Kampus
09.04.2015

Apurahamiljonäärit

Teksti:
Joel Haapamäki
Kuvat:
Lauri Hannus

Euroopan tutkimusneuvosto myönsi viime vuonna kahdelle turkulaistutkijalle yhteensä liki neljän miljoonan euron apurahat. Sellaisilla rahoilla saa oman tutkimusryhmän ja vaikutusvaltaa yliopistolla, mutta ei uutta venettä.

Viime vuoden tammikuussa Turun yliopiston molekulaarisen solubiologian professori Johanna Ivaska näppäili puhelintaan tylsän palaverin takarivissä, kun hän sai sähköpostia.

Viesti oli Euroopan tutkimusneuvostolta, ERC:ltä. Siinä onniteltiin 1,88 miljoonan euron apurahasta.

”Oli aika vaikeaa pysyä rauhallisena. Palaverin päätyttyä tuuletinkin sitten ihan kunnolla. Sen jälkeen mentiin labraan juhlimaan.”

Samaan aikaan toisaalla Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola oli lähdössä vanhempiensa luokse Lahteen. Ennen lähtöä Erola tarkisti vielä sähköpostinsa. Siellä odotti samanlainen onnitteluviesti ERC:ltä.

”Oikeastaan tajusin kunnolla mistä oli kyse vasta sitten, kun tulin reissusta takaisin. Että ei hitto, tämä olikin aika hyvä juttu.”

Tutkijoiden Michelin-tähti

 

ERC:n liki kahden miljoonan euron Consolidator Grant -apuraha (CoG) myönnettiin tammikuussa 2014 kaikkiaan 312 tutkijalle. Heistä neljä työskentelee Suomessa: Ivaskan ja Erolan lisäksi yksi Jyväskylän yliopistossa ja yksi Aalto-yliopistossa.

”Rahoituksella on tutkijoille suuri merkitys. Se mahdollistaa pitkäjänteisen tutkimuksen ja on kilpailuvaltti erilaisten virkojen hakemisessa ulkomailla. Vastaavan kokoista rahoitusta ei ole Suomessa tarjolla”, tiedeasiantuntija Maiju Gyran Suomen Akatemiasta kertoo.

ERC-apurahoja pidetään Euroopan arvostetuimpina tutkimusapurahoina.

”Ne ovat ikään kuin tutkijoiden Michelin-tähtiä”, Ivaska naurahtaa BioCityn neljännen kerroksen työhuoneessaan.

Viisivuotiset CoG-apurahat on tarkoitettu uransa keskivaiheilla oleville ansioituneille tutkijoille. Hakukriteereissä mainitaan sellaisia sanoja kuin ”innovatiivisuus”, ”huippuosaaminen” ja ”uraauurtava”.

Apurahojen keskeisin periaate onkin tukea täysin uudenlaista tutkimusta. Viime vuonna CoG-rahoitus myönnettiin muun muassa tulivuorenpurkauksia ennustavan geokemiallisen kellon kehittämiseen sekä pimeän materian ja pimeän energian vaikutusten tutkimiseen gravitaatioteorian kannalta.

”Se ei riitä, että tekee samanlaista tutkimusta kuin muut, mutta paremmin. Pitää olla joku koukku”, Erola kertoo työhuoneellaan Publicumissa, niin ikään neljännessä kerroksessa.

Sekä Ivaskan että Erolan koukku oli uuden kysymyksen kysyminen tutun aihepiirin sisällä.

Erolan aihe on sosiaalisen aseman periytyminen. Tutkija lähestyy sitä kehittelemänsä kompensaatioajatuksen kautta.

”Ihmiset kompensoivat puuttuvia perhetaustaresurssejaan, kuten vanhemman kuolemaa muilla resursseilla, esimerkiksi ilmaisella koulutuksella. Tutkin mikä tällaisen kompensaation merkitys on sosiaalisen aseman periytyvyydessä eri yhteiskunnissa”, Erola kertoo.

Ivaska tutkii syöpäsolujen leviämistä. Tutkija ryhmineen pyrkii selvittämään, kuinka solun tarttumisreseptorit osallistuvat syövän etäpesäkkeiden lähettämiseen ja syövän muuttumiseen pahanlaatuisemmaksi.

”Solun pinnalla toimivia reseptoreja on tutkittu 25 vuotta. Nyt tutkin, mitä reseptorit tekevät solun sisällä.”

 

Mitä kahdella miljoonalla saa?

CoG-apurahojen hakeminen on työlästä: prosessi kestää lähes vuoden ja sisältää kaksi arviointikierrosta sekä haastattelun. Kaikissa vaiheissa osa hakijoista tiputetaan pois.

”Perusoletuksena pitäisi aina olla se, ettei apurahahakemus tule tuottamaan tulosta. Se pätee oikeastaan kaikkeen tieteellisen toimintaan”, Erola sanoo.

ERC-rahoitus on harvojen herkkua, mutta vielä harvemmassa ovat ne, joille rahoitus on myönnetty kahdesti. Ivaska on yksi heistä. Viisi vuotta sitten hän sai ERC:ltä uransa alkuvaiheessa oleville lupaaville tutkijoille myönnettävän Starting Grant -apurahan.

”Ensin ajattelin, että olen siksi vahvoilla myös tämän uuden apurahan hakemisessa. Myöhemmin sain kuulla, ettei ERC-apurahaa ole tapana antaa kahta kertaa samalle henkilölle. En kuitenkaan luovuttanut, korkeintaan sisuunnuin entisestäni”, Ivaska kertoo.

Kun tieto Erolan ja Ivaskan poikkeuksellisista CoG-apurahoista levisi, yliopiston käytävillä alettiin kuiskia äkkirikastuneista ökytutkijoista. Erola muistuttaa, etteivät apurahat ole tutkijoiden vapaasti käytettävissä. ERC tekee apurahan saaneille säännöllisiä tilintarkastuksia.

”Ei pääse ostamaan veneitä eikä autoja, valitettavasti”, Erola nauraa.

Mutta mitä kahdella miljoonalla sitten saa? Vastaus on hieman tylsä: työntekijöitä ja tutkimustyökaluja. Erola on rekrytoinut tutkimusryhmäänsä niin senioritutkijoita, post doc -tutkijoita kuin väitöskirjan tekijöitäkin. Valtaosa CoG-rahoituksesta menee heidän palkkoihinsa.

”Raha helpottaa myös tutkimusaineistojen ja tutkimusvälineistön hankintaa. Lisäksi pystymme matkustamaan erilaisiin konferensseihin ja olemaan yhteistyössä haluamiemme tahojen kanssa.”

Myös Ivaskan rahoituksella maksetaan yli kymmenhenkisen tutkimusryhmän palkkoja. Suurin menoerä muodostuu kuitenkin tutkimusvälineistöstä, ”erilaisista liuoksista ja laitteista”.

”Tämä on vähän kuin ruoanlaittoa. Hommasta ei tule mitään, jos ei ole kunnon raaka-aineita ja välineitä. Ja kunnon raaka-aineet sekä välineet maksavat.”

Biolääketieteen alalla tutkimus on paitsi kallista myös aikaa vievää.

”Korkealaatuista tutkimusta ei kerta kaikkiaan saa valmiiksi vuodessa eikä kahdessa. CoG:n kaltainen pidempi apuraha antaa mahdollisuuden tehdä jotain aidosti kunnianhimoista ja käänteentekevää.”

Erolan mukaan sosiologinen huippututkimus ei välttämättä tarvitse suurta rahoitusta taakseen. Samalla hän kuitenkin myöntää suhtautuvansa rahoituksella tuettuun tutkimukseen intensiivisemmin. Apuraha, varsinkin melkein kahden miljoonan euron suuruinen, velvoittaa tietyntasoiseen suoritukseen.

”Jos tällainen rahoitus myönnetään, odotetaan läpimurtotutkimusta. Haluan olla luottamuksen arvoinen.”

 

Monipuolinen laatumittari

Erolan apuraha on ensimmäinen  sosiaalitieteille myönnetty CoG-rahoitus Suomessa. Tutkija näkee, että apurahan haussa aikaisempi menestys on paras takuu tuleville onnistumisille. Ennen ERC-rahoitusta Erola työskenteli pitkään Suomen Akatemian ja erilaisten säätiöiden apurahoilla.

”Ajattelen niin, että koko ajan pitäisi olla rahoitushakuja meneillään. Kun tämä nykyinen loppuu, alan varmaan samantien hakea uutta”, hän virnistää.

Sekä Erola että Ivaska korostavat apurahojen olevan muutakin kuin tutkimuksen tekoa helpottavia tukia. Apurahojen avulla on esimerkiksi mahdollista arvioida omaa työtään objektiivisesti.

”Jos apurahoja saa, tietää tekevänsä jotain oikein”, Erola sanoo.

Etenkin jos kyse on ERC-apurahoista.

”Euroopassa on hyvin vähän koko mantereen laajuisia, yleisesti hyväksyttyjä laatumittareita tutkimukselle. ERC-rahoitus on sellainen, sen arvon tunnustavat kaikki”, Ivaska kertoo.

Apurahat vaikuttavat myös yliopistoon, sen yksiköihin ja opiskelijoihin. Erolan mukaan apurahojen avulla tulee paremmin kuulluksi yliopiston sisäisessä päätöksenteossa.

”Suuren apurahan vastaanottaminen madaltaa tutkijan kynnystä osallistua keskusteluun yliopiston ja sen yksiköiden kehittämisestä. Se auttaa argumentoimaan oman tieteenalan puolesta neuvotteluissa yliopiston strategisista vahvuusalueista.”

Erolan tutkimusryhmän ensimmäinen laajempi osatutkimus on parhaillaan arvioitavana ja kolme seuraavaa tuloillaan.  Tutkija uskoo, että varsinainen tutkimus on valmis ajallaan, neljän vuoden kuluttua. Odotukset sen suhteen ovat korkealla.

”Toivon, että tutkimus tulee lopulta näkymään yliopistomme pärjäämisenä kansainvälisissä arvioissa. Nyt meillä pitäisi ainakin olla resursseja nostaa tasoamme.”

Erola on toiminut Turun yliopiston sosiologian professorina vuodesta 2012. ERC-tutkimus sitoo tutkijaa niin, ettei oppiaineen ja oppisisältöjen kehittämiseen ole jäänyt entisellä tavalla aikaa. Aivan kokonaan Erola ei ole opettamista lopettanut. Hän toimii parasta aikaa ohjaajana sosiologian
graduseminaarissa.

”Samalla pysyy edes pieni tuntuma siihen, millaisia opiskelijoita meillä on. Toivon, että täällä on syntymässä jälkikasvua, joka on innostunut tutkimastani aiheesta. Se olisi koko apurahan ja tutkimukseni tärkein anti akateemiselle yhteisölle.”