Ilmiöt
07.04.2021

Niko Ranta-aho jäi kiinni kovien huumeiden maahantuonnista eikä kadu mitään – tämän tapaus kertoo huumemaailman miehisyydestä

Teksti:
Vy Tram
Kuvat:
Eetu Sihvonen

Liikemies Niko Ranta-aho, ”Cobra”, jäi kiinni kovien huumeiden maahan­tuonnista. Hänestä tuli mediatähti, jonka miehiset sekoilut ikuistettiin neliosaiseen dokumenttiin. Mikä kumma saa hyväosaisen perheen pojan sotkeutumaan huumekuvioihin?

Jouluaatto 2018. Nelikymppisellä miehellä on vain viina mielessä. Normaalisti hän viettäisi joulua perheensä kanssa, mutta nyt hän päättää lähteä baariin. On aika avata vuosia kiinni pysynyt korkki.

Baarissa hän tutustuu 27-vuotiaaseen mieheen ja tämän 26-vuotiaaseen tyttöystävään sekä niiden seurueeseen. Pilkun tullessa kosteaa iltaa päätetään jatkaa pariskunnan kotona Helsingin Vuosaaressa, Katiskapolulla.

Nelikymppinen mies humaltuu nopeasti viinasta. Katiskapolun rivitaloasunnolla hänelle tarjotaan myös kokaiinia, ainetta oikein tyrkytetään. Mies ottaa vain vähän. Hän toteaa sen olevan paskaa tavaraa eikä tunne vaikutuksia missään.

Jossain vaiheessa miehellä pimenee.

Pian häntä herätellään vessan lattialta. Pönttö on rikki, häntä syytetään sen hajottamisesta. Nuorempi asunnossa asuva mies uhkaa tappaa hänet. Mies vuotaa pirusti verta ja päättää korvata sen viinalla. Hän koittaa parhaansa mukaan auttaa siivoamisessa ja olla tahraamatta muuta asuntoa.

Tilanne rauhoittuu hetkeksi, mutta nuorempi mies alkaa käyttäytyä taas aggressiivisesti. Nelikymppinen mies läpsäisee tätä viestiäkseen, ettei käytös ole hyväksyttävää. Tästä se suivaantuu entisestään ja hakee aseen. 

Se painaa aseen neljäkymppisen ohimolle ja vetää liipaisimesta useita kertoja.
 

Kesällä 2020 uutis- ja viihdetoimittajat odottivat Helsingin käräjäoikeuden ulkopuolella jännittyneinä. Liikemies Niko Ranta-aho (s. 1987) olisi vapautumassa lähes vuoden kestäneestä tutkintavankeudesta. Mediassa häntä oli tituleerattu Suomen rikoshistorian suurimman huumekartellin johtajaksi.

Ranta-aho astui ulos oikeussalista tomerana lehdistön eteen kuin superstara. Hän hymyili leveästi kameroille ja hänen vitivalkoiseksi korjatut hammasrivistönsä sokaisivat toimittajat ja kotikatsomon.

Oikeussalin ulkopuolella toimittaja kysyi, kaduttaako häntä. Ranta-aho vastasi kysymyksen olevan vaikea ja totesi olevansa liikemies, jolla nyt vaan on myös huumeet portfoliossa.

”Mä en ryöstäisi kenenkään autoo tai mä en ryöstäisi pankkia, mä en tappais ketään… Voi pitää modernin nykypäivän huumekauppiaana. Mut sellainen katuminen, niin en mä ehkä sitä koe.”

Ranta-aho alkoi maahantuoda dopingaineita Suomeen Marbellasta käsin vuonna 2016. Tämän jälkeen hän halusi omien sanojensa mukaan ”kehittyä ja kasvaa”, joten hän siirtyi kovempiin huumausaineisiin. ­Ranta-aho tunnettiin huumemarkkinoilla nimimerkillä ”Cobra” ja sen variaatioilla.

Katiskavyyhdissä mediahuomio on kiinnittynyt etenkin Ranta-ahoon ja tämän parisuhdekiemuroihin seurapiirijulkkis Sofia Belórfin kanssa. Lisäksi Ranta-ahon rikoskumppanina Katiskavyyhdissä oli Cannonball-liivijengin ex-pomona tunnettu Janne ”Nacci” Tranberg

Syksyllä 2020 Nelonen julkaisi Ruutu+-suoratoistopalvelussa tapausta käsittelevän neljäosaisen dokumenttisarjan Katiska. Sen pääosaa tähdittää Ranta-aho itse. 

Sarjan haastattelutilanteissa Ranta-aho esiintyy itsevarmasti ja kertoo rikoksistaan leuhkivaan sävyyn. Hän on päässyt tekemään tuttavuutta ”isojen poikien” kanssa ja korostaa jatkuvasti tuntevansa tärkeitä henkilöitä erilaisista sosiaalisista piireistä. 

Dokumentin juonnossa kuvataan vaatimattomasti Ranta-ahon tulleen keskivertoa varakkaammasta perheestä. Etäisen rippipapin sanoin Ranta-aho ei ollut mikään köyhän perheen poika, vaurautta tykättiin esitellä. 

Perheen varallisuuden lähteitä ei dokumentissa enempää avata. Ranta-ahoa sen sijaan kuvaillaan menestyneenä kauppamiehenä, joka jo 15-vuotiaana maahantoi luksusveneitä.

”Nikon siskot on tosi ihania tyyppejä, isä kova tekemään töitä ja äiti maailman ihanin, mitä mää tiiän. Ei oo mitään pahaa sanottavaa koko perheestä. Vois sanoo, että malliperhe”, kuvailee Nikon lapsuudenkaveri Ranta-­ahon perhettä sarjassa.

Rakastavasta perheestä, varallisuudesta ja menestyksestä huolimatta Ranta-aho oli ollut lapsesta saakka levoton sielu. Hän kertoo maistaneensa ensimmäisen kerran alkoholia 13-vuotiaana.

15-vuotiaana Ranta-aho kävi joka viikonloppu yökerhoissa, 16-vuotiaana käytti ensimmäisen kerran amfetamiinia ja 18-vuotiaana juhli yli 20 päivää putkeen. Yhdessä vaiheessa vedettiin niin paljon kolaa, että nenään tuli reikä. Ferrariakin tuli ajettua kokkelipäissä.

Ranta-aho tuntuu olevan erityisen ylpeä päihde­ongelmistaan ja rankasta elämästään, jota hän nostaa esille niin dokumentin haastatteluissa kuin syyttäjän ja poliisin kuulusteluissa.

Mutta mitä Ranta-ahon elämäntyyli kertoo huumemaailman maskuliinisuudesta ja statuksesta? Mikä huumemaailmassa houkuttaa?

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


 

Huumeita käyttävälle nuorelle voi keskiluokkainen normaalius näyttäytyä tylsänä, vähemmän haluttuna elämisen tapana. Huumekuviot symboloivat jännitystä ja seikkailua. Tabuluonteisuuden vuoksi huumeet mahdollistavat sekä erottautumisen, rajojen rikkomisen, että sellaisen yhteisöllisyyden, joka herättää huomiota.

Sosiaalityön professori Sanna Väyrynen on tutkinut nuorten naisten elämää huumekuvioissa. Väitöskirjassaan Usvametsän neidot (2007) hän kuvaa, kuinka päihteiden käyttöä on pidetty perinteisesti maskuliinisena toimintana. 

Miehet ovat marginaalissakin sankareita, joihin yhdistetään vapaus, valta ja status. Naispuoliset päihteiden ongelmakäyttäjät taas on leimattu irtolaisiksi, moraalittomiksi ja pahoiksi. 

Huumekuvioissa naiset ovat miehiä alttiimpia väki­vallalle ja hyväksikäytölle. Parisuhteessa naiset voivat olla riippuvaisia paitsi aineista, myös miehistä, jotka aineet hankkivat. Väyrysen haastattelemat naiset toisaalta myös pyrkivät huumeiden käytöllä rakentamaan identiteettiä, joka poikkeaa perinteisen naisen roolista.

Huumemyyjän ammatissa toimivan on oltava suhteellisen kova pärjätäkseen markkinoilla. Maskuliinisuuteen opitaan ajan myötä ja sitä uusinnetaan jokapäiväisissä kohtaamisissa muiden huumekuvioissa elävien ihmisten kanssa. 

Miehisyyden rakennusaineita on lukuisia. Luotettavuutta todistellaan suostumalla erilaisiin tehtäviin. Vahvuutta osoittavat naisen alistaminen, luja kädenpuristus, silmiin tuijottaminen ja viinansietokyky. On otettava holtittomia riskejä sekä siedettävä väkivallan uhkaa ja huumeiden vaikutuksia.

Tämä kaikki kävi ilmi kenttätutkimuksissa, joita valtiotieteiden tohtori Jussi Perälä teki väitöskirjaansa varten. Hän seurasi 2000-luvun alusta lähes kymmenen vuoden ajan pääkaupunkiseudun huumeidenmyyjien arkea. Perälä teki väitöskirjastaan Miksi lehmät pitää tappaa (2011) myös palkitun populaariversion Ikuinen säätö (2013). 

Terveyttä tuhoavasta maskuliinisesta elämäntyylistä huolimatta huumemaailmassa ihaillaan fyysistä voimaa. Mitä kovemmassa kunnossa on, sitä parempi on ylläpitämään huumekauppaa ja tarvittaessa harjoittamaan väkivaltaa.

Koska huumekauppa on laitonta ja perustuu velkoihin, turpaan voi tulla, mutta varsinaista harkittua väkivaltaa käytetään Helsingissä yleensä vain ääritapauksissa. Väkivalta viimeistään saa viranomaiset puuttumaan asiaan.

Suomessa useimmat huumeisiin liittyvät järjettömät väkivallan teot tehdään viinan ja huumeiden sekakäytön loppuhuipennuksena.

Perälä avaa Ikuinen säätö -teoksessaan miehistä huumemaailmaa myös statuksen näkökulmasta. 

Huumemaailmassa rehennellään helposti rahallisilla ansioilla, jotta itsestä luotaisiin kuva ”kovempana roistona”. Huumekaupalla saadaan mainetta, tullaan tunnetuksi. Huumeita voidaan diilata lähes ilmaiseksi, jotta olisi kontakteja, joilla egoilla.

Mittavan luokan poliisioperaation kohteeksi joutuminen voi nostaa statusta muiden alalla olevien silmissä. 

Huumeista tuomitut vangit ovat vankilan arvoasteikossa ylimpänä, median luoman maineen ansiosta. Vangit lukevat aktiivisesti lehtiä, ja sanomalehteen pääsy on huumerikoksesta tuomitun vangin ansioluettelo. Lähes jokaisen ”isomman herran” taustalla on jossain vaiheessa istuttu vankilatuomio. Se on muille toimijoille osoitus luotettavuudesta. 

Vankila tuo alamaailman ihmiset yhteen. Se tarjoaa haluavalle mahdollisuuksia oppia rikollisten käyttäytymismuotoja sekä tekniikoita rikoksen tekemiseen. Vankilamaailmaa voidaan pitää yhtenä ammattirikollisuuden tukipilarina.

Median antama laaja huomio Katiskavyyhdille näyttäisikin olevan palvelus Ranta-aholle. Hän tulee lusimaan tuomionsa vankilayhteisön julkkiksena ja pääsee luomaan uusia kontakteja.
 

Lapin yliopiston politiikkatieteiden yliopistolehtori Mika Luoma-aho kirjoittaa tällä hetkellä tietokirjaa huumesodasta ja rauhasta.

Luoma-aho on huomannut Katiskavyyhdin uutisoinnissa kaksi tapaa kirjoittaa huumeista.

On niin sanottu poliittisesti korrekti media, jota edustavat muun muassa Yleisradio ja sanomalehdet. Niissä aihetta ei joko käsitellä tai sitten sitä käsitellään kielteisesti. Keltainen lehdistö, kuten Seiska, taas lähinnä mässäilee aiheella sensaatiohakuisesti.

Luoma-aho arvelee median kiinnostuksen Katiskavyyhtiä ja Niko Ranta-ahoa kohtaan johtuvan tavallisesta poikkeavasta tarinasta.

”Tässä tapauksessa osalliset ovat olleet seurapiiri-­ihmisiä. Oli täysi vahinko, että poliisi pääsi heidän jäljilleen. Ihmiset ovat aina käyttäneet huumeita, myös paremmissa piireissä, mutta kun se tulee julki, se yllättää”, Luoma-aho pohtii.

Parempiosaisten on myös helpompi piilotella huumeiden käyttöä, sillä poliisikontrolli kohdistuu useammin sosiaalisesti huono-osaisempiin huumeidenkäyttäjiin.

Luoma-aho esittää, että tiedotusvälineet osaltaan yllä­pitävät nykyistä narkofobista huumepolitiikkaa luomalla pelkoa huumeiden käyttäjiä ja huumeita kohtaan.

”Näin huumeiden käyttäjät voidaan työntää marginaaliin ja heiltä voi oikeutetusti viedä ihmisyyden.” 

Tutkijat ovat alkaneet viime vuosina puhua julkisuudessa yhä enemmän sen puolesta, että huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua. Esimerkiksi THL:n tutkijat ottivat helmikuussa kantaa rangaistusten poistamiseksi.

Rangaistuksista luopuminen vapauttaisi poliisin resursseja, vähentäisi käytön aiheuttamaa stigmaa ja madaltaisi kynnystä hakea apua. Esimerkiksi tupakointi on saatu vähenemään ilman kriminalisointia.

Luoma-aho on harmissaan, miten tunnepitoista huume­keskustelu edelleen on; se estää hänen mukaansa rationaalisen ja humaanin keskustelun aiheen ympärillä.
 

”Hähä I’m fucking back hähähä I got my passport in my pocket”, tutkintavankeudesta vapautunut Ranta-aho räkättää puhelimeen syödessään jäätelöä puistonpenkillä.

Dokumenttisarjan viimeisessä jaksossa Ranta-aho selittää motiivejaan rikoksilleen. 

Ensinnäkin hän koki lainkuuliaisen elämän liian tylsäksi. Rikollinen elämä tuo jännitystä, jota tavallinen elämä ei voi tarjota, se on myös koukuttavaa.

Toiseksi hän ei kestänyt sitä, että ihmiset eivät voineet antaa hänelle tunnustusta asioista, joista hän olisi sitä halunnut.

”Mun saavutukset on aina viety pois multa, että mun isä, isä, isä!” Ranta-aho kertoo kiihtyneenä, ääni melkein täristen.

Ranta-ahon mukaan ihmiset eivät voineet hyväksyä sitä, että hän juhli nuoruutensa, maahantoi 15-vuotiaana veneitä, meni päihdehoitoon, muutti Espanjaan ja teki siellä bisneksiä.

Hän kiistää murtuneensa poliisien takia, vaikka päättikin lopulta tunnustaa lähes kaikki syytteet. Hän jopa näytti itse poliiseille massiiviset huumekätköt – jotka tosin olisivat saattaneet jäädä kokonaan pimentoon ilman hänen avuliaisuuttaan. 

Ranta-aho ei tunne katumusta teoistaan. Sen sijaan hän kertoo tästä kaikesta seuranneen hänelle valtavasti hyvää. Rahaa, nopeita autoja, kauniita naisia, kelloja ja yksityislentoja. Kyllähän hauskoja aikoja on ollut, hän toteaa hymyssä suin kameralle. 
 

Joulupäivän aamu sarastaa. Neljäkymppinen mies on selvinnyt säikähdyksellä, ohimolla laukaistu ase oli tyhjä. 

Mies päästetään pihalle tupakalle, mutta asunnossa olleet lukitsevat hänet ulos. Häntä ei päästetä enää sisälle, vaikka yrittääkin tulla. Välillä ovi avataan ja mies saa taas turpiinsa. 

Pihalla vähissä pukeissa ja sekavasti käyttäytyvä mies saa naapurit tirkistelemään ikkunoista. He ihmettelevät, mitä remukämppänä tunnetussa asunnossa oikein taas tapahtuu.

Katiskapolulla sukuloimassa oleva mies huomaa ”selvästi joulumaistissa” olevan miehen yltä päältä veressä ja soittaa hätäkeskukseen.

Paikalle saapuvat poliisit tavoittavat vähissä vaatteissa hoipertelevan humalaisen miehen. Hän ehtii kertoa poliiseille tapahtumista, ennen kuin menettää taas tajuntansa. Miehestä näkyy pahoinpitelyn ja puukotuksen merkkejä. 

Asunnosta poliisit löytävät suuren määrän huumausaineeksi luokiteltavia lääketabletteja. 

Suomen rikoshistorian suurin huumejuttu, Katiskavyyhti, käynnistyy täältä, Katiskapolulta.
 

Päivitys 9.4. klo 16.48: Jutun julkaisun jälkeen Niko Ranta-aho tuomittiin 11 vuoden ja Janne Tranberg 12 vuoden ja 11 kuukauden vankeusrangaistuksiin muun muassa yhdeksästä törkeästä huumausainerikoksesta.
 

Lue lisää

Tarjolla ”hartsinen nuppu, joka kolahtaa myös päivittäispolttelijaan” – Tuomas Räisänen perehtyi huumekauppiaiden salattuun elämään graduaan varten

Tuomas Räisänen löysi diilerit netin pimeästä Tor-verkosta – ”niillä oli tosi paljon kerrottavaa ja myös suuri halu kertoa niistä jutuista.” (6/2020)

Gradu: Psykedeelit paransivat empatia- ja ongelmanratkaisukykyä

Populaarikulttuurin kuvastossa psykedeelit tuovat vain harmia, väkivaltaa ja rikoksia. Näin ei ole asian laita, kun vaikutuksista kysytään psykedeelejä käyttäviltä henkilöiltä. (5/2017)