Ilmiöt
26.10.2018

Tutkimuskeskus, jota ei lukita yöksi

Teksti:
Miikka Rusi
Kuvat:
Venla Vattovaara

Turun yliopisto lahjoitti aikoinaan Suomen valtiolle Kultarannan ja valtio yliopistolle Seilin. Entä jos näin ei olisikaan tapahtunut?

Kesäinen Naantali on ehkä Suomea edustavimmillaan. Sen tietää varsinkin maan korkein johto: Naantalin Kultarannassa sijaitseva presidentin kesäasunto on Varsinais-Suomen oma Versailles, jota kelpaa esitellä vaikka valtiovierailuilla.

Kultarannan graniittihuvila hulppeine tiluksineen ei kuitenkaan ole aina kuulunut tasavallan presidentin käyttöön.

Huvilan alkuperäinen rakennuttaja oli bisneshai Alfred Kordelin (1868-1917), aikansa rikkain suomalainen, joka itse kouluja käymättömänä testamenttasi koko mittavan omaisuutensa suomalaisen tieteen ja kulttuurin hyväksi.

Kordelin tuli ammutuksi sisällissodan alla. Tällöin vastavalmistunut Kultarannan tila siirtyi Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle, eli yhdistykselle, joka keräsi varoja Turun yliopiston perustamista varten. Turun yliopistolta se siirtyi lahjoituksena edelleen valtiolle vuonna 1923.

Sittemmin maata on siirtynyt toiseenkin suuntaan: vuonna 1964 oli valtion vuoro luovuttaa Seilin saari Turun yliopiston käyttöön. Siitä asti saarella on toiminut Saaristomeren tutkimuslaitos.

LÄHES SATA vuotta Kultarannasta luopumisen jälkeen on mielenkiintoista jossitella – entä jos vaihtokauppa olisi jäänyt tekemättä? Millainen yliopiston tutkimusasema voisi olla Kultarannassa Seilin sijaan?

Seilin saari tarjoaa poikkeuksellisen mahdollisuuden tutkia Itämeren biodiversiteettiä, mutta toki Naantalissakin on jotakin ainutlaatuista: muumit.

Aivan Kultarannan vieressä, Naantalin Kailon saarella, sijaitsee täysin uniikki luonnonvarainen esiintymä muumeja, niiskuja ja hemuleita. Uraauurtavaan muuminologiseen pioneeritutkimukseen olisi Turun yliopiston Kultarannan tutkimusasemalla kaikki edellytykset.

Presidentti on asennuttanut kesäasuntonsa ympäristöön kattavan verkoston turvakameroita. Kultarannan vehreä puutarha ja sen ympäristö onkin oiva paikka riistakameroille esimerkiksi muumien yöllisten liikkeiden selvittämiseksi.

Lisäksi hyvin hoidetun kasvimaan tiedetään vetoavan muumeihin. Samalla piha tarjoaisi tutkijoille erinomaisen tieteelliseen pohdiskeluun kannustavan ajanviettopaikan.

TÄHÄN ASTI muumitutkimusta on tehty lähinnä humanistisissa aiheissa. Suomalaisissa pro gradu -tutkielmissa on selvitetty esimerkiksi muumien eksistentialistisia kokemuksia, muumien luontosuhdetta ja henkilöiden välisiä suhteita Muumilaakson yhteisössä.

Tämä jättää sivistykseemme joitakin aukkoja – tiedämme esimerkiksi muumien biologiasta suorastaan hätkähdyttävän vähän.

Tietämättömyys puolestaan tarjoaa kasvualustan erilaisille harhaluuloille. Muumit eivät ole sorkkaeläinten lahkoon (Artiodactyla) kuuluvia virtahepoja, kuten toisinaan erheellisesti luullaan. Muumien tarttumiseen sopivat, joskin lyhyenpuoleiset, eturaajat sijoittavat ne mitä luultavimmin kädellisiin (Primates) yhdessä esimerkiksi ihmisten kanssa.

Suurta yleisöä kaikkein eniten kiinnostavat muumiaiheiset kysymykset paljastaa kuitenkin Google. Hakukoneen mukaan suomalaiset toivovat vastausta erityisesti kahteen muuminologiseen mysteeriin:

”Miten muumit lisääntyvät?”

”Miten muumit ulostavat?”

Ehkä näiden tutkimiseen voisi saada apurahaa Kordelinin säätiöltä? 

Lue lisää:

Säätämistä ja uusia suunnitelmia – biologian kenttäkurssilla opiskellaan luonnon ehdoilla

Biologian kenttäkursseilla on yhä paikkansa kotimaisen lajiston opettajana ja elämyksellisen oppimisen tyyssijana. (8/2017)

Veden mies

Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Ilppo Vuorisen toimisto sijaitsee entisessä mielisairaalassa Seilin saarella. Parantumattomien sielujen sijaan Vuorista kiinnostavat kuitenkin Saaristomeren plankton ja kalat. (10/2011)

Hatusta vedetty maailma

Tove Janssonin kirjassa Taikurin hattu Muumipeikko löytää hatun, josta voi nostaa esiin mitä tahansa. Vapaa kirjailija Jukka Laajarinne yleistää, että koko maailma on kuin tuo Taikurin hattu. Kaikki on mahdollista. (10/2009)