Reportaasit
24.04.2020

Unelias kylä keskellä Turkua – lähdimme matkalle Pallivahaan, jossa poikkeustilaa tuskin huomaa

Teksti:
Miika Tiainen
Kuvat:
Teemu Perhiö
  • Maarian seurakunnan kirkkoherra Katri Rinne tarkasteli Pallivahan kirkon seiniin spreijattuja graffiteja.

Maarian seurakunnan kirkkoherra Katri Rinne oli juuri valmistelemassa oppituntia rippikoululaisia varten. Piti puhua synneistä. 

Puhelin soi. Pallivaha oli voittanut iltapäivälehden järjestämän ”Suomen kummallisin paikannimi” -äänestyksen, ­toimittaja kertoi.

Hän oli soittanut Rinteelle kysyäkseen yhden kysymykseen. Rinne ei ensin ymmärtänyt kuulemaansa.

Toimittaja toisti kysymyksensä.

”Eikö Pallivahassa asukin syntisempiä ihmisiä kuin muualla Turussa?”
 

Taas on Tyrnin tyttö herännyt aamuun, kun Pallivahan aurinko on noussut korkeuksiinsa.

Huhtikuinen aamupäivä on Kärsämäkeä halkovalla Paltankadulla niin unelias, että tekisi mieli käydä makaamaan pitkälleen keskelle katua.

Katsella ylös korkeuksiin. Kaiken keskellä, mutta silti syrjässä.

Eroa poikkeustilattomaan aikaan tuskin huomaa. Nukkumalähiössä on hiljaista muutenkin.

Kymmenen vuotta sitten matkavatkaimen omistaja Marja Tyrni lauloi Putouksessa munan vatkaamisesta. Tortturalli nousi albumilistan kolmanneksi myydyimmäksi levyksi. 

Pallivaha oli kansan huulilla. Se tunnetaan, mutta sitä on vaikea määritellä. Se on kaikki tai ei mitään.

Marja Tyrnille Pallivaha oli kaikki. Kuvitteelliselle leskirouvalle se suotakoon. Oikeasti harva puhuisi itsestään pallivahalaisena.

Jos Pallivahasta ylipäänsä puhutaan.
 

Paltankadulta vie polku Pallivahan koululle. Sen talonmiehen asunnon asukkaat ovat saattaneet olla Pallivahan ainoat todelliset asukkaat.

Kun koululta laskeutuu loivasti viettävää rinnettä alas, näkee metsästä kohoavan pyöreän lakritsisen jäätelöpallon. Se on Pallivahankivi, siitä paikan nimi.

Jääkausi toi lohkareen paikoilleen. Kaikki ympärilllä on muuttunut, kivi pysyy. 

Jyrkimmän kohdan alla voi kuvitella olevansa kuin luolassa. Vanhan kertomuksen mukaan Pallivahan alla on pieniä koloja. Niissä asusti rosvoja ja hirviöitä.

Österholm oli rosvoista kuuluisin. Se söi kahdeksan syntymättömän lapsen sydämet.

Kieltolain aikaan viereisessä louhikossa säilytettiin pirtukanistereita. 

Tarut kertovat myös, että läheisellä Nunnavuorella asustanut jättiläinen viskasi kiven paikalleen. Matkaa kertyy linnuntietä noin kilometrin verran. Pieni työ jätille.

Jos Österholm olisi saanut yhdeksännen, olisi se voinut lentää. Lentää kuin paholainen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Täällä kannatetaan Tapparaa, tahtoo joku viestittää.
 

Kärsämäentien laidalla joku on laittanut ikkunoihinsa kolme Tapparan lippua.

Lännessä kohisee Tampereen valtatie, idässä kolisee Tampereen rata. Isot väylät rajaavat Kärsämäen kaupunginosaa, johon Pallivahakin kuuluu.

Kärsämäen kylä oli ennen osa Maarian pitäjää. Se liitettiin osaksi Turkua vuonna 1944. Seudun asutus on vanhaa. Ensimmäinen kirjallinen maininta löytyy vuodelta 1363.

Pallivahasta katsoen alueen toisella laidalla, Vähäjoen varressa, sijaitsee Kärsämäen rautakautinen kalmisto. Se on Suomen tunnetuimpia.

Muista työväestön asuinalueista, kuten Raunistulasta ja Nummenpakasta, Kärsämäen erotti kylämäisyys ja maatalousvaltaisuus. Turun sijaan väki kävi töissä lähistön pelloilla. Myöhemmin tehtaat korvasivat pellot.

Aluetta on täydennetty milloin mitenkin, kunkin ajan tyyliin sopivasti. Nykytilassaan  se on ollut pitkään. Yleisilme on vaihteleva, jos vertaa Kaerlan siisteissä riveissä seisoviin omakotitaloihin ja Runosmäen aluerakennettuun betonilähiöön.

Esimerkiksi Harikkalankuja on kuin pieni pala maalaisidylliä. 

Seudun tontit ovat isoja. Juoksijankadun ja Paasikadun rintamamiestalojen väljistä pihoista moni olisi kateellinen.

Mittakaavan rikkovat vanhojen sorakuoppien, Ampumakentänkadun ja Ruotumiehenkadun väliin jäävät 70-luvun kerrostalot, joille on aikanaan asfaltoitu anteliaasti parkkitilaa.

Paikalle mahtuisi pallokenttä, jos toinenkin. Jättiläisten tekoa, autokaupungin jättiläisten.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Mikko Laurénin mielestä Kärsämäen tulisi pysyä kylänä kaupungin vieressä.
 

Entinen Maarian seurakunnan pastori, merikapteeni Mikko Laurén haluaa tavata Kärsämäen koulun pihalla. Se on Kärsämäen helmi, hän sanoo.

Kaunis, vaaleanpunainen puutalo on valmistunut vuonna 1881 J. W. Marjalinin lahjoittamille maille. Hän oli Hiisin taloksikin kutsutun Kärsämäen kartanon isäntä.

Laurénin tavoin monet vanhemmat kärsämäkiläiset nimittävät koulua ylpeänä Kärsämäen akatemiaksi.

Ristinpaltaksi nimetyltä mäeltä aukeaa näkymä jokilaaksoon, jossa kivikautisia kaivauksia suoritettiin.

Koulun viereisen metsikön kiviröykkiöt viittaisivat myös muinaiseen hautapaikkaan.

Laurén on asunut seudulla yli 40 vuotta. Hänen lapsensakin ovat käyneet koulua.

Koulua on yritetty viedä muualle monta kertaa. Toistaiseksi yritykset ovat kilpistyneet testamenttiin, joka määrittää rakennuksen koulukäyttöön.

Laurénista Kärsämäki on muuttumassa Turuksi, sen lähiöksi. Sitä hän ei halua.

”On erilainen tunne, kuin jos menisi kaupungilla. Täällä tunnetaan ja tiedetään.”

Asukkaat ovat aktiivista porukkaa. Kun kaupunki järjestää kaavankuulemistilaisuuksia, paikalle tullaan sankoin joukoin.

Kärsämäen on säilyttävä Kärsämäkenä, kylänä kaupungin vieressä, Laurén tuumii.
 

Hei pojat olen matkalla Pallivahaan, mennään yhdessä leipomoon.

Suut pistettiin Pallivahan seudulla makiaksi jo kauan ennen Tyrnin tyttöä. 

Ihmisten elanto oli kiinni herkuissa. Kärsämäentien varrella sijaitsee entinen Hellaksen, sittemmin Leafin makeistehdas.

Kalkkihiekkatiilinen, 140 metriä pitkä funktionalistinen karkkitehdas tyydytti suomalaisten makeannälkää vuosikymmenten ajan. Tehtaassa valmistuivat niin Budapestit, Tuplat kuin Jenkitkin.

Hellaksen aikaan työntekijöistä pidettiin hyvää huolta. Aamut aloitettiin juomalla kaakaota, joka oli tehty oikeasta suklaasta, kerrotaan.

Vuonna 2007 tehtaan ovet laitettiin lopullisesti kiinni. Tuotanto siirrettiin Ukrainaan ja Ranskaan. Työntekijät saivat opettaa seuraajilleen suklaiden valmistusta.

Kun elinkeinorakenne muuttuu, muuttuu myös identiteetti. Työ ei enää yhdistä kärsämäkiläisiä.

Luontevat kohtauspaikat ovat käyneet vähiin. Kuten maaseudun kylistä, myös kaupunkien kylistä palvelut karkaavat isompiin keskuksiin. Vuosikymmenten varrella ovat lähteneet posti, ruokakauppa, säästöpankki, kylän vaateliike ja kirjasto.

Ostokset tehdään nyt joko Runosmäen puolella tai Vanhan Tampereentien risteyksen isoissa marketeissa. 

Ratikkaakaan ei ole tulossa, vaikka sitä Runosmäkeen pohdittiin.

Seuraavaksi on lähdössä Pallivahan kirkko.

Kun muut lähtevät, koloistaan kömpivät rosvot. Hiljattain koulun viereiseen taloon muutti rikolliseksi määritelty moottoripyöräjengi Bandidos MC.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Pallivahan kirkon salin takaseinä on koruton. Katri Rinne toimi kappalaisaikoinaan kirkon isäntänä.
 

Purkutuomion saanut Pallivahan kirkko nököttää metsän juurella kuin kivi sen toisella puolella.

Pressut lepattavat seiniä vasten. Katosta on viety kuparilistat, seinät tuhrittu graffitein. Maa on täynnä lasinsiruja. 

Sisään ei voi mennä minuutiksikaan ilman suojavarusteita. Oireet iskevät heti.

”Jopa merimiehen nenä tunnistaa homeen hajun.”

Laurénin mielestä kirkon on järkevää antaa mennä. Seurakunnan piirissä sijainti Runosmäessä nähdään houkuttelevampana. 

Arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnittelema kirkko valmistui rinteen juureen vuonna 1968. Silloin Runosmäkeä ei vielä ollut.

Murroskauden jälkiä, kuten itse kivikin.

Kirkossa yhdistyvät 50-luvun luonnonmukaisuus ja 60-luvun modernismi. Se on verhoiltu tummilla tiilillä niin sisältä kuin ulkoa, mutta lattia ja alttari on jätetty betonisiksi.

Neliön muotoinen kirkkosali symboloi Uuden testamentin neljää evankeliumia.

Maarian seurakunnan kirkkoherra Katri Rinne ihastui kirkossa etenkin sen betoniseen alttariin, jonne valo siivilöityy kattoikkunoista. Ne ovat piilossa seurakunnalta. Taivaallinen loiste saa kiven eloon.

Rinne toimi Pallivahan kirkon isäntänä kappalaisaikoinaan, ennen kirkkoherraksi tuloaan.

Pallivaha oli seurakunnan toiminnallinen keskus, jossa järjestettiin niin kerhot, rippikoululaisten opetustuokiot kuin jumalanpalveluksetkin.
 

Sisäilmaongelmat johtuvat ajan rakennustavasta. Salaojituksia ei tehty, betonivalun yhteydessä muottilaudoitukset jätettiin rakennuksen sisään.

Talon alle on päässyt kertymään vettä. Se on homehduttanut puumuotit. Ilmanvaihdon kautta itiöt, nuo sisäilman pienet suuret jättiläiset, leviävät kirkkoon.

Rakennus suljettiin kolme vuotta sitten, kun henkilökunta alkoi oireilla.

Korjaamista ei nähty seurakunnassa ylitsepääsemättömän hankalana, mutta lopulta kyse oli rahasta.

Turun seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto katsoi Runosmäen monitoimitalon olevan enemmän tätä päivää. Taloon on tulossa myös kaupungin tiloja.

Rinne pitää asiantuntijalausuntojen perusteella selvänä, että kirkkoa ei olisi saatu käyttökuntoon ilman uudelleenrakentamista.

Osittainen purkaminen olisi hänen mukaansa voinut johtaa siihen, että seurakunnalla olisi kymmenen vuoden päästä ollut uusi remontti käsissään.

”Sitä riskiä meidän seurakuntaneuvosto ei halunnut ottaa.”

Turun kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi purkamisen mahdollistavan kaavaluonnoksen äänestyksen jälkeen syyskuussa 2019. 

Turun museokeskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus vetosivat omissa lausunnoissaan kirkon säilyttämisen puolesta.

Jos kyseessä olisi määritelmällisesti kirkko, purkamiseen tarvittaisiin Kirkkohallituksen hyväksyntä ja Museoviraston kanta.

Ajan hengen mukaisesti seurakuntakeskuksien yhteyteen rakennetuille kirkkosaleille ei haettu kirkkostatusta, vaikka vihkiäiset pidettiin. Pallivahan kirkko onkin virallisesti seurakuntakeskus. Se helpottaa purkamista.

Hirvensalon seurakuntakeskus, sekin Pitkäsen suunnittelema, on myös seurakuntayhtymän purkulistalla.

Museokeskuksen mielestä purkua ei voi perustella sillä, että remontin lopputuloksesta ei ole takeita. Myös nykypäivän uudisrakennuksiin voi tulla ongelmia.

Korjauskelvottomuus oli perustelu vanhojen talojen hävittämiseen myös 50- ja 60-luvuilla.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Lada 1200 seisoo parkissa Savonkedonkadulla.
 

Kaikkihan tietää tien Pallivahaan – eiköhän mentäis jo leipomaan.

Kärsämäessä väki on Turun keskiarvoon verrattuna vanhempaa ja suomenkielisempää.

Myös maallistuminen näkyy, muun maan tapaan. 

Turun pohjoiset kaupunginosat Paattisia lukuun ottamatta kattavassa Maarian seurakunnassa oli vielä viisitoista vuotta sitten noin 31 000 jäsentä. 

Vuoden 2019 loppuun mennessä jäsenmäärä on vähentynyt reiluun 26 000:een. 

”Seurakunta on ollut meillä 1200-luvulta lähtien. Niin se on jatkossakin, tavalla tai toisella”, Rinne sanoo.

Pallivahan kirkko rakennettiin aikansa trendien mukaan. Seurakunnat halusivat 60- ja 70-luvuilla laajentaa toimintaansa kaupunkien keskustoista silloisen asutuksen keskelle.

Ratkaisuna olivat Pallivahan kaltaiset seurakuntakeskukset.

Jostain syystä kirkko päätettiin rakentaa Kärsämäen puolelle, vaikka Runosmäen rakentaminen alkoi vain pari vuotta myöhemmin. 

Kirkko on nykypäivän toiveisiin auttamatta syrjässä, vaikka sen vierestä viekin valtatie.

Nykyään massoja tavoitellaan eri keinoin: kirkko haluaa kauppakeskuksiin, lähiöiden sisään, palvelupisteisiin.

Kun kaikki haluavat säästää, toivotaan yhteistyöstä pelastajaa. Seinistä, ei toiminnasta, kaikuu päivän sana.

Lopullisesti kirkon kohtalo ratkeaa ehkä jo tämän kevään aikana, kun kaavaehdotus tulee päättäjien pöydälle.
 

Se toimittajan kysymys. Eikö Pallivahassa asukin syntisempiä ihmisiä kuin muualla Turussa?

Rinne vastasi, että ei. 

”Täällä asuu ihan tavallisia, samanlaisia ihmisiä kuin muuallakin Turussa.”
 

Juttua varten on haastateltu Turun museokeskuksen tutkijoita Kaarin Kurria sekä Sanna Kupilaa, Turun kaupungin kaavoitusarkkitehti Thomas Hagströmiä sekä kustantaja ja kirjailija Harri Kumpulaista.
 

Lue lisää

Maailmankaikkeuteni Halinen

Lapsena toimittaja Vy Tramin maailmankaikkeus ulottui kodin, tarhan ja Halistenkosken rajoille. Miltä lapsuuden tuntemattomat polut näyttävät nyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen? (6/2019)

Parasta lähimatkailua: Kätketyt kirkot ja uimarannat ovat Kakskerran pyöräreitin kesähelmiä

Kesällä kannattaa keskusta-alueen ohella tutustua kaupungin lähiöihin. Tylkkäri teki päiväretken pyöräretken satulassa Hirvensalon ja Kakskerran saarille. (4/2019)

Tie länteen

Turkulaisissa kaupunkilegendoissa Läntinen Pitkäkatu tunnetaan seksin ja väkivallan pesänä. Samalla se on satojen ihmisten koti, jossa moni viihtyy vuodesta toiseen. Tylkkäri taivalsi kadun päästä päähän. (3/2015)