Ilmiöt
16.01.2013

Urheilua ilman urheilua

  • Penkkiurheilun uusia muotoja tutkineen Riikka Turtiaisen mukaan fantasialiigapeleja pelataan samoista syistä kuin muitakin kilpailullisia lajeja. Yleensä fantasialiigan pelaajat pitävät muutenkin yhteyttä toinen toisiinsa.

Olohousujen kuluttamisen lisäksi tämän päivän digitalisoitunut sohva-atleetti hankkii hiirikäsikrampin.

"Yksi ja sama ihminen saattaa katsoa jalkapalloa, potkia nahkakuulaa läheisellä viheriöllä, pelailla FIFA-konsolipeliä ja lukea verkkosivustoilta jalkapallouutisia", penkkiurheilun uusista muodoista väitöskirjan tehnyt Riikka Turtiainen sanoo.

Nojatuoliurheilu on leimautunut äijäporukoiden lauantai-illan viihteeksi. Vähemmän yllättäen nuoret miehet ovat osoittaneet eniten mielenkiintoa ja innokkuutta käyttää resursseja – lähinnä siis aikaa – mediaurheilun uusiin muotoihin.

Turtiainen muistuttaa, että vaikka valtamediassa esillä oleva urheilu on sukupuolittunutta, eivät cheerleaderit ole ainoita naisia, jotka suuntaavat kesäisin potkupalloa tuijottamaan.

"Olen kyllästyneenä seurannut, miten kaikkien miesten jalkapallon arvokisojen alla ilmestyy naisille suunnattuja kisaleskien selviytymisoppaita. Idea on huono ja ennen kaikkea vanha. Verkko on väline naisurheilun ja urheilua seuraavien naisten esille tuomiseksi - olisi mukava nähdä sitä hyödynnettävän entistä paremmin."

Minä, manageri

"NFL-peli, fantasia-liigan pistesivu ja videokeskustelu ovat auki", Jari Särkijärvi kuvailee sunnuntaista näyttönäkymäänsä.

Mediaurheilua verisimmillään edustavien fantasialiigojen idea on simppeli ja koukuttava.

Ensivaiheessa Särkijärven kaltaiset managerit varaavat pelaajia sen mukaan, kuinka hyvin he uskovat matsaajien kauden aikana menestyvän. Koko kauden kestävä pelaajalotto tuottaa niin uskomattomia löytöjä kuin karvaita pettymyksiä.

Riikka Turtiaisen mukaan fantasiapelejä pelataan pääasiassa samoista syistä kuin muitakin kilpailullisia lajeja. Otteluihin sinkoutuva lisäjännitys on mukava bonus, ja tyypillisesti fantasialiigan pelaajat pitävät tavalla tai toisella yhteyttä toisiinsa.

"Sosiaalinen elementti on ollut meille alusta asti tärkeä. Lisäksi fantasialiiga toimi keinona syventää lajitietämystä ja vedonlyönti kiristää kilpailuasetelmaa", Särkijärvi sanoo.

Särkijärven peliporukan managerit ovat vanhoja tuttuja. Pelaajavaihdosten ohella ensimmäisellä kaudella perustettiin perheitä ja täytettiin muuttoilmoituksia. Vanhan porukan yhteen vetävälle aktiviteetille oli tilausta.

"Fantasialiiga on hyvä tekosyy kerääntyä samaan aikaan kotikoneiden äärelle."

Moni hurahtaa manöverointiin ennen lajiin ihastumista.

"Liigamme osallistujamäärä kasvoi vuodessa kuudesta neljääntoista. Monella uudella osallistujalla ei ollut aiempaa kosketusta amerikkalaiseen jalkapalloon."

Särkijärvellä on fantasiajengi vain sellaisissa lajeissa, joita hän seuraa muutenkin. Tosin jenkkifutisaktiivisuus rajoittui aiemmin lähinnä Super Bowlin tapittamiseen.

"Fantasialiiga antoi lopullisen kipinän amerikkalaisen jalkapallon seuraamiseen, ja tavallaan se oli aluksi syy katsoa pelejä, joskin nykyisin voisin hyvinkin kuvitella katsovani pelejä ilman fantasia-liigaakin."

Miten olisi pari peliä änäriä?

Lontoossa suurimman osan vuodesta asustava Jouni Mattila on tullut jouluksi Suomeen. Ensimmäistä ohjelmanumeroa ei arvota: X-Box päälle, NHL'13 pyörimään ja tölkki tsekkiläistä keskiolutta huulille.

"Yleensä suosin yksinpelejä, mutta NHL-peleistä puhuttaessa moninpeli on ehdoton. Ja nimenomaan kaverin kanssa sohvalla, ei netissä. Näin maali- ja mokailukommentit voi suoraan heittää vieressä istuvalle pelikaverille."

Urheilupeleihin hurahtaneet ostavat, rumasti sanottuna, vuodesta toiseen saman pelin. Mattilan ensimmäiset muistot NHL-pelisarjasta ovat 90-luvun alkuvuosilta. Pelikoneet ovat vaihtuneet, mutta "änäri" on pysynyt.

"NHL'10 taisi jäädä välistä, kun sitä ei julkaistu PC:lle, enkä vielä omistanut konsolia."

Joukkueurheilua simuloivat videopelit toisintavat televisioidun ottelun seuraamiskokemusta. Riikka Turtiaisen mukaan pelaajat sekä luovat omia sankaritarinoitaan että toistavat ilmaveiviä.

"Digitaaliset urheilupelit tuovat realistisen todellisuuden jäljittelemiseen fiktiivisen ja fantastisen elementin. Kyse on monimutkaisesta urheiluun liittyvästä kokemuksesta, jossa samalla astutaan urheilijan saappaisiin, mutta toisaalta tilannetta tarkastellaan sivusta seuraamiselle tyypillisen näkymän kautta", Turtiainen sanoo.

Mattilalle virtuaalikiekon lätkiminen on antanut "hienoja hetkiä ja loistokkaita muistoja". Sekä pelaamisesta että itse pelitapahtumasta on muodostunut rituaali, nuoruuden ystävät yhteen vetävä tapa.

"Pelaaminen on hieno jaettu kokemus ja yhdistävä tekijä. Vaikka ei olisi nähnyt kaveria moniin aikoihin, niin heti, kun laittaa änärit tulille, löytyy yhteinen sävel ja tuntuu, että eihän tässä mikään ole muuttunut sitten viime kerran."

15.5.2011

"SUOMI ON MAAILMANMESTARI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!", Marko Tarvainen ilmoittaa Facebookissa.

"Mä tarvin uusia superlatiiveja!", Mikko Karppi summaa kotikatsomoiden tuntoja.

Kaikkia Leijonien länsinaapurin 6-1-nöyryytys ei saanut juhlatuulelle.

"Pitäiskö kattella jo äkkilähtöjä ja anoa töistä vapaata…" pohdiskeli vuoden 1995 juhlahumua kärsimyksesi kuvaileva Miikka Kuisma 3. erän ollessa vielä käynnissä.

Ennen lähdettiin torille. Niin myös vuonna 2011. Tällä kertaa juhla levisi myös sosiaaliseen mediaan. Tekstarien sijaan tunnelmia viestitettiin statuspäivityksillä.

Vähempikin kuin maailmanmestaruus kuitenkin tekee urheilufanista aktiivisen sosiaalisessa mediassa.

"Yksi jakaa Mestarien liiga -kierroksen komeinta maalia toistavan YouTube-videon Facebook-profiilinsa kautta, toinen väittelee samaisen tykityksen komeudesta jalkapalloaiheisella keskustelufoorumilla", Riikka Turtiainen sanoo.

Monilla lajikohtaisilla foorumeilla käydään verrattain hyvin asiantuntevaa keskustelua tuhansien viestien volyymilla.

"Usein sosiaalinen media on ensisijainen tietolähde perinteisemmän median unohtamien lajien kohdalla – sekä usein myös nopeampi ja syvällisempi valtalajeihin liittyvissä sisällöissä", Turtiainen sanoo.

TEKSTI: JOUKO LUHTALA

KUVA: KRISTIAN TERVO