Ilmiöt
23.04.2010

Paimion viisaan päiväkirjat

August Pyölniittu laski planeettojen välisiä etäisyyksiä ja suunnitteli ikiliikkujaa kolmekymmentä vuotta. Pieni mökki keskellä Paimion peltoa oli uutteran kyläoriginellin koti ja tutkimusasema.

Pajapellon tila on hellyttävä näky. Rinteeseen rakennettu keltainen mökki seisoo jykevän kivijalan varassa. Lanta haisee, käp-pyräinen omenapuu kurottautuu ikkunan eteen. Suureen pihakiveen on kiinnitetty muistoreliefi tiedemies ja maanviljelijä August Pyölniitulle, syntynyt 1887, kuollut 1979.

Paimion viisaana tunnettu mies eli tässä. Ajatteli, tutki ja kirjoitti. Naimattomana kuollut originelli omisti koko elämänsä tutkimukselle, kulutti rahansa kirjoihin ja lehtiin ja kaiken ohessa viljeli maata. Samassa talossa asuneet siskot Ida ja Olga pitivät huolta taloudesta. Pitipä Ida mökissä vielä pyhäkouluakin kolmekymmentä vuotta.

Astutaan sisään. Porstuan kautta pääsee tupaan, jonka unenomainen tunnelma kertoo jokaisella ilmassa kieppuvalla hiukkasellaankin kuluneesta ajasta ja eletystä elämästä. Tuvan puolella on uuni, kerrossänky sisaruksille ja suuri kirjoituspöytä Augustille. August on tosin vallannut talon kaikki tasot kirjoilleen ja laskelmilleen.

Vanha Remington-kirjoituskone, jota myös Orwellin kaltaiset mestarit suosivat, lepää tuvan suurimmalla pöydällä täysin palvelleena. Sillä on kirjoitettu tuhansia sivuja tutkimuksia, päiväkirjaa ja mietelmiä. Pöydällä on paperinippuja täynnä lukuja, joiden merkityksestä kenties vain August itse osaisi kertoa. Hauraalla penkillä on vielä vanhempi, selvästi loppuun naputeltu kirjoituskoneen runko.

Talossa on lisäksi minimaalinen makuuhuone sekä Augustin oma työhuone, kirjahyllyjen ja lehtipinojen täyttämä hämäränhohtoinen tutkimuskamari. Kirjat kertovat tähtitieteestä ja maailman synnystä, fysiikasta ja lääketieteestä. Oikeastaan vain taide, runot ja historia puuttuvat. Ne eivät Augustia kiinnostaneet.

On kirjoja jotka näyttävät tien kirkasvetisille järville, mutta myös niitä, jotka ovat tienosoittajia matalaan suohon, johon hukkuminen on vaikeaa. Puhumattakaan sellaisista teoksista, jotka ovat milloin kuivilla, milloin vihreillä kuusen havuilla peitettyjä tunkiokasoja.

"Aku ei ole impulsiivinen eikä seuraa mitään päähänpälkähdyksiä. Ikiliikkujaakin hän suunnittelee vuosikymmeniä. Hän on aika vääjäämätön ja tiukka ihminen", kertoo Pyölniittu-museon hoitaja Johanna Lehto-Vahtera.

"Maanviljelykin on hänelle vähän sellainen kiviriippa. Hän olisi halunnut vain kirjoittaa ja tutkia."

Lehto-Vahtera on hoitanut Pyölniitun museota jo lähes kaksikymmentä vuotta. Aboa Vetus & Ars Novan nykyinen museonjohtaja otti parin viikon arkistointityön vastaan vuonna 1991 ja jatkoi seuraavina kesinä. Parin vuoden kuluttua Paimion koulukeskuksen varastosta löytyi tuhansia konekirjoitusliuskoja, koko August Pyölniitun elämäntyö. Lehto-Vahtera oli kirjoitusten ensimmäinen lukija.

Nyt Lehto-Vahtera puhuu "Akusta" kuin vanhasta ystävästään. Preesensissä.

"Kyläläisten haastatteluissa toistuu se, että Aku on erikoinen ja originelli, mutta toisaalta arvostettu hahmo. Häntä sanotaankin Paimion viisaaksi", Lehto-Vahtera selittää.

"Mutta mitä originellimpi on, sitä vaikeampi on tietysti löytää sielunkumppania", hän lisää.

August eli koko elämänsä naimattomana kahden siskonsa kanssa. Avioliittoon hänellä ei ollut halua tai otollisia tilaisuuksia. August tiedosti poikkeavan luonteensa jo varhain.

Minussa on jotakin, josta voin päättää etten ole samallainen kuin tavalliset ihmiset. Vuonna 1906 tulin varmuuteen siitä, mitä se "jotakin" on, joka kieltää minua torpan poikana jatkamasta isäni ammattia: tulin varmaan vakaumukseen, että tuleva elämäntehtäväni on uusien keksintöjen tekeminen. Ensin olivat koneelliset keksinnöt etusijassa, mutta sittemmin ovat "aatteelliset" keksinnöt tulleet minulle yhä tärkeämmäksi.

Augustin suurin haave oli kehittää ikiliikkuja, jota hän kutsui neonturpiiniksi. Ikiliikkujan oli toimiessaan määrä tuottaa energiaa tyhjästä, Augustin versiossa neonmolekyylien välityksellä. Tämä on tietysti termodynamiikan lakien vastaista, mutta se ei Augustia hidastanut.

"Vasta viimeiset kymmenen vuotta se on ollut käyttökelpoinen idea", Pyölniittu toteaa radiohaastattelussa 1960-luvulla. Vanhan miehen ääni on leikkisä, rosoinen ja koskettava. Pienestä kasettimankasta tuleva ääni täyttää karismallaan koko tuvan.

Pyölniitun mökistä tulee mieleen, että juuri tällainen museon täytyisikin olla. Kaikki alkuperäiset esineet ovat niillä sijoillaan ja huoneistosta huokuu elämän henki. "Museo" on näkymätön kehys sen ympärillä, mitä Augustin ja siskojen todellisuus todella oli. Vain harsot pöytien suojana kertovat tapahtumien painuneen jo vääjäämättömään menneisyyteen.

Kuka haluaisi tutustua henkilöön, joka tunnetaan, mutta omaperäisenä.

August on erikoinen hahmo, jota jotkut voisivat nimittää kylähulluksi, ellei hän kaikesta päätellen olisi hyvinkin kärryillä siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ehdoton omistautuminen tieteelle ja kirjoittamiselle on ollut kuitenkin niin irrallaan muun maaseudun todellisuudesta, että toiseus on leimannut Augustin suhdetta kaikkiin kanssaihmisiin.

"Se on fakta, että August on ollut originelli, yksin ja oman tien kulkija. Mutta ei hän hullu ole, muuten kuin ehkä ikiliikkujamielessä", Lehto-Vahtera pohtii.

Lehto-Vahtera siivoaa Pyölniitun museon joka kevät. Asumattoman peltomökin vitsauksena ovat hiiret ja hyönteiset. Kunnossapito vaatii paljon työtä, mutta se ei museologia näytä haittaavan. Akun elämä ja teot ovat vieneet hänen sydämensä.

Teksti: Jantso Jokelin

Kuvat: Lauri Hannus

Pyölniitun mietteet kirjasta Järkevä toivo (2004), toimittanut Johanna Lehto-Vahtera.

August Pyölniitun museo on avoinna sopimuksesta, heinäkuun sunnuntaisin klo 12–15 sekä Varsinais-Suomen museopäivinä elokuun viimeisenä viikonloppuna. Pyölniittu-päivää vietetään heinäkuun viimeisenä sunnuntaina klo 12–15. Museo sijaitsee Paimion Maljamäessä, viitoitus tieltä 110. Tiedustelut (02) 474 5319 tai (050) 586 7733 / Jouni Lehtiranta.