Ilmiöt
29.11.2012

#Some sodassa

Konfliktit ovat verkottuneet vauhdilla sosiaaliseen mediaan.

"Minutes ago, we surgically targeted a Hamas intelligence operations center on 7th floor of media building in #Gaza. Direct hit confirmed".

Tämä viesti ilmestyi Israelin puolustusvoimien viralliselle Twitter-kanavalle 20.11. kelllo 14.30. Se oli yksi IDF:n reilusta neljästäkymmenestä twiitista tuona päivänä. Kanavalla on 207028 seuraajaa.

"Israel on jo pidemmän aikaa käyttänyt sosiaalisen median eri muotoja sotapropagandassaan. Tässä hyödynnetään ennen muuta Israelille myötämielisiä järjestöjä", Lähi-idän mediasodasta väitöskirjan tehnyt tutkija Tapio Kujala sanoo.

Palestiinalaiset ovat vastanneet haasteeseen, vaikka toiminta ei Israeliin verrattuna ole samalla tavalla järjestelmällisen ammattimaista. Erityisesti avustusjärjestöt ovat tuoneet esiin palestiinalaisten asiaa. Viimeisenä esimerkkinä Suomen lipun alla purjehtineen Estellen merikarhujen Twitter-aktivismi kuurasi otsikoita.

Someryöpyt suunnataan konfliktin varsinaisten osapuolten lisäksi ennen muuta tapahtumien kehitystä seuraavalle maailmalle.

"Käytän koko virtuaalisesta maailmasta nimitystä globaali mieliavaruus. Siellä lopulta ratkaistaan sanojen ja tekojen hyväksyttävyys. Taistelut voitetaan taisteluilla, sodat globaalissa mieliavaruudessa", maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja, everstiluutnantti Torsti Sirén sanoo.

Kuuluisa esimerkki piippujen heiluttelun merkityksettömyydestä on Vietnamin sota. Yhdysvallat ei sodan aikana hävinnyt yhtä ainoaa merkittävää strategisen mittakaavan taistelua. Vastavirtaan uineiden hippien marssit vesittivät aseiden menestyksen.

"Mielestä on tullut ase ja kohde", Sirén sanoo.

Sosiaalinen media on uusi, tehokas alusta mielikuvakamppailuun. Syykin on yksinkertainen. Pelkästään Facebookilla on miljardi käyttäjää.

Hypeä vai tekoja?

Lievä someväsymys työnnettiin syrjään Arabikevään karjuessa otsikoissa. Lähi-idän asiantuntija toisensa perään joutui muistuttamaan Tunisiasta alkaneen hiekkamyrskyn historiallisista syistä eli köyhyydestä, apaattisista tulevaisuuden näkymistä ja korruptiosta.

Facebook ja Twitter eivät olleet poikkeuksellisen tapahtumavyöryn syy. Mutta mikä oli niiden välinearvo?

"Arabikevään tulkinnassa tapahtui näköalavirhe. Unohdettiin, että esimerkiksi Egyptissä on 80 miljoonaa asukasta, joista hyvin harvalla on pääsy nettiin. Kansannousu mobilisoitiin pitkälti kännyköiden kautta", Kujala toteaa.

Digitaalisen kulttuurin oppiaineen yliopistonlehtori Petri Saarikoski ei halua väheksyä sosiaalisen median roolia, mutta nyökkää Kujalan ajatuksille.

"Arabikevään tapahtumat katsottiin länsimaisen suurennuslasin läpi. Sosiaalisen median merkitys oli marginaalinen. Se oli lähinnä koulutetun väestön työväline. Länsimaissa tartuttiin sosiaaliseen mediaan, koska se miellettiin uudeksi ja erikoiseksi. Vapauden korostaminen on meillä muodikasta."

Sotilasjohtamisen professori Aki-Mauri Huhtinen maanpuolustuskorkeakoulusta on eri mieltä.

"Somesta tuli osa nuorten identiteettiä. Se antoi heille oman tilan, jossa vanhemmat ihmiset eivät toimineet yhtä ketterästi. Jo pelkkä kommunikointikanavan vaihdos elävöitti tunnelmaa ja loi keskinäistä luottamusta."

Torsti Sirén jatkaa samoilla linjoilla.

"Sosiaalinen media on aidosti demokraattinen toimintaympäristö, johon pääsyä autoritääriset hallinnot mielellään rajoittavat. "

Subjektiivisuuden sulot

Nettikeskustelu on leimattu myös huutomerkkien myllerryskentäksi. Sirén pitää yleistystä vanhentuneena.

"Sosiaalinen media mahdollistaa laajan yhteiskunnallisen keskustelun, ja mukaan pääsevät kaikki maailmankatsomukset. Arabikeväästä ei seurannut länsimaiden toiveista huolimatta arvoliberaalia demokratiaa."

Sosiaalisen median vaikutuksesta perinteiseen joukkoviestintään keskustellaan kiivaasti. Sosiaaliselle medialle leimallista on esitettyjen näkemysten subjektiivisuus. Yhä pienemmillä toimijoilla on mahdollisuus ohjata massoja.

"Toimittajien suhtautuminen sosiaaliseen mediaan on ollut ansiokkaan kyynistä. Somessa esitettyjä näkökulmia voitaisiin kuitenkin useammin välittää muissakin medioissa. Siellä on välillä äärimmäisen asiantuntevia puheenvuoroja, jotka tasoltaan ylittävät perinteisen median."

Huhtinen kritisoi perinteistä mediaa sodan konservatiivisesta esittämistä.

"Uusista ilmaisukeinoista huolimatta sodan merkitykset ovat muuttuneet hyvin vähän. Harva toimittaja pystyy ajan puutteen vuoksi tekemään hyvää tutkivaa journalismia. Sota on osa ihmiskulttuuria, ja se tulisi häpeilemättä esittää sellaisena. Lisää suoria lähetyksiä, annettaisiin reaalimaailman puhua."

Myös Kujala ihmettelee joukkotiedotusvälineiden nyrpeää suhtautumista sosiaaliseen mediaan konfliktitilanteissa.

"Tragikoomisesti tiedotusvälineissä jatkuvasti uutisoidaan Israelin armeijan mukaan, Hamasin mukaan. Ovatko nämä lausunnot todella luotettavia? Nämäkin tahot ajavat syvästi omaa asiaansa. Tästä ei hirveästi edes keskustella. Ainoastaan pakon edessä, kuten vuoden 2004 tsunamin aikaan, etsitään vaihtoehtoja niin sanotuille virallisille kanaville."

Jouko Luhtala

Kuvitus: Anja Karppinen