Ilmiöt
08.04.2019

Pseudohistoria on megasuosittua netissä: ”Moni suomalainen tietokirjakaan ei yllä sellaisiin lukuihin”

Teksti:
Arttu Ala-Jokimäki
Kuvat:
Kuvakollaasi: Lassi Vihko (Suomen Lippu: Santeri Viinamäki/CC BY-SA 4.0)

Näennäistieteelliset historiankertomukset leviävät internetissä. Reima Välimäen johtama tutkimusryhmä aikoo selvittää, miten historian huuhaateoriat syntyvät ja leviävät.

Internetissä leviävä tarina kertoo, että Suomen alueella on aikanaan sijainnut suomalainen kuningaskunta, jota viikingitkin kunnioittivat. Tarinan mukaan Suomen kunniakas menneisyys ei ole yleistä tietoa, koska todisteet kuningaskunnasta tuhottiin Ruotsin vallan aikana, ja asiasta vaiettiin.

Kertomus on malliesimerkki näennäis- eli pseudohistoriasta.

”Pseudohistoria on historian alan näennäistiedettä. Se saattaa tutkia samoja asioita kuin historiatiede, mutta ei noudata tieteen menetelmiä tai keskustele tutkijayhteisön kanssa”, kertoo kulttuurihistorian tutkijatohtori Reima Välimäki.

Välimäki johtaa tänä vuonna käynnistyvää tutkimusprojektia, joka tutkii Suomen varhaishistoriaan ja keskiaikaan liittyvää pseudohistoriallista internetkeskustelua. Tarkoituksena on selvittää, miten pseudohistorialliset kertomukset syntyvät ja leviävät.

Huuhaa elää verkossa

Pseudohistoria ei ole uusi ilmiö. Jo 1900-luvun alussa esiintyi tarinoita suomalaisesta alkukulttuurista, jonka vaikutuspiiri ulottui Egyptiin asti. Välimäen mukaan internet on kuitenkin antanut näennäistieteelle lisää näkyvyyttä.

”Aiemmin pseudohistoria eli omakustannekirjoissa. Nykyään on pseudohistoria-blogeja, joilla on tuhansia lukijoita. Moni suomalainen tietokirjakaan ei yllä sellaisiin lukuihin”, Välimäki havainnollistaa.

Ongelmaksi pseudohistoria muodostuu levitessään blogeista laajemmalle yleisölle. Raja tutkimuksen ja näennäistieteen välillä saattaa hämärtyä, kun tutkijat joutuvat kilpailemaan näkyvyydestä huuhaan kanssa.

”Esimerkiksi Ylen verkkouutiset on julkaissut kuppikivistä kiinnostuneen harrastajan haastattelun, jossa rakennetaan kuvaa kuppikivistä muinaisten valtakuntien karttoina”, tutkija harmittelee.

Osa pseudohistoriallisesta kirjoittelusta on innokkaiden historiaharrastajien pahaa tarkoittamatonta puuhastelua. Liikkeellä on kuitenkin myös poliittisesti motivoituneita toimijoita, jotka hakevat näennäistieteistä tukea aatteilleen.

Välimäen mukaan esimerkiksi kertomukset Suomen muinaisista kuninkaista esiintyvät toisinaan äärioikeistolaisissa kirjoituksissa. Pseudohistoria-skenessä voi myös törmätä väitteisiin tutkijoiden salaliitosta.

”Sanotaan, että yliopistotutkijat haluavat salata suomalaisten kunniakkaan historian. Historiantutkija voi kuitenkin tutkia vain sitä osaa menneisyydestä, josta on olemassa lähdeaineistoa.”

Algoritmit apuna

Välimäen tutkimusryhmä käyttää nykyaikaisia tutkimusvälineitä. Internetkeskusteluja analysoidaan geenitutkimuksessa käytetyn BLAST-ohjelman avulla. Biologisten sekvenssien analyysiin suunnitellusta ohjelmasta on kehitetty Turun yliopistossa tekstien tutkimiseen soveltuva versio.

”BLASTin avulla pystymme selvittämään internetissä esiintyvien pseudohistoriallisten tekstien elinkaaren. Näemme, missä jokin teksti esiintyy ensimmäisen kerran ja miten se leviää”, Välimäki kertoo.

Ohjelma tunnistaa tekstien välisiä yhtäläisyyksiä, vaikka muutama sana tai merkki vaihtuisi matkan varrella.

Kun kokonaiskuva aineistosta alkaa muodostua, voi tutkimusryhmä tarkastella, missä määrin pseudohistoriallisessa kirjoittelussa on kyse historian harrastamisesta tai tahallisesta keskustelun häiritsemisestä.

”Silmämääräisen tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että toisinaan samoja tekstejä kopioidaan eri foorumeille vuodesta toiseen. Tutkimuksessa käy ilmi, pitääkö tämä havainto paikkansa.”

Lue lisää: 

Perustuslaki on päivänpolitiikan alituinen kiistakapula, mutta myös itsenäisen Suomen symboli

Yhteiskunnan kivijalka vai kehityksen jarru? Suomen perustuslain tulkinnoista väitellään rajuin sanankääntein. (12/2017)

Historia, uusliberalismi ja yhteiskunnan muutos on käsitetty väärin

Arkisessa puheessa rasvabloggarit, valveutuneet kansalaiset ja hätäilevät toimittajat laimentavat tiedekieltä tavalla, joka saisi homeopaatinkin huokailemaan. Pyysimme eri alojen tutkijoita paljastamaan löysäksi käyneitä käsitteitä, joiden käyttöyhteys vaatii kiristyskierroksen. (05/2016)

Miten päästä tutkijaksi? Yliopiston ulkopuolella gradu voi olla väitöskirjaa tärkeämpi

Turun yliopiston käyneet arkeologi, luonnontieteilijä ja kasvatustieteilijä kertovat, miten vanha opinahjo valmisti tutkijan hommiin – yliopiston ulkopuolelle. (01/2019)