Kampus
29.04.2021

”Ja minua vaputtaa ja on vaputtanut ja oli vaputtanut” – näin opiskelijoiden tärkein juhla on näkynyt 90-vuotiaan Tylkkärin sivuilla

Teksti:
Useita kirjoittajia
Kuvat:
TYL-arkisto
  • Kuvitus vuoden 1974 Turun ylioppilaslehden vappunumerosta.

Vapu ei lopu. Tylkkäri valikoi arkistostaan juttuja opiskelijoiden tärkeimmästä juhlasta.
 

Oli kerran vappu (8/1931)

Ja minua vaputtaa ja on vaputtanut ja oli vaputtanut. Ja sinua. Ja häntä.

Ja me tykättiin kaikista ihmisistä, ja kaikki ihmiset tykkäsivät meistä. Ja me kuljimme Turun kaupungin kaduilla ensin neljännen yövartion aikana ja sitten simanjuonnin aikana ja sitten kaikkien kahviloitten päiväkonserttien aikana ja mainoskulkueen aikana ja yleensä kaikkina mahdollisina aikoina.

Ja me ajelimme autoilla ja kävelimme omilla jaloillamme (ja toistenkin jaloilla, mutta se tapahtui Pöhniksissä, kun tanssittiin hevospaimenta) ja me ostimme sinivuokkoja ja vappukukkia ja jäätelöä ja kunnan arpoja.

Ja me myimme kunnan arpoja. Ja ne, joilla ei ollut omaa heilaa, rakastivat kaikkien toisten ihmisten heiloja, ja se oli ihan yhtä hauskaa. Ja me olimme arpajaisboksissa ja heitimme kruunua ja klaavaa ja hävisimme emmekä ymmärtäneet yhtään mitään koko pelin kulusta.

Ja sitten rupesi satamaan rakeita, ja Aune meni sateeseen kävelemään erään tunnetun naimattoman miehen kanssa ja kasteli uudet silkkisukkansa ja maailman toiseksi kauneimmat kenkänsä sulasta riemusta ja vain sen tähden, että vaputti ja oli vaputtanut ja tuli vaputtamaan.

Ja vaputtamista kesti oikein monta päivää, eikä se ole loppunut vieläkään. Ja Turun kaupunki katseli meitä ja sitä nauratti kamalasti, vaikka se koettikin pysyä vakavana, kun se periaatteessa oli sitä mieltä, ettei saisi vaputtaa. Mutta vaputti vaan.

Ja me myimme arpoja Pinellassakin, ja Pinellan orkesteri soitti että Du gamla du fria.

Ja meidän täytyy vieläkin lähteä yhtämittaa ulos ja kulkea kaduilla ja nauraa kaikille ihmisille.

Ja siitä latinasta ei tule yhtään mitään, sillä meidän pitäisi lukea Caesaria ja Linkomiestä, mutta Caesar ei ymmärrä yhtään vaputtamista, ja siitäkin on varmasti kamalan kauan, kun Linkomiestä on vaputtanut.

Mutta minua vaputtaa. Ja jos joku nyt luulee olevansa älykäs ja sanoo, että tämä tyyli on lainattu Pälsin Tukkapöllystä, niin minä sanon, että siitä se onkin lainattu. Kun minua vaputtaa niin kamalasti, etten millään voi tehdä mitään omaa tyyliä, jota samaa herranlahjaa toivotan teille muillekin.

Ruutti.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
 

Vapun viettoa Turussa vuonna 1970.
Vapun viettoa Turussa vuonna 1970. Kuva: Turun ylioppilaslehden arkisto.

Paaran ehdotus: Vappu kuivaksi (17/1973)

Vappua olivat uhata tänä vuonna sekä ravintoloiden että Oy Alko Ab:n lakot.

– Vietettäköönkin vappua tästä lähin kuivin suin, sanoi TYYn hallituksen puheenjohtaja Erkki Paara Taidemuseonmäella aattona.

– Varsinainen kostea remujuhla olisi syytä siirtää syyssateiden ajaksi, pikkuvappuun. Tällöin työehtosopimusneuvottelut ovat tärkeiden työmarkkinaosapuolten kesken järjestyksessä, sietämätön epävarmuuden tunne ei häiritse juhlan järjestelyä ja ylioppilailla on opintolainan juuri nostettuaan taskut röntöllään rahaa.

– Tiedetäänhän, että opiskelijoiden rahan puute keväiseen Vapun aikaan on omiaan häiritsemään Juhlatunnelmaa, ollaan naama kalpeana ja apeana koyhiä ja kipeitä. Syksyllä sitä vastoin tilanne osaltamme olisi toisenlainen ja pimeät ja kutevat syysillat loisivat erinomaisen mahdollisuuden toteuttaa niitä nautintoja, joista varsinaisena kevään juhlana jäämme paitsi, Paara sanoi.

Toimitus

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vappu Turussa vuonna 1985.
Vapun viettoa Turussa vuonna 1985. Kuva: TYL-arkisto.

 

Vapunseudun puhekimara (14/1985)

Ylioppilaspoliitikko Mika ja ystävänsä Jyrki saapuivat Ylioppilaskylän saunasta 20 A 1. Jyrki seisahtuu lähimmän asunnon oven eteen ja tuumaa, että nyt olisi kyläreissun aika.

– Eihän me tunneta tuolta ketään, epäröi Mika.

– Mitä vitun väliä sillä on. Nyt on Wappu, Jyrki painaa kelloa ja solukolmiosta löytyy kolme opiskelijapolitiikasta täysin tietämätöntä tyttörukkaa. Perusteltu vierailu, tuumii Mika ja tarjoaa munkkeja syövälle tytölle omenamehuwhiskya.

– Itse tehtyjäkö? Hän kysäisee munkeista.

– Ota vaan, vastaa tyttö, jonka asuinkumppaneista yksi valmistautuu vapun juhlintaan kyhnyttämällä poikaystävänsä kyljessä ja toinen pukeutumalla huolella ja harkiten.

– Jasså, du talar alltså svenska, huomaa Jyrki huolella pukeutuvasta tytösta, joka oitis arvaa Jyrkin suorittaneen intin Dragsjossakin.

– Älä yritä Jyrki, du kan inte sprata svenska.

– Osaan kyllä. Det är bara lite pinnsamt ku mulla ei oo ku tää pyyhe ja mä istun tällai ...

Vielä iltapäivän puolella pojat pääsevät matkaamaan kohti opiskelijatovereiden järjestämää vappuvastaanottoa.

– Ai jaha, te olette olleet jälleen luomassa poliittisia suhteita, totesivat juuri Puolalanmäelle lähdössä olleet ystävät.

– Mitä, voiko vappuna myöhästyä? Kysäisi Jyrki ja liittyi opiskelijapoliitikko Mikan kanssa kaupungille suuntaavaan sakkiin. Puolalanmäellä haudattiin jotakin ja kastuttiin kuohuviinistä, jota hulvattomimmat opiskelijat – kuten Mikan ystävä Jyrki – kuohuttelivat ympäriinsä.

Yhteisten asioiden hoitajalta ei ystäviä puutu, eika vappuna ole merkityksettömiä politiikantekijöitä. Humanismi leviää halvan kuohuviinin tavoin ihmismieliin. Jyrkillä olikin kamera mukana. Filmille ikuistui monta poliittisesti tärkeää yhteisymmärrystä.

– Mika, jengi suuntaa Pinellaan, huomasi Jyrki Liljan lakituksen jälkeen.

– Ei kai vaan ulkoterassille... siellähän on kylmä...

– Kyllä aina jollakin tutulla on pöytävaraus.

Ja sitä paitsi olikin jo aika käydä WC:ssä. Kuinka ollakaan, juuri kun opiskelijapoliitikko Mika ja ystävänsä Jyrki selvisivät ulos miestenhuoneesta, avautui naistenhuoneen ovi ja ahtaaseen eteiskäytävään astui kaksi suloista olentoa. Nuoret naiset olivat sattumalta reippaan ja aina huomaavaisen Mikan tuttavia:

– Saanen luvan saattaa Neidin pöytään ja Jyrkillä lienee kunnia tarttua Sinun käsipuoleesi, järjestää Mika tilanteen sulavasti, eikä tyttösten pöydästä puuttunut ruokakeskustelua. Opiskelijapoliitikolle voi sattua ja sattuukin kaikenlaista, jossa riittää kertomista tilanteissa kuin tilanteissa.

Heti kohta ruokailun jälkeen Mika sekä Jyrki joutuivat jättämään neitojen viehättävän seuran.

– Onko meidän pakko käydä niissä bileissä? kysäisee Jyrki, joka olisi saattanut kuvitella juhlivansa vapun juuri näiden neitojen kanssa.

– Aivan pakko. Lupasin. Ja muista ottaa kuvia, vastaa tietyissä asioissa ehdoton Mika. Eräät lupaukset ovat sellaisia, että ne täytyy pitää – ja näkyvästi. Mika sekä Jyrki selvittivät kunnialla ja muutamalla valokuvalla poliittisesti mihinkään sitoutumattoman marginaaliryhmän jarjestämät vapunviettobileet.

– No, kyllä sinä ymmärrät, selvitti Mika isännälle lämpimästi hymyillen, kun ylioppilaskunta järjestää vapputapahtuman, minun on oltava siellä ... ja sitä paitsi siellä on varmasti hauskaa.

Yliopilaskunnan järjestämä juhla vietettiin suuren suuressa salissa, jossa lähes kaikki tunsivat tai ainakin tiesivät Mikan sekä Jyrkin. Bändit vaihtuivat estradilla, mutta ystävysten ympärilla riitti läheisempiä ja etäisempiä tuttuja – Mikalle kuulijoita, Jyrkille kuunneltavia.

Heihin takertui myos paikallisen ylioppilaslehden toimittaja. Mikalta kun sai asiantuntevia kommentteja aiheesta kuin aiheesta.

– Mielestäni Kauko Röyhkä on mielenkiintoinen suomalainen artisti. Jonkin verran hän ottaa vaikutteita englantilaisesta musiikista. Kaiken kaikkiaan positiivinen ilmiö suomalaisella tähtitaivaalla, kommentoi opiskelijapoliitikko Mika ja kuvaili lyhyesti vapunviettoaan toimittajan sitä kiinnostuneena tiedustellessa: Minulla on ollut hirveän kiva vappu. Olen tavannut ystäviäni ja jutellut heidän kanssaan.

Mikalta löytyi myös vapunaattoon poliittinen ajatelma:

– Valtiovallan tehtävä on toisaalta luoda tabuja opiskelijaradikaaleille rikottavaksi ja toisaalta järjestää meille sellaiset opiskeluolosuhteet, ettei ihmisillä ole kiire valmistua vaan ihmisillä olisi mahdollisuus ottaa vaikutteita ja virikkeitä ja opiskella hiljalleen kohti elämää.

– Opiskelijapoliitikko Mika, olet tekopyhä, totesi toimittajatyttönen nauhuriinsa.

– Jyrki, kuulit väitteen. Olenko minä tekopyhä? kääntyy Mika tuntijansa puoleen.

– Kyllä toimittaja nyt hurskastelee, toteaa Jyrki ja sulkee nauhurin.

Marika Paukkunen

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ylioppilas Liljan patsaalla vuonna 1959.
Ylioppilas Liljan patsaalla vuonna 1959. Kuva: TYL-arkisto.
 

Vappu 70 vuotta sitten (12/1995)

Vuonna 1925 valmistautui Turun Suomalaisen Yliopiston Ylioppilaskunta kolmanteen vapun viettoonsa.

Kaksi vuotta aiemmin oli jo päätetty, että ylioppilaskunnan nimestä otettaisiin suomalainen pois, koska katsottiin, että yksinkertaisesti oltiin suomalaisia, eikä sitä tarvinnut erikseen korostaa.

Yliopiston johto ei kuitenkaan sallinut nimenmuutosta kuin vasta muutamaa vuotta myöhemmin, kun se itsekin muutti nimensä Turun yliopistoksi.

Suomalaisuuskysymys oli tärkeä asia. Se oli myos ylioppilas H. Vuorelan mielessä tämän kävellessä vapunaattona yliopistoa kohti.

Vaikka olikin juhlapäivä – tai ehkäpä juuri siksi – tästäkin kysymyksestä tultaisiin vielä taittamaan sanan peistä, varsinkin kun ylioppilaskunta järjesti ensimmäisen kerran vappujuhlat, jotka kestäisivät aamuneljään saakka.

Aattopäivä oli jo kallistumassa iltaa kohti Vuorelan saapuessa komean yliopistorakennuksen luokse. Yliopisto sijaitsi Kauppatorin laidalla, aivan Puolalanmäen juurella. Vuorela yhytti ovella ylioppilastoverinsa Kaarlo Marjasen, jonka kanssa he astuivat juhlasaliin, yliopiston Phoenix-kahvilaan.

Juhlat alkoivat tänä vuonna tuntia myöhemmin kuin ennen, vasta kello 22.00. Kun toverukset astuivat sisään Phoenixiin, musiikki soi jo, ja he saivat käteensä lasillisen oivallista simaa

Vaikka laseissa todellakin oli vain simaa, Vuorela ei voinut olla kiusoittelemasta Marjasta siitä, kuinka edellisvapun jälkeen tämä oli ollut pois kanslerin vastaanotolta. Kansleri oli tosin suhtautunut tähän suopeasti myhäillen ja todennut, etta vapun jälkeinen päivä saattaa ymmärrettävästi olla opiskeluaikana raskas.

Marjanen oli hieman nyreissään tästä vieläkin, sillä omien sanojensa mukaan hän oli ollut oikeasti kipeä.

Juhlat kuitenkin jatkuivat ja siman lisäksi oli tarjolla myös pientä syötävää, tuntuipa joidenkin laseihin eksyneen myös jotain simaa väkevämpää, vaikka kieltolaki olikin.

Myös puheita pidettiin, ja koska vappu on kevään aikaa, erityisesti puhe keväälle oli tärkeä.

Tilaisuutta varten oli kirjoitettu myos runo. Vähän runoilun jälkeen olikin jo keskiyö, ja aika painaa ylioppilaslakit päähän. Sen kunniaksi laulettiin Gaudeamus lgitur. Tunnelma oli Vuorelan mielestä oikein juhlava, hän tulisi muistamaan sen pitkään.

Tämän jälkeen oli soihtukulkueen vuoro. lnspehtorin johdolla ylioppilaat lähtivät 50 palavaa soihtua käsissään kiertämään katuja. Tunnelma oli alusta asti riehakas, olihan juhlapäivä, sima lämmitti ruumista ja runsaslukuinen turkulaisyleisö oli uteliaana seuraamassa ylioppilaiden touhuja.

Reitti johti yliopistolta Aurakatua pitkin yli Aurajoen, edelleen ltäistä Rantakatua, yli Tuomiokirkkosillan, pitkin Linnankatua ja Kauppiaskatua ja lopuksi torin poikki takaisin yliopistolle.

Tänä vuonna oli myös suunniteltu kulkueen kärkeen torvisoittokuntaa, mutta järjestysviranomaiset katsoivat sen tuottavan liiaksi häiriötä eikä lupaa hellinnyt. Vaikka torvisoittoa ei kuultukaan, ylioppilaista lähti kiitettävä melu pelkän laulun voimallakin.

Ylioppilaskunnan illanvietto oli Vuorelan mielestä erinomainen ajatus. Sima ja tanssin pyörre hullaannuttivat mielet niin, että nuoret mielet olivat pakahtua. Ja Vuorela oli ollut oikeassa, suomalaisuuskysymyksestä tuli kuin tulikin keskustelua, inttämistä jopa, vaikka kaikki olivatkin siitä samaa mieltä, suomenkielisistä perheistä kun olivat.

Ehdottipa joku uhmapäissään, että Akademin ylioppilaskunta tulisi haastaa soutukilpailuun. Ehdotus kuitenkin ohitettiin, ja se toteutui vasta muutama vuotta myöhemmin, tällöin Åbo Underrättelsenin ehdotuksesta.

Eras Vappupäivän ohjelmanumero oli Kauppatorilla, jossa oli myynnissä kaikenlaista vappuun liittyvää rihkamaa. Tarjolla oli erisuuruisia ja -värisiä huiskuja, kirjavilla nauhoilla kiedottuja keppejä, markkinapalloja, paperia, kukkia, naamareita ja monenlaista muutakin. Vuorela löysi torilta oikein kauniin ilmapallon, jonka osti kihlatulleen, neiti Fannylle.

Vapunvietto ei kuitenkaan loppunut tähän – kaupungissa oli vielä simaa jäljellä. ltse asiassa varsinaiset juhlat olivat vasta alkamassa, siitä kertoivat jo edellisen vuoden juopumuspidätykset, joita oli aattona ollut vain 18 ja vapunpäivänä pöyristyttävät 39 kappaletta. On tosin muistettava, ettei tilasto tokikaan ollut vain ylioppilaista koottu.

Joka tapauksessa illalla oli luvassa tanssiaiset Casino-saleissa. Vappuiltaa oltiin ennen juhlittu kokoontumalla Börsiin yhteiselle illalliselle, mutta tänä vuonna järjestettiin siis oikein tanssiaiset. Juhlat olivatkin oikein onnistuneet.

Tanssia riitti myöhään yöhön ja ilo oli ylimmillaan, ei olisi uskonut, että takana oli jo yhden yön juhlinta.

Ylioppilaat olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, ja Vuorelan mielesta he näyttivät juuri sellaiselta joukolta, joiden harteille nuori kansakunta voisi luottavaisesti sälyttää toiveensa ja odotuksensa. Vuorela huokaisi syvään ja tunsi olevansa ylpeä siitä, että oli suomalainen ylioppilas.

Juhlat jatkuivat. Kun vihdoin aamutunneilla Vuorela raahautui kotiin ja heräsi muutaman tunnin päästä väsyneenä ja pöllähtäneenä ja valmistautui lähtemaan kohti yliopistoa, hän ei enää ollut asiasta aivan niin varma.

Roope Lipasti

Lähteet: Laaksonen, Lasse 1963, Turkulaisten julkisia vappuperin­teitä vuosina 1919–1960. Turun Ylioppilas X. Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan julkaisuja. Forssa 1963.; Lemberg, Paul, Katsaus Turun Ylioppilaskunnan vaiheisiin vuosina 1922–1962 (Painamaton). Turun Yliopiston Ylioppilaskunta 1922–1972. 50-vuotishistoriikki. Toim. Seppo Okko ja Heikki Paloheimo. Loimaa 1972; Turun Ylioppilaslehti 1952, n:o 6–7.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vappukuvitus Tylkkäristä vuodelta 1974.
Vappukuvitus Tylkkäristä vuodelta 1974.

Samassa lehdessä Vesa Kataisto listasi myös ”10 tapaa viettää vappua ilman viinaa”. Tässä lainaus tekstin alusta:

Ihan totta, vappuun ei välttämättä kuulu alkkohooli ollenkaan. Mitä järkeä loppujen lopuksi on siinä, että työn juhlan kunniaksi röpöttää itsensä kaikin puolin kyvyttömään kuntoon ainakin parin seuraavan päivän ajaksi?

Joudut vielä hortoilemaan haalaripellejen ja muiden amatöörijuoppojen seassa ja juhlakuntoon hankkiutuessasi kuuntelemaan heidän ördäilyään ym. röhinää.

Seuraavassa 10 vaihtoehtoa välttyä pahimmalta. Jos noudatat jotakin tai kaikkia näistä ohjeista, voit astella toinen päivä toukokuuta nenä ainakin kaksi pykälää korkeammalla kuin ne, jotka sortuivat tradition uhreiksi.

Useimmat keinot soveltuvat parhaiten sovellettaviksi itsenäisesti, sillä seura vaarantaa raittiutesi. Voitte sortua kuuntelemaan esim. poliittisia vappupuheita ja absolutismin aate holahtaa kuin Stalinin patsas sulattoon.

Varmuuden vuoksi käännä tv seinään päin, ota radiosta patterit ja vie se niin etäälle, ettei johto yllä seinään. Niittaa postilaatikko umpeen vapun ajaksi ja lähetä puhelimesi ja ovikellosi postipakettina itsellesi. Nyt voit jatkaa lukemista. Holistivalistajien huomioksi: Tässä jutussa ei mainita sanaa ”Koskenkorva” kertaakaan.
 

Lue lisää

Tiesitkö tätä? Opiskelijavappu syntyi poliisin ja ylioppilaiden kahnauksesta – professori avaa 200 vuotta täyttävän juhlan salat

Poliittisen historian professori emeritus Timo Soikkanen törmäsi suomalaisen opiskelijavapun yllättävään syntyhistoriaan tutkiessaan Turun poliisin alkuaikoja. (2017)

TYL 90: Suur-Suomea luomassa – Vuonna 1941 Turun ylioppilaslehdessä tiedettiin ”jo etukäteen tämän sodan lopputulos”

Turun ylioppilaslehdessä 40-lukua määritti sota-aika. Vaikka yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnot olivat välillä tauolla, lehteä julkaistiin. (2/2021)

TYL 90: ”Onko lehti tuomittu henkisesti epäonnistumaan”? – 30-luvulla Turun ylioppilaslehdessä vastutettiin kommunismia ja kannustettiin suojeluskuntatyöhön

Alkujaan Turussa luettiin Helsingin Ylioppilaslehteä. TYYkin oli yksi sen julkaisijoista. Lehden Helsinki-keskeisyys herätti kuitenkin TYYssä tyytymättömyyttä. Haluttiin oma lehti! (1/2021)