Ilmiöt
14.09.2011

Oo siellä jossain mun

Teksti:
Venla Pöyliö
Kuvat:
Lauri Hannus

Seurustelukumppanin vaihto-opiskelu voi vesittää parisuhteen, jos yhteispeli ei etänä toimikaan.

Miten pitää suhteen kipinä yllä, kun välimatkaa on tuhansia kilometrejä? Vai pitäisikö sittenkin lähteä vaihtoon yhdessä? Tylkkäri uteli muutaman pariskunnan kokemuksia vaihto-opiskelun aikana seurustelusta sekä kilautti YTHS:n psykologille.
 

Skype-puheluita ja nettiseksiä

Talousmaantieteen opiskelija Sampo Rouhiainen ja markkinoinnin opiskelija Maija Kaunismaa olivat seurustelleet kaksi vuotta, kun Sampo lähti kevätlukukaudeksi 2008 Moskovaan vaihto-opiskelijaksi.

"Lähdön hetki oli tosi vaikea paikka. Kun saattelin Sampon rautatieasemalle, itkin silmät päästäni. Se tuntui niin lopulliselta, vaikka tiesin, että olemme kohta taas yhdessä", Maija muistelee.

Pariskunta ei ollut etukäteen suunnitellut tulevaa etäisyyttä sen kummemmin. Normaalissa arjessa lähdön läheneminen näkyi siinä, että yhdessä oltiin enemmän kuin aiemmin, "hengattiin säästöön."

Sampon vaihdon aikana yhteyttä pidettiin Skypen kautta pari kertaa viikossa. Aikaisemmin heillä oli myös ollut romanttinen ajatus perinteisestä rakkauskirjeenvaihdosta, mutta kirjeiden postittaminen jäi yksiin kirjeisiin.

Yhteydenpitoa vaikeuttivat erilaiset elämänrytmit ja -tilanteet: Sampo seikkaili ja juhli täysin uudenlaisessa ympäristössä Moskovassa ja Maija eli arkista elämää Turun tutuilla kulmilla.

"Olihan se minulle tylsempää kuin Sampolle. Oli sellaisia tilanteita, joissa minä olisin halunnut puhua syvällisiä, mutta Sampolla oli jotkut bileet menossa. Helposti tuli ajatelleeksi, että tänne tylsyyteen se on minut nyt yksin jättänyt", Maija sanoo.

Sampokin myöntää, että Maija oli yhteydenpidon suhteen aktiivisempi. Maija myös vieraili Moskovassa Sampon luona kaksi kertaa.

"Minulla meni tosi paljon aikaa ja energiaa pelkästään siihen, että totuttelin uuteen paikkaan ja vieraalla kielellä elämiseen. Melkein unohdin, että parisuhteestakin täytyisi pitää huolta", Sampo sanoo.

Luottamus säilyi kuitenkin eron ajan. Molemmat nukkuivat yönsä turvallisin mielin miettimättä, oliko toinen paraikaa baarissa saalistusretkellä.

Hiusten halkomista Sampon vaihdon aikana aiheuttivat lähinnä erimielisyydet yhteydenpidosta.

"Pitää myös uskaltaa riidellä ja huutaa puhelimessa, jos siihen on tarvetta", Sampo muistuttaa.

Vaihto-opiskelu ei pariskunnan mukaan kuitenkaan tarkoita, että toista täytyy odottaa kotona tylsästi jalat ristissä. Ratkaisu turhauttavaan selibaattiin löytyi tietotekniikasta. "Ihmisellä on tarpeita. Nettiseksi on etäsuhteessa tärkeä pointti! Siinä on oma jännityksensä", Maija sanoo.

Etäisyys teki molempien mielestä hyvää niin suhteelle kuin sen osapuolillekin. "Etäisyys on näyttänyt, ettei toista tarvitse hyvässä parisuhteessa kahlita kotiin, eikä kaikkea tarvitse tehdä yhdessä", Maija sanoo.
 

"Vaihtovuosi oli pakotie suhteesta, jossa ei ollut mitään vikaa"

"Olin seurustellut poikaystäväni kanssa neljä vuotta ennen vaihtoon lähtöäni. Olimme sopineet, että poikaystäväni tulee syksyllä ja keväällä käymään ja itse olin tulossa jouluksi Suomeen.

Olin jo kauan tiennyt, että haluan vaihtoon. Tuntui pahalta ja itsekkäältä lähteä, kun toinen jäi ikävöimään Suomeen. Kun pääsin vaihtokaupunkiin, halusin olla yksin ja tutustua rauhassa omin ehdoin uuteen elämään.

Alussa ikävöin poikaystävääni paljon. Silti tuntui, että yhteydenpitomme jotenkin jarrutti elämää uudessa vaihtokaupungissa. Halusin mennä ja tulla miten halusin, ilman että tarvitsi palata spontaaneista juhlista kotiin koneen äärelle juttelemaan poikaystävän kanssa. Liekki oli vähän sammunut jo kotimaassa, joten sen ylläpitäminen oli vaihdossa vielä vaikeampaa.

Hankalinta oli omien tunteiden käsittely ja suhteen tulevaisuuden analysointi kaiken uuden keskellä, uudessa maassa ja vieraan kielen parissa. Ikävä yllätti monesti yllättävissä paikoissa: eteen tuli tarina, jonka halusi heti kertoa poikaystävälle, mutta ei pystynyt. Sitten sen lopulta unohti kertoa, kun vihdoin juteltiin. Sellainen etäännyttää väkisinkin.

Päätin jossakin vaiheessa, että nyt olisi hyvä pitää vähän taukoa. Ulkomailla on siitä hyvä olla, että suhteeseen sai etäisyyttä ja asiat näki vähän eri tavalla, kun ei ole joka päivä tekemisissä ja kasvokkain.

Tauon pitäminen ja eron läheisyyden aistiminen vaikutti vaihtovuoteeni paljon. Opettelin kuuntelemaan itseäni. Vieraan kielen ympäröimänä on helpompi astua hälyn ulkopuolelle ja kuunnella, mitä ajatuksia omassa päässä liikkuu. Istuin puistoissa yksin, kävin elokuvissa ja totta kai juhlin myös. Syyllistin itseäni, koska en halunnut poikaystävälleni mitään mielipahaa. Oli vaikea hyväksyä, että erossa särkyy sydämiä kuitenkin.

Virallisesti karikko tuli eteen vasta, kun tulin takaisin Suomeen vaihtovuoden jälkeen. Asuin pari kuukautta poikaystäväni kanssa, kunnes lopulta tajusimme, ettei tämä toimi ja muutin toisaalle.

En rakastunut toiseen vaihdon aikana, enkä pettänyt häntä. Tapasin poikaystäväni jo 19-vuotiaana, joten kai minulla oli jonkin sortin tarve itsenäistyä.

Vaihtovuosi oli jonkinlainen pakokeino hyvästä, tasapainoisesta suhteesta, jossa ei periaatteessa ollut mitään vikaa. Rakkaus vain lopahti, enkä tainnut uskaltaa myöntää sitä itselleni ennen vaihtovuotta."

- Nainen, lähti Turun yliopistosta yhdeksäksi kuukaudeksi vaihtoon Ranskaan
 

Huippujutut kuuluu tehdä kullan kanssa

Vaasan yliopistossa opiskelevat Oona Ståhlström ja Juhani Mattinen päättivät etäsuhteessa kärvistelyn sijaan lähteä vaihtoon yhdessä.

"Kun lähdimme yhdessä, tiesimme, että matkakaveri myös vaihtokaupungin ulkopuolisiin kohteisiin oli jo valmiiksi mukana. Tietysti myös halusi tietyllä tavalla kokea noin upean asian läheisen ihmisen kanssa yhdessä", Oona sanoo.

Juhani ja Oona asuivat yhdessä yksiössä Pariisin keskustassa ja opiskelivat samassa yliopistossa. He viettivät paljon aikaa 10-15 hengen vaihto-oppilasporukassa, jonka kanssa he tekivät myös reissuja ja kävivät bileissä.

Yhdessä asuminen toi mukanaan myös paljon ihan vain kaksistaan oloa. Pariskunta matkusteli vaihdon aikana niin Ranskassa kuin muuallakin Keski-Euroopassa.

Tapahtumarikas syksy ja tiheä matkustelu eivät tuoneet mukanaan erimielisyyksiä. Päinvastoin. Juhanin mielestä oli mahtavaa huomata, että oma rakas on myös paras matkakumppani.

"Oikeastaan riitelimme hyvin vähän ottaen huomioon, että olimme puoli vuotta yhdessä vuorokauden ympäri, kun olimme vielä samassa koulussakin", hän naurahtaa.

Vaihtokaupungissa oli Oonan mukaan parasta se, että aina oli joku, jonka kanssa lähteä kahville, syömään tai tapahtumiin. "Oli ihana huomata, etteivät uudet ihmiset ja bileet, tiivis yhdessäolo, matkustaminen ja muut hetkauta suhdettamme", hän sanoo.

Muiden pariskuntien kanssa hengailua Pariisissa ei juuri päässyt järjestämään. "Muita pareja ei vaihto-opiskelijoissa pahemmin ollut. Monet heistä olivat myös nuorempia kuin me. Joillakin sinkuilla suhtautuminen parisuhteisiin oli vähän niin ja näin", Oona sanoo.

Juhani ja Oona suosittelevat vaihtoon lähtemistä sellaisille pariskunnille, jotka tuntevat toisensa erittäin hyvin jo entuudestaan. "Jos pariskunta ei ole asunut yhdessä, heillä menee huonosti tai he ovat juuri alkaneet seurustella, en suosittele yhdessä vaihtoon lähtemistä. Vaihto on monella tapaa raskas, erilainen ja koetteleva aika pariskunnalle. Pitää tuntea toinen hyvin ja tietää, miten hän reagoi tiettyihin tilanteisiin", Juhani summaa.
 

KUINKA SELVITÄ VAIHTOVUODESTA?

"Ei ole olemassa yksiselitteisiä vinkkejä, jotka toimisivat yhtä hyvin jokaisessa parisuhteessa vaihto-opiskelun aikana", YTHS:n psykologi Minna Martin sanoo.

Joitakin yleispitäviä neuvoja kuitenkin on.
 

Mitä jos se pettää?

Menetätkö yöunesi, jos oma kultasi sattuu viettämään iltaa eri baarissa kuin sinä? Poika- tai tyttöystävää on vielä vaikeampi vahtia toiselta puolelta maailmaa. Silti pitäisi osata luottaa, että toinen tykkää. Myös siellä kaukana.

"Pariskunnan on hyvä laatia vaihto-opiskelun ajaksi säännöt esimerkiksi uskollisuuden suhteen. Pitäisi yhdessä rehellisesti pohtia, mikä on sallittua ja mikä ei", Martin sanoo.

"Ennen vaihtoa pitäisi käydä realistinen keskustelu suhteen tilasta. Molempien osapuolten kannattaa kysyä itseltään, uskonko tähän suhteeseen ja haluanko nähdä vaivaa sen onnistumiseksi. Myös vaihdon aikana on hyvä välillä pitää 'mitä meille kuuluu?' -tyylinen keskustelu", hän jatkaa.

Jos suhde ajaa karikolle, sitä on turha pitkittää. Vaihto-opiskelun aikana eroaminen voi tuntua hankalalta, mutta rehellisyys on toiselle osapuolellekin helpompaa kuin jatkuvassa epävarmuudessa eläminen.
 

Miksei se soita?

Yksi etäsuhteen kulmakivistä on riittävä yhteydenpito. Toiset istuvat Skypessä joka päivä tuntitolkulla, toisille riittää muutama hetki silloin tällöin.

"Tärkeintä on pitää huolta siitä, että molemmat suhteen osapuolet muistavat myös elää. Mitä järkeä vaihto-opiskelussa on, jos ei tutustu keneenkään, vaan istuu illat pitkät kotona kertomassa toiselle ikäväänsä?" Martin kysyy.

Jokainen pariskunta määrittelee itse, kuinka paljon haluaa olla yhteydessä. Kotiin jääneen ei kuitenkaan kannata säikähtää, vaikka maailmalle lähtenyt ei haluaisi raportoida kumppanilleen jok'ikistä asiaa.

"Pitää muistaa myös elää ja uskaltaa tehdä asioita yksin ilman jatkuvaa stressaamista tai huonoa omatuntoa siitä, että toinen on kotona. Myös toisen osapuolen pitää osata joustaa ja nauttia elämästään kotipuolessa."
 

Entä jos en rakastakaan?

Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta hyvää kannattaa odottaa.

"Monet jaksavat uskoa suhteeseen juuri sen takia, että tietävät, milloin seuraavan kerran näkevät", Martin sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että ikävöidessään ihminen helposti sortuu yliromantisoimaan seurustelukumppania.

"Mielikuva toisesta voi muodostua epärealistiseksi, suuntaan tai toiseen. Jälleennäkemisen hetkellä tottumiseen kannattaa antaa aikaa, koska varsinkin pitkän eron jälkeen toinen voi yhtäkkiä tuntua vieraalta", Martin muistuttaa.

"Etäsuhteen jälkishokki on usein samalla tavalla kuin matkustamisessa ravistelevampi kuin toisen etäisyyteen totutteleminen."