyttämiä palveluita tarjoava datakeskus sijaitsee, ja millaista energiantuotantoa tämä keskus hyödyntää.

Suuri osa suomalaisten kuluttajien tietoliikenteestä – ja sitä kautta kulutuksen ilmastovaikutuksista – suuntautuu ulkomaille.

Sähkönkulutuksen lisäksi ongelmia aiheuttaa datakeskusten jäähdytystarve. Valtaosa datakeskuksista puskee jäähdyttämisessä syntyvän hukkalämmön mereen ja ulkoilmaan, vaikka sitä voisi hyödyntää esimerkiksi talojen lämmityksessä. 

Jo kolme prosenttia kaikesta sähköenergiasta Suomessa kuluu datakeskuksiin. Mikäli puolet Suomessa olevista konesaleista keräisi hukkalämmön talteen, voitaisiin sillä lämmittää noin 330 000 sähkölämmitteistä taloa, kertoi Finnish Data Center Forumin Jari Innanen Ylelle 2015 antamassaan haastattelussa. 

Datakeskusten hukkalämmön hyödyntämiseen liittyy Ojalan mukaan kuitenkin vielä ongelmia.

”Toistaiseksi se ei ole Suomessa investointina kauhean houkutteleva. ­Monesti välimatkat ovat myös hankalia, sillä datakeskuksen pitäisi olla kaupungin ytimen lähellä, jotta sitä voitaisiin käyttää järkevästi isoon määrään kiinteistöjä.”
 

Musiikin ja ilmasto- ja ympäristökysymysten suhdetta tutkitaan ekomusikologiassa. Alan tutkimusta julkaissut Juha Torvinen pohtii, että tulevaisuudessa voidaan joutua tekemään radikaalejakin ratkaisuja.

”Voidaan miettiä, pitäisikö musiikin liikasoittoa rajoittaa. Esimerkiksi taustamusiikin soittaminen ja musiikin käyttäminen tunnelmanluojana on ekologisesti kyseenalaista, koska se tuhlaa energiaa eikä kukaan kuuntele musiikkia aktiivisesti.” 

Musiikin kuunteluun ja laajemminkin digitaalisten sisältöjen kuluttamiseen liittyvät ilmastokysymykset ovat ristiriitaisia.

”Isot ekologiset kysymykset eivät poistu sillä, että muutetaan musiikin kuuntelu esimerkiksi LP-levyistä tiedostomuotoiseksi. Tiedostomuotoisen musiikin tuottaminen ei kuluta muovia eikä metalleja, mutta vaatii hirvittävän määrän energiaa ja hienostuneita laitteita, jotka pitää uusia muutaman vuoden välein”, pohtii Torvinen. 

Muovia ja erilaisia metalleja sisältäviä LP-levyjä taas voi kuunnella vuosikymmenet samoilla stereoilla.

Meillä on tarve irtautua koko ajan enemmän fyysisistä tuotteista, mutta toisaalta emme vielä tiedä tarpeeksi siitä, miten tuotteiden digitalisointi reagoi ympäristön kanssa.  

Torvisen mielestä suoratoistopalveluiden ilmastovaikutusten pitäisi olla samalla viivalla muiden ilmastonmuutokseen liittyvien asioiden kanssa.

”Voidaan toki lähteä vertaamaan striimatun musiikin ympäristövaikutuksia johonkin paljon isompaan ympäristöongelmaan. Aina löytyy jokin suhteessa suurempi ongelma. Tällainen tyhjä argumentointi on kuitenkin vastuun­pakoilua.”

Torvisen mukaan länsimainen elämänmuoto on kokonaisuutena ongelmallinen, sillä se rasittaa ympäristöä enemmän kuin muut tunnetut elämänmuodot.
 

Lähes jokainen suomalainen kuluttaa digitaalista kulttuuria kuten äänikirjoja, musiikkia ja elokuvia.

Suomessa ei ole vielä tehty tutkimusta yksittäisen kuluttajan digitaalisesta hiilijalanjäljestä. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kuluttajien välillä voi ilmetä suuriakin eroja. Yksittäisen kuluttajan digitaalinen hiilijalanjälki vaihtelee tämän tutkimuksen mukaan alle 1 prosentista 7 prosenttiin.

”Ainakin toistaiseksi asuminen ja liikkuminen ovat kuluttajatason suurimman hiilijalanjäljen aiheuttajat. ICT ei siis ole tässä kuvassa kenties niin merkittävä”, sanoo Ojala.

On kuitenkin pohtimisen arvoista, voidaanko elämisen kannalta välttämätön talon lämmittäminen asettaa samalle viivalle luksushyödykkeeksi laskettavan musiikinkuuntelun kanssa.     

Omien digitaalisten kulutustottumusten tarkastelu on avainasemassa. Kestävyyden näkökulmasta on järkevintä käyttää mahdollisimman pientä laitetta ja yhdistää kiinteään verkkoon mobiiliverkon sijaan.

Vanhat laitteet taas kannattaa toimittaa uusiokäyttöön tai kierrätykseen, ja tulisi miettiä päätelaitteiden, esimerkiksi puhelimen uusimistahtia.

Erityisesti videoiden katseluun kannattaa kiinnittää huomiota, mikäli mielii vähentää päästöjään. 

”Jos on tarkoitus kuunnella ainoastaan musiikkia, on järkevämpää valita palvelu, jossa se on vain äänitiedostona. Musiikin kuuntelu esimerkiksi YouTubesta ei välttämättä ole paras vaihtoehto, jos on tarkoitus ainoastaan kuunnella musiikkia”, kertoo Ojala. 

Ei ole yksiselitteistä, onko ekologisesti parempi kuunnella lempi­levyjään fyysisenä tallenteena vai tiedostomuotoisena. Molemmat vaihtoehdot saavat kannatusta tarkastelutavasta riippuen.

Ojala hillitsisi netistä kuunneltavan musiikin demonisointia. 

”Vaikka lisätietoa ja tutkimusta tarvitaan ehdottomasti, ei musiikin nettikuuntelu kuitenkaan ole se asia, mihin maailma loppuu.” 
 

Lue lisää

Pop kulissien takana

Teknologian helmassa kehittynyt popmusiikki on ollut altis trendeille läpi historiansa. Kymmenessä vuodessa popmuusikosta on tullut genreviidakossa seikkaileva sisällöntuottaja. (7/2018)

Burnoutin partaalla oleville kaupunkilaisille maaseudusta on tullut utopia, ikuisen pysähtyneisyyden paikka – unta eletään todeksi popissa

Maaseutu downshiftaus-­fantasiaa niille, joilla menee ihan liian lujaa, Samuli Tikkanen kirjoittaa. (3/2020)