Ilmiöt
23.03.2020

”Päätin vastaanottaa sähkövirtaa silmistäni kadonneen elämänvalon tilalle” – Carrie Fisheristä tuli pelkäämänsä sähköhoidon puolestapuhuja

Teksti:
Vy Tram
Kuvat:
Sanni Ojala

”Pitäkää tupakkatauko, pojat. Rauhallisesti.”

Hoitajat eivät reagoi, he taluttavat Randle McMurphyn huoneeseen, jossa on vuode ja sen ympärillä sairaalan henkilökuntaa.

McMurphy asettuu oma-aloitteisesti makuulle. Samalla hän pilailee sukkamehusta hoitajille, jotka riisuvat hänen kenkiään: ”Jos tiedätte mitä tarkoitan, pojat.”

”Tämä ei satu ja on hetkessä ohi”, lääkäri vakuuttelee.

Hoitajat ovat valmiina pitämään McMurphya paikoillaan.

”Mitä tuo on?”, McMurphy kysyy, kun hoitaja levittää hänen ohimoilleen geelimäistä ainetta.

”Se on johdinainetta.”

Hoitaja työntää hämmentyneen McMurphyn suuhun muovisen purukiskon. Sen tarkoitus on estää häntä puremasta kieltä.

Sähkövirtaa annetaan ohimoilta. McMurphy irvistää kivusta, hoitajat pitelevät hänen kouristelevaa vartaloaan paikallaan.

Yllä oleva kohtaus on Yksi lensi yli käenpesän -kulttielokuvasta, joka ilmestymisvuonnaan 1975 kahmi viisi tärkeimpänä pidettyä ­Oscar-palkintoa. Elokuva perustuu Ken Keseyn samannimiseen romaaniin (1962).

Elokuvallisten ansioiden ohella se on jäänyt katsojien mieleen tavasta, jolla se kuvaa sähköhoitoa: se on kuin rangaistus, jota käytetään potilaisiin mielivaltaisesti.
 

“They gave me 28 shock treatments and literally raped my soul.”

Näin sanotaan amerikkalaiseen tyylin hyvin dramaattisella skientologien tekemällä ”Therapy or Torture: The Truth about Electroshock” -videolla. Se on osa skientologien kampanjaa psykiatriaa ja sähköhoitoa vastaan.

Videolla ”sähköshokkihoito” rinnastetaan kidutukseen. Skientologit väittävät ”sähköshokkihoidon” aiheuttavan aivovaurioita, elinten vajaatoimintaa, pysyviä muistihäiriöitä ja kuolemaa, sekä lisäävän kolmetoistakertaisesti itsemurhariskiä.

Tero Taiminen pitää skientologien ajatuksia hassuina ja epätosina.

”Psykiatriset lääkkeet aiheuttavat enemmän sivuvaikutuksia ja kuolemantapauksia kuin sähköhoito. Siksi sähköhoitoa suositellaan jopa raskaana oleville ja vanhuksille, koska se on turvallisempi vaihtoehto.”

Taiminen on Suomen johtavia sähköhoidon eli ETC-hoidon (Electroconvulsive therapy) asiantuntijoita. Hän toimii Tyksin neuropsykiatrian vastuualuejohtajana.

Ne, jotka eivät tunne ennestään ETC-hoitoa, puhuvat virheellisesti pahamaineisesta ”sähköshokkihoidosta”. Todellisuudessa sähköhoito on tällä hetkellä yksi tehokkaimmista hoitomuodoista vaikean masennuksen kuten psykoottisen depression hoitoon.

Vaikutusmekanismeja ei kuitenkaan täysin tiedetä. Ihmisaivot ovat niin monimutkaiset.

Toimenpide aiheuttaa aivotoiminnan häiriön, yleistyneen epileptisen kouristuskohtauksen. Sen seurauksena hermoverkosto uudelleenorganisoituu. 

”Sähköhoito ikään kuin uudelleen käynnistää virheellisesti toimivia hermostoja. Aivojen harmaan aineen määrä kasvaa, mikä palauttaa ennalleen aivojen kutistumista. Se taas liittyy joihinkin psykiatrisiin sairauksiin”, Taiminen kertoo.

Sähkövirralla itsessään on myös masennusta lievittävä vaikutus.

Toisin kuin Yksi lensi yli käenpesän -elokuvassa kuvataan, hoitoa ei anneta ilman potilaan suostumusta. Potilas nukutetaan ja hänelle annetaan lihaksia rentouttavia lääkkeitä.

”Kaikkein herkemmin sähköhoito vaikuttaa joidenkin masennuspotilaiden motoriseen hidastumiseen ja jäykkyyteen, mikä usein häviää kokonaan. Myös itsemurha-ajatuksia ajatteleva potilas voi saavuttaa sähköhoidon aikana normaalin mielialan.”

”Se tehoaa nopeasti, koska tavanomainen sähköhoitosarja kestää muutaman viikon.”

Taimisen mukaan sähköhoidon määrän lisääminen Suomessa vähentäisi myös tilastollisesti merkitsevästi itsemurhien määrää.
 

”En halunnut altistaa itseäni sille [sähköhoidolle], sillä se vaikutti niin barbaariselta.”

Edesmennyt näyttelijä Carrie Fisher on kirjoittanut avoimesti saamastaan sähköhoidosta omaelämänkerrallisissa kirjoissaan. Fisher tunnetaan Tähtien sota -elokuvien prinsessa Leiana.

Fisher oli aikanaan myös hyvin avoin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistään, jota hän yritti itsehoitaa päihteillä.

Hänelle oli suositeltu vuosien ajan sähköhoitoa. Aluksi Fisher ei ymmärtänyt, miksi kukaan suostuisi vapaaehtoisesti moiseen kauheuteen.

Fisher ei pitänyt sähköhoitoa houkuttelevana, sillä hänenkin kosketuksensa sähköhoitoon oli lähinnä kivusta rimpuileva Jack Nicholson Yksi lensi yli käenpesän -elokuvasta. Hoito näytti hänestä dramaattiselta, vaaralliselta ja nöyryyttävältä.

”Mitä jos jokin menee pieleen ja aivoni räjähtävät?”, Fisher kertoi sanoneensa lääkäreille, jotka ehdottivat sähköhoitoa.

Syvä ja epätoivoinen masennus sai Fisherin lopulta toisiin ajatuksiin. Hän ei ollut pitkään aikaan tuntenut olevansa elossa, ja oli valmis kokeilemaan mitä tahansa, jopa sähköhoitoa.

”Päätin vastaanottaa sähkövirtaa silmistäni kadonneen elämänvalon tilalle.”

Useiden onnistuneiden sähköhoitosarjojen jälkeen Fisheristä tuli yksi sähköhoidon puolestapuhujista.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


 

Psykiatrit havaitsivat 1930-luvulla, että epilepsiaa sairastavien skitsofreniapotilaiden psykoottiset oireet lievittyivät selvästi epileptisen kohtauksen jälkeen.

Kohtauksia alettiin käyttää hoitokeinona skitsofreniaan, ja ne aiheutettiin kemikaaleilla kuten kardiastolilla.

Potilaat kuitenkin pitivät kardiastolia epämiellyttävänä ja tunsivat kauhua sitä kohtaan. Myös psykiatrit totesivat sen olevan tehoton hoitomuoto.

Psykiatrian historiaa tutkineen Jonathan Sadowskyn mukaan italialaiset keksivät sähköhoidon juuri kardiatsolin tilalle. Sen piti olla miellyttävämpi ja tehokkaampi vaihtoehto.

Sähköhoito osoittautui tehokkaammaksi, mutta miellyttävämpää se ei vielä silloin ollut. Sähköhoitoa ei sen keksimisen aikaan annettu kevyessä yleisanestesiassa ja lihasten rentoutuksessa kuten nykyisin.

Elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän korostuu hoitomuodon käyttö kurituksena.

”Voi olla, että etenkin Yhdysvaltojen mielisairaaloissa [1950-luvulla] sähköhoitoa saatettiin käyttää epäsuorasti rangaistuksena”, Taiminen sanoo.

Taiminen uskoo, että useimmiten sähköhoitoa käytettiin vähentämään häiritsevää käyttäytymistä kuten väkivaltaa. Silloin se on myös voitu mieltää jonkinlaiseksi rangaistukseksi.

1950- ja 1960-luvuilla sähköhoidon käytön määrä väheni, kun masennus- ja skitsofrenialääkkeet kehittyivät.

Pelkkä lääkehoito osoittautui kuitenkin riittämättömäksi joihinkin vaikeisiin psykiatrisiin sairauksiin. 1980-luvulla psykiatrit tulivat taas tulokseen, että sähköhoito on edelleen tehokas hoitokeino. Alkoi sähköhoidon nykykehitys.
 

Suomessa masennusta hoidetaan yleisimmin mielialalääkkeillä. Masennuksesta kärsii vuoden aikana noin 5–7 prosenttia suomalaisista.

Lääkkeet tehoavat sitä paremmin, mitä vaikeampi masennus on. Lievissä masennustapauksissa psykoterapia voi olla pelkkää lääkehoitoa tehokkaampi hoitomuoto, Taiminen kertoo.

Käypä hoito -suosituksen mukaan psykoterapia ja lääkkeet ovat yhtä tehokkaita oireiden lievittäjiä lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa. Tehokkainta on kuitenkin niiden yhteiskäyttö.

Masennuksia on eri vaikeusasteisia. Niihin löytyy useita tehokkaita hoitomuotoja, joista useimpia yhdistetään toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkia hoitomuotoja voi soveltaa kaikkiin potilaisiin.

Hoidossa tavoitteena on saavuttaa hoitovaste. Se tarkoittaa, että oireiden voimakkuus vähenisi puoleen lähtötilanteesta.

Sähköhoitoa ehdotetaan potilaalle, jos hänellä on voimakkaita itsemurha-ajatuksia, muut hoidot eivät ole tehonneet tai jos masennukseen liittyy paljon katatonisia oireita, kuten motoristista hidastumista tai jäykkyyttä.

”Sähköhoidossa yli puolet potilaista saavat hoitovasteen. Avohoitopotilaista 70–80 prosenttia saa hoitovasteen. Joissain muissa käyttöaiheissa hoitovaste voi olla suurempi”, Taiminen kertoo.

Sähköhoidon etuna Taiminen pitää sitä, että sähköhoitoa voidaan käyttää rajattomasti ylläpitohoitona, jos potilaan masennuksella on taipumusta uusiutua.
 

Sähköhoidon yleisin sivuvaikutus ovat muistihäiriöt hoitojakson aikana. Niiden pitäisi kuitenkin korjaantua muutaman viikon päästä hoidon lopettamisesta.

”Noin kaksi viikkoa sähköhoidon päättymisestä potilaan muisti toimii keskimääräistä paremmin. Tämä johtuu siitä, että sähköhoidolla hoidettavat psykiatriset sairaudet itsessään heikentävät muistia”, Taiminen selittää.

Psykiatrin erikoislääkäri ja biologisen psykiatrian dosentti Noora Scheinin kertoo, että sähköhoidon aikaiset muistihäiriöt johtuvat siitä, että sähkövirta ja sen aiheuttama epileptinen aktiviteetti koskee myös aivojen muistin kannalta keskeisiä rakenteita.

Muistin kannalta keskeiset rakenteet sijaitsevat aivojen keskiosassa. Sähkövirta kulkee kahden elektrodin välillä, ja niiden asettelusta riippuen virta kulkee aivojen keskiosien läpi enemmän tai vähemmän.

Esimerkkinä Scheinin mainitsee unilateraalisen elektrodiasettelun, jossa toinen elektrodi on ohimolla ja toinen päälaenlohkolla. Tässä elektrodiasettelussa sähkövirta kulkee vähemmän aivojen keskiosien läpi.

Tehokkaammassa bilateraalisessa asettelussa elektrodit ovat molemmilla ohimoilla, jolloin sähkövirta kulkee enemmän keskiosien läpi.

Joskus sähköhoito saatetaan toteuttaa sellaisella elektrodiasettelulla, joka ei aiheuta muistihäiriöitä. Silloin teho kuitenkin heikkenee.

Elektrodien asettelu onkin tasapainoilua.

Nykyään pyritään sellaiseen kompromissiin, ettei häiritseviä muistihäiriöitä tule, mutta teho olisi silti riittävä.

Pysyvät muistihäiriöt ovat harvinaisia.

Scheinin ei ole itse koskaan törmännyt pysyvään muistihäiriöön. Hän pitää sen todennäköisyyttä erittäin pienenä.

”On mahdollista ja suhteellisen tavallistakin, että sähköhoitosarjan ajalta potilaalle jäävä muistiaukko on pysyvä. Muisti voi ’pyyhkiytyä’ myös viikkoja taaksepäin ajalta ennen sähköhoitoa”, Scheinin kertoo.

Taimisen mukaan on vaikea sanoa tarkalleen, mihin muistin heikkeneminen yksittäisissä tapauksissa sähköhoidon jälkeen liittyy. Siihen on erilaisia mahdollisia syitä.

Hän itse pitää todennäköisimpänä, että nukutukseen liittyy jokin komplikaatio, joka aiheuttaa lyhytkestoisen hapenpuutteen. Se puolestaan aiheuttaa muistin heikkenemistä.

Sähköhoidon aikainen poikkeuksellinen reaktio voi myös itsessään aiheuttaa lähimuistin häiriötä. Senkin täytyy Taimisen mukaan olla harvinaista.

Kolmantena vaihtoehtona Taiminen pitää sitä, ettei sähköhoidolla ja muistihäiriöillä ole keskenään mitään yhteyttä. Moniin psykiatrisiin häiriöihin liittyy muutenkin neuropsykologisen suorituskyvyn heikkenemistä, ja joillain harvoilla sitä voi olla paljon.
 

“You know what? I can’t remember a fucking thing”

Niin Carrie Fisher kertoi vastanneensa, kun ihmiset kysyivät häneltä, miltä tuntui saada ensimmäisen kerran “sähköisku”. Hän kirjoittaa, ettei muista itse sähkövirran saamisesta mitään, sillä oli nukutettuna.  Muutenkin ETC-hoitosarjan aikaiset ajat ovat utuisia.

Kirjassaan Fisher kuvaili muistihäiriöitään: sähköhoito ei poistanut isoja massoja hänen muististaan, vain vähän. Joidenkin perussanojen löytäminen vaikeutui

Fisher tuntui myös tiedostavan, että hänen muistiongelmansa saattoivat johtua hänen vuosikymmenien mittaisesta huumeiden käytöstään — tai ikääntymisestä.

Joillekin ei tule ollenkaan muistihäiriöitä. Niin kävi edesmenneelle ukranalaissyntyiselle pianisti Vladimir Horowitzille. Hän sai sähköhoitoa melko iäkkäänä. Horowitzin pianon soiton kerrotaan heikentyneen vaikean masennusjakson aikana, mutta ETC-hoitojakson jälkeen hän kykeni taas soittamaan virheettä ilman nuotteja.

”It’s a wonderful treatment that healed my nerves.”

Horowitzin kerrotaan kuvailleen sähköhoitoa näillä sanoilla 1960-luvulla, jolloin kaikissa paikoissa ei välttämättä annettu vielä sähkövirtaa kevyessä yleisanestesiassa.
 

”Worth it!!”

Fisher hehkutti sähköhoitoa siitäkin huolimatta, että hän koki muistinsa heikentyneen sen jälkeen.

Samalla hänen piti hyväksyä se tosiasia, että jotkut osat muistista oli menetetty rampauttavan toivottomuuden tunteen mukana.

Se ei ollut hänestä iso hinta maksettavaksi paremmasta voinnista.
 

Lue lisää

Mielenterveysongelmat pistivät opiskelijat toimeen: kauppislaisten oma kurssi auttaa kaverin tukemisessa

Parempia mielenterveystaitoja ja kilpailuhenkisen kulttuurin muutosta: tätä tehdään nyt Turun kauppakorkeakoulun opiskelijoiden voimin. Kyse on Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry:n Terve mieli -hankkeesta, jonka avulla koulutetaan järjestötoimijoita ja henkilökuntaa, jotta jaksamisongelmista puhuminen olisi helpompaa. (6/2019)

Esikoiskirjailija Anni Saastamoinen rikkoo masennukseen liittyviä tabuja ”vittumaisella komiikalla”

Syksyllä 2014 toimittaja Anni Saastamoisen elämässä tuli seinä vastaan. Hän ei tuntenut enää olevansa oma itsensä – ei osannut nauraa, itkeä tai kommunikoida edes läheistensä kanssa. Mielenkiinto kaikkea kohtaan katosi. Saastamoinen oli sairastunut masennukseen ja kolme vuotta myöhemmin julkaisi aiheesta suorasanaisen kirjan. (7/2017)