Ilmiöt
15.01.2015

Sienipilven varjossa

Teksti:
Ilkka Hemmilä
Kuvat:
Aleksi Malinen

Turkulaisopiskelijoiden perustama panimo tekee kompromissitonta olutta Kaarinassa ja markkinoi tuotteitaan ydintuhon voimalla.

"Teekkarin märkä uni.”

Kemiantekniikan opiskelija Patrik Niskanen tiivistää kaarinalaisen teollisuushallin sisällön hymyillen. Hallissa sijaitsevat Åbo Akademissa opiskelevan Niskasen ja Turun yliopistossa opiskelevan Matti ”Eikka” Laakson perustaman Radbrew-panimon toimitilat.

Radbrew perustettiin pitkän suunnittelun jälkeen viime kesän lopulla tuomaan väriä ja valinnanvaraa suomalaiseen olutkulttuuriin. 

Kaksikon perusperiaate on simppeli: he tekevät sellaista olutta, jota itse haluavat juoda. 

”Tykkäämme hyvistä oluista. Olemme varmoja, että noudattamalla sitä periaatetta löydämme porukkaa, joka tykkää meidän tekemästä tuotteesta”, Laakso kuvailee.

Parivaljakko on lähtenyt mukaan nousevalle alalle. Pienpanimoita, joiden vuosituotannon ylärajaksi lainsäädäntö määrittää 10 miljoonaa litraa, toimii Suomessa noin neljäkymmentä ja perusteilla on kymmenisen lisää.

Määrän lisäksi kasvussa on myös merkitys. Valviran tietojen mukaan pienpanimoiden osuus suomalaisesta olutmyynnistä oli 3,1 prosenttia vuonna 2013. Vielä 2008 luku oli piskuiset 0,7 prosenttia. Samalla pienpanimoiden tuotanto on noussut kolmesta miljoonasta litrasta 13 miljonaan litraan.

Laakso näkee pienpanimoiden roolin keskeisenä suomalaisen oluenvalmistuksen uudistumisessa: ”Me ollaan niitä, jotka rakentavat olutkulttuuria niille raunioille, joita tässä maassa on.”
Hänen mukaansa pienet käsityöläispanimot eivät suinkaan yritä taistella suurten toimijoiden kanssa samoista asiakkaista. Radbrew’n kaltaiset vaihtoehtopanimot ajavat niistä poikkeavaa kulutuskulttuuria.

”Ne, jotka haluavat meidän oluttamme, juovat harvemmin kaatokännejä. He menevät baariin seurustelemaan kavereiden kanssa ja maistelemaan eri merkkejä. Toiset taas keskittyvät enemmän sellaiseen oluenkulutukseen, jossa hinnalla on enemmän merkitystä.”

Niskanen komppaa tiiviimmin: ”Me tehdään olutta eikä kaljaa.”

Lähivuosien pienpanimobuumista huolimatta hän arvioi, että alalla riittää tilaa uusille toimijoille: pienpanimot eivät ainakaan toistaiseksi näe toisiaan kilpailijoina.

Akateemiset opit hyötykäyttöön 

Laakson ja Niskasen ei tarvinnut kartuttaa oman pienpanimon pyörittämiseen tarvittavaa tietotaitoa tyhjästä. Noin neljän vuoden ajan ennen Radbrew’n perustamista he olivat johtaneet toimintaa

Sohon Panijoissa eli Turun yliopiston Satakuntalais-Hämäläisen osakunnan oluenpanokerhossa.

Laakso pitää oman panimon perustamista luontevana jatkona tälle toiminnalle. 

”Laitteiston parantamisessa ei ole mitään järkeä, jos tekee vain sen verran olutta, minkä juo itse kavereiden kanssa pois.”

Yliopistovuodet antoivat perinnöksi myös opetuksen siitä, miten tulla vähällä toimeen. Yrityksen toimintaa luonnostellessa ohjenuoraksi valittiin tavoite perustaa panimo vain kymmenysosalla normaalikustannuksista.

”Opiskelijapiireissä sitä oppii tekemään asiat kohtuullisen edullisesti”, Laakso lohkaisee.

Radbrew’n tarvikkeita hankkiessa etsittiin luovia ratkaisuja. Panimon käytössä olevat kaksi noin tuhatlitraista oluenpanosammiota hankittiin Saksasta. Sammiot oli valmistettu alun perin viiniteollisuutta varten, mutta niiden muuttaminen pienen olutpanimon tarpeisiin tuli halvemmaksi kuin valmiiden tarvikkeiden hankkiminen Suomesta.

Muutakin tarpeistoa ostettiin ympäri Eurooppaa, jossa sitä on valmistettu suuren elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Laakson mukaan Radbrew’n perustaminen yhtä edullisesti olisikin ollut mahdotonta ennen EU-aikaa.

Rehellisesti kohti maailmanloppua

Varsinaisen toimintansa Radbrew aloitti marraskuun alussa, jolloin yhtiön ensimmäistä olutta Trinitya alettiin panna. Aineksia yhdistellessä auttoi vuosien kokemuksen lisäksi tietokone. 

Tietokoneavusteinen oluenvalmistus etenee niin, että panijat hahmottelevat toimivat raaka-aineyhdistelmät ja lopputuloksen maun, ja tietokoneen tuottamat laskelmat helpottavat halutun juoman saavuttamista.

”Aika paljon pyörittelemme tietokoneella ennen kuin alamme tekemään, näin insinöörin lähestymistapaa soveltaen. Tiedämme halutun lopputuloksen, mutta joudutaan simuloimaan, kuinka paljon tarvitaan tiettyjä raaka-aineita, että pääsemme siihen”, Niskanen kertoo.

Laakso täydentää esimerkillä: ”Jos olemme tehneet jotain olutta pienemmässä eräkoossa, niin emme voida vain kertoa raaka-aineiden määrää päästäksemme suurempaan kokoluokkaan.”

Vuosien harrastuneisuus tuotti hedelmää kuukautta myöhemmin, kun Trinity esiteltiin panimon avajaisissa ravintola Three Beersissä itsenäisyyspäivän alla. Trinityn seuraaja Crossroads pääsi hanoihin vielä ennen joulua, jolloin aloitettiin myös seuraavan oluen, Sandstonen, paneminen.

Oluet on nimetty järjestyksessä maailmanhistorian ensimmäisten ydinkokeiden mukaan. Trinityn etiketissä komeilee kolme sienipilveä ja kolmikorvaisia jäniksiä.
Innoituksen nimistölle antoi miesten sydämiä lähellä oleva post-apokalyptinen fiktio. Laakso kuvailee ydintuhoteemaisen markkinoinnin nojaavan samaan asenteeseen, jolla itse oluetkin tehdään: rehellisyyteen ja oman maun kunnioittamiseen.

”Ei tätä liian vakavasti kannata ottaa. Muutenhan tämä on vain työpaikka jonkin toisen ohella.”

Omistautuminen näkyi myös avajaisissa. Rekvisiitaksi paikalle haalittiin pommilaatikoita sekä kylmän sodan aikaisia toimistotarvikkeita, minkä lisäksi osallistujat pukeutuivat kehoituksesta teeman mukaisesti.

Niskanen pitää avajaisia onnistuneina. 

”Paikka oli täynnä, mutta anoppiehdokas ei uskaltanut tulla sisälle, koska siellä oli kuulemma niin outoa porukkaa.”

Pykälä kerrallaan

Lupaavasta alusta huolimatta Radbrew’n tiloissa piisaa yhä työtä. Panimo ottaa kaksi kolmasosaa suunnitelluista toimitiloista ja laitteistosta käyttöönsä vasta tämän vuoden puolella. Laakson mukaan toiminnan aloittamista helpotti se, että kaikkea ei yritetty tehdä kerralla.

”Nyt me aika hyvin tiedetään, että homma toimii.”

Toistaiseksi Radbrew’n tuotteita saa vain paikallisbaarien hanoista. Jotta kauppojen hyllyille päästäisiin, panimon pitäisi sijoittaa pullotuslinjastoon, mikä ei ole suunnitteilla ennen tuotantomäärien kasvamista ja vakiintumista.

Tulevaisuuteen sisältyy kuitenkin myös epävarmuutta. Sitä luovat etenkin alkoholilainsäädännön kiistellyt muutokset. Vuoden alussa voimaan astuneet säädökset rajoittavat alkoholimainontaa sosiaalisessa mediassa ja julkisilla paikoilla.

Laakso ja Niskanen näkevät rajoitusten iskevän erityisesti pieniin toimijoihin, joilla ei ole varaa sallittuun mainontaan esimerkiksi urheilutapahtumissa ja festivaaleilla.

Miehet eivät kuitenkaan anna tämän masentaa, sillä he ovat jo yrityksen kotipaikkaa valitessa huomanneet, ettei yrittäjämyönteisyys ole kiinni vain pykälistä, vaan myös asenteista. Alun perin kaksikko pohti panimon perustamista Turkuun. Niskasen mukaan suunnitelma muuttui kuitenkin nopeasti, kun sitä alettiin panna täytäntöön.

”Soitettiin pari kertaa Turun rakennusvalvontaan ja sen jälkeen vaihdettiin kuntaa. En yhtään ihmettele, että Kaarina on äänestetty vuoden yrittäjäystävällisimmäksi kunnaksi.”

Positiivisesta asenteesta Laakso ja Niskanen pyrkivät pitämään kiinni myös itse, sillä Radbrew on käynnistänyt toimintansa nimenomaan intohimon voimalla.

”Ei me tehdä tätä sen takia, että meistä tulisi sikarikkaita. Ei se välttämättä ole pienpanimo, mikä kannattaa perustaa, jos halua rikastua”, Laakso toteaa.