Kampus
26.10.2018

Amerikan-sedän opintotukea

Teksti:
Nella Keski-Oja
  • Pohjoismaiden suurin uskontotieteiden tutkimuskirjasto, kaikille avoin Donnerska Institutet

Opiskelijan elämä ja asema ovat muuttuneet valtavasti sen sadan vuoden aikana, jona Åbo Akademi (ÅA) on ollut olemassa. 

Suomen ensimmäisenä kokonaan ruotsinkielisenä yliopistona ÅA avasi ovensa opiskelijoille aivan sisällissodan jälkeen, kun kaupungissa vallitsi toivo paremmasta huomisesta. Hyvin pian, vuonna 1920, se sai rinnalleen Turun yliopiston. 

”Turku oli pieni kaupunki, ja yliopistot olivat pieniä”, Åbo Akademin kansleri Ulrika Wolf-Knuts muistuttaa.

Kanslerin mukaan ÅA perustettiin vain kuuden professuurin voimin. Yhteensä, professorit mukaan lukien, yliopistossa oli vain 13 opettajaa ja hädin tuskin 50 opiskelijaa. 

KUN ÅBO Akademi perustettiin, opiskelijoilla oli huomattavasti nykyistä enemmän vapautta. He saivat päättää mitä, milloin ja kuinka pitkään opiskella vai opiskellako laisinkaan. Tänä päivänä opiskelujen sisällöt ja aikaraamit on sen sijaan tarkkaan määritelty.

Kansleri ei kuitenkaan halua velloa nostalgiassa. Vaikka akateemista vapautta oli nykyistä enemmän, raha opintoihin oli saatava vanhemmilta, suvulta tai vaikkapa rikkaalta Amerikan-sedältä. 

Lisäksi varsinaisissa opinnoissa oli pärjättävä itse. Tuutoreista, opinto-ohjauksesta tai -psykologeista ei ollut tietoakaan. Jos mukana oli hyppysellinen tuuria, opiskelijalla saattoi sentään olla hyvä suhde opettajaansa.

”Uskon, että tuolloinkin opiskeluissa oli ohjausta, joskin se oli eräällä tavalla näkymätöntä. Arjessa omaa professoria tavattiin, ja neuvoja sai kuitenkin jatkuvasti”, Wolf-Knuts pohtii.

1920-luvulla asunto hankittiin yksityisiltä markkinoilta, ja moni asui vuokranantajan luona. ÅA:n keräämät opiskelumuistot kertovat ajasta, jolloin pihoja vartioivat äkäiset saksanpaimenkoirat ja kaduilla vilisi rottia. 

”Kun söi yhtenä päivänä lounasta ylioppilaskunnan Kårenilla, seuraavana päivänä lautasella sanottiin olevan rottia. Tätä annosta kutsuttiin riistapihviksi”. 

Aika erilainen meno verrattuna nykypäivän opiskelija-asuntoihin, Kelan tukemaan opiskelijaruokailuun, YTHS:ään ja opintotukeen.

SE, MIKÄ todella on muuttunut 1900-luvun alusta, on opiskelijoiden vaikutusvalta yliopistossa. Kansleri Ulrika Wolf-Knutsin mukaan 1900-luvun alkupuolella opiskelijoita ei nähty lapsina, mutta ei oikein aikuisinakaan.

”Opiskelijoiden ajatuksia ja mielipiteitä ei pidetty kiinnostavina.”

1970-luvulla tilanne muuttui, kun yliopistoissa otettiin käyttöön niin kutsuttu kolmikanta-periaate. Sen mukaan yliopistojen hallinnossa tulee olla edustettuina kolme keskeistä ryhmää eli professorit, muu henkilöstö – ja opiskelijat. 

”Aluksi muutos otettiin yliopistoissa järkyttyneinä vastaan, mutta aika on osoittanut, että se on hedelmällinen tapa tehdä yhteistyötä”, Wolf-Knuts summaa.

Lue lisää:

Uudet vanhat talot

Tulevaisuuden Turku voisi olla nykyistä vanhemman näköinen, jos vain olisi tahtoa. (2/2016)

Platser i limbo

Det finns områden, platser, byggnader som en dag blir tomma och efter det bortglömda i åratal. Det är lite som att de tappat sin värdighet och “faller utanför” det etablerade samhället. Industriområden kan lätt uppleva ett sådant här statusskifte, då t.ex. delar av en verksamheten flyttar bort och kvar blir enorma komplex som inte har en funktion längre. Men det händer att vanliga bostadshus får samma öde. (2/2016)

Turun yliopisto syntyi itsenäisyyden alkuhuumassa: ”Tämä tehtiin valkoideksi yliopistoksi”

Turun yliopisto sai alkunsa itsenäisen Suomen alkutaipaleilla. Varat instituutioon kerättiin kansainvälisesti poikkeuksellisella tavalla: lahjoituksina rahvaalta. (11/2017)