Kampus
12.03.2020

Kuva-albumi: Elämää kampuksen ulkopuolella

Teksti & Kuvat:
Ilari Välimäki
  • Valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen harrastaa jäljestystä labradorinnoutajansa Sylvin kanssa.

Turun yliopiston henkilökunnalla on myös vapaa-aikaa. Näin he sitä viettävät.
 

Elina Kestilä-Kekkonen

Valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen sekä labradorinnoutajat Sylvi ja Taimi-Tellervo harrastavat yhdessä jäljestystä. Sylvi on yksi Vainu Eläinetsijäkoirat -yhdistyksen koirista.

Elinan mukaan parasta eläinjäljestyksessä on se, että vaikka välillä omalla kohdalle osuu todella raskaitakin tapauksia, joissa karkureille käy lopulta huonosti, niin suurin osa tapauksista päättyy onnellisesti ja koiraa pystyy auttamaan.

”Tämä on todella sosiaalinen harrastus, ja näin yhteiskuntatieteen näkökulmasta kiva, koska ihmiset tulevat koiraharrastuksiin tosi erilaisista taustoista. Siksi kaveripiiri on hyvin laaja, ja on kivaa olla erilaisten ihmisten kanssa tekemissä. Hyvä kun edes tiedetään mitä kaverit tekevät työkseen. Ei pääse kuplautumaan tässä hommassa.”


 

Jukka-Pekka Puro

Tarvasjoen jäähallissa on alkamassa B-nuorten Mestis-ottelu. Paikalle oikeutta jakamaan on saapunut mediatutkimuksen yliopistonlehtori Jukka-Pekka Puro.

JP ryhtyi jääkiekkoerotuomariksi, kun hän näki junioripelien epäoikeudenmukaiset asetelmat. 

”Siellä oli 16–17-vuotiaita tuomareita, ja heidän isiensä ikäiset valmentajat huusivat heille naama punaisena. Näytti ja tuntui aika epäoikeudenmukaiselta.”

Sittemmin Puro on viheltänyt noin 60–80 ottelun vuositahtia. Syöpä ja sairastelu on ajoittain vaikuttanut tahtiin, mutta vihellettyjä otteluita on takana kunnioitettava määrä. Menossa on kymmenes vuosi ja otteluita on kertynyt taakse jo noin 700.


 

Arto Jauhiainen

kasvatustieteen professori Arto Jauhiaisen (vas.) skiffle-yhtyeen Moonshinersin tarina ulottuu 80-luvulle. Silloin kaverukset soittivat opiskelijajuhlissa ja -tapahtumissa. Skiffle on folk-musiikin alalaji, jossa yleisiä tarvikkeita ja materiaaleja hyödynnetään soittimina. 

Jukka Valtanen (kitara ja banjo), Matti Lappalainen (kitara ja pyykkilauta), Vesa Mäkinen (narubasso) ja Arto, joka soittaa omatekoisten lyömäsoittimien lisäksi ukulelea, päättivät opiskeluaikojen muistoksi alkaa taas esiintyä. Pian leipälajiksi valikoitui skiffle. 

Miehet muistelevat esiintymisiään. Arto muistaa keikan, josta naispuolinen kuuntelija vaikuttui niin, että pyörtyi. 

”Saattoi siihen vaikuttaa hieman fanin huomattavan korkea ikä.”

”Meitä yhdistää kasvatusala. Minä ja Vesa ollaan kurssikavereita ja Matti aloitti opinnot kasvatustieteellisessä vuotta myöhemmin. Jukka on niin ikään kasvatustiedettä opiskellut opinto-ohjaaja. Tämä musiikkiharrastus irrottaa työpaineista täydellisesti, mutta soittamisen ehdoton suola on yhdessäolo.”
 

Christina Salmivalli

Sisäpihan portaat vievät alas Reynier Gómezin (kuvassa keskellä) tanssistudioon, jonka seinää koristaa Kuuban lippu. Sisällä pyörähtelee psykologian professori Christina Salmivalli (oik.). Hän kertoo rakastaneensa tanssimista aina. 

”Päädyin muutama vuosi sitten parisalsan pariin. Salsassa hienoa on se, kun liikunta, musiikki ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa yhdistyy näin hienolla tavalla. Se on pimeänä talvena kuin pääsisi Kuubaan käymään, kun tulee Reynierin tanssistudiolle.”

Parisalsan perään alkaa soolosalsa, johon myöskin Christina jää. Töissä ja luentosalissa Christina pystyy hillitsemään tanssijalkansa, mutta kotona tulee kyllä tanssittua.

”Minusta kaikissa lattaritansseissa on sellaista hienoa eksotiikkaa. Niin kuin opettajamme sanoo, miehen tehtävä on viedä, ja naisen pitää muistaa vain kolme asiaa: näyttää hyvältä, näyttää hyvältä, ja näyttää hyvältä. Ja tämän sanon huumorilla ja suurella itseironialla!”