Kampus
19.11.2020

”En ole päässyt kokemaan minkäänlaista kiinnittymistä yhteisöön”, sanoo fuksi Siiri Turunen – mitä käy koulutuksen laadulle, kun lähiopetusta ei saa?

Teksti:
Teemu Perhiö
Kuvat:
Jose Jompero

Olisitko muuttanut Turkuun opiskelemaan, jos olisit tiennyt, että koko lukuvuosi on etänä?

Tuskin, Siiri Turunen sanoo. Ainakin hän olisi harkinnut paljon tarkemmin.

Ensimmäisen vuoden sosiaalitieteiden opiskelijalla ei ole toistaiseksi ollut yhtään lähiopetusta. Oman pääaineen kurssit ovat Moodleen ladattuja luentotallenteita, tentit tehdään Examissa.

Turun yliopisto siirtyi etämoodiin maaliskuussa, kun valtiovalta julisti Suomeen poikkeustilan. Vaikka yhteiskuntaa alettiin avata kesällä, yliopisto päätti jatkaa omaa etäilyään syyslukukauden loppuun. 

Yliopiston koronaohjeistusta ovat tulkinneet tiukimman mukaan niin tiedekunnat, opettajat ja opiskelijatkin: lähes kaikki on tehty etänä. Se on ollut monelle turhauttavaa.

”Orientaatioviikolla meille tosi paljon korostettiin, että yliopisto on yhteisö – että ei puhuta koulusta vaan tiedeyhteisöstä. Tuntuu kuitenkin, että en ole ollenkaan päässyt kokemaan minkäänlaista kiinnittymistä yhteisöön”, Turunen kertoo.

Yliopiston aloittaminen etänä aiheutti fuksille epävarmuuden tuntemuksia. Niitä saattoi aistia myös opettajista ja professoreista. Vuorovaikutuksen puute on luonut haasteita, on ollut epätietoisuutta vaatimuksista ja oppimisen tavoitteista.

Syksyn alussa löytyi onneksi ystäviä, joiden kanssa jutella poikkeuksellisista opinnoista, ”kävi hyvä tuuri”.

”Mutta tiedän meidänkin ainejärjestöstä opiskelijoita, jotka ovat olleet kipeänä tai mahdollisesti töissä elokuun ajan, ja tippuneet siksi kyydistä. Nyt he yrittävät kovasti etänä viestimien kautta löytää ihmisiä, ja se on tosi hankalaa.”
 

Lokakuun lopussa tapahtui se, mitä moni pelkäsi. 

Tieto tulevasta päätöksestä alkoi liikkua viikkoa aiemmin: Turun yliopisto oli linjaamassa, että etäopetus jatkuisi myös koko seuraavan kevään. 

Ylioppilaskunta (TYY) halusi opiskelijat vahvemmin mukaan päätöksentekoon. Se neuvotteli omista täydennyksistään.

Marraskuun alussa julkaistun tiedotteen otsikko oli yhä muotoiltu etäopetusta korostaen, mutta tekstiin saatiin merkittävä uusi linjaus: kaikille opiskelijoille tulee tarjota mahdollisuus päästä osaksi jotain lähiopetustilannetta kevään 2021 aikana.

Selväsanainen tavoite siis. Ohjeistus on myös luettavissa kiihtymisvaihetta koskevaksi, ja alueelliset näkökulmat on huomioitu. 

Kyseessä on selkeä muutos aiempaan ohjeistukseen. Varsinkin alkusyksystä montaa opiskelijaa harmitti, että lähiopetusta ei olekaan, vaikka oli tiedotettu, että sitä voidaan järjestää.

Yliopisto puhuu nyt selkeämmin ”hybridimallista” – siis etä- ja lähiopetuksen yhdistelmästä – ja tekee eron välttämättömän läsnäolon ja hybridimallin välille. Se, mikä on välttämätöntä läsnäoloa, jää tiedekuntien päätettäväksi.

Massaluennot eivät tietenkään vaadi lähiopetusta. Professiokeskeisillä aloilla kuten lääkiksessä taas on opetusta, jota ei voi ollenkaan hoitaa etänä. Siihen väliin jää suuri osa opetusta, joka on mahdollista hoitaa etänä, mutta jota lähiopetus kuitenkin tukee.

”Siinä kaikista selkeimmin tullaan rajankäyntiin, että mikä on koulutuksen ja opiskelun laadun kannalta välttämätöntä,” TYYn koulutuspoliittinen asiantuntija Joni Kajander pohtii.

TYYn näkökulmasta laatua ei määritä vain se, että asiat opitaan, vaan myös se, että itse opiskelu on laadukasta. 

Kuinka laadukasta onkaan istua yksin kotona tapittamassa videotallennetta?
 

Poikkeustilanne muutti radikaalisti yliopiston tapoja tehdä asioita. Aiemmin epärealistiset toimintatavat ovat muuttuneet kertaheitoilla mahdollisiksi.

On esimerkiksi puhuttu vuosikymmeniä siitä, että yliopisto ei voi olla kirjekurssi.

Nyt tilanne monella alalla on se, että lukumääräisten suoritusten perusteella kirjekurssi vaikuttaa, lyhyellä tähtäimellä, toimivalta ratkaisulta – jos tavoite on siis tuottaa suorituksia.

Asiantuntijat kuitenkin epäilevät, että syy hyviin suoritusmääriin kertoo enemmän siitä, että aiempi työ on tehty hyvin ja nyt on syntynyt tilanne, jossa on helppo keskittyä tutkinnon loppuun saattamiseen.

Jos tilanne pitkittyy, saattaa tulla romahdus. Päätelmien kanssa pitää olla varovainen.

Poikkeusoloista muodostuu kuitenkin hyvä vertailu­kohta sille, mikä tekee koulutuksesta laadukasta. Normaalisti voi olla vaikea saada selville, saavutetaanko tiettyä tavoitetta oikeasti tai mikä asia on kokonaisuuden kannalta välttämätöntä.

On vaikea määritellä täsmällisesti, mikä on koulutuksen laatua. Hahmottamista voi helpottaa, jos sitä ajattelee tavoitteiden kautta, Kajander pohtii.

”Jos tavoitteena on vain tutkinto ja suoritukset, niin silloin tavoitteet toteutuvat laadusta huolimatta.”

Kun pohdintaan yhdistää opetussuunnitelman, jossa on määritelty, että tutkinnon suorittanut hallitsee tiettyjä asioita, tavoitteet muuttuvat.

Toisaalta koulutuksen laatua ei ole sekään, että yliopistossa on kirjoilla ihmisiä, jotka saavuttavat sisällölliset tavoitteet, mutta eivät valmistu koskaan.

”Laatu muodostuu siitä kokonaisuudesta.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


 

Laadun mittaamisessa keskeistä on yleensä ollut opiskelijoiden antama palaute. 

Keväällä TYY keräsikin palautetta poikkeusajan vaikutuksista arkeen, opintoihin, jaksamiseen. Kyselyyn saatiin yli 1 200 vastausta. Lähes puolet vastanneista, 48 prosenttia, koki opetuksen laadun heikentyneen etäopetukseen siirtymisen myötä. 

TYYn mukaan kyselyn tulokset on ymmärretty yliopistolla ja niihin on osattu myös reagoida. Haasteena on yliopisto-organisaation valtava koko: on liian aikaista sanoa, missä on onnistuttu ja missä ei.

Monin paikoin yliopistolla on saatu myös positiivista palautetta poikkeusoloista. Esimerkiksi seminaarityöskentelyssä vuorovaikutus on saattanut jopa parantua etänä. Se on korostanut niiden opiskelijoiden vahvuuksia, jotka ovat vaikkapa arkoja osallistumaan perinteisillä tavoilla.

Etäilyn aikana sekä opettajat että oppilaat ovat huomanneet kaipaavansa yhteyttä toisiinsa. Opettajille on ollut epämotivoivaa puhua yksin huoneessa tietokoneelle. Opiskelijat taas ovat kaivanneet mahdollisuutta jäädä luennon jälkeen keskustelemaan opettajan kanssa esimerkiksi asiasta, joka on jäänyt mietityttämään.

Tällaiset vuorovaikutuksen muodot syntyvät välillisesti opetustilanteen yhteydessä, mutta etänä ne jäävät uupumaan. Staattinen opetus on ollut helppo viedä verkkoon, vuorovaikutusta ei niinkään.

Kanssakäymisen puute korostaa sitä, mitä yliopistolta odotamme. Ei ole kyse vain oppilaitoksesta, jossa tankataan tietoa. Yliopisto onkin tutkimuslaitos, jossa tiede ei koskaan ole yksilösuoritus vaan syntyy vuorovaikutuksesta samoja asioita pohtivien kanssa.

Paikan, aidon sosiaalisen yhteisön ja pitkäkestoisen opettajasuhteen merkitys koulutukselle säilyy. Etänä on myös hankalampi keskustella ja perehtyä alan tyypilliseen tieteelliseen ajattelutapaan, kasvatustieteiden emeritusprofessori Erno Lehtinen arvioi Tylkkärille viime keväänä.

Opetusta voi toki helposti ajatella vain tietojen ja taitojen siirtämisenä opiskelijalle. Mutta jos katsoo yliopiston lakisääteistä tehtävää, siihen sisältyy myös kasvatuksellinen ja sivistyksellinen puoli.

Lain mukaan ylioppilaskunnan tulee tukea yliopistoa tässä kasvatustehtävässä. Keskeistä siinä on ollut elävä järjestötoiminta. Nyt sekin on tauolla.

Yliopisto on myös opiskelijan työympäristö. Opetussuunnitelmien tavoitteissa ei kuitenkaan näy työskentely­tilojen ja -välineiden tarjoaminen opiskelijoille.  

Turun yliopiston kirjasto onneksi saatiin auki elokuussa kulkuoikeudellisille yliopistolaisille, ja marraskuussa yliopisto tiedotti, että ryhmätyötiloja voi taas varata.

Kuinka hyvin näitä seikkoja osataan tunnistaa yliopistokoulutuksen laaduksi?
 

Moni yliopistolainen olisi jo valmis siirtymään pois laajasta etätyömoodista. Työntekijöiden ja opiskelijoiden turvallisuus kuitenkin perustellusti huolettaa yliopiston johtoa. 

Viranomaisten määräykset ovat minimitaso, mutta yliopisto ei halua olla se paikka, josta syntyy tartuntaketju. Riskejä vältetään, vaikka kyseessä olisikin vain turvallisen lähiopetuksen kokeilu.

Yliopiston varovaisuus koronatilanteen kanssa on saanut toki kiitosta. Opiskelija Siiri Turusenkin mielestä varovaisuus on hyvästä. Päätös keväästä oli kuitenkin väärin ajoitettu, hän pohtii. Se tuli samalla liian myöhään ja liian ajoissa.

”Jos tieto olisi tullut lukuvuoden alussa, moni olisi tehnyt erilaisia päätöksiä esimerkiksi asumisestaan. Toisaalta kun päätös tehtiin, tätä vuotta oli vielä kaksi kuukautta jäljellä. Pandemiatilanne vaihtelee aika paljon, se tuntui turhalta hätiköinniltä.”

Turunen on kiinnittänyt huomionsa yliopiston sisäisiin ja yliopistojen välisiin eroihin poikkeusajan opetuksen toteuttamistavoissa.

Esimerkiksi yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa monella muulla pääaineella on ollut lähiopetusta ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Oppiaineiden omat päätökset ovat asettaneet opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan, Turunen näkee. Yhteinen linja puuttuu.

”Ihmiset kuulevat ja näkevät ympärillä tapahtuvia asioita, vertailua tapahtuu.”

Turusen mielestä siksi olisikin tärkeää keskittyä siihen, miten kaikille opiskelijoille luodaan samanlaiset mahdollisuudet opetustoiminnan suhteen.

Etäopiskelumetodeista hän kaipaisi pysyviä ratkaisuja lähiopetuksen rinnalle. Ne ovat antaneet mahdollisuuden käyttää aikaa itselle parhaalla mahdollisella tavalla.

”Ja läsnäolo, onko pakko olla paikalla? Onko se relevanttia yliopistomaailmassa enää?”
 

Tietokoneen näytöllä on droonikuva alakampuksesta, sen edessä Turun yliopiston rehtori Jukka Kola

Teams-kokouksessa Kola kehuu yliopistoyhteisön resilienssiä, eli sinnikkyyttä ja selviytymiskykyä, koronakriisissä.  

”Olihan se uskomaton siirtymä hetkessä sellaiseen, mitä ei oltu aikaisemmin tehty.”

Kun Kolalta kysyy, onko poikkeusaika auttanut kirkastamaan sitä, mitä kaikkea yliopistokoulutuksen laatuun kuuluu, vastaus lähtee liikkeelle yhteisöstä. 

”Nuoren ihmisen kasvun laatua on kontaktit ihmisiin.”

Ihmisiin, jotka tulevat eri paikkakunnilta ja eri taustaryhmistä, ja joilla on erilaisia ajatuksia – ”oppii paremmin ymmärtämään toisia ja itseään.”

”Kyllähän etämoodissa on menetetty spontaaneja vuorovaikutustilanteita”, Kola myöntää. 

On kuitenkin vaikea määritellä, mikä sen suora vaikutus on laatuun, hän pohtii. 

”Ainakin pidämme kiinni siitä, että meillä opetusta tarjoavat ne henkilöt, jotka ovat parhaita asiantuntijoita. On löydettävä uudet tavat tehdä paras mahdollinen koulutus tässä tilanteessa.”

Syksyllä osa opiskelijoista on kokenut tilanteen epätasa-arvoiseksi, kun joillakin aloilla on ollut lähiopetusta ja toisilla ei.

”Yliopisto on iso organisaatio, ja nopeat muutokset eivät kaikilta osin mene aina mutkatta. Meillä on kuitenkin aina mahdollisuus ja halu parantaa asioita. Arvostamme ja kuuntelemme opiskelijoiden palautetta – näin toimimme tässäkin tapauksessa.”

Syyskuun alussa julkaistussa tiedotteessa siis muotoiltiin, että ”ensimmäisen vuoden opiskelijoille voidaan järjestää [korostus toimituksen] lähiopetusta yliopistoyhteisöön integroitumisen helpottamiseksi.”

Kola pohtii, että syksyn osalta lähiopetuksesta ei ehkä osattu linjata riittävän hyvin. Ensi kevättä koskevassa päätöksessä on velvoittavampi muotoilu.

”Kevään tilanteeseen on hyvin selvästi linjattu, että kaikille opiskelijoille tulee tarjota lähiopetusta pienryhmissä. Kiinnitämme erityistä huomiota ohjaukseen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin seurantaan.”

Kola myös muistuttaa, että osa opiskelijoista kokee etäopiskelun itselleen sopivammaksi. Sen vuoksi on tärkeää tarjota opetusta hybridi­mallilla.

Oletko samaa mieltä siitä, että yliopistot, ja Turun yliopisto, ovat vetäneet muuta yhteiskuntaa tiukempaa linjaa koronakriisissä?

”Tietyllä tapaa tämä pitää paikkansa, jonkin verran tiukempaa. Yliopisto on merkittävä risteyspaikka, ja liikkuvuus yliopistolaisten keskuudessa on suurta. Pääsyy tiukemmalle linjalle on, että muutokset opetusjärjestelyissä ovat hitaita tehdä näin suuressa organisaatiossa.”

Miksi päätös kevään etäopetuksesta tehtiin juuri loka–marraskuun vaihteessa, eikä vaikka lukuvuoden alussa tai lähempänä kevättä? 

”Jotkut yliopistot päättivät asiasta jo aiemmin – me halusimme tarkkailla tilanteen kehittymistä pidempään. Toisaalta opetushenkilökunnalla on tarve tietää, miten valmistella kevään opetusta. Heidän jaksamisensa tukeminen tässä tilanteessa on myös erittäin tärkeää.”

Eikö olisi voitu välimuotona lähteä ajamaan laajempaa hybridimallia, josta tarvittaessa olisi voitu hypätä vahvempaan etämoodiin?

”Kyllä sitä pohdittiin, ja paljon opetusta on nytkin hybridimallissa”, Kola sanoo. 

Rehtorin mukaan hybridimalli on varmasti tullut jäädäkseen, kun yliopisto joskus palaa normaaliin. 

”Uusi normaali on sellainen, että voimme tavata toisiamme, että ihmiset voivat palata vanhaan tapaan toimia. Toisia tukemalla kaikki jaksamme paremmin, se on opetus poikkeustilasta. Kaikki riippuu meistä ihmisistä.”
 

Lue lisää

Ääreisnäköä, osallisuutta ja kontaktiopetuksen määrittely uusiksi – tieteentekijät kertovat, miltä näyttää tulevaisuuden yliopisto

Tylkkäri kysyi keväällä koulutuksen asiantuntijoilta, miltä tulevaisuuden yliopisto näyttää. (3/2020)

“Palautuksen jälkeen istuin vain yksin himassa ruokapöydän ääressä” – tältä tuntuu valmistua maisteriksi korona-ajassa, yhdeksän graduntekijää kertoo

Toimittaja Sara Koiraselle poikkeustila mahdollisti graduun paneutumisen. (3/2020)

Selviytymispäiväkirja: Kuplassa

Yksi lihansyöjäkasvi, yksi asunto, neljä viikkoa. Toimittaja Vy Tramin poikkeustilapäiväkirja. (3/2020)