Kampus
18.03.2015

Akateemiset perussuomalaiset kokoavat rivejään

Teksti:
Sakari Muurinen
Kuvat:
Leo Pahta

Akateemisia perussuomalaisia, onko heitä? Perussuomalaiset ovat eduskunnan kolmanneksi suurin puolue, mutta ylioppilaspolitiikassa heitä ei juuri näy. Tylkkäri selvitti Perussuomalaisten suhtautumista korkeakoulupolitiikkaan.

Suhtautuuko akateeminen yhteisö nuivasti Perussuomalaisiin, vai suhtautuvatko Perussuomalaiset nihkeästi koulutettuun eliittiin?

Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen mukaan kyse ei ole siitä, etteikö yliopistoista löytyisi kannatusta Perussuomalaiselle ideologialle. Tynkkynen itse opiskelee kasvatustiedettä Oulun yliopistossa.

”Entinen puheenjohtaja (Simon Elo) sekä nykyisestä puheenjohtajistosta kaikki opiskelevat korkeakoulussa.”

Puoluetutkija Rauli Mickelssonin mukaan asiaan ei ole yhtä selkeää syytä. Hän huomauttaa, että vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Perussuomalaisilla oli enemmän akateemisesti koulutettuja ehdokkaita kuin esimerkiksi SDP:llä.

”Onhan Perussuomalaiset kuitenkin jotenkuten tällainen anti-eliitti –porukka. Voi olla, että yliopisto-opiskelu koetaan eliitin hommaksi.”

”Voihan siinä olla sekin, että tämä porukka on aika tuoretta, eivätkä he ole ehtineen organisoida liikettä.”

Samantapaista selitystä tarjoaa myös Tynkkynen. Hän muistuttaa, että Perussuomalaiset ovat melko tuore ilmiö.  Hän sanoo, että toimintaa on täytyy kehittää pitkäjänteisesti.

Viime edustajistovaaleissa puolue sai yhden paikan Itä-Suomen yliopistossa. Viime vuonna perustettiin Helsingin akateemiset perussuomalaiset.

TYYn edustajistovaaleissa ei ole vielä ollut perussuomalaista ehdokasta. Tynkkysen mukaan se päivä ei ole kaukana.

”Perussuomalaisissa nuorissa on kuitenkin jo yli 2500 jäsentä, eli ollaan kasvettu ihan järjettömästi. Tuosta massasta tulee varmasti aika monta ehdokasta.”

 

Raha ratkaisee

Suurimmaksi ongelmaksi toiminnan kehittämiselle Tynkkynen kertoo resurssien puutteen.

”Vastustajat ovat olleet pidempään kentällä, ja tietävät miten rahaa kannattaa hakea.”

Perussuomalaiset nuoret saivat viime vuonna OKM:n myöntämää tukea 29 000 euroa. Esimerkiksi kokoomuksen nuorisojärjestöjen vastaava summa oli yhteensä noin 730 000 euroa. Demarit keräsivät miltei 670 000 euron potin.

Molemmilla puolueilla on erikseen sekä nuorisojärjestöt että opiskelijajärjestöt, jotka voivat molemmat hakea tukea.

”Me ollaan päätetty, että me ei tätä kuitenkaan lähdetä tekemään, koska ei viitsi montaa reittiä pitkin kahmia verotuloja. Tämäkin on vastuullista talouspolitiikkaa.”

Rauli Mickelssonin sanoo, että kaikkea ei voi laittaa resurssipulan piikkiin. Hänen mukaansa  voisi olettaa, että Perussuomalaiset saisivat halutessaan helpostikin näkyvää toimintaa aikaiseksi.

”Kyllähän (Jussi) Halla-Aho ja kumppanit ovat osoittaneet, että halvalla some-kampanjalla voi saada paljon aikaiseksi.”

 

”Punavihreys ei pelota”

Perussuomalaiset on luokiteltu on monessa yhteydessä populistiseksi liikkeeksi. Rauli Mickelsson sanoo, että populisteilla on perinteisesti ollut hankaluuksia kerätä kannatusta ylioppilaspolitiikassa.

”Ei näillä populistisilla liikkeillä ole ollut mitään kovin vahvoja siteitä akateemiseen maailmaan. Se johtuu ehkä siitä, että populistinen diskurssi on kovin erilaista.”

”Tai sitten pitää mennä melko kauas historiaan, 1920-luvulla oli Akateeminen Karjala-Seura, mutta sekin oli ennemmin nationalistinen kuin populistinen.”

Mickelsson sanoo, että populismiin kuuluu hyvin kiivas polarisaatio-ajattelu, joka hyvin usein kohdistuu ”eliitin” ja ”kansan” välille.

”Akateemisissa piireissä ei välttämättä halua samaistua ihmisiin, jotka polarisoivat asioita.”

”En silti pidä mahdottomana, että Perussuomalaiset saisivat kannatusta yliopistopolitiikassa”, hän jatkaa.

Tynkkynen sanoo tiedostavansa haasteen. Hänen mukaansa yliopistot ovat melko punavihreitä paikkoja.

”Se näkyy myös opetuksessa. Etenkin humanistisissa ja kasvatustieteissä henkilökunnan punavihreä tausta näkyy. Toki jossain taloustieteissä voi olla oikeistolaisempaa.”

”Opiskelijatkin näyttävät kallistuvan punavihreälle puolelle, mutta se ei meitä pelota.”

Hänen mukaansa punavihreys näkyy myös ylioppilaskuntien toiminnassa.

Tynkkysen mukaan ylioppilaskunnan tehtävä ei ole ottaa kantaa yleispoliittisiin kysymyksiin, vaan keskittyä opiskelijapolitiikkaan.

”Kaikki tällaiset tasa-arvoinen avioliittolaki, kehitysapu ja sote-ratkaisut pitäisi jäädä poliittisten järjestöjen vastuulle.”

Tynkkynen kaipaakin parempia toimintamahdollisuuksia kampuksella toimiville poliittisille järjestöille.

”Poliittisilla järjestöillä on vaikea toimia yliopistoissa ja yleispolitiikka sullotaan sinne ylioppilaskunnan sisään. Meidän nuorisojärjestö haluaa kannustaa opiskelijoita vaikuttamaan yhteiskunnallisesti.”