Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Ajassa
27.02.2017

Sarjakuva mullistaa sopimustekstit

Teksti:
Kiira Koskela
Grafiikat:
Robert de Rooyn
  • Asianajaja Robert de Rooy kehitti sitrusyrityksen työntekijöille uraauurtavan työsopimuksen.

Suomi tunnetaan maailmalla sopimusmuotoilun edelläkävijänä. Kotimaassa alan koulutus on kuitenkin vasta alkutekijöissään.

Miten riskejä hallitaan? Mikä sopimuksissa on tärkeää? Mihin kiinnittää huomiota?

1970-luvulla Helena Haapio oli nuori Turusta valmistunut oikeustieteen kandidaatti ja teki uraa sopimus- ja yritysjuristina. Teollisuudessa hänen tehtävänään oli varmistaa sopimuksin, että yrityksen etu toteutuu kaikissa tilanteissa. Riskejä hallittiin niin kuin kansainvälisesti toimivissa yrityksissä yleensä: anglo-amerikkalaistyylisillä sopimusteksteillä pyrittiin varmistamaan, että tulkinnanvaraa ei riitatilanteessa olisi.

Ammattiveljiensä ja -siskojensa tapaan Haapion usko sopimuksiin oli vahva: asiakirjan valmistuttua tapahtuisi se, mikä paperille on kirjoitettu ja allekirjoituksilla vahvistettu.

Uran edetessä hän kuitenkin huomasi, että vaivalla neuvotellut ja muotoillut sopimukset saattoivat jäädä lukemattomina makaamaan työpöytien laatikoihin. Ongelmatilanteissa ihmiset eivät hahmottaneet, mitä oli sovittu.

”Asioita, jotka olivat juristille selkeitä, ei löydetty tekstistä”, varatuomari Haapio muistelee nyt.

Vuonna 1985 Haapio siirtyi yrittäjäksi ja alkoi kouluttaa yritysten henkilöstä kansainvälisten kauppasopimusten tekemiseen. 1990-luvulla hän otti työpajoihin mukaan Annika Varjosen, joka teki tilaisuuksista visuaalisia muistiinpanoja.

Sarjakuvamaiset kuvitukset keräsivät innostunutta palautetta. Vielä vuosien jälkeen osallistujat tulivat kertomaan, että heillä on muistiinpanot tallessa.

Haapio alkoi ajatella, että kuvassa täytyy olla jotain erityistä, kun se näin herättää ihmisten kiinnostuksen.

”Se tuntui maagiselta työvälineeltä.”

 

VUONNA 2008 tehdyn yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan meillä kuluisi vuodessa kuukauden edestä työpäiviä, jos lukisimme kaikki allekirjoittamamme käyttöehdot. Usein sopimuksia on myös vaikea ymmärtää – jopa oikeustieteilijät ovat sanoneet, että käyttöehdot eivät aina avaudu heille.

Tästä huolimatta sopimusten muoto ei ole juuri muuttunut vuosien saatossa. Tärkeintä on ollut pyrkiä täsmälliseen ja oikeakieliseen ilmaisuun, Haapio kuvailee.

”Vasta nyt on alettu ajatella enemmän käyttäjää.”

Oikeudellisessa muotoilussa, eli legal designissa, on kyse asiakkaan näkökulman huomioimisesta. Siis siitä, että asioista tehdään ymmärrettäviä muillekin kuin oikeustieteilijöille.

Yksi osa oikeudellista muotoilua on sopimusmuotoilu ja sopimusten visualisointi.

Vaikka itsestä voisi tuntua toisarvoiselta, millaiset oikeudet Facebookille on myöntänyt omien henkilötietojen käyttöön, kysymys sopimusten ymmärrettävyydestä on merkittävä. Arjen sujuvuus perustuu pitkälti erilaisiin asiakirjoihin aina vuokra- ja työsopimuksista pankin ja vaikkapa puhelinoperaattorin kanssa solmittuihin sopimuksiin.

Tällaisessa yhteiskunnassa kyvyttömyys lukea sopimuksia asettaa ihmisen toisten armoille.

Esimerkiksi Etelä-Afrikassa asiaan havahduttiin sitrusyrityksessä, jonka tarhoille palkataan vuosittain kausityöntekijöitä. He eivät välttämättä puhu paikallisia kieliä, jolloin he ovat allekirjoittaneet työsopimuksen sen sisältöä tuntematta.

Viime vuonna asianajaja Robert de Rooy kehitti yritykselle sarjakuvatyösopimuksen, jossa osapuolten oikeudet ja velvollisuudet esitetään kuvilla. Sopimuksen on allekirjoittanut jo yli 350 ihmistä, ja riitatilanteet tiloilla ovat vähentyneet.

”Sarjakuvasopimus on aivan käänteentekevä ja avaa silmiä sille, että sopimuksen ei tarvitse olla tekstipötkö. Jos ihminen ei osaa vaikka suomea tai ruotsia, voisi kokeilla, miten sarjakuvat toimisivat”, Haapio miettii.

Sarjakuvasopimus on radikaali esimerkki sopimusten visualisoinnista, joka voi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa selkeitä kaavioita ja aikajanoja sopimuksissa.

 

HAAPIO ON JATKANUT työskentelyä sopimusten visualisoinnin ja uudenlaisten kokeilujen parissa läpi uransa.

2000-luvun alussa hän innostui akateemisesta tutkimuksesta, ja vuonna 2013 hän väitteli Vaasan yliopistosta aiheenaan seuraavan sukupolven sopimukset ja sopimusten käytettävyyden parantaminen.

Edistys oikeudellisen muotoilun saralla on ollut yhteiskunnassa kuitenkin hidasta, hän myöntää.

”Minun ja kanssakirjoittajieni julkaisut ovat pääasiassa englanniksi. Niiden ansiosta Suomi on tunnettu sopimusmuotoilun edelläkävijämaana muualla, mutta ei Suomessa. Vasta viime vuoden aikana täälläkin on kiinnostuttu asiasta.”

Kiinnostuksen herääminen vihdoin myös Suomessa on ainakin osittain asianajotoimisto Dottirin ansiota. Syksyllä toimisto järjesti yhdessä palvelumuotoilutoimisto Hellonin kanssa Helsingissä Legal Design Summitin, jonka pääpuhuja oli Stanfordin yliopistossa opettava muotoilija ja juristi Margaret Hagan.

Tapahtuma herätti huomiota paitsi alan sisällä, myös mediassa, ja sen jälkimainingeissa Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta perusti pilottiprojektina Legal Tech Labin.

Helsingin Labin esikuva löytyy Haganin kotiyliopistosta, jonka Legal Design Labissa poikkitieteellinen tiimi tutkii ja opettaa oikeudellista muotoilua. 

Oikeudellisessa muotoilussa eri alojen yhteistyö onkin avainasemassa, uskoo Dottirin asianajaja Johanna Rantanen. Sen sijaan, että vaikkapa 30-sivuinen osakassopimus printataan aanelosille, sopimuksen sisältö voisi löytyä yksinkertaisesta sovelluksesta, hän visioi. Tämä vaatii kuitenkin paitsi oikeudellista ja muotoiluosaamista, myös koodaustaitoja.

Rantanen toivoo, että oikeustieteelliset tiedekunnat alkaisivat tehdä yhteistyötä muiden alojen kanssa. Helsingin pilotista huolimatta oikeudellisesta muotoilusta ei juuri puhuta juristikoulutuksessa tai asianajotoimistoissa, hän sanoo.

”Juristiopiskelijat ja nuoret juristit opetetaan yhä kirjoittamaan sopimuksia lähinnä tuleville kollegoilleen, eli toisille juristeille.”

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Sopimus- ja käyttöehdot voitaisiin kertoa kuvien avulla Creative Commonsin tyyliin: "Tarjotaan ihmisten, juristien ja koneiden luettavat versiot. Kuvakkeet voivat toimia pikaviestivälineinä", Haapio kuvailee.

SAMOILLA LINJOILLA on tohtorikoulutettava Anna Hurmerinta Turun yliopistosta. Hän on myös perusopetuskoulutustoimikunnan jäsen oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Hänen mukaansa poikkitieteellisyyden ja sen, että juristit ovat asiakaspalveluammatissa, pitäisi näkyä koulutuksessa nykyistä enemmän.

Myös hänestä opiskelijat voisivat hyötyä koodauksen opiskelusta, koska tulevaisuudessa oikeuspalvelut automatisoituvat. Vaikkapa Yhdysvalloissa on jo käytössä sovellus, joka tekee automaattisesti vastalauseen pysäköintivirhemaksuun.

Opiskelijoille voisi myös markkinoida muiden tiedekuntien kurssitarjontaa nykyistä ponnekkaammin.

 

TOISTAISEKSI SUOMI siis vie oikeudellista muotoilua maailmalle muutaman ihmisen voimin. Haapio kuitenkin uskoo, että muutos on väistämätön.

”Kun nähdään, että asioita voi tehdä toisin, ei enää kerta kaikkiaan hyväksytä nykyisiä toimintatapoja”, hän toteaa.

 

Muotoilu ei näy opetuksessa

TEKSTI: KIIRA KOSKELA & ATTE UUSINOKA

Turun yliopiston opiskelijoiden mukaan muotoiluajattelu ei juuri näy oikeustieteen opetuksessa.

Hiljattain Turun oikeustieteellisestä valmistunut Laura Hoffrén kuitenkin arvelee, että aihe kiinnostaa siihen perehtyneitä opiskelijoita.

”Uskoisin, että opiskelijat tarvitsisivat tässä vaiheessa enemmänkin tietoa aiheesta esimerkiksi seminaarien tai workshoppien muodossa”, hän sanoo.

Neljännen vuoden opiskelija Joanna Ahokanto on käynyt tiedekunnan järjestämän tavaramerkkioikeuteen liittyvän kurssin, jossa aihetta käsiteltiin yhtenä osa-alueena.

”Oikeudellista muotoilua ei ole suoraan missään pakollisessa opetuksessa”, Ahokanto kertoo.

Oikeustieteen ylioppilas ja vuoden 2016 Lex ry:n opintovastaava Ilari Sarja uskoo, että oikeudellinen muotoilu alkaa näkyä ennemmin työelämässä kuin koulutuksessa, sillä opiskelu painottuu teoriaan.

Laki- ja sopimustekstien yleistajuistaminen madaltaisi ihmisten kynnystä hakea apua lakipalvelusta, arvelee neljännen vuoden opiskelija Joona Lapinlampi. Myös juristi voisi luottaa asiakkaan varmasti tietävän, mihin on sitoutumassa, hän arvioi.

 

Lue lisää:

“I´d love to stay, but the language is a problem”

Minor issues stand in the way of great potential. Fresh out of school, finding work here may be a tough path for international students. Turun yliopilaslehti met with Law and Information Society (LiS) students as well as a business student to discuss the future. (1/2017)

Gradu: Tehoton lakipykälä osoittautui tehokkaaksi

Oikeustieteen opiskelija Sofia Pitzen luki marxilaista talousteoriaa ja valitsi gradunsa aiheeksi poikkeuksellisen pykälän. (9/2016)

”Urheilu menee kaiken edelle”

Soutaja Juho-Pekka Petäjäniemi on päntännyt enemmän ravitsemusta ja fysiikkavalmennusta kuin pääainettaan oikeustiedettä. Gradu on tehtävä, mutta sitä ennen kaikki satsataan urheiluun. (9/2016)

Oikeutta etsimässä

Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan hakee vuosittain puolitoista tuhatta innokasta. Apua koko kevään mittaiseen kamppailuun tarjoaa oikeustieteilijöiden ainejärjestö Lex ry:n valmennuskurssi. Sen järjestäjiä paitsi suitsutetaan ammattimaisesta toiminnasta, myös kritisoidaan epätasa-arvon kylvämisestä. Ketkä kiisteltyä bisnestä pyörittävät ja millaista heidän arkensa on? (5/2015)