Ilmiöt
24.09.2009

Tappava Turku

  • Kerttulinmäen entisellä hirttopaikalla on kidutuslaittetta muistuttava rakennelma.

Rakas kaupunkimme on täynnä kuolettavia paikkoja.

Paatuneessa nykyisyydessä elävä ihminen pysähtyy harvoin pohtimaan ympäristönsä historiaa. Monet tutut ja turvalliset paikat kätkevät julkisivun alle ihmeellisiä asioita, haudattua historiaa ja hirvittäviä tapahtumia.

Oikeanlaisilla linsseillä katseltuna idyllinen Turku näyttäytyy suorastaan kauhistuttavana paikkana, taudin ja teurastuksen näyttämönä.

Kauhupaikkoja etsiessä ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Verta on vuodatettu aivan idyllisessä ydinkeskustassamme.

"Vanha Suurtori on ehdottomasti kauhea paikka, siellähän pantiin keskiajalla toimeen mestaukset aina 1700-luvulle asti. Marraskuun 15. päivänä 1599 Kaarle Herttua mestautti 20 vastustajaansa Suurtorilla", kertoo Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti Rauno Lahtinen.

Teloituspaikka siirtyi Suurtorilta Kerttulinmäelle, jossa omituinen muistomerkki kertoo edelleen menneiden aikojen kiikkujuhlista. Kallionnyppylällä, jossa tähdet näkyvät toisinaan erityisen kirkkaasti, on moni rikollinen ottanut viimeiset henkosensa. Paikka onkin ennen tunnettu Hirsipuumäkenä.

Turkua on ravistellut myös onnettomuus poikineen. Katastrofaalista Turun paloa 1827 seurasi neljä vuotta myöhemmin koleraepidemia, johon ulkonaliikkumiskiellosta huolimatta kuoli yli kaksisataa ihmistä.

"Kolerahautausmaa Itäharjulla on synkkä paikka. Kolera ilmestyi ensimmäisen kerran Eurooppaan 1831 ja saavutti myös Turun. Kaupungissa kuolleet haudattiin Itäharjun hautausmaalle. Harva tauti herätti niin paljon kauhua", Lahtinen sanoo.

Nykyään etenkin historian opiskelijoille tuttu Sirkkalan kasarmi pääsee sekin kauhupaikkojen listalle. Sisällissodan aikana kasarmissa rääkättiin punavankeja. "Vankileirissä kuoli noin 170 vankia nälkään ja tauteihin. Siellä rinteessä on nykyään aika huomaamaton muistomerkki", Lahtinen toteaa.

Sodat tunnetusti jättävät jälkensä paitsi historiaan, myös kaupunkikuvaan. Kun kävelee nykyisen pääpostin ohi, voi kiviseinässä havaita sirpalemaisia vaurioita ja pienen laatan.

"Talvisodan aikana 29.1.1940 Turkua pommitettiin ankarasti. Postin kellarissa oli pommisuoja, mutta sen ovi oli unohtunut lukkoon. Kadulta suojaan yrittäneet kymmenet ihmiset kuolivat pommin osuessa viereen", Lahtinen kertoo.

Poliisin asiakirjoissa 1900-luvun alkupuolella erityisesti raunistulalaisten elämää kuvataan "siveettömäksi" ja "rauhattomaksi". Salaviinaa kaupattiin useammassakin talossa. Lähiössä nähtiin jonkin verran rikollisuutta, huliganismia, prostituutiota ja jengikulttuuria, varsinaista tappamista kuitenkin melko vähän.

Kuka tietää, mitä muuta on tapahtunut Turun kaduilla ja kellareissa? Keskiajalla Aurajokilaaksosta Oripäähän kulki Varkaantie, joka nykyään tunnetaan Vanhana Tampereentienä. Tällä raitilla on moni varmasti päässyt omaisuudestaan ja hengestään. Keskustasta historia tuntee arvoituksellisen Pyhän Ruumiin kujan. Nykyiseltä Gezeliuksenkadulta ei viittauksia raatoihin löydy.

Ja onhan keskuudessamme edelleen Turun todennäköisesti suurin tappaja. Aurajokeen on reilun 800 vuoden aikana hukkunut, hukutettu ja hukuttautunut lukematon määrä ihmisiä. Vaikka uoma näyttää vaatimattomalta, vahvat virtaukset ovat varmasti yllättäneet polttariporukan ja vähäpäisen vedonlyöjän jos toisenkin.

Teksti: Jantso Jokelin

Kuvat: Lauri Hannus