Ilmiöt
30.10.2013

Työelämän huonontuminen – pelkkä harha?

Uuden vuosituhannen työmarkkinoilla ei jyllää epävarmuus ja pirstaleisuus, vaan pysyvyys. Näin väittävät tilastot.

"Ei tällä tutkinnolla töitä saa." "Mehän ollaan pätkätöissä vielä viisikymppisinäkin." "Opiskelu ei enää suojaa työttömyydeltä."

Opiskelijoiden lounaspöytäkeskusteluissa vaikuttaa vallitsevan vahva käsitys siitä, että korkeasti koulutettujen työnäkymät ovat huonontuneet. Pätkätyöt yleistyvät, akateeminen työttömyys kasvaa, vakipaikka on kaukaisempi haave kuin maailmanympärimatka.

Media on samaa mieltä. Työelämän laadun huonontuminen on 2000-luvulla noussut yleiseksi uutisaiheeksi. Muotia on mainita etenkin epätyypilliset työsuhteet, kuten määrä- ja osa-aikainen työ ja vuokratyö.

Myös akateemisessa tutkimuksessa on herännyt puhe prekariaatista, luokasta, joka kokee palkkatyöyhteiskunnassa jatkuvaa epävarmuutta toimeentulostaan, tulevaisuudestaan ja oikeuksistaan. Ryhmään luetaan myös korkeasti koulutetut tietotyöläiset, joiden työstä puuttuu kokemus pysyvyydestä.

Yhteiskuntatieteen tohtori, dosentti Pasi Pyöriä Tampereen yliopistosta ei kuitenkaan liity työelämää parjaavien kuoroon. Hänen mielestään sen huonontuminen on osin harha.

Pyöriä on vertaillut tutkija Satu Ojalan kanssa Tilastokeskuksen työolotutkimuksia vuosilta 1984, 1990, 1997, 2003 ja 2008. Heidän tutkimuksensa mukaan 2000-luku ei edusta lisääntyvää epävarmuutta, vaan päinvastoin paluuta 1990-luvun lamaa edeltäneeseen aikaan.

Luvut eivät kerro epävarmuudesta

Tutkimuksessaan Pyöriä ja Ojala selvittivät, kuinka yleistä on palkansaajien kuuluminen niin kutsuttuun prekariaattiin. Selvityksen perusteella määrässä ei ole eroa vuosien 1984 ja 2008 välillä.

Määrä- ja osa-aikatyötä teki vuonna 2008 vain hiukan suurempi osa palkansaajista kuin 1984, ja työttömyyden uhka on jopa keventynyt. Työsuhteiden keskimääräinen kesto on 1980-lukuun verrattuna hieman pidentynyt.

Luvut eivät siis tue oletusta, että työmarkkinoiden epävarmuus olisi paisunut 2000-luvulla. Pikemminkin työelämä on toipunut 1990-luvun lama-ajan poikkeusoloista, jolloin epävarmuustekijät olivat yleisempiä.

Pyöriän ja Ojalan tutkimuksessa on toki rajoituksensa, sillä epävarmuuden määritteleminen ja mittaaminen on vaikeaa. Lisäksi työoloaineisto kattaa vain palkansaajat, ja siinä ovat edustettuna vain tutkimushetkellä työssä olevat ihmiset.

Samansuuntaisiin tuloksiin ovat kuitenkin päätyneet myös Tilastokeskuksen tutkija Anna Pärnänen ja erikoistutkija Hanna Sutela. Heidän vuonna 2011 tekemänsä tutkimuksen perusteella työmarkkinoiden rakenne on 2000-luvulla säilynyt hämmästyttävän muuttumattomana. Sekä vuonna 2000 että 2010 noin kaksi kolmasosaa työllisistä oli jatkuvassa kokoaikatyössä. Määräaikaista työtä tekevien osuus on hiukan pienentynyt.

Pyöriän ja Ojalan tutkima ajanjakso päättyy juuri ennen vuonna 2008 alkanutta finanssikriisiä. Pyöriän mukaan uusimmissakaan aineistoissa ei ole merkkejä merkittävistä muutoksista, vaikka alakohtaiset erot voivat olla suuria.

Koulutus suojaa yhä työttömyydeltä

Prekariaattiin kuuluminen on muita yleisempää nuorilla, 15–34-vuotiailla. Näin oli jo 1980-luvulla. "Nuoruuteen kuuluu tietty epävarmuus. Sen suhteen mikään ei ole muuttunut", Pasi Pyöriä sanoo.

Hän kyseenalaistaa myös ajatuksen nimenomaan korkeakoulutettujen työmarkkina-aseman heikkenemisestä. Akateemisten työttömyys on noussut nopeammin kuin muiden, mutta 2000-luvulla kaikkein heikoimmassa asemassa ovat vähiten kouluttautuneet.

"Korkeakoulutus on edelleen hyvä suoja työttömyyttä vastaan, vaikka se ei olekaan yhtä vahva puskuri kuin 1980-luvulla", hän sanoo.

"Joillekin on kuitenkin pettymys, että opiskelu ei ole samanlainen suora tie hyväpalkkaiseen asiantuntijavirkaan kuin vielä sukupolvi sitten."

Keskustelu työelämän huonontumisesta on lähtöisin muualta Euroopasta. Pyöriän mielestä väitteet on omaksuttu Suomessa kritiikittömästi ottamatta huomioon sitä, että Suomen ja Pohjoismaiden tilanne on monia muita maita parempi.

Lisäksi keskustelusta puuttuu ajallinen perspektiivi. Säännöllisen viisipäiväisen palkkatyön kausi on ollut lyhyt, ja se alkoi vasta työlainsäädännön ja työehtosopimusten myötä. Edes vuokratyö ei ole uusi ilmiö: esimerkiksi 1960-luvulla oli niin sanottuja reppufirmoja, jotka hankkivat työntekijöitä rakennustyömaille ja teollisuuteen lyhyellä varoajalla ja huonoilla ehdoilla.

Turha huoli voi toteuttaa itsensä

Vaikka luvut eivät puolla ajatusta työelämän laadun romahtamisesta, ihmisten tuntemus turvattomuudesta on kasvanut.

"Subjektiiviset kokemukset epävarmuudesta ovat selvästi yleistyneet, enkä halua vähätellä niitä", Pyöriä sanoo.

Syy saattaa olla, että ihmiset ovat epävarmuustekijöistä aiempaa tietoisempia. Se taas voi liittyä työn sisällön muuttumiseen: yhä useampi tekee abstraktia aivotyötä, jossa ei tuoteta konkreettisia tavaroita. Projektimaisuus on lisääntynyt.

Pyöriän mielestä media on keskeinen epävarmuuspuheen levittäjä. "Huonot uutiset myyvät hyviä paremmin. Median on helpompi nostaa pinnalle ikävä kehitys kuin se, että muutosta ei ole tapahtunut. Ja tutkijatkin elävät ongelmista."

Hänestä liika kriisitietoisuus voi olla haitallista.

"Kielteisestä puheesta voi tulla itseään toteuttava ennuste. Syntyy välinpitämättömyyttä, ja ihmiset eivät enää uskalla tai jaksa puolustaa omia oikeuksiaan", hän sanoo.

"Opiskelijoille haluaisin sanoa, että työelämässä ja maailmassa on aina ollut epävarmuutta. Suurin osa löytää silti paikkansa niin kuin ennenkin. Ei kannata lietsoa turhaa huolta."

Korkeakoulutettujen työttömyys kasvanut nopeasti

Korkeakoulutettujen työttömyys on 2000-luvun aikana kasvanut nopeammin kuin alemmilla koulutusasteilla. Sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on kasvanut selvästi keskiarvoa rivakammin. Kaikkein jyrkin muutos on ollut tohtorintutkinnon suorittaneiden työttömyydessä.

Korkeasti koulutettuja työttömiä oli tämän vuoden syyskuussa yli 36 000. Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön Akavan mukaan akateemisten työttömyys on kasvanut vuodessa 25 prosenttia. Vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys on noussut vielä enemmän, 30 prosentilla vuodentakaisesta.

Samassa ajassa perusasteen koulutuksen saaneiden työttömyyden kasvu oli 8 prosenttia, keskiasteen 20 prosenttia. Mukaan ei ole laskettu lomautettuja.

Korkeakoulutetuista eniten on vuoden aikana kasvanut insinöörien, tradenomien, humanistisilta aloilta valmistuneiden, diplomi-insinöörien ja kauppatieteilijöiden työttömyys.

Kuitenkin Tilastokeskuksen mukaan työttömäksi jäämisen riski on sitä pienempi, mitä korkeampaa koulutusastetta tarkastellaan.

Suomen työttömyysaste oli syyskuussa 7,6 prosenttia.

Teksti: Milla Ikonen

Kuvitus: Konsta Hormia

Lähteet: Pari Pyöriä ja Satu Ojala: Työn prekarisaatio ja kasautuva epävarmuus. Hallinnon tutkimus 3/2012.

Anna Pärnänen ja Hanna Sutela: Työn tekemisen uudet muodot ja tilastot. Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 4/2011.