Ilmiöt
05.02.2021

Tyhjästä syntynyt Bitcoin-varallisuus keikuttaa keskuspankkien venettä – anarkistien haaveissa siintää uusi rahajärjestelmä

Teksti:
Samuli Tikkanen
Kuvat:
Ida Iivonen

Halutaanko Bitcoinista vallankumousta vaiko turboahdettua säästötiliä? Selvitimme kaiken olennaisen tunnetuimmasta kryptovaluutasta.
 

Nollakoron maailmassa säästötilillä ei ole merkitystä. Inflaatio syö säästäjän rahan arvon.

Merja Mähkän tai Julia Thurénin sijoittamiskolumneilta on ollut vaikeaa välttyä. Niiden sanoma on todella yksinkertainen: osta mieluummin osakkeita tai rahastoja kuin turhaa tavaraa. 

Olettaen, että siihen on varaa. Sijoitusmania tuskin näkyy samalla tavalla opiskelijoiden keskuudessa, pois lukien opintolainojaan sijoittelevat.  

Monelle rahastoon säästäminen tai Nordnet-kikkailu voi olla jossain määrin tuttua, mutta hikipisarat alkavat muodostua otsalle, kun puheenaiheeksi tulevat kryptovaluutat. 

Bitcoin, Ethereum, Chainlink, Ripple, Compound, IOTA, Litecoin, Orchid. Mitä ihmettä? 

Kryptovaluutta on sateenvarjotermi kryptografiaa eli salausta hyödyntäville vaihtoehtovaluutoille. Niitä on tähän päivään mennessä kehitetty tuhansia.

Sijoittamisen kannalta kryptovaluutoista eli kryptoista tarvitsee tietää yllättävän vähän. On reilua mainita, että olen itse käynyt kauppaa kryptovaluutoilla tasaisen harvakseltaan reilun kahden vuoden ajan. 

Tärkeimpien kryptojen, kuten Bitcoinin, kurssi perustuu kysyntään ja tarjontaan eli osto- ja myyntitapahtumiin. Ei reaalitalouden kasvuun. Vaikka Bitcoinin käyttö maksuvälineenä ei lisääntyisi, sen hinta voi nousta, jos ostajia löytyy.

Bitcoin onkin suosittu spekulatiivisen sijoittamisen kohde. Sitä ostetaan tuotto-odotusten toivossa. Hinta toimii kuin ilmapallo. Sijoittajat puhaltavat palloon omaa pääomaansa ja paisuttavat hintaa, myyjät puolestaan päästävät ilmaa pois.

Joskus hinta tulee rymisten alas, kun tarpeeksi iso joukko sijoittajia myy omistuksiaan. Bitcoin-markkinat ovat ylikuumentuneet monta kertaa, vuoden 2017 romahduksesta uutisoitiin mediassa laajalti.

Mikä aiheuttaa Bitcoinin suuret hintaheilahtelut? Volatiliteetti eli hintavaihtelu on suurta päivätasolla, mutta vielä suurempaa pitkillä aikaväleillä. Hinnassa on nähty satojen prosenttien nousuja ja lähes vastaavan tason laskuja.

Suuria Bitcoin-omistajia kutsutaan kryptoslangissa valaiksi. Valaat voivat aiheuttaa kurssissa suuria aaltoja myymällä vain pienen osuuden omistuksistaan.

Spekulatiiviset sijoittajat ovat näiden suurten toimijoiden armoilla: kun yksi myy, hinta putoaa ja perässä seuraavat monet muut. Aina kun joku kotiuttaa voittojaan, joku toinen menettää sijoittamansa rahat.

Bitcoinin ollessa nousukierteessä alkavat yleensä ­spekulaatiot kuplasta, nousua voi tulla kymmeniä prosentteja päivässä. Hinnan noustessa tarpeeksi korkealle lyhyen tähtäimen sijoittajat ottavat voittonsa ulos.
 

Kryptovaluutat luovat uutta aikahorisonttia sijoittamiseen. Bitcoinin passiiviset kerryttäjät eli hodlaajat ostavat lisää eivätkä välitä rajuista hintavaihteluista. He uskovat, että arvo nousee hiljalleen taivaisiin. 

Tässä mielessä Bitcoinin ajatellaan olevan uusi kulta. Sen arvo perustuu vahvaan uskomukseen siitä, että se on arvokasta.

Varsinaista käyttötarkoitusta Bitcoinille ei ole löytynyt. Suuret hintavaihtelut jarruttavat sen käyttöä valuuttana ja kannustavat hodlaamaan. Samalla Bitcoinin ympärille on syntynyt suuret vertaismarkkinat.

Yhden Bitcoinin arvo nousi viime vuoden lopulla uusiin korkeuksiin. Hinta kohosi alle 10 000 eurosta reiluun 25 000:een. Vuoden 2021 alussa on tapailtu jo 35 000 euron rajaa.

Myös Suomen Tulli ilmoitti myyvänsä pari vuotta aiemmin takavarikoimansa Bitcoin-omaisuuden. Se oli paisunut lähes 60 miljoonan euron arvoiseksi.

Viimeisen vuoden aikana sijoitushuuma on noussut uudelle tasolle, kun erilaiset institutionaaliset sijoitusyhtiöt ovat vetäisseet ostohousut jalkaansa. 

Puhumattakaan siitä, kuinka kryptovaluuttojen ympärille on kuin varkain syntynyt miljardiluokan ala, jonka tuotteista suurella osalla ihmisistä ei ole harmainta aavistustakaan. Edes alaan tutustuneet eivät tiedä, mitä tulevaisuus lupaa. Puhutaan lohkoketjuista, älysopimuksista ja oraakkeleista.

On erilaisia valuuttapörssejä, lainaamista, louhintaa ja vedonlyöntiä. Yhteenlaskettuna eri kryptovaluuttojen arvo on jo noin biljoona euroa, ympärille syntyneiden yritysten ja palveluiden arvot ulos jätettynä. Bitcoin on tästä noin 60 prosenttia.

Bitcoinia ympäröi hyötypuheen aura, jonka perusteella se tulee ratkaisemaan paljon ongelmia. Emme vain vielä tiedä mitä!

Tilannetta on verrattu internetin alkuaikoihin, joka oli myös suuri taloudellinen kupla ennen kuin sen hyödyt tulivat normaalin ihmisen elämään.

Syy Bitcoinin olemassaoloon on helpompi ymmärtää, kun sitä tarkastellaan rahan länsimaisen historian kautta.

Sosiologiassa rahalle on löydetty juuret yhteisöistä, taloustieteessä se on pelkistetty vaihdon väline markkinoilla. 

Historiallisesti raha on useimmiten sidottu omaisuuteen. Kaupankäynti helpottuu, kun ostettavien ja myytävien hyödykkeiden välillä on kaikkeen vaihtoon soveltuva johdannainen.

Raha on yksinkertaisimmassa muodossaankin abstraktio, vaihdon edellyttämä väline, joka sisältää sovitun määrän arvoa. 

Maksuvälineet ovat tyypillisesti olleet valtion oman pankin hallussa ja säätelemiä, tietyn hallinnollisen alueen nimiin leimattuja kulta- tai hopeakolikkoja.

Kulta vakiintui rahakäyttöön sen niukkuuden takia. Koska harva pystyi luomaan itselleen uutta rahaa tyhjästä, valtioiden intressien mukaiset taloudelliset valtasuhteet pysyivät ennallaan. 

Hiljalleen hyödykkeitä edustavien kultaharkkojen ja kolikoiden liikuttelu kävi liian raskaaksi, joten alettiin painaa kultaa edustavia seteleitä. Digitaalisena aikana myös setelit ovat jääneet pankkiholviin – tilalle on tullut niitä edustava digitaalinen raha, jota kulutetaan pankkikorteilla.

Kultakannasta luovuttiin 1970-luvulle tultaessa. Siihen asti dollarin arvo oli aina sidottu tiettyyn määrään kultaa. Teoriassa keskuspankin holvista olisi saanut kultaa dollareilla. Rahaa oli rajattu määrä.

Kultakannasta luopumisen seurauksena valtiolle tarjoutui mahdollisuus uudenlaiseen talouspolitiikkaan: rahan luomiseen keskuspankissa. Kryptoanarkistisen tulkinnan mukaan tämä johti pankkien loputtomaan velkaelvyttämiseen ja turhaan rahan ostovoiman heikentämiseen. 

Ensimmäistä maailmansotaakin on osaltaan perusteltu maailmanlaajuisen kultakannan päättymisellä. Maat pystyivätkin yhtäkkiä luomaan rahaa sotia varten, ja seurauksena oli hyperinflaatio ja talouskriisi koko Euroopassa. Kymmenen vuoden jälkeen kanta palautettiin ennen lopullista päätepistettä.

Suosittu meemi *Money Printer goes brrr* summaa olennaisen. Bitcoinista halutaan digitaalinen kulta vanhan kultakannan tilalle.
 

Bitcoinia on louhittu tähän mennessä 18 miljoonaa kolikkoa.

Uusien luotavien Bitcoinien määrä kuitenkin laskee suhteellisesti joka neljäs vuosi, minkä vuoksi syntyy keinotekoinen niukkuuden tilanne: valuuttaa on olemassa vain rajallinen määrä. 

Juuri tämän vuoksi Bitcoinia on helppo verrata kultaan. Louhinta päättyy, kun 21 miljoonaa kolikkoa on kasassa.

Teoriassa niukkuus estää valuutan arvon liiallisen laskun. Ajatus on yksinkertainen: kun uutta rahaa ei luoda loputtomasti, ei rahankaan arvo voi laskea, jos sille on kysyntää.

Bitcoinin väärentäminen ei ole mahdollista, koska jokainen yksittäinen kauppatapahtuma eli transaktio on kirjoitettu sisälle lohkoketjuun. Se on kirjanpitojärjestelmä, kuin loputon numerosarja, joka sisältää Bitcoinin koko kauppahistorian. 

Kun uusi lohko kiinnitetään ketjuun, aiempia lohkoja ei voi enää muokata. Lohkoketju tekee siirroista turvallisia, koska kukaan ei voi muuttaa maksuhistoriaa.

Lohkoketjun kirjanpitoa ylläpitävät vapaaehtoiset louhijat ja solmut, jotka lainaavat tietokoneensa järjestelmälle uusien bitcoin-lohkojen hitaaseen luomiseen ja transaktioiden valvontaan. Louhijat luovat lohkoketjua, kun taas solmut ylläpitävät sitä ja valvovat maksu­tapahtumia. Näin hajautettu järjestelmä pysyy käynnissä. 

Louhinta on ainoa tilanne, jossa uutta bittirahaa syntyy. Käytännössä louhijat kilpailevat keskenään siitä, kuka onnistuu arvaamaan lähimmäs salausalgoritmin satunnaista numeroriviä. Uuden Bitcoin­-lohkon avaaja saa itselleen lohkopalkkion.

Monet Bitcoin-aktiivit perustavat ajattelunsa taloustieteen itävaltalaiseen koulukuntaan, jossa yhteiskunnallisten ilmiöiden nähdään syntyvän yksilöiden toiminnasta. Yksilöiden toimintaa puolestaan määrittelee subjektiivinen hyöty.

Valtavirtaisessa taloustieteessä uutta rahaa luodaan maailmaan, koska kasvava rahamäärä lisää lainaamista ja sitä kautta mahdollistaa talouden tehokkaamman kasvun. Tästä maksettava hinta on kuitenkin inflaatio eli rahan ostovoiman heikkeneminen.

Valtavirtaiset taloustieteen koulukunnat näkevät rahan luomisen ja inflaation pakollisena pahana talouden kasvun kannalta. Itävaltalaisen taloustieteen malleissa se ei ole tarpeellista. Se onkin napit vastakkain lähes kaikkien muiden koulukuntien kanssa, kun kyse on rahasta. 

Rajattuun rahamäärään perustuvassa mallissa valuutta olisi deflatorinen, sen arvo nousisi kysynnän myötä. Tämän ajatellaan perinteisesti rajoittavan talouden kasvua.

Ludwig von Misesin mukaan valtion luoma uusi raha vääristää markkinoita, ja siitä hyötyvät ensisijaisesti valtion suosimat yritykset ja toimijat. Silloin ne, joilta poliittinen valta uupuu, jäävät nousevien hintojen alle. 

Itävaltalaisen taloustieteen näkemyksissä on selvä antagonisti: valtio, joka säätelee järkevien yksilöiden toimintaa markkinoilla. Oli kyse sitten verotuksesta tai ostovoiman pienentämisestä, valtio tuottaa markkinoille vain häiriöitä ostajien ja myyjien väliseen informaation vaihtoon.

Bitcoinin puolestapuhujat mainitsevatkin valuutan eduksi, ettei se ole valtion tai keskuspankin arvottama tai keinotekoisesti ylläpitämä. Sen arvo on syntynyt täysin vapailla markkinoilla. Kysynnän ja tarjonnan määrittämän arvon ajatellaan olevan todempi kuin ulkoisen keskuspankin määräämän arvon. 

Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus ry:n puheenjohtaja Rafael Eronen pitää itävaltalaisen taloustieteen näkemyksiä rahasta järkevinä.

”Pankin painama uusi raha on ongelmallista Cantillon-efektin takia, sillä se joka saa rahan ensin, hyötyy siitä eniten, koska muu markkina ei ole ehtinyt uudelleen arvioida hintojaan suhteessa uuteen rahamäärään.”

Erosen ajatus edustaa itävaltalaista käsitystä rahasta. Teoriassa pankin painama uusi seteli on eriarvioinen suhteessa vanhaan jo olemassa olevaan seteliin, koska uuden rahan painaminen ruokkii inflaatiota, syöden jo olemassa olevien setelien arvoa. 
 

Bitcoinissa on kyse yksilön vapaudesta valita, ja se näkyy myös kannattajien ajatusmaailmoissa. 

On vaikea sanoa, mitä siitä oikeastaan halutaan, vallankumousta vaiko turboahdettua säästötiliä.

Erosen mukaan kyse on kummastakin. Joillekin Bitcoin on vain uhkapeliä, toiselle elintärkeä vaihdannan väline. Yksityishenkilöillä taustalla voi olla usko teknologiaan tai Bitcoinin yhteiskunnalliseen muutosvoimaan. 

Radikaaleimpien anarkistien ja libertaarien haaveissa hajautettu Bitcoin voisi mahdollistaa keskuspankkien vallan romahduttamisen, jos edes osa maailmasta siirtyisi sen käyttäjiksi. 

Koska Bitcoin perustuu hajautettuun verkkoon, mikään yksittäinen valtio ei voisi kaataa verkkoa ja selvittää, kuka omistaa virtuaalivaluuttaa ja kuinka paljon.

Erilaiset laittomat markkinat voisivat pyöriä lainsäädännöstä huolimatta, samoin kansainväliset valuuttasiirrot. Kansallisvaltioiden perinteiset tavat verottaa ja ohjailla valuuttoja muuttuisivat kertaheitolla.

Rajoittamattomuus nähdään Bitcoin-yhteisössä yksilöä voimaannuttavana – erityisesti maissa, joissa valtio tekee vääryyksiä kansaa kohtaan. Eronen mainitsee yhtenä esimerkkinä Venezuelan.

Jos valtiovalta haluaa viedä yksilöltä tämän omaisuuden, sen kuin vaan siirtää tililtä rahansa turvaan bitcoin-osoitteeseen. 

Tällainen valtiovallan sääntelyltä pakeneminen näkyy länsimaissa esimerkiksi huumekaupan muodossa. Se on siirtynyt vahvasti internetiin ja Bitcoin sen tärkeimmäksi maksuvälineeksi. Bitcoinin maksuliikenteestä tosin vain pieni osa liittyy huumekauppaan.

Valtiosta irtisanoutuminen voi kuitenkin olla mahdollista vain niille, joilla on ylipäätään varallisuutta siirrettäväksi. Länsimaissa rajoittamattomuus voi helpottaa ideologista verovälttelyä.

Bitcoin voi johtaa valtion kannalta epämiellyttäviin tulevaisuuksiin, jos varallisuus alkaa siirtyä suuressa mitassa kryptoverkkoon. 

Eronen itse pitää Bitcoinin suurimpana ansiona sen hajautuneisuutta. 

”Bitcoinissa oli mullistava juttu, että onnistuttiin kehittämään valuutta, joka ei ole kenenkään kontrollissa, ei tarvitse luottaa kenenkään henkilöön vaan pelkästään siihen koodiin.”

Bitcoinin kehittäjän Satoshi Nakamoton mielestä Bitcoinissa olennaista on luottamus. Se syntyy rajoitetusta rahamäärästä ja teknologiasta sen taustalla eli lohkoketjusta.

“Pahin ongelma tavanomaisissa valuutoissa on se, että ne vaativat niin paljon luottamusta toimiakseen. Ihmisten pitäisi luottaa siihen, että keskuspankki pitää valuutan vakaana. Historia on kuitenkin täynnä tuon luottamuksen rikkomuksia”, Nakamoto on sanonut.

Puhe luottamuksesta toistuu alan artikkeleissa ja sijoittajien puheissa. Bitcoin on luotettava ja murtamaton, siinä ei tarvitse luottaa ”kolmansiin” osapuoliin, jotka voisivat halutessaan manipuloida rahaliikennettä.

Ulkopuoliselle luottamuspuhe voi näyttäytyä hivenen vainoharhaiselta. Koodi nähdään arvovapaana pohjana, jonka päällä kaikki rahansiirrot ovat yhtä arvokkaita, olivat ne sitten maksuja ruokaostoksista tai konetuliaseista. Mutta voiko koodiin luottaa?

Tampereen Yliopiston väitöskirjatutkija Juho Rantalan mukaan koodilla yritetään ohittaa sellaisia elementtejä, jotka on perinteisesti nähty yksilöiden välistä kauppaa rasittavina. Esimerkiksi se, ettei tuntemattomaan ihmiseen voi välttämättä luottaa. 

Bitcoinissa prosessi tuottaa ”konsensuksen” siitä, että transaktiot pitävät paikkansa ja että digitaalinen tilikirja on yhteneväinen. Suomeksi ilmaistuna: rahaa on liikkunut oikeaan suuntaan eikä ketään ole huijattu. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Bitcoinissä pitäisi luottaa johonkin tahoon.

Yksityishenkilöiden sijaan pitääkin luottaa Bitcoinin kehittäjiin ja yhteisöön. Siihen, että tekniikka ja salausjärjestelmät toimivat, ja että salaisilla louhijoilla ei ole liikaa valtaa prosessiin nähden – hehän ovat vastuussa transaktioista. Myös lohkoketjulla on toimintoja, jotka eivät ole täysin automatisoituja.

Keskeinen argumentti Bitcoinin hajautumisen puolesta on sen riippumattomuus keskitetystä päätäntäelimestä, sellaisesta, joka esimerkiksi keskuspankilla on. 

Bitcoinin koodia koskevat päätökset tehdään yhteisön kesken, mutta koodin rassaaminen rinnastetaan pikemminkin tekniseksi huoltotoimenpiteeksi kuin politiikaksi.

”Se on teknologian yhteydessä valitettavan yleinen ajatus, että teknologia olisi jotenkin ei-poliittista ja neutraalia”, Rantala huomauttaa.

Hänen mukaansa ajatus epäpoliittisuudesta perustuu siihen, että teknologian voi käsitteellisesti ajatella olevan neutraalia. Kyse voi olla myös retoriikasta, jolla uusia teknologioita puolustetaan.

Sinänsä lohkoketju itsessään ei ole poliittinen, mutta sen aikaan ja paikkaan sidoksissa olevat käytännön sovellukset edustavat tietyn ihmisjoukon käsityksiä siitä, miten asioiden pitäisi olla.

”Bitcoinissa poliittisuus tulee esille siinä, että oletetaan, että ihmisiin on vaikea luottaa. Sillä tavalla niissäkin on tietynlainen käsitys siitä, minkälainen yleensäkin ihminen on. Sillä teknologialla pyyhitään aika tärkeä osa-alue sosiaalisista suhteista ihmisten välillä, eli luottamus.”

Bitcoin luo luottamusta ihmisten ympärille, koska sen luoneiden ihmisten mukaan markkinoilla vallitsee luottamuspula. 

Itävaltalaisessa ihmis-toimijan abstraktiossa olemme kaikki järkeviä ja itsekkäitä. Niin itsekkäitä, että luottamuksen syntyminen markkinoilla tai yhtään missään on jo puolikas ihme. 

Siksi Bitcoinin kaltainen luottamuskone on itävaltalaisen taloustieteen ajatusmaailman kannalta ymmärrettävä ja tärkeä.

Tämä kuitenkin osoittaa, että Bitcoin ei ole sen enempää vapaa yksilöiden käsityksistä toisista yksilöistä kuin mikään muukaan poliittinen ideologia. Bitcoin ei voi karata siitä, että pyrkimys ei-poliittiseen talouteen on itsessään poliittista.

Bitcoinin vaikutus ei rajoitu vain abstraktiin talouteen, se näkyy konkreettisesti maailmassa sähkönkulutuksena.

Bitcoinin nouseva laskentateho luo yhä varmempaa verkkoa, mutta kasvattaa samanaikaisesti louhintaan vaadittavaa sähkön määrää ja prosessointitehoa.

Bitcoinin periaatteen mukaisesti hajautettu järjestelmä toimii niin, että paras lohkoketjun lasku voittaa. Ideaalitilanteessa louhimot sijaitsevat ympäri maapalloa ja ovat yksityisten henkilöiden hallussa.

Tilanne poikkeaa jossain määrin toivotusta. Erilaiset louhintaan erikoistuneet yritykset ovat saaneet haltuunsa suurimman osan louhintamarkkinoista. Yli puolet maksutapahtumien tarkistamisesta on noin kymmenen suuren toimijan vastuulla. 

Kuulostaa aika kaukaiselta verrattuna toivottuun hajautetun luottamuksen utopiaan, jossa yritteliäät yksilöt osallistuvat lohkoketjun tekemiseen.

Käytännössä Bitcoinia louhitaan siellä, missä on sille suotuisa ilmasto. Siis halpaa sähköä konehallin pyöritykseen ja viileää ilmaa sen jäähdyttämiseen. Islannista on tullut malliesimerkki hyvistä louhimisoloista.

Yleisen puheenparren mukaan Bitcoinia louhitaan pääasiassa sähköllä, joka olisi muuten hukkaenergiaa. Tämä on varmasti osaltaan totta, koska louhintakustannukset ovat nousseet. Kokonaiskulutusta on verrattu pienten valtioiden sähkönkulutukseen.

Kulutuksella sinänsä ei ole merkitystä, jos lähteenä on hukkasähkö. Mutta on otettava huomioon myös louhintaan suunniteltujen prosessorien ilmastovaikutukset, kaivoksista varsinaiseen käyttötarkoitukseen asti.  

Lisäksi Bitcoinin ympäristövaikutuksista on olemassa vain erilaisia arvioita. Emme voi tietää varmaksi suurimman louhijamaan Kiinan käyttämistä energialähteistä. 

Lopulta ympäristökuormituksen kysymys typistyy siihen, uskooko sijoittaja, että Bitcoinista olisi nykyisen valuuttajärjestelmän korvaajaksi.

Rantala pohtii, että energiankulutus voi olla Bitcoinin kriittinen kohta. Jos yhteiskunta pyrkii torjumaan ilmastonmuutosta energian­käyttöä rajoittamalla, se voi ajaa Bitcoinia alas.

Mediassa käyty keskustelu Bitcoinin energiankulutuksesta on melko yksipuolista. Popularisoidut esimerkit kulutuksesta rinnastavat sen vaikkapa luottokorttimaksamiseen. Sähkönkulutuksen muuntaminen CO2-päästöiksi ei kuitenkaan kerro siitä, miten sähkö on tuotettu.

Kryptopörssin kautta kauppoja tekevän yksityishenkilön osto ei vaadi louhintaa lohkoketjussa, koska rahat ovat virallisesti kryptopörssin lompakossa. Sijoittaja osallistuu saastuttamiseen välillisesti rahoillaan.

On olemassa useita kryptovaluuttoja, jotka eivät perustu louhintaan. Ne eivät vaadi suuria ylläpitokustannuksia ilmaston kustannuksella ja ovat siirtomaksuttomia. 

Vaihtoehtoja riittää, mutta loppujen lopuksi kysymys on siitä, mitä me yhteiskuntana pidämme hyvänä jaettuna maksuvälineenä. Nyt Bitcoin on jo niin suuri, että uuden paremman kryptovaihtoehdon nousu vaatisi Bitcoinin romahduksen. 
 

Kryptovaluuttojen tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Krypto­anarkistit povaavat kryptoista teknologiaa, joka tulee ravistelemaan yhteiskunnallisia valtasuhteita ja muuttamaan käsityksemme rahasta ja rahapolitiikasta. 

Valuutta on kuitenkin nuoresta iästään huolimatta kasautunut harvoille omistajille. Noin kaksi prosenttia Bitcoin-osoitteista omistaa 95 prosenttia kierrossa olevista kolikoista. Yli 70 % osoitteista omistaa alle 0,01 Bitcoinia eli nykyrahassa vain muutamia satasia.

Bitcoin on toisintanut lähes peilikuvan nyky-yhteiskunnasta valtasuhteineen: ne joilla on rahaa, voivat hankkia sitä itselleen lisää. 

Herääkin kysymys, ovatko kryptoanarkistien ajatukset valtion vallan keikauttamisesta vain julkisivu todelliseen tulevaisuuden utopiaan, jossa kryptoanarkistit itse edustaisivat suurpääomaa.

Rafael Eronen on varma siitä, että jonkinlainen yhteiskunnallinen muutos on vireillä.

”Se ei ole ollenkaan varmaa, että tuleeko Bitcoin menestymään, mutta se on hyvinkin varmaa, että tämä nykyinen järjestelmä ei tule säilymään.”
 

Voiko Bitcoinilla ostaa kaljaa?

Arkiseen bitcoinin käyttöön on vielä matkaa. Käytännössä Bitcoinilla voi jo nyt ostaa mitä vain, jos sen muuntaa paikalliseksi valuutaksi. Jonkin verran ostoja voi tehdä kryptovaluutallakin.

Maksamisen kannalta valuutassa on mielenkiintoisia pullonkauloja, jotka asettavat sen käytölle tiettyjä rajoitteita.

Yhden maksutapahtuman keskiarvoinen käsittelyaika vaihtelee kymmenestä minuutista tunteihin. Bitcoinin käsittely louhijoiden kesken ja vaihdon vahvistaminen vie paljon aikaa.

Käytännön ratkaisu ongelmaan löytyy alan yrityksistä. Esimerkiksi Swipe tarjoaa omaa Visa-korttiaan, johon käyttäjä lataa haluamaansa kryptovaluuttaa. 

Kortti muuttaa Bitcoinit aina maksuhetkellä euroiksi. Käyttäjä ei siis ole tekemisissä suoraan lohkoketjun kanssa, vaan välittäjäyrityksen. Siksi ei tarvitse odotella kymmentä minuuttia, raha tulee yrityksen varoista. 

Kryptovaluuttapörssien toiminta muistuttaakin suuresti pankkitoimintaa, kun valikoimiin on tullut maksukorttien lisäksi lainan­antoa ja takaamista. 

Lainsäätäjillä on ollut vaikeuksia pysyä nopeasti muuttuvan kybermaailman perässä. Kryptovaluutat eivät ole lain silmissä laillisia maksuvälineitä. Niinpä valuutanvaihtoprosessin takia krypto-Visalla maksaminen on lain silmissä verotettava toimenpide. 

Siksi jokaisen kortin omistajan on pidettävä omaa kirjanpitoa kaikista maksutapahtumista ja maksettava niistä verot. 

Järkevin tapa käyttää kryptoja maksamiseen Suomessa on nostaa kortilla pankki­automaatista euroja, ilmoittaa ne verottajalle ja maksaa käteisellä. Aikamoinen vaiva periaatteen vuoksi.

Jotta Bitcoinia voisi käyttää luotettavana rahana, sillä täytyisi olla yhteiskunnassa hegemoninen asema maksuvälineenä, kuten eurolla on EU-maissa. 

Valuutta on myös niin keskeinen kulttuurinen instituutio, että sen vaihtaminen voisi vaatia euroalueen romahduksen ja suuret taloudelliset tappiot. Sitäkö tässä toivotaan? 

Digitaaliset valuutat ovat herättäneet kiinnostusta Euroopan Unionissa asti, joka päättää tänä vuonna, lähteekö se kehittämään digitaalista euroa. 

Jos koko maailman talousjärjestelmä perustuisi Bitcoiniin maksuvälineenä, eläisimme pelottavia aikoja. Valtavat nousut ja laskut hinnoissa muotoilisivat ihmisten ostokäyttäytymistä.
 

Oikaisu 8.2.2021 klo 16.53: Crypto .com-kortti ei muunna ostohetkellä valuuttoja paikalliseen valuuttaan.
 

Lue lisää

Nuorille yhä pidempi työura ja yhä korkeammat eläkemaksut, mutta pienemmät eläkkeet – mitä jää jäljelle sukupolvien välisestä reilusta diilistä?

Eläkejärjestelmä perustuu tulevaisuuteen, jossa huomenna on aina paremmin. Tällä hetkellä tuo tulevaisuus tuntuu utopialta. Kaikki trendit ovat eläke­järjestelmän kestävyyttä vastaan. (5/2020)

Kun kesätöitä ei löydy, mitä jos vaan olisit itsesi pomo? – Tämä opiskelijan tulisi tietää yrittäjyydestä

Perustaisiko toiminimen, käyttäisikö laskutuspalvelua, mitä ylipäänsä voi myydä yrittäjänä? Entä onko pakko ryhtyä yrittäjäksi, jos ei saa töitä? Tylkkäri selvitti, mitä opiskelijayrittäjän tulee ottaa huomioon. (2/2020)

Toimittaja Julia Thurén: ”Kyllä raha, akateemisuus ja sydämen sivistys voivat mennä yhteen”

Humanistista tuli sijoittaja, kun Julia Thurén tajusi, että muullakin kuin palkkatyöllä voi vaurastua. (8/2018)