Kampus
15.01.2015

Maksuttomuus on elinehto

Teksti:
Sakari Muurinen
Kuvat:
Lauri Hannus

Suurin osa kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista tulee EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta. Suomalaiset suhtautuvat kotikansainväliseen opiskeluun varauksella. 

Lukukausimaksuton järjestelmä on suomalaisten korkeakoulujen suurin valttikortti ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita rekrytoitaessa. 

Turun yliopistossa on yhteensä 19 kansainvälistä maisteriohjelmaa, joita olisi käytännössä mahdoton toteuttaa ilman EU ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevia opiskelijoita. 

”Suomessa on muutenkin kallista elää, joten kyllä maksuttomuus on tärkeä asia”, sanoo Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykkö.

Hallitus on ehdottanut EU ja Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille 4000 euron lukukausimaksuja vieraskielisissä ohjelmissa. Nykyinen hallitus päätti olla viemättä maksuja eteenpäin, mutta opetusministeriö pitää yhä mahdollisena, että kaavaillut maksut voisivat tulla voimaan vuoden 2016 alussa, mikäli tuleva hallitus kirjaa ne ohjelmaansa. 

Suomen- ja ruotsinkieliset koulutusohjelmat olisivat esityksen mukaan jatkossakin ilmaisia. Kansainvälisten ohjelmien opetuskieli on englanti.

Eurooppalaisen kulttuuriperinnön ja digitaalisen median tutkimuksen maisteriohjelman koordinaattori Kimi Kärki sanoo, että lukukausimaksut hankaloittaisivat huomattavasti opiskelijoiden rekrytointia. 

“Lukukausimaksuttomuutta ei oikeasti kannata väheksyä.  Näen esitetyissä maksuissa myös alkusoittoa sille, että ujutetaan lukukausimaksut koko järjestelmään”, hän toteaa.

Kärki huomauttaa, että opiskelijoista kilpaillaan avoimilla markkinoilla.

“Parhaat hakijat ovat jo valmiiksi kansainvälisiä tyyppejä, joilla on paljon kunnianhimoa. He yleensä hakevat moneen paikkaan.”

Kasvatustieteellisen tiedekunnan kansainvälisten asioiden suunnittelija Anna Alasuutari on samoilla linjoilla. 

“Maksuttomuus on tietysti suuri houkutin. Meillä on myös monia sellaisia, jotka ovat tulleet tutkinto-ohjelmassa jo olevien opiskelijoiden houkuttelemana.” 

Paikat täyttyvät huonosti

Turun yliopiston kansainvälisistä ohjelmista suurin osa on kooltaan pieniä. Pyykkö myöntää, että opiskelupaikat täyttyvät nykyisen järjestelmänkin puitteissa heikosti. 

Hänen mukaansa hakijamäärät ovat usein kiitettävällä tasolla, mutta moni jättää tulematta pääsykokeisiin tai ei ota paikkaa vastaan. 

”Meidän pitäisi kyllä tehdä ponnistuksia markkinoinnin suhteen.”

Tällä hetkellä markkinointi on pitkälti netin ja alan messujen varassa.

Yhtenä suurimmista ongelmista Pyykkö mainitsee myös sen, että suomalaiset opiskelijat hakevat kansainvälisiin ohjelmiin melko huonosti. 

”Pitää muistaa, että eihän näitä ole tarkoitettu pelkästään ulkomaalaisille. Ajatuksena on tarjota myös suomalaisille mahdollisuus kotikansainvälistymiseen.” 

Tyypillisenä esimerkkinä voidaan mainita kasvatustieteellisen tiedekunnan LLEES (Learning, learning environments and educational systems) -ohjelma, johon on viimeisen kolmen vuoden aikana otettu sisään yksi suomalainen hakija. 

Mikko Kainulainen hakeutui LLEESiin osittain sen takia, että tiesi  pääsevänsä monikansalliseen opiskelijaympäristöön.

”Silti olisin toivonut, että siellä olisi joku muu suomalainen ollut kuin minä. Se on kuitenkin hienoa, että opiskelijoilla on erilaiset lähtökohdat ja koulutaustat.”

Yksi LLEESin tärkeimmistä asioista on erilaisten koulujärjestelmien vertailu. Suomalaista koulutusjärjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaimmista. Kainulainen sanoo, että ei silti lähde paukuttelemaan henkseleitä opiskelijaporukan pikkujouluissa.

”Se on oikeastaan tarpeetonta. Kaikki ketkä tänne tulevat tietävät mistä on kyse, ja ovat osittain tulleetkin sen takia.”

Kainulaisen mukaan hyviä Pisa-tuloksia ja suomalaisen kasvatustieteen hyvää mainetta enemmän painaa lukukausimaksuttomuus.

”Jossain harjoituskurssilla sitä kyseltiin. Koko kurssilta yksi ilmoitti, että olisi tullut, vaikka olisi ollut maksullinen.”

Kainulainen itse päätyi hakemaan ohjelmaan muista syistä. 

”Meille suomalaisille laadukas ja ilmainen koulutus tulee ikään kuin annettuna. Tällöin omaa järjestelmää kohtaan on erityisen helppo sokeutua. Sen takia minäkin hain kansainväliselle puolelle, että saisin uusia näkökulmia.”

Riitta Pyykkö sanoo, että Turun yliopiston houkuttelevuutta on pohdittu parannettavan keskittämällä voimavarat monen pienen ohjelman sijaan muutamaan isompaan.

”Voi olla, että muutama paremmin hoidettu ohjelma voisi olla parempi. Nyt näitä hoidetaan ikään kuin siinä suomenkielisen opetuksen sivussa.”

Pyykkö sanoo, että kehitettävää löytyy opiskelijapalautteen mukaan myös opettajien englannin kielen taidossa.  

Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden houkuttelu on siinäkin mielessä kannattavaa, että valmistuneesta maisterista yliopisto saa bonuksen tavallisen taksan lisäksi. Pyykön mukaan valmistumisasteessa ja -ajoissa on kuitenkin vielä rutkasti petrattavaa. 

Mitä kansainvälisyydellä tarkoitetaan?

Kansainvälisten ohjelmien lähtökohtainen tarkoitus on kouluttaa osaajia globaaleille työmarkkinoille. Riitta Pyykön mukaan kansainvälisyys on tulkittu englannin kielen käytöksi opetuskielenä. 

”Onhan siinä myös se, että opiskelijayhteisö on itsessäänkin monikulttuurinen.”

Osaan ohjelmista on tuotu vaihto-opiskelu ikään kuin sisäänrakennettuna. Esimerkiksi eurooppalaisen kulttuuriperinnön ja digitaalisen median maisteriohjelmassa jokainen opiskelija lähtee vaihtoon toisena opiskeluvuonna. 

”Tässä on luotu pedagoginen elementti, jossa opiskelijan täytyy sopeutua erilaisiin ja ehkä stressaaviinkin ympäristöihin”, sanoo Kimi Kärki. 

Kärjen mukaan opiskelijoista on tarkoitus koulia laaja-alaisia projektiosaajia, joilla on hyvät tiedonhakuvalmiudet nopeasti muuttuvassa maailmassa. 

”Pyritään siihen, että humanistikin osaisi keskustella insinöörin kanssa.” 

Hän sanoo, että ohjelma on luotu digitaalisen murroksen vuoksi. Mahdollisina tulevina työantajina opiskelijoille voisivat toimia esimerkiksi museot, joissa tarvitaan uudenlaista osaamista.

”Jos ajattelee perinteistä museota, niin siellä tuijotetaan yhtä vanhaa esinettä. Tulevaisuudessa se voi olla vaikka sitä, että huoneeseen on digitaalisesti muodostettu kolmiulotteinen kaupunki.”

Kaikissa ohjelmissa ei suinkaan ole automaattista vaihto-opiskelua. Esimerkiksi LLEES-ohjelma on mahdollista suorittaa jalat tiukasti kotimaan kamaralla.

Mikko Kainulaisen terveiset laitokselle ovat, että kansainvälisen ohjelman puitteissa voisi järjestää joitakin ulkomaanmatkoja. 

”Mä olen koittanut ehdottaa, että käytäisiin vaikka Virossa tai Tukholmassa, kun ne kerran ovat lähellä. Matkoja ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi.”