Ilmiöt
04.03.2019

Olen krooninen torkuttaja – Sain omituisia tehokkuuspuuskia, kun pakotin itseni heräämään aamukuudelta kahden viikon ajan

Teksti:
Helmi Henell
Kuvat:
Piyapong Sayduang/123RF STOCK PHOTO
  • Kerran aamu-uninen, aina aamu-uninen?

Youtubesta saa ohjeita kaikkeen – myös heräämiseen. 

Olen aina ollut unikeko. Aamuni toistavat päivästä toiseen samaa kaavaa: herätyskello soi, painan torkutusnappia ja käperryn tokkuraisena yhä syvemmälle peittopesääni.

Valitettavasti olen juuri aamuisin tehokkaimmillani. Jos onnistun kiskomaan itseni ylös kohtalaiseen aikaan, saan harvinaisen paljon aikaan. Silloin pohdin, miksi en tekisi varhaisista aamuista itselleni tapaa – kunnes muistan, että en kerta kaikkiaan pysty siihen.

Kerran aamu-uninen, aina aamu-uninen?

Vuoden alussa Youtubeni etusivu täyttyy elämäntapamuutoksen kannustavista videoista. Niissä onnellisina hymyilevät ihmiset kuvailevat täydellistä aamuaan, joka koostuu kymmenen kilometrin lenkistä, vihersmoothiesta ja palauttavasta meditaatiohetkestä. Toteuttaakseen rutiininsa he heräävät epäinhimillisen aikaisin eli viideltä, viimeistään kuudelta.

Hymähtelen videoiden teennäisyydelle, mutta huomaan katsovani niitä yhden toisensa perään. Voisinko sittenkin oppia aikaisin heräämisen taidon? Lähes kaikissa videoissa kun väitetään, että kyse on vain ”päätöksen tekemisestä”.

Päätän siis ottaa itseäni niskasta kiinni. Lupaan herätä seuraavan kahden viikon ajan joka ikinen aamu kuudelta. Kerään videoilta vinkkejä, joiden on tarkoitus helpottaa ylös nousemista. Heräisin joka aamu täsmälleen samaan aikaan, laittaisin herätyskelloni toiselle puolelle huonetta ja petaisin sänkyni saman tien.

”Ihmiset jakautuvat kronotyypiltään, eli sisäsyntyiseltä vuorokausirytmiltään, aamu- ja iltaihmisiin sekä sekatyyppiin”, kertoo Uni- ja hengityskeskuksen johtaja Tarja Saaresranta Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Ihmisten vuorokausirytmit ovat siis luonnostaan erilaisia. Saaresranta tosin sanoo, että vaikka omaa kronotyyppiään ei voi muuttaa, säännöllinen päivärytmi auttaa sopeutumaan itselle hankalaan rytmiin.

Lohduttaudun tällä ajatuksella, kun testijaksoni ensimmäisenä aamuna herätykseni pärähtää ulvomaan kuudelta ja möngin silmät ristissä huoneen toiselle puolelle.

Olen epäilevä Tuomas, enkä usko, että minusta kuoriutuu kahdessa viikossa uudestisyntynyttä aamuihmistä. Etenkään, kun aamu-unisuuteni lisäksi minua piinaa yletön iltavilkkaus, enkä pääse nukkumaan tarpeeksi ajoissa.

Siitä huolimatta herään joka päivä kuuliaisesti samaan aikaan. Väsymystä sadatellen raahaudun hammaspesulle, ja yritän keksiä mielekästä tekemistä aamun ajaksi. Yleensä pahin kaipuu lämpöiseen sänkyyn väistyy, kunhan saan aamuni käyntiin.

Yllättäen saan kaikki opiskeluvelvollisuuteni suoritettua – minulla kun on aamuisin uutta ylimääräistä aikaa. En voi kuitenkaan sanoa tuntevani itseäni pirteäksi tai erityisen tehokkaaksi.

Monena aamuna istun keittiön pöydän ääressä ajatukset sumuisina, tuijotan ikkunasta avautuvaa talvista pimeyttä ja yritän muistella, miksi lähdin tähän leikkiin mukaan. Aamuluennolla tilastotieteen kvartiilit jäävät epämääräiseksi taustamuminaksi, kun yritän sinnitellä hereillä.

Nukun yksinkertaisesti liian vähän, enkä väsymyksestäni huolimatta saa aikaistettua nukkumaanmenoa.

Toisaalta koen myös omituisia tehokkuuspuuskia. Kävelen aamuluennolle lumipyryssä sen sijaan, että istuisin lämpimässä bussissa. Siivoan kuiva-ainekaappini puoli seitsemältä aamulla, ja ehdin lukea Hesarini mainoksia myöten.

Kaksi päivää ennen kokeiluni loppua silmäni rävähtävät auki ennen herätystä. Vilkaisen kelloa, joka näyttää minuuttia vaille kuusi. Virnistän voitonriemuisena. Opin sittenkin jotakin!

Vaikka kuudelta heräämisestä ei tule minulle pysyvää tapaa – unityyppini ei anna niin paljon myöten – aamuni ovat aikaistuneet kokeilun päätyttyäkin. Ennen kaikkea olen ystävystynyt aamun kanssa aikaisempaa paremmin, ja alkanut arvostaa sen tarjoamia ajankäytöllisiä mahdollisuuksia esimerkiksi opiskelun suhteen.

Lisäksi Tarja Saaresrannalla on meille aamu-unisille hyviä uutisia: kevätaurinko helpottaa osaltaan aikaisin heräämistä. Siis valoa kohti!

Sunnuntaisin nukun yhä hyvällä omallatunnolla pitkään.

Lue lisää:

Treeni vs. viina – Nämä opiskelijat valitsevat urheilun: "Koskaan ei tule vedettyä päätyjä"

Tylkkäri haastatteli neljää opiskelijaa siitä, miten voi urheilla kunnianhimoisesti, elää terveellisesti ja samalla osallistua opiskelijarientoihin. Yksi heistä näkee terveyden kokonaisuutena, johon kuuluvat olennaisesti treeni, ravinto ja lepo. Se on hyvä muistutus myös kanssaopiskelijoille, joista jo joka kolmas kärsii vähintään viikoittaisista uniongelmista. (02/2019)

"Kaikki tuntui leviävän käsiin" – Opiskelijoiden stressiä hillitään vertaistuella ja mindfulnessilla

Vuonna 2016 toteutetun terveystutkimuksen mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija kokee runsaasti stressiä. Luku on ollut kasvussa koko 2000-luvun ajan. Lue jutusta kolme askelta stressin selättämiseen. (01/2018)

Hiljaa pimeässä

Hiljaisuus assosioituu hyvään. Pimeys puolestaan hengellisellä tasolla liitetään ihmisen pahaan puoleen, ja synkkyyteen jopa satanismiin ja demonismiin saakka. Toimittaja lähti kolmeksi päiväksi Turun Heinänokkaan Voimaa pimeydestä -taideretriitille, jotta hän oppisi olemaan hiljaa ja yksin. (01/2011)

air max 1