Ilmiöt
13.03.2014

Veroparatiisi keskellä Lontoota

Thames-joen pohjoispuolella matalan kaupunkiasutuksen maiseman rikkoo

pilvenpiirtäjien saareke. Se hamuilee paikkaansa taivaassa matalan verotuksen

tyyssijana. Pienestä koostaan huolimatta Lontoon Cityssä on huomattava osa maailman varallisuudesta.

Eletään 1960-lukua. Siirtomaa-aika on päättymässä. Viimeiset siirtomaaherrat sinnittelevät vielä väistämättä edessä olevan muutoksen edessä. Iso-Britannialla on ongelma. Kuinka se voisi säilyttää vaikutusvaltansa valtioiden itsenäistyessä?

Vastaus löytyi Lontoosta. Tarkemmin sanottuna Lontoon Citystä, jota on hallittu erillisalueena jo yli 1 000 vuotta kaupungin sydämessä. City alkoi löysentää rahan säätelyä ja keventää verotusta. Tällä tavalla se keräsi varallisuutta ja vaikutusvaltaa ympäri Eurooppaa.

Veroparatiisi loi muille paineita purkaa sääntelyä. Mitä enemmän muut maat purkivat, sitä helpommin varat kulkivat Cityyn. Tähän kiteytyy veroparatiisien keskeinen dilemma.

Lontoon Cityssä on paljon arveluttavia piirteitä. Cityn ei tarvitse maksaa veroja Iso-Britannialle, ja niillä on käytännössä toisistaan riippumaton lainsäädäntö. Ohjenuoranaan City käyttää edelleen 1600-luvulta peräisin olevaa perustamisasiakirjaansa.

Valtuuston valitsevat käytännössä yrittäjät. Heillä on käytössään 32 000 ääntä asukkaiden 10 000 ääntä vastaan. Yleensä kullekin paikalle on vain yksi ehdokas, eikä vastaehdokkaita katsota hyvällä.

 

Omistaja piiloon

 

"Asianajajiemme mukaan Britannian trust-lainsäädäntö on paras tapa piilottaa rahat." Näin totesi muuan luxemburgilainen ministeri eurooppalaisessa finanssipolitiikkaa käsittelevässä seminaarissa.

Trust on angloamerikkalainen omistusjärjestely. Siinä trustin asettaja, kuten pankki, tietää, millä ehdoilla omistus on A:n tai B:n hallussa. Omistus voi olla rahaa, osakkeita tai muita hyödykkeitä. Pankki ei saa kertoa kellekään, mitkä ovat sopimuksen ehdot ja osapuolet. Käytännössä laki on laadittu siten, että omistajia on täysin mahdoton selvittää.

Salattu omistajuus tekee veronkierrosta helppoa. Otetaanpa esimerkiksi kansainvälinen banaaniyhtiö. Se hakee banaanit Costa Ricasta, lennättää ne Suomeen ja myy täällä tukkukauppiaalle. Tulisiko myyntivoitosta maksaa veroa Costa Ricaan vai Suomeen? Tuplaverotus olisi ongelmallista kilpailukyvyn kannalta, verotus vain toisessa maassa oikeudenmukaisuuskysymys.

Tällä hetkellä veroja ei tarvitse maksaa kenellekään. Myyntivoitot voidaan tilittää vaikkapa lainaksi tytäryhtiöön. Trust-järjestelyillä rahat voidaan siirtää edelleen Lontoon Cityyn tai Britannian erillishallinnon saarille, kuten Jerseyyn tai Guernseyhyn.

Jatkuvasti höllentyvän sääntelyn puitteissa kirjanpitäjien rikosoikeudellista vastuuta on vähennetty, eikä kirjanpitäjien tarvitse raportoida julkisesti juuri mitään.

Esimerkiksi Robert Murdockin omistaman News Corpin tilejä tutkinut toimittaja Neil Chenoweth havaitsi, että yrityksen ilmoittamat voitot Australian dollareissa olivat 364 364 000 364 364 vuonna 1987, 464 464 000 vuonna 1988, 496 496 000 496 496 00496 496 000vuonna 1989 ja282 282 000 282 282 vuonna 1990.

 

Pukki vahtii kaalimaata

 

Palataanpa jälleen Cityyn. Sitä on kritisoitu valvonnan puuttumisesta. Valtuustossa istuvat samat henkilöt, jotka hyötyvät lainsäädännön puutteesta. Tämä on klassinen "pukki kaalimaan vartijana" -tilanne.

Samat tahot myös hallitsevat erilaisia Cityn varallisuuksia. Niillä pyritään vaikuttamaan poliitikkoihin jakamalla rahoitusta Cityn ajamiin kohteisiin. Näin vastapalvelukset vaihtuvat.

Toimiessaan Lontoon Cityssä yritykset ovat lain ja etiikan hämärärajalla. Tältä jakolinjalta tulee 55 prosenttia Britannian bruttokansantuotteesta. Vaikka Cityn kaltaiset veroparatiisit olivat keskeinen syy finanssikriisin syntyyn, näyttää siltä, että ne selviytyivät kriisistä lähes vahingoittumatta.

Oletetaan, että City on liian iso kaatuakseen. Pelätään myös, että sääntely vie vapaasti liikkuvan varallisuuden muihin kohteisiin.

Tuoreessa mittauksessa todettiin, että 100 rikkainta brittiä omistaa enemmän kuin köyhimmät 30 prosenttia kotitalouksista. City ja muut veroparatiisit ovat edesauttaneet eriarvoisuuden räikeää kasvua maailmansotien jälkeisessä markkinataloudessa.

 

Teksti: Joel Kanerva
Kuvitus: Konsta Hormia

 

 

Artikkelin lähteenä on käytetty Nicholas Shaxsonin teosta Aarresaaret – miehet jotka ryöstivät maailman. Kirja käsittelee rahan vapaata liikkuvuutta ja veroparatiiseja. Nicholas Shaxson on arvostettu taloustoimittaja, joka on tunnettu taistelustaan veroparatiiseja vastaan.

Call

Send SMS

Add to Skype

You'll need Skype CreditFree via Skype