Reportaasit
12.09.2019

Ysärillä Aurajoki täyttyi juottoloista – Ravintolalaivoista on ollut moneksi, ja vanhin niistä on Majland, 163

Teksti:
Jasmin Vahtera
Kuvat:
Teemu Perhiö
  • Majlandin ravintoloitsija Jari Tiirikainen haaveilee saunaosastosta laivan ruumaan.

Se on kuin puuvene, rungon levyt on niitattu limittäin, hehkuvanpunaisilla pulteilla. Paikkaukset täplittävät iäkästä vartta.  

Ruosteen ja eristevaahdon yläpuolella pöydälle laskeutuu kylmä oluttuoppi. Aurajoki keinuttaa hellästi laivan kupeita.

Elokuinen lauantai-ilta on hiljainen. Majlandin sisätiloissa soi Maroon 5, mutta maltillisella äänenvoimakkuudella. Kannella istuu kaksikko ja alakerran sisätiloissa yksi suurempi porukka, jo reippaasti humalan puolella. 

Puheet kulkevat härskin rajamailla ja aika ajoin koko poppoo räjähtää hillittömään nauruun. Muuten on huomattavan rauhallista. 

Ikkunalasin takana Jakke Jokilautta lipuu lähes täyteen ahdettuna. Bileet ovat ylimmillään. Lasin tällä puolen on tilaa istua rennosti ja katsella joenvarren ohikiitäviä tapahtumia. Vain tuoppien ajoittainen helähdys havahduttaa. Valomerkki tulee ennen aikojaan. 

40 vuotta aiemmin Erik Paulin on hankkinut rahtilaivan juuri omistukseensa

Hän päättää tehdä laivalle suurremontin, ja hiekkapuhalluttaa koko rungon. Paljastuu, että se on täynnä reikiä. Täyskunnostaminen tulisi kalliiksi.

Merenkulun tarkastaja ei anna lupaa liikennöintiin. Laivalle on keksittävä uusi käyttötarkoitus. 

Vasta Paulinin kuoltua runkoa aletaan kunnostaa. Reiät paikataan, sisätiloja varten rakennetaan ilmanvaihtoputket.   

Ravintolalaiva on syntynyt.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Gute-laiva vuonna 1910. Majland-nimen se sai vuoden 1925 jälkeen. Tuntematon kuvaaja, Public domain.

VUOSI 1856. Telakalla Ruotsin Motalassa, Vättern-järven rannalla, valmistuu alus. Transit 4. Se on rakennettu Englannin ja Venäjän välistä matkustajaliikennettä varten. 

Transit 4:n on määrä alkaa kuljettaa matkustajia välillä Grimsby–Götan kanava–Pietari. Alus on juuri sopivan kokoinen kulkeakseen Ruotsin poikki mutkittelevan, Pohjanmeren Itämereen yhdistävän Götan kanavan kautta. Niin laivavarustamo välttää Juutinrauman tullimaksut. 

Matkustaminen on harvinaista, ja laivalla liikkuvat pääasiassa rikkaat. Turismia, kuten sen tänä päivänä ymmärrämme, ei ole vielä keksitty. 

Alempaan keskiluokkaan kuuluvat matkustavat ainoastaan työn perässä, ja silloinkin joko rahtilaivalla tai matkustajalaivan kolmannessa luokassa. Luokkahierarkia rajoittaa vapautta liikkua. 

Transit 4 kuljettaa matkustajia idästä länteen ja takaisin. Tulevina vuosikymmeninä alus myydään ­useaan otteeseen ja asetetaan vaihteleville reiteille. 

Vuonna 1919 Ångfartygs AB Tor ostaa Majlandin. Varustamo ajaa tuolloin vielä Gute-nimisen laivan Suomeen. Se asetetaan kulkemaan väliä Turku–Maarianhamina–Tukholma. Yhdensuuntainen matka ensimmäisessä luokassa maksaa 200 markkaa, toisessa luokassa 150 markkaa, ja kolmannessa luokassa 100 markkaa. 

Samaan aikaan Yhteisliikennevarustamot muodostaneet alukset tekevät yhteistyötä Turun ja Tukholman välisellä reitillä. Majland kilpailee samalla reitillä. 

Vuonna 1922 Yhteisliikennevarustamoiden mitta täyttyy. Se päättää ostaa reittiä ajavan kilpailijansa pois. Toiminnasta kehittyy myöhemmin Silja Line.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Rungon levyt on kiinnitetty limittäin niittaamalla.
 

RUUMASSA ON pölyistä ja pimeää. Pohjalle kaarien väliin on kertynyt vettä ja ruostekukkasia.

Aluksen keittiön alapuolella on kolme vanhaa tuhannen litran oluttankkia. Niitä on käytetty viimeksi viitisen vuotta sitten, laivan nykyinen ravintoloitsija Jari Tiirikainen kertoo.

”Enää tankkeja ei kannata täyttää, sillä kysyntää ei ole riittävästi.” 

Yksi säiliö pitäisi juoda tyhjäksi kuukaudessa. Ravintolalaivabisnes on muuttunut, vaikka laivat ovatkin päällisin puolin säilyneet ennallaan. 

Majland aloitti aikanaan ravintolalaiva-aikakautensa karaokeen keskittyvänä ravintolana, Tiirikaisen mukaan yhtenä ensimmäisistä Turussa. Se näkyi suosiossa. 

”Viikonloppuisin ovella oli aina jono. Kaikki eivät mahtuneet sisään.”

Välissä pizzerianakin toiminut Majland ehti olla suljettuna monta vuotta ennen kuin Tiirikainen vuokrasi laivan liiketoiminnan.

Laiva oli päässyt rapistumaan pahasti. 

”Uusimme keittiön ja maalasimme koko laivan. Vanhaa ovat enää oikeastaan baarin seinät ja katot.”

Laivan runko on jo sen verran vanha, että sitä korjataan ja vahvistetaan aina tarpeen mukaan. Erityisesti talvi on haastava.

 ”Talvella meillä on käytössä uppopumput. Ne kierrättävät vettä, jolloin jään ja laivan rungon väliin jää aukko. Jää ei pääse vahingoittamaan runkoa”, Tiirikainen selittää. 

Talvisin jään pauke ja natina kantautuvat aavemaisesti romuvarastona toimivaan ruumaan. Tiirikaisen haaveena on sijoittaa sinne saunaosasto. 

”Mutta ei sitä Eurojackpottia ole tullut vieläkään.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Majland vuonna 1972. Kuva: J. Robert Boman, CC-BY-SA.
 

TRANSIT 4:n valmistumisen aikaan tapahtui suuria murroksia, jotka tekivät aluksesta lopulta kannattamattoman. Kehittynyt laivatekniikka saavutti myös matkustajalaivat. 

1800-luvun loppupuolella Majlandia uudemmissa laivoissa oli sähkövalo ja pesuallas hytissä. 

”Ne olivat merkittäviä parannuksia matkustus­mukavuuteen. Se merkitsi varakkaille ja rahoilleen vastinetta haluaville matkustajille paljon”, kertoo Jarmo Saarinen

Hän toimii Merenkulun valtakunnallisen museon ja merivoimien museo Forum Marinumin amanuenssina ja vanhempana kuraattorina.

Lopulta Transit 4, tuolloin Mailandiksi nimetty, jäi kehityksen jalkoihin. Se alkoi menettää suosiotaan uudemmille aluksille.

Lähes 70-vuotias alus alkoi olla huonossa kunnossa ja sen matkustusmukavuus oli kärsinyt huomattavasti. Syyskuussa 1923 alus myytiin romutettavaksi Helsingfors Skeppsvarville. 

Mailand kuitenkin vältti täysromuttamisen ja jatkoi proomuna Lounais-Suomen meriliikenteessä. Se kuljetti muun muassa hiekkaa ja toimi kuljetusapuna sahateollisuudessa. 

Syyt aluksen rungon säilyttämiseen olivat käytännöllisiä.

”Runko ei ollut niinkään arvokasta myyntitavaraa, kun taas muulla romuraudalla oli arvoa. Kun romutettavasta laivasta myytiin höyrykone ja -kattila sekä muita merenkulkuvarusteita, saatiin siitä jo mukavasti valuuttaa, ja lisäksi jäljelle jäi uutta käyttötarkoitustaan odottava runko”, Saarinen kertoo.

Kuten useimmissa tapauksissa, myös Mailandin kohdalla runko päätettiin lopulta muuttaa proomuksi teollisuuden kuljetustarpeisiin. Uusiokäyttö oli halvempaa kuin uuden rakentaminen, sillä vaikka työ oli halpaa, materiaalit olivat kalliita. 

Mailand myytiin Turkuun proomuksi vuonna 1925. Laivan silloinen uusi omistaja Karl Forsström AB muutti laivan nimen kirjoitusasun kirjoitettavaksi j-kirjaimella, Majland.

Alus jatkoi tehtäväänsä kuljetusapuna erilaisilla teollisuudenaloilla. Omistajat vaihtuivat tiuhaan. Vuonna 1961 alus muutettiin moottorilaivaksi.

Erik Paulinin tarkastuksessa selvisi, että ikä oli lopulta tehnyt siitä merenkulkukelvottoman.

Ravintoloitsija Leena Lindqvist osti Majlandin 1990-luvulla ja teetti sille remontin. Alus kuljetettiin Turun Martinsillan kupeeseen, jossa se avasi ovensa ravintolana vuoden 1995 vapunaattona.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


 

"SANOISIN, ETTÄ ravintolalaivat ovat laivojen vanhainkodissa, eivät hautausmaalla.”

Saarisen mukaan jokilaivoissa on vielä jäljellä jotain alkuperäistä, kauas kantavaa historiaa, mutta pääosin ne on muokattu uusia tarpeita varten.

Laivoilla on nykyään oma, uudenlainen arvonsa kaupunkikuvan osina ja muokkaajina. Aurajoessa olevia aluksia voidaan pitää myös kehityksen heijastajina. Modernien ajoneuvojen, lossien ja siltojen myötä entiset matkustajalaivat ovat saaneet uusia käyttötarkoituksia jo vuosikymmeniä sitten

Laivojen muuttaminen juuri ravintolalaivoiksi on Saarisen mukaan perusteltua. 

”Kun aluksesta on löytynyt jokin suurempi vika, ei sitä ole enää ollut järkevää kunnostaa matkustuskäyttöön.”

Joki taas on otollinen paikka ”säilyttää” vielä jollain tavalla toimintakuntoista laivaa, sillä siellä ei ole aallokkoa, vuorovettä eikä pahoja virtoja.

”Jäiden lähtö on oikeastaan ainoa laivoille aiheutuva rasitus, mutta sitäkin voidaan tehokkaasti vähentää esimerkiksi lämmityspumpuilla.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Majlandin baarin sisätilojen katto ja seinät ovat remontin jälkeen vanhinta, mitä laivassa löytyy.
 

MONI SAARISTOSSA aikoinaan seilannut ­matkustaja- ja rahtilaiva tai proomu on saanut uuden elämän ravintolalaivana Aura­joessa. Niitä on täällä enemmän kuin missään muussa kaupungissa Suomessa tai Pohjoismaissa.

Laivat ovat kiinteä osa Turun kaupunkimaisemaa sekä kaupunki- ja opiskelijakulttuuria. 

Joka toukokuu opiskelijat ympäri Suomen saapuvat kiertämään ravintolaivoja suorittaakseen Akateemisen Aurajokilaivuritutkinnon, AATUn.

Vaikka ravintolalaivat nauttivat suurta suosiota, ei niin kuitenkaan aina ole ollut. Ravintoloitsija Tiirikaisen mukaan ravintolalaivoihin suhtauduttiin aluksi hyvin epäilevästi. 

”Ihmiset pelkäsivät, että joki tulee täyteen juottoloita.” 

Hän ei ole huomannut, että kaupunkilaiset olisivat kyllästyneet ravintolalaivoihin, päinvastoin. 

”Meillä on järjestetty täällä häitäkin. En näe mitään syytä, miksei ravintolalaivatoiminta jatkuisi maailman tappiin saakka.”

Nykypäivänä laivapaikkoja ei ole enää saatavilla. Vielä 1990-luvun alussa niitä oli tarjolla monta, ja ne täyttyivät nopeasti. Suurin osa nykyään Aurajoessa kelluvista laivoista avasi ovensa ravintoloina tuona vuosikymmenenä.

Ravintolalaivakulttuuri alkoi muodostua kuin itsestään, amanuenssi Jarmo Saarinen kertoo. 

”Turku on niin pieni kaupunki, ettei tänne mahdu kovin montaa ideaa. Kun yksi keksii ja menestyy, toiset tekevät perässä.”
 

KUN OPETUSMINISTERIÖ asetti laivamuseotoimikunnan kartoittamaan Suomen merenkulun historian kannalta arvokkaiden laivojen lukumäärää, listattiin Suomessa säilyneen 137 kulttuurihistoriallisesti arvokasta alusta. Majland oli peruskartoituksen vanhin säilynyt alus. 

Voi vain arvailla, miksi Majland asetettiin 1990-luvulla juuri Martinsillan kupeeseen. Yksi syy voisi olla se, että ennen Majlandia samalla paikalla kellui ensimmäinen ravintolalaiva Pikinytky, jossa toimi ravintola L’Escale. 

Pikinytky paloi meren tasalle 90-luvun alussa. Sen purku epäonnistui, ja laivan rungon osia lepää yhä pohjaan hautautuneena, Majlandin kölin alla.

Lue lisää

Moni keskustan bilepaikka potkaisee tyhjää – ovatko opiskelijoiden jättijatkot uhattuna? 

Turun ydinkeskustassa on kohta pulaa isojen opiskelijabileiden jatkopaikoista, kun Börs ja Storage lopettavat vappuna. Baarit ja yksityiset bileet vievät yökerhoilta asiakkaita. (2/2019)

Dynamon tuho? Jokirannan keskiluokkaistuminen uhkaa jälleen yökerhojen legendaa

”Kaameita uutisia Turusta: legendaarinen yökerho Dynamo potentiaalisen purku-uhan alla”, otsikoi musiikkimedia Rumba. Kulttuuriväki Turussa ja muualla Suomessa haukkoo henkeään. Indieystävän pyhiinvaelluskohde on vaarassa – jälleen kerran. (9/2017)

The Monkey sulki ovensa: ”Jengi ei enää ryyppää”

Yökerho The Monkey avasi ovensa viimeistä kertaa viime viikonloppuna. Lama, fitness-buumi ja nuorten vähentynyt alkoholinkäyttö iskivät ravintolan talouteen. (5/2017)