Ilmiöt
28.02.2019

Pelinörttien festareista ammattilaisliigoiksi: E-urheilu on jopa miljardibisnes, jossa voi päästä maailmanluokan tähdeksi

Teksti:
Aku Suomalainen
Kuvat:
Anni Savolainen
  • Mielikuvitusmaailmassa. Kamera etualalla kuvaa pelaajaa, jonka videokuva toistuu viereisellä näytöllä digitaaliseen maisemaan upotettuna.

E-urheilun ammattimaistuminen siistii pelitapahtumien rosoisuutta, mutta tuo kilpapelaajien taskuihin miljoonia euroja.

Reilut kymmenen vuotta sitten vierailin ensimmäistä kertaa tietokonenörttien festareilla Assemblyilla. Siellä oli kova möly. Kahen kilon siika -remix pauhasi vilkkuvista kolossaalisista kaiuttimista, pitkät pöydät olivat energiajuomasta limaisia, ilmassa haisi hiki ja einesruoka.

Koetan etsiä samaa tunnelmaa turkulaisesta Grail Questista, mutta avajaispäivän henki on säyseä. Pelaajat, joista suurin osa on yläkouluikäisiä, tallustelevat verkkaisesti Kupittaan palloiluhallissa tutkimassa myymälöiden tietokonekomponentteja, lauta- ja videopelien valikoimaa sekä energiajuomakojua. Matrix-vertailuja kahmivaa Superhot-videopeliä testataan urakalla.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Grail Questin idea on tarjota mahdollisuus kokea pelaamisen koko kirjo, joten myös klassikot ovat saman katon alla.

Ihan kuin olisin tavallisissa kotilaneissa joskus aamupäivällä ennen kuin kehon vesipitoisuus on ehtinyt vaihtua kofeiinipitoisuudeksi ja Counter-Strike, Dota tai World of Warcraft saavat adrenaliinin sykkimään veressä.

Ainoastaan yksi mikroaaltouunin piippaus ja hetken ilmassa leijuva imelä jauheliharoiskeläpän aromi vievät minut teinivuosieni Assemblyille.

Ovatko nykypelaajat näin… rauhallisia?

Harkimo vs Diili = Win?

E-urheilu ei ole mikään yksittäinen laji vaan kattokäsite, jonka alle mahtuu monia pelejä. Sitä voi verrata vaikkapa pyöräilyyn: maantiepyöräily, maastopyöräily ja BMX-pyöräily ovat kaikki pyöräilyä, mutta erilaisia lajeja.

Samaan tapaan Counter-Strike (CS), Overwatch ja Hearthstone ovat kaikki e-urheilupelejä, mutta niitä pelataan eri tavoin. CS ja Overwatch ovat molemmat perinteisiä räiskintäpelejä. Tosin siinä missä CS pyrkii realistisuuteen, ovat Overwatchin pelihahmot scifi-sotilaita. Hearthstonessa lätkitään puolestaan digitaalista korttia.

Turussa Grail Questin keskiössä ovat Counter-Strike-turnaukset ja perinteinen lanittaminen eli lähiverkon yhteispelit. Järjestäjien mukaan CS valittiin pääpeliksi, koska se on erityisen suosittu juuri Euroopassa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Grail Questin päälavalla kilpapelattiin Counter-Strike: Global Offensive  -turnauksessa (vas.). Pelaaminen ei ole pelkkää pimeässä kyhjöttämistä vaan omanlaistaan värikästä välineurheilua (oik.).

”Haluamme saada e-urheilun helposti lähestyttäväksi lajiksi. Järjestämme turnauksen, jossa Joel Harkimo pelaa Diili-tv-ohjelman kisaajia vastaan Counter-Strikea”, kertoo Ville Klaukkala, joka on yksi Grail Questin järjestäjistä.

Hjallis Harkimon poika Joel Harkimo työskentelee toimitusjohtajana Starsquad Events -yhtiössä, joka on yksi tapahtuman toteuttajista.

Counter-Striken puolesta puhuu myös katsojaystävällisyys. Suoraviivainen ammuntapeli aukeaa ensikertalaiselle helpommin kuin vaikeaselkoiset strategiset moninpelit, kuten Dota 2 ja League of Legends. Niissä viiden hengen joukkueet yrittävät tuhota vastustajansa tukikohdan kartalta fantasiahahmoilla, joiden erityistaidoista on tiedettävä ainakin jotain, jotta pelejä on mielekästä seurata.

”Counter-Striken idean ymmärtää melko helposti”, Klaukkala selittää.

Uusien yleisöjen ja entistä laajemman hyväksynnän hakemisesta kielii sekin, että Grail Questissa järjestetään turnauksia, joissa vanhemmat voivat pelata tämän hetken hittiräiskintää Fortnitea yhdessä lastensa kanssa.

Tiimi scouttaa huiput

Ammattimainen e-urheilu on seuraava iso trendi, ainakin jos kuluttajamarkkinoita seuraavia firmoja on uskominen. Arvioiden mukaan alan arvo liikkuu tällä hetkellä jossain puolen miljardin ja lähes miljardin dollarin välimaastossa.

Grail Questissa keskitytäänkin vain pelaamiseen, ei demojen väkertämiseen tai yleiseen häröilyyn kuten Assemblyilla. Omaan suoritukseen uppoudutaan niin intensiivisesti, että haastateltavia on vaikea löytää. Tiedän hyvin, miten ärsyttävää on, kun pelaamistani häiritään, enkä halua aiheuttaa samaa tuskaa muille.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Kaikista ei ole e-urheilijoiksi. Suosittu tubettaja Eetu ”Eeddspeaks” Pesosen kertoo, etteivät hänen hermonsa kestäisi kilpapelaamista. Pesonen keskittyy faniensa kanssa pelaamiseen.

Vaikka seuraan itsekin jonkin verran e-urheilua, päähäni ovat iskostuneet vahvat ennakkoluulot kilpapelaajan kasvutarinasta: huipulle pääsevät vain nuoret miehet, jotka pelaavat yksin kotona ja laiminlyövät koulutyöt.

Kysyn SuperJymy-joukkueen pelaajilta Samuli Herralalta ja Elias Olkkoselta, miten perhe ja ystävät ovat suhtautuneet kilpapelaamiseen. Joudun hieman hämilleni, kun he vastaavat ytimekkäästi: ”Tosi hyvin.”

SuperJymy kuuluu Suomen kovatasoisimpiin Counter-Strike-joukkueisiin. Herrala ja Olkkonen päätyivät tiimiin urheilumaailmasta tutun kykyjenetsinnäneli scouttaamisen kautta. Olkkonen ostettiin joukkueeseen, kun hän pärjäsi hyvin Assemblyn amatööriturnauksessa, ja Herrala siirtyi porukkaan toisesta joukkueesta.

Vähitellen e-urheilun kenttä onkin alkanut muistuttaa yhä enemmän perinteistä urheilumaailmaa. Scouttaamisen ohella merkkejä tästä ovat kansainvälisten huipputiimien rahakkaan omistajat, pelaajille maksettavat palkat sekä aikaisempaa tiukemmat treeni- ja turnausaikataulut.

Videopelifirma Blizzard Entertainment on jopa perustanut kansainvälisen liigan Overwatch-peliä varten. Malli tulee suoraan Pohjois-Amerikasta jääkiekon NHL- ja koripallon NBA-ammattilaisliigoista. Suomessa puolestaan operaattoriyhtiö Telia kaavailee oman e-liigan perustamista.

Liigojen kautta e-urheilun kehittyvälle kentälle yritetään luoda vakautta, verkkomedia The Verge kirjoittaa. Pysyvien e-joukkueiden toivotaan houkuttelevan faneja ja pitkän tähtäimen sijoituksia, joiden avulla e-urheilu voi alkaa kilpailla perinteisten urheiluseurojen kanssa.

SuperJymyn kaksikko ei ole vielä päässyt kiinni suuriin rahapalkintoihin, mutta Herrala ja Olkkonen saavat korvausta pelaamisesta. Sekin on paljon, kun puhutaan kilpaurheilusta kokonaisuutena.

Voittorahoilla kansan sydämiin

Tällä hetkellä Suomessa lähinnä jääkiekon Liigan ja jalkapallon Veikkausliigan miespelaajat tienaavat urheilemalla. Muissa lajeissa on tultava toimeen sponsorisopimuksilla ja Suomen Olympiakomitean myöntämillä avustuksilla.

Näin kertoo Miia Siutila, joka tekee Turun yliopistoon väitöskirjaa e-urheilun kehityksestä. Hänen mukaansa e-urheilijoiden palkat vaihtelevat pelistä ja joukkueesta toiseen. Joukkueilta on kuitenkin vaikeaa saada tarkkoja tietoja rahavirroista.

”Esimerkiksi Dota-joukkueet saavat jatkuvaa pienempää palkkaa muiden lajien pelaajiin verrattuna, mutta he saavat suuremman osan palkintorahoista. Toisissa joukkueissa rahavirrat voivat mennä toisin päin”, Siutila kertoo.

Suomalaiset e-kilpapelaajat pärjäävät maailmalla. Viime vuonna Jesse ”JerAx” Vainikka näpytteli itsensä monimiljonääriksi Dota 2 -joukkuepelillä. Samana vuonna Joona ”Serral” Sotala voitti strategiapeli Starcraft II:n maailmanmestaruuden kaikkien aikojen ensimmäisenä ei-korealaisena pelaajana.

Tutkimusyhtiö Statistan mukaan Suomi olikin viime vuonna maailman viidenneksi paras e-urheilumaa, kun verrataan pelaajien voittamia palkintorahoja. Tietotekniikkalehti Mikrobitti kertoo, että Suomessa ammattilaispelaajia on jo yli 50.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Striimauspalvelu Twitchissä voi seurata huippupelaajia livenä ja maksutta – ainakin toistaiseksi.

Menestyksistä huolimatta keskustelu e-urheilun ympärillä junnaa edelleen siinä, voiko pelaamista laskea ’oikeaksi urheiluksi’.

Vastaväittäjien mukaan ne ovat eri asioita, koska tietokoneen näppäimistöä rummuttava e-huippupelaaja ei juurikaan liiku. Puolustajien mukaan perinteiseksi urheiluksi luetaan jo nyt lajeja, joissa ei liiemmin hikoilla tai kisata ulkotiloissa.

Grail Questin Ville Klaukkalaa keskustelu ärsyttää:

”Juupas–eipäs-keskustelu ei johda mihinkään.”

Miia Siutilasta keskustelu on kuitenkin tärkeää. Jotta e-urheilijaa voidaan pitää urheilijana, e-urheilun pitää tutkijan mukaan saavuttaa arvostusta Suomen Olympiakomitean silmissä. Silloin e-urheilijat voisivat liittyä Olympiakomiteaan ja päästä taistelemaan samoista apurahoista kuin pikajuoksijat. Myös urheiluviisumien hankinta helpottuisi.

Siksi Siutila näkee tärkeänä myös suurten palkintopottien esille nostamisen. Voittorahoilla e-urheilua voidaan nimittäin kansantajuistaa.

”On helpompi sanoa vanhemmille, että JerAx voitti kaksi miljoonaa euroa kuin että OG voitti The Internationalin”, Siutila tiivistää.

Kilpapelaamisen kääntöpuoli

Grail Questin pelialueella bongaan noin kolmekymppisen mieskaksikon seuraamassa tiiviisti nuorukaisen Fortnite-peliä.

Toinen miehistä on Niklas Hirvelä, joka suorittaa Varalan urheiluopistossa e-urheiluvalmentajan tutkintoa ja valmentaa Ahlmanin opiston e-urheilukoulutuksen opiskelijoita. Varalan Juha Antikainen seuraa puolestaan Hirvelän valmentamista.

Olen taas hämilläni. Tällaistakin on olemassa.

Tampereella sijaitseva Ahlmanin opisto julistaa tekevänsä e-urheilulle sen, minkä Tiger Woods teki golfille: nostavansa lajin kokonaan uudelle tasolle.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Varalan urheiluopiston nuoret tulivat ryhmänä Turkuun pelaamaan. 

Opiston maksulliset eSport-koulutukset ovat suosittuja.

”Hakijoita on tuplasti se määrä, mitä kurssille mahtuu”, Hirvelä sanoo.

Ahlmanin opistolla opiskelijat keskittyvät peleihin, joissa he haluavat pärjätä. Kurssin pääpaino on pelaamisessa, mutta huomiota kiinnitetään e-urheilijan ruokavalioon, unen saantiin ja vammojen ennaltaehkäisyyn.

Opistotason koulutus kertoo, että e-urheilun kenttä on kehittynyt valtavasti myös Suomessa. Sotkamossa on esimerkiksi käynnistynyt maamme ensimmäinen Olympiakomitean siunaama e-ammattilaisuuteen valmistava urheilulukiokoulutus.

Samalla, kun e-kilpapelaamisen kenttä kasvaa, alalla on edessään tiukka itsetutkiskelu ja totuttujen toimintatapojen haastaminen.

Ammattimaistumisen rinnalla rehottaa alan pimeä puoli. E-urheilijoiden terveysriskeihin lukeutuvat esimerkiksi liiallinen istuminen ja peliriippuvuus. Muita alan ongelmia ovat korruptio, sopupelit, uhkapelaaminen ja kilpapelaajien puutteelliset oikeudet sekä niin kutsutun #Gamergate-vyyhdin esille tuoma naisviha ja häirintä.

Suoraviivaiset ammuntapelit ovat surullisenkuuluisia fanikulttuurista, jossa suhtaudutaan vihamielisesti kaikkiin mutta aivan erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Samalla luodaan portinvartija- asetelma: ulkopuolelta tulevien täytyy taistella päästäkseen osaksi yhteisöä.

Ikävänä esimerkkinä myrkyllisestä ilmapiiristä toimii suomalaispelaaja Timo ”Taimou” Kettunen, joka pelaa Overwatchia yhdysvaltalaisjoukkueessa. Hän sai 1 000 dollarin sakot sen jälkeen, kun ölisi homofobisia kommentteja pelin livestriimissä reilu vuosi sitten.

Kiusaamisen ja ulossulkemisen jälkeen ei ole yllättävää, että kaikki sata maailman parhaiten tienaavaa kilpapelaajaa ovat miehiä. Tosin rahakkaisiin turnauksiin valitaan juuri pelejä, jotka ovat erityisesti miesammattilaisten suosiossa.

Sen sijaan naisten kiinnostuksen puutteesta ilmiö ei kerro. Vaikka eri pelien sukupuolijakaumat poikkeavat toisistaan hurjasti, monen tilaston mukaan naisia on pelaajista valtava määrä, noin nelisenkymmentä prosenttia.

Myös Suomessa tasa-arvoisten mahdollisuuksien kehittämisessä on parantamisen varaa. Täällä e-kilpapelaamista edistää Suomen elektronisen urheilun liitto, jonka hallituksessa istuu kymmenen miestä, muttei yhtään naista.

Polarisoitunut turnauskenttä

Mahtipontisuudessa kansainväliset e-turnaukset eivät juuri perinteisille urheilutapahtumille häviä. Finaaleja selostavat kiihkeä-ääniset juontajat, lavalla säihkyvät valtavat led-ruudut ja videokamerat tarkentavat tyylikkäisiin joukkuepusakoihin sonnustautuneiden huippupelaajien hikirauhasiin. Parhaimmillaan voittopotit päihittävät yleisurheilijoiden tienestit moninkertaisesti.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Grail Questin konepaikalliseen lippuun kuului jaettu pöytäpaikka, verkkoyhteys ja peseytymismahdollisuus. Lisäksi Kupittaan palloiluhallissa sai yöpyä.

Yleinen arvostus antaa silti odottaa itseään. ”Nuorena esimerkiksi isäni ei alkuun suostunut ostamaan minulle pelikonsolia, koska pelejä pidettiin poikien juttuna”, Miia Siutila vertaa ja jatkaa:

”Toisaalta e-urheilutapahtumia on kärjistäen vain kahdenlaisia: pieniä nuorisotalokisoja ja suuria turnauksia.”

Nuoria e-urheilu kuitenkin kiinnostaa. Jo usean vuoden ajan Yle Areenassa on voinut seurata suorina lähetyksinä Counter-Strike: Global Offensive -turnauksia.

E-urheilu taipuu myös draaman muotoon. Miljoonayleisön kerännyt Ylen nuortensarja Nörtti: DragonSlayer 666 palkittiin viime vuonna Venla-palkinnolla. Sarjan toisen kauden antagonisti Daisuke Holopainen toteaa, että e-urheilija on ”psykofyysinen kokonaisuus”.

Vähän niin kuin urheilija.

Toimittajalta: Käänsin kelkkani

Tämän kommentin piti olla vuodatus. Siitä, miten minua ärsyttää, kuinka e-urheiluuutiset pyörivät megalomaanisten rahapalkintojen ympärillä ja miten toimittajat järjestelmällisesti sivuuttavat e-urheilutähtien raskaan työn ja uhraukset.

Tässä kommentissa piti myös olla vitsi siitä, miten keihäänheittäjä Antti Ruuskanen tienannee suurimmat tulonsa Avain Apteekki -mainoksen kiusallisella hymyllä, kun taas e-urheilijat takovat rahaa pelaamisella ja voittamisella – siitä huolimatta, että internetin ja lehdistön jääräpäät pitävät kovatasoista e-kilpailua edelleen vain teinien puuhasteluna.

Turun yliopiston tohtorikoulutettavan Miia Siutilan mukaan rahakeskustelu on kuitenkin tärkeä keino vakuuttaa urheiluvaikuttajat e-urheilun merkityksestä. Siksi minäkin suosittelen, että e-urheilun rahahärän sarvista pitäisi ottaa entistä tukevampi ote.

Vuoden 2017 verotietojen perusteella parhaiten tienannut suomalaisurheilija on Dota 2 -pelaaja Lasse ”Matumbaman” Urpalainen. Hän tienasi 1,8 miljoonaa euroa. Kakkosena on Jokereissa jääkiekkoa pelaava tanskalainen Peter Regin säälittävällä 490 000 eurolla.

Joona ”Serrall” Sotala voitti puolestaan marraskuussa Starcraft II -videopelin maailmanmestaruuden ja tienasi 280 000 dollaria. Se on yli 80 000 dollaria enemmän kuin maastohiihtäjä Krista Pärmäkosken vuoden 2017 tulot.

Kun rahauutisia näkyy yhä tiheämpään, myös kansan syvät rivit löytävät e-urheilun. Mäkikotkien ja keihässankarien sijaan uuden sukupolven urheiluhullut mättävätkin toisiaan digitaalisilla areenoilla, eivät Seefeldissä.

Josko sitten Olympiakomitea kehtaisi antaa e-urheilijoille ansaitsemaansa arvostusta.

Lue lisää:

Pelisuunnittelija

Cities: Skylines -videopeli myi päivässä 250 000 kappaletta. Viikossa 500 000. Vuodessa 2 miljoonaa. Tamperelaisen Colossal Orderin tekemän kaupunginrakennussimulaattorin suunnitteli Karoliina Korppoo, suomalaisen videopeliteollisuuden Virallinen Nainen. (08/2016)

Peliarvio: Leikkaa koulutuksesta nyt omalla keittiön pöydällä!

#Koulutusleikkaus-lautapeli käsittelee vaikeaa aihetta huumorin keinoin. Siinä pelaajat asettavat opettajia ja opiskelijoita opinahjoihin, kärsivät Sipilä-korttien määräämistä leikkauksista ja pyrkivät pyristelemään niitä vastaan. Kiperästä aiheestaan huolimatta peli on hauska. (08/2018)

Juhannussauna 2016 on hieno konsolipeli suomalaisuudesta

Pelibisnes on ollut jo vuosia merkittävä suomalainen vientituote, mutta kotimaiset menestyspelit eivät kuitenkaan kerro paljoakaan maastamme. Suomalaisissa underground-peleissä kansalliset kliseet suorastaan kukoistavat. (05/2016)

AIr Jordan Outdoor Basketball Shoes