Ilmiöt
06.05.2015

Viina virtaa, räppi on mahtavaa

Teksti:
Esa Keskinen
Kuvat:
Aleksi Malinen
  • Sairas †:n, Tippa-T:n & Paperi T:n yhteiskuva onnistui sittenkin.

Paperi T, Tippa-T ja Sairas T eivät ole sukua toisilleen, mutta ovat esiintyneet yhdessä. Silti heitä on lähes mahdotonta saada saman pöydän ääreen.

Herään aamukahdeksalta oksentamaan. Kaverini kämpän pönttöön hyökyy noin litra viimeöistä olutta ja vähän verta nenästä.

Tampere on harmaa. Punatiiliset seinät kostuvat tihkusateesta. Junassa istun vahingossa jonkun muorin paikalla, mutta rouva siirtyy armollisesti viereiselle penkkiriville.

Haastattelu on keikkajärjestäjän mukaan iltakymmenen aikoihin. Pyhänä tavoitteena on päästä suomirapin pulssille haastattelemalla Paperi T:tä, Tippa-T:tä ja Sairas T:tä.  

T-räppärit esiintyvät Nightclub Tähdessä, entisessä Hämeensillassa. Kyseessä on artistien toinen yhteisbuukkaus, jota tällä kertaa mainostetaan Teekutsuina. Tapahtuman järjestää 03Crew, joka haluaa tuoda vakituiset räppi-illat ensin Blockfest-kaupunkiin ja sitten koko Suomeen.

Nousemme hissillä yökerhoon. Paikalla on jo jonkin verran väkeä. Minut ohjataan lavan läpi takahuoneeseen. Paperi T istuu polvet sylissään punaisella sohvalla. Asennossa on jotain herkkää. Pitkätukkaisen räppärin hahmo hallitsee kapeaa bäkkäriä.

Sairas T on joku näistä muista ihmisistä. Häntä on vaikea tunnistaa, sillä mies esiintyy naamari päässä. Hetken hapuilun jälkeen ojennan käteni tervehtimään oikeaa artistia.

“Sä oot varmaan Sairas T?”

Olen vaivaannuttava.

Selviää, että artisteja ei ole varoitettu haastattelusta etukäteen. Siitä huolimatta he heittävät läppää mielellään. Lyö tyhjää. Ilmassa on katastrofin ainekset.

Takahuoneen pöydillä on purtavaa ja runsaasti juotavaa. Ylimmän kerroksen ikkunasta avautuu näkymä Tammerkosken yli keskustorille päin. Nappaan oluen.

Paperi T juo punaviiniä, tietysti. Sairas tiputtelee Karhua pullosta.

Huomasin jo, että yksi on joukosta poissa. Yhteishaastattelu on vaakalaudalla.

“Tippa on vissiin hotellilla”, Paperi T kertoo.

Jaa. Istun sohvan reunalle.

Paperi T on kaunis mies. Hänen huhtikuussa julkaistua Malarian pelko -debyyttialbumiaan on suitsutettu mestariteoksena. Se on erolevy Bob Dylanin Blood on the Tracksin tapaan.

Paperi T:n kappaleet ovat henkilökohtaisia ja laajenevat kulttuuriviittauksien kautta kaiken läpäiseväksi vuodatukseksi. Lehdet palvovat älykköräppäriä.

“Pelkästään yksi juttu Hesarissa toi paljon huomiota. Piti ihan pölliä se lehti hotellilta itselle”, Paperi sanoo.

Sairas T tekee gangsta-perinnettä ja rikoksista ammentavaa inhorealismia yhdistelevää musiikkia. Se viihtyy kauempana marginaalissa kuin kanssaräppärien tuotanto.

“Ehkä mä oon se undergroundein meistä”, Sairas T pohtii.

Turkulaisen Tippa-T:n tuotantoon on siirretty ilmiömäisesti jenkkiläistä rap-estetiikkaa. Flow on kikkailevaa, vaatetus näyttävää ja lyriikoissa kerrotaan huumeista, rahasta ja naisista. Liikaniminä ovat muun muassa Nuari Kukko ja Trasha White.

Sairas T on Kotkasta ja Paperi T Porvoosta, mutta molemmat ovat helsinkiläistyneet. Tippa-T asuu edelleen Turussa, mutta iso osa viikoista menee hänelläkin pääkaupungissa studiolla tai muissa bisneksissä.

Taiteilijanimien T-päätteitä ei suinkaan ole valittu yksissä tuumin. Paperi T on viittaus paperitiikerin käsitteeseen. Sairas T eli Sairas Takkinen otti käyttöön yhdysvaltalaissuosikkinsa Sick Jackenin nimen ja Tippa-T:llä on tatuointi, jossa lukee Ei tippa tapa.

T-miehet ovat erilaisia, mutta heille kaikille riittää yleisöä. He tekevät tätä työkseen. Kohdeyleisöjen vaihtelevuus kertoo musiikkityylin elinvoimaisuudesta Suomessa.
Rap on räjähtänyt. Se on kulkenut pitkän tien New Yorkin katujen protestista värisyttämään mouhijärveläisen mopoauton subbaria.

Tamperelaisessa takahuoneessa Paperi T ja hänen kollegansa DJ Kridlokk sekä Sairas T keskustelevat Ylilauta-kuvafoorumista.

“Siellä on tällainen keskustelulanka, jossa luetellaan seksikkäimpiä suomiräppäreitä. Henkka (Paperi-T) on siä”, Kridlokk aloittaa.

Muut tietävät heti, mitä foorumia ja keskustelua tarkoitetaan. Hitaita aivojani kutkuttaa. Vähän jo naurattaakin: räppärit puhuvat hekumallisesti verkkokeskustelusta, jossa heidät mainitaan.

“Sitten siellä kerrotaan asiantuntevasti kuinka mä oon täysin raitis ja seurakuntaihminen. Ihan feikki siis”, Sairas T nauraa.

Tästä porukasta puhutaan usein yhdessä. Haluaisivatko he kenties tehdä yhteisbiisin?

Paperi T vastaa fantisoimalla.

“Meillä vois olla sellainen ysärityylinen r&b-poikabändi, joka pukeutuu kokovalkoisiin. Kridlokk vääntää meille siirappia biittiä ja Sairas T voi olla se bändin paha poika.”

Tippa-T:n seurue ilmestyy viimein takahuoneeseen. Ehdin vaihtaa vain pari sanaa. Samalla Tippa käy läpi settilistaa ja sovittaa keikkavaatetusta. Hänellä on nopeasti laskettuna ainakin kolme erilaista baseball-takkia mukanaan. Lakkeja ja laseja en ehdi laskea. Vaaleat hiukset ovat letillä.

“Ai tää tulee Tylkkäriin, hei tosi mielelläni heitän läpät. Mut nyt on ihan vähän kiire”, hän sanoo.

Tippa-T on todella kohtelias. Käsiaseista ja pilvestä räppäävästä gangsterista ei ole merkkiäkään. Hän on myös nuorempi kuin odotin. Tipan ryhmä onkin kuin lauma poikasia verrattuna Sairas T:n Kotka-linkkiin tai Paperin ja Kridlokkin taiderap kohtaa kadut -porukkaan.

Vielä reilu vuosi sitten Tippa-T teki räppiä turkulaisessa lähiössä. Viime kesänä kaikki muuttui, kun JVG:n Ville Gallen ja Jare Brandin PME-records otti Tipan talliinsa.

“Mä kävin viime kesänä esiintymässä noin 37:lla eri festarilla tai tapahtumassa”, Tippa kertoo myöhemmin.

Sittemmin hän on keskeyttänyt media-alan ammattikouluopintonsa musiikinteon tieltä. Nyt räppäri vierailee tiuhaan muiden biiseillä. Yhteistyökumppaneita riittää Adi L Haslasta Sanniin. Popimmaksi silotellut sinkkulohkaisut Retardix ja Ylöspäin soivat valtakunnan radioissa.

Se kuulostaa ihan amerikkalaiselta rap-unelmalta. Tippa made it.

Sairas-T alkaa valmistautua lavalle. On vain yksi ongelma. Hänen tavaramerkkinsä naamari on hävinnyt edellisellä keikalla Ääniwallissa.

“Taisin kyllä humalapäissäni ite hukata sen”, Sairas T myöntää.

Sitä sattuu. Facebook kertoo minulle myöhemmin, että naamari on löytynyt.

Muutkin räppärit menevät maskin taakse, esimerkiksi Evil Stöö ja newyorkilainen MF DOOM. Miksi Sairas T piiloutuu?

“En haluu, että mun lapsi joutuu kuulemaan siitä, että sen faija on tehnyt sellaista tai tällaista musaa. Haluan pitää oman elämän erillään näistä räppitouhuista”, hän kertoo.

Artistin Nettokävelyä-musiikkivideolla touhu onkin roisia twerkkaavine sukkahousupyllyineen. Itse asiassa kaikkien näiden räppäreiden videoilla on perseitä.

Tällä kertaa Sairas T vetää huivin naamalleen. Identiteetti pysyy piilossa, vaikka maski on teillä tietämättömillä. Yleisössä on samaa hieman ronskimmin pukeutunutta räppikansaa, joka oli paikalla jo saapuessani.

Sairas T ei nauti valtakunnallista mediahuomiota, mutta yleisö heiluu ja huutaa mukana. Setissä biitit ovat synkkiä ja tunnelma uhkaava. Keikalla heitetään myös freestyleä.

Tippa-T liittyy mukaan Ei oo helppoo olla T -biisiin. Luoja armahtakoon minut niistä kaikista tee-vitseistä, jotka pyörivät taas päässäni.

 

Paperi T istuu paikallaan ja kumoaa viiniä. Hän laskee Kridlokkin kanssa tulevien Tavastian-keikkojen lipputuloja. Yökerhon puolella soi tuore Kendrick Lamar.

“On nää kyllä kummallisia räppäreitä, näin paljon viinaa vielä juomatta”, kalju portsari sanoo.

Hän pitää huolta, että kaikki sujuu ilman häiriötä. Tunnistan paikallisen ovimiehen omilta teiniklubivuosiltani.

“Tuolla ovella kävi muuten sellainen tatuoitu äijä siitä vankilapossesta kyselemässä, tarvitaanko takahuoneessa mitään myrkkyjä. Tai että kiinnostaisko jätkiä jutella yhteistyöhankkeista.”

Paperi-T ja Kridlokk katsovat kysyvästi.

Vankilapossella viitataan keväällä huomiota saaneeseen D.S.G.-rapryhmään, jonka jäsenet ovat entisiä linnakundeja. Kuumottaa, vaikka en edes tiedä, oliko koko juttu pelkkää legendaa. Tarvitsen lisää olutta.

Yhteiskuva ehditään ottaa juuri ennen Tipan keikkaa.

Poseeraava kolmikko on kattava otos Suomi-rapin nykykaanonista. He kaikki kuuluvat 80- ja 90-lukujen taitteessa syntyneisiin ikäluokkiin, joille räppi on poppia.

Räpistä on tullut lyhyessä ajassa myös salonkikelpoista. Vielä 2000-luvun alussa ei olisi ollut selviö, että esimerkiksi Cheek ja Elastinen kelpuutetaan kansakunnan kaappien päälle eli tositelevisioon ja Linnan juhliin.

Tänään Suomen suosituimmat artistit joko tekevät jonkinlaista räppiä tai ovat Jenni Vartiainen. Suosio voi vaikuttaa kummalliselta, mutta samalla tavoin myös kapinallinen rock aikoinaan valtavirtaistui. Myös tälle kolmikolle rap on ollut luontainen kanava.

“Räppi oli mulle iso juttu 2000-luvun alussa, ja siinä aallossa mä jotenkin lähdin sitten mukaan”, Paperi T kertoo.

Paperi T:n välineenä voisi hyvin olla jokin muukin taiteen tai musiikin laji. Hän on opiskellut medianomiksi Helsingissä. Mies on syvällä piireissä, ja hänen puheissaan vilisee monia tuttuja nimiä.

Paperi T:lle on tilausta, sillä näin älykästä ja henkilökohtaista räppiä ei Suomessa ole juuri kuultu. Asan kaltainen kryptinen shamaani hän ei ole, mutta kukapa olisi. Paperi on todistanut, että räpissä voi käsitellä tunteita siinä missä muissakin musiikkilajeissa.

Tippa-T:n suosio kertoo koko kuuntelukulttuurin muutoksesta. Tyylit ja muodit liikkuvat salamannopeasti. Siksi esimerkiksi Teflon Brothers, JVG, TCT, Mäkki, Kube ja Tippa-T julkaisevat hitiksi tähtäävän videon torstaina tai perjantaina hyvien Youtube-lukemien saamiseksi. Spotifyyn biisi saatetaan laittaa jo keskiviikkona, jotta sieltä saadaan kerättyä kuuntelut talteen.

Tulonlähteet ovat muuttuneet. Albumit vievät liian paljon aikaa ja keikkamyyntiin tarvitaan radiosoittoa ja listahittejä.

Tai sitten ei. Sairas T:llä on kaksi biisiä Spotifyssa, ja niilläkin hän on vain vierailijana.

“Me suunnitellaan muun muassa kasettien julkaisemista 3rd Rail Musicin kautta, että ehkä mä olen siinä mielessä poikkeus”, Sairas T virnistää.

 

Yleisön koostumus on jälleen muuttunut, kun Tippa-T astuu lavalle. Nyt juhlakansa on hieman nuorempaa ja seassa on paljon tyttöjä.

Tippa-T on ihana. Hän on luonnossa hintelämpi kuin promokuvissa. Yleisö nyökyttelee riehakkaasti. Loppuvaiheessa joku rikkoo tuopin.

Keikan päätyttyä Tippa-T lähtee yllättäen jatkoille läheiseen yökerhoon. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä. Iltapäivän valossa huomaan pinkit raidat avatuissa hiuksissa.

“Mun keikoilla käy jengi, joka on tullut pitämään hauskaa. Biiseissä on hyvä meininki, eikä liikaa synkistelyä. Ei täällä ole niin huonosti asiat kuin monessa muussa paikassa. Mun musa on kuitenkin erilaista kuin sellainen väkinäinen suupielet ylöspäin tehty setti”, hän kertoo ja syö samalla kanasalaattia.

Tippa-T tuntuu ymmärtävän, mikä minua suomalaisessa räpissä mietityttää, vaikka en ole itsekään aivan varma siitä. Kenties uskottavuus ja motiivit.

Tippa-T soi kotibileissä, Sairas T:tä luukutetaan muuttotappiokunnan valkotapettisessa yksiössä ja Paperi T pyörii jatkoilla Nike Air Maxeja käyttävän tytön kanssa, kun poltatte röökiä keittiössä.

“Paperin juttu on niissä sanoituksissa. Sen levyn vinyylipainosta ostaa todennäköisesti ihan eri tyypit kuin ne, jotka kuuntelee mun sinkkuja Youtubessa. Sairas T taas on UG ja meistä kolmesta paras räppäämään. Sille on oma yleisönsä”, Tippa pohtii.

Tippa-T on tehnyt musiikkia myös ennen trap-tähdeksi syttymistä.

“Mä oon soittanut kitaraa 11–12-vuotiaasta asti ja ollut punk-bändissä.”

Räppäri kertoo pari huuruista tarinaa siitä, kuinka bändi menetti treenikämppänsä. Tragedian jälkeen Tippa-T siirtyi tekemään räppiä. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut monen musiikintekijän haaveet, sillä välineet ovat demokratisoituneet: räpin tekemiseen tarvitaan ainoastaan tietokone ja ohjelmisto.

Paluu punkin pariin ei ole silti poissuljettu.

“Kyllä mua kiinnostais tehdä joku erilainen juttu räpin ohella. Pitäis just tehdä ainakin se yks punk-biisi, mutta katsoo nyt, koska ehtii”, Tippa maalailee.

Eevil Stöön ja Kridlokin gangsteriperformassien aikakakautena suomeksi räppäävien ei tarvitse enää turvautua Stig Dogg -tyylisiin parodiarooleihin. Silti Tippa-T omaksuu tietynlaisen roolin. Keskustellessa mies on harkitseva ja asiallinen, mutta musiikissa itsevarmuus ja rap-kuvasto kuohuvat valtoimenaan.

“Sulla pitää olla se oma persoona, joka jää mieleen. Ei se kiinnosta, jos sulla ei oo biiseillä ja videoilla omintakeinen ote.”

Paperi T:n räpit kertovat rakkaudesta ja vaativat avautuakseen Wikipedia-hakuja. Sairas T kuvaa ghettoa, syrjäytymistä ja pahoinvointia. Tippa-T on blingin kokonaistaideteos. Kaikkien olemassaolo on mahdollista, koska räppi soi jopa Yle Suomella.

Viimeisenä lavalle nousee Paperi T. Ilmassa on sähköä. Eteeriset hipsterimimmit ovat täyttäneet lavan edustan.

Tupa alkaa olla muutenkin täynnä. Paperi T kiinnostaa monia; pian hän on oleva hypensä aallonharjalla. Yleisössä on kirjavaa väkeä. Tamperelaiset rap-järkäleet SP ja Seremoniamestari seisoskelevat loitommalla.

Paperi T:n musiikki on vähän kuin Mikael Gabrielia – lukion käynyttä ja taideleffoja katsonutta Mikael Gabrielia. Biisejä on helppo räpätä mukana. Äärimmilleen asti viety selkeys ja rytmitys ulosannissa on sekä mahtavaa että ärsyttävää.

Jopa Kauko Röyhkä on kehunut selvää tyyliä ja Beefheart-viittausta Facebook-profiilissaan. Siitä seurasi Paperin ja Kaukon välinen hellyyttävä kehujen vaihto.

Livenä Paperi T on vihainen. Paperi T vuodattaa. Lavapreesensissä ei päällepäin ole mitään erityistä: pitkätukkainen runopoika ja punaviiniä. Silti – tai juuri siksi – esityksessä on jotain vangitsevaa.

Lisäksi DJ Kridlokin ja Paperin kemiat toimivat.

“Vuosi sitten Valoa-festivaaleilla täällä Tampereella mun ja Kridlokin Paperi & Khid -keikalla mä vakuutuin siitä, että soolokeikat voi olla ihan siistejä.”

Nyt Paperi T räppää uuden levyn biisejä, jotain sanoista joita ei saa sanotuksi. Voin paremmin. Eturivissä pari tyttöä vuodattaa kyyneleitä jo ensimmäisen kappaleen aikana.

Lavalla oleva hahmo kertoo maailmasta tavalla, joka tavoittaa heidät. Se saa unohtamaan tai muistamaan hetkeksi.

Niin tekevät myös ne kaksi muuta T-räppäriä. Jokainen jättää jäljen.