Ilmiöt
14.11.2012

Pragmatismia, viisautta ja pyrkimystä konsensukseen

  • TYYn 2010-luvun toimija Jukka Koivisto tapasi TYYn 1960-luvun aktiivin Tapio Siikalan. Erimielisyyksiä ei juurikaan ollut.

Tylkkäri istutti samaan pöytään 1960-luvun TYY-aktiivi Tapio Siikalan ja nykyisen hallituksen puheenjohtaja Jukka Koiviston. Syntyi keskustelua ylioppilaskunnan roolista, määritelmästä ja turkulaisten toimijoiden ominaispiirteistä.

"Ei kukaan nykyäänkään päätä, että alanpas ylioppilaskunnan hallituksen jäseneksi. Ylioppilasliikkeessä mukana oleminen on orgaanista kasvua tiiviiseen yhteisöön", aloittaa Tapio Siikala, 60-luvun TYYn hallituksen jäsen ja entinen pääsihteeri.

"Allekirjoitan ajatuksen täysin", nyökkäilee Siikalan vieressä istuva Jukka Koivisto, TYYn tämänhetkisen hallituksen puheenjohtaja.

Turkulaisen panimoravintolan ikkunoista tulvii sisään epätodellinen iltapäivän valo.

Siinä he istuvat, eilisen ja tämän päivän TYY-aktiivit, samanmielisinä lähes kaikesta.

Siikala on luonut uransa toimittajana. Ennen eläköitymistään hän toimi Yleisradion radiotoimialan johtajana ja yhtiön varatoimitusjohtajana.

Koivisto puolestaan on tekniikan ylioppilas.

Yhteistä kaksikolla on kuitenkin paljon: he tuntevat, millainen on TYY.

"Puoluepolitiikka tuli mukaan opiskelijaliikkeeseen vasta 60-luvun jälkipuoliskolla. Kuvaavaa oli, että samassa hallituksessa istui Pekka Puska, Kauko Juhantalo ja minä, emmekä tienneet mitään maalaisliittolaisista taustoistamme. Aatteellisuus oli toinen maailma", vuosina 1962-1963 TYYn hallituksessa istunut Siikala kertoo.

Siikala muistaa, kuinka vuosikymmenen alkupuolella ylioppilasliike nojasi ajatukseen ylioppilaista ylioppilaina, joka kiteytyi sloganissa students as such.

"Siinä roolissa saimme alkuun opintotukijärjestelmän ja asuntotuotantolakiin muutokset, jotka mahdollistivat Ylioppilaskylän rakentamisen", Siikala muistaa.

Vuosikymmenen loppua kohti ylioppilasliikkeen pääajatus kuitenkin muuntui muotoon students as pioneer citizens. Opiskelijoista tuli edelläkävijöitä.

Pääajatuksena ei enää ollut rakentaa taloja vaan parantaa maailmaa.

"Tämän muutoksen myötä radikalisoituminen sitten tapahtuikin", Siikala jatkaa.

Ei ompeluseuroille

Mutta mitä ylioppilasliike on tänä päivänä?

Paluu nykyhetkeen tuo liikkeen määritelmän jonnekin edelläkävijän ja eturyhmäylioppilaan välimaastoon.

Radikaali kuvaa enää vain löyhästi nykypäivän opiskelijaliikkeen luonnetta.

"Emme tunne ainakaan itse olevamme hirveän radikaaleja. Turkulainen ylioppilasliike tunnetaan muutenkin maltillisena ja viisauteen pyrkivänä", Koivisto kuvaa.

Mutta pitäisikö ylioppilaiden kuitenkin osaltaan pyrkiä säilyttämään edelläkävijyytensä? Eikö ylioppilaiden tulisi raivata tietä ja kulkea muun yhteiskunnan edessä?

Siikalan näkemys on, että ylioppilasliikkeen ei ainakaan pitäisi koskaan hyväksyä toimintansa rajoittamista.

"On suuri vaara, jos valtavat opiskelijayhteisöt pakotetaan lainsäädännön keinoin ompeluseuroiksi. Turussakin on 30000 opiskelijaa, missä piilee huima potentiaali", hän toteaa.

Silti kaikuja ylioppilasliikkeen toimintakentän supistamisesta kuuluu välillä myös sisältäpäin. Kaikille ylioppilaskunnan jäsenille ja aktiiveille yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei ole enää opiskelijan suurin prioriteetti.

"Taustalla vaikuttaa se, että ollaan huolissaan yhteiskunnan työtätekevien määrästä ja nopeasta valmistumisesta. Ylioppilaskuntaan ei jäädä uneksimaan paremmasta maailmasta. Keskitytään niin sanotusti olennaiseen", Koivisto taustoittaa.

Valtaa Koiviston mukaan ylioppilasliikkeeltä ei kuitenkaan puutu.

"Valtaa on paljon etenkin opiskelijoiden lukumäärän, entistä paremman järjestäytymisen ja vahvan valtakunnallisen liiton SYL:n kautta. Eikä saa myöskään unohtaa ammattikorkeakouluja, joilla on myös oma valtakunnallinen liittonsa. Siinä on yhdessä sellainen voima, joka pystyy yhteiskunnassa tekemään todella painokkaita lausuntoja", hän vakuuttaa.

Koivisto näkee ylioppilaskunnan tehtävien jakautumisen ennen kaikkea vaakakuppeina, jotka vuorotellen painuvat painottamaan joko yhteiskunnallista vaikuttamisen suuntaa ja toisena hetkenä tiiviimmin opiskelijaelämään liittyviä asioita.

"Ja sitä varten vaaleilla valitaan edustajisto, joka päättää näistä linjoista", Siikala lisää.

Parempi huominen

Ylioppilasliikkeen perustehtävän nimeäminen on sekä Koiviston että Siikalan mukaan hankalaa. Yhden nimeäminen monen joukosta ei ole kiitollinen tehtävä.

"Filosofisella tasolla voisi sanoa, että tavoitteena on opiskelijan parempi huominen", Koivisto pohtii.

Siikalan mielestä ylioppilasliikkeen edunvalvontatehtävä on vain vuosi vuodelta korostunut. Tavoitteena on opiskelevan nuoren edun valvominen.

"Opiskelijat eivät ole enää harvinainen joukko. Opiskelusta on tullut arkipäiväistä. Juhlavuus on kadonnut", hän pohtii.

Turkulaisen ylioppilasliikkeen erityispiirteistä sekä Siikala että Koivisto ovat yksimielisiä.

Sille ominaista on viisauteen ja konsensukseen pyrkimisen lisäksi pragmatismi.

TEKSTI: LAURA MYLLYMÄKI

KUVAT: KRISTIAN TERVO