Kampus
19.08.2019

Missio Namibiassa: Turun yliopiston uudessa koulutusohjelmassa vain yksi maksava opiskelija, jos sitäkään – professori kutsuu suomalaiset kauas etelän lämpöön

Teksti:
Miika Tiainen
Kuvat:
Teemu Perhiö
  • Professori Erkki Sutinen lähtee käynnistämään Master’s Degree in Software Engineering -koulutusohjelmaa paikan päälle Namibiaan. Kangertelevasta alusta huolimatta hän on luottavainen sen suhteen, että opiskelijoita saadaan jo kevääksi hyvä määrä.

”Kyllä varmaan joku nigerialainen puuskahtaa, että miksi menitte Namibiaan, sehän on kooltaan kymmenesosa Lagosista”, pyörittelee professori Erkki Sutinen.

”Mutta jostain pitää aloittaa.”

Vuorovaikutusmuotoilun professori ja entinen Tulevaisuuden teknologioiden laitoksen johtaja Sutinen on lähdössä etelän aurinkoon.

Tehtävä: käynnistää Turun yliopiston uusi koulutusohjelma Namibiassa.

Hankkeen kätilönä on toiminut juuri rehtorinkautensa päättänyt Kalervo Väänänen.

Jokin suomalaisia vetää puoleensa tuossa reilun kahden miljoonan asukkaan afrikkalaisvaltiossa.

Huhtikuussa 1869 Martti Rautanen saapui maahan ensimmäisten suomalaisten lähetyssaarnaajien joukossa. Nykypäivänä tutumpi Martti, eli Martti Ahtisaari sai työstään Namibian itsenäistymisen hyväksi maan kunniakansalaisuuden vuonna 1992.

Nyt on vuorossa Erkki.

Vain yksi maksava opiskelija

Aurajoelta Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin on yli 9 200 kilometriä matkaa. Syyskuusta alkaen siellä pitäisi nähdä uusia Turun yliopiston opiskelijoita. Tilat on vuokrattu University of Namibialta (UNAM).

Yhteensä 47 henkilöä haki Master’s Degree in Software Engineering -ohjelmaan. Hyvästä hakemusmäärästä huolimatta hakukelpoisia hakijoita oli vähän.

Koulutukseen hyväksyttiin 15 opiskelijaa, joista 13 oli maksuvelvollisia.

Neljä otti paikan vastaan.

Joukossa ei ole namibialaisia tai suomalaisia opiskelijoita. Vähäinen määrä voi selittyä sillä, että kokemuksen mukaan maksuvelvollisista saapuvat yleensä stipendinsaajat. Tällä kertaa heitä oli kaksi.

Jäljelle jäävistä vain yksi on maksava asiakas, sillä toinen on EU/ETA-alueen kansalainen, joilta maksuja ei peritä.

Namibiassa luentosalit jäänevät kuitenkin tyhjiksi, sillä paikan vastaanottaneista kukaan ei ole aloittamassa opintoja syksyllä. Niin yliopistolta kerrotaan.

Englannin kielen taito vaatimuksena

Opiskelijoiden pieni määrä ei ole Sutisen mielestä suurin ongelma, vaan Turun yliopiston kielitaitovaatimukset.  Ne ovat hänen mukaansa rajoittaneet liiaksi hyväksyttyjen hakijoiden määrää.

”Afrikastahan haetaan paljon Eurooppaan opiskelemaan. Siellä on totuttu siihen, että kielitodistuksen voi antaa vasta sisään päästyään. Turussa se vaaditaan jo hakuvaiheessa, mikä tuntuu minusta hieman vanhakantaiselta ajattelulta.”

Myös muut suomalaiset yliopistot vaativat sisäänpääsyn edellytyksenä englannin kielen taidon riittävää osaamista kielikokein. Koe vaaditaan kaikilta, jotka eivät ole suorittaneet kandidaatintutkintoaan englanniksi.

Lisäksi EU/ETA-alueen tai englanninkielisten maiden (kuten Kanada ja Uusi-Seelanti) ulkopuolella tutkintonsa suorittaneilta se vaaditaan joka tapauksessa, oli kieli englanti tai ei.

Rehtorin elokuussa antama päätös ensi vuonna alkavien kansainvälisten maisteriohjelmien ja jatkokoulutusten kielitaitovaatimuksista ei tuonut mukanaan suuria muutoksia – eri tiedekuntien kriteerit vain yhdenmukaistettiin.

Afrikka-mission kangertelevasta alusta huolimatta Sutinen puhkuu energiaa.

”Olen luottavainen sen suhteen, että saamme jo kevääksi hyvin opiskelijoita.”

Tehtävää syksyllä silti riittää. Tilat ovat vasta valmistumassa ja markkinointia täytyy hänen mukaansa tehdä vielä paljon.

Sutinen myöntää, että opiskelijoiden hitaalla innostumisella on syynsä. Ohjelmaan hakemista hän luonnehtii ”koekaniinijutuksi”.

”Opiskelijat eivät voi vielä kysyä keneltäkään, että millaista siellä oli.”

Hän muistuttaa, että kyseessä on ensimmäinen suomalaisyliopiston kampus ulkomailla. Ohjelmaan voi jatkossa hakea joustavammin ympäri vuoden.

”Samanlaiset yhteydet sieltäkin on”

Paikanpäälle Windhoekiin ei ole toistaiseksi lähdössä Sutisen lisäksi muuta Turun yliopiston henkilökuntaa.

”Minähän olin itse innostunut lähtemään. Kuullessani asiasta laitoin heti viestiä yliopiston johdolle, että mikäs juttu tämä on.”

Sutisella on aiempaa kokemusta Afrikka-yhteistyöstä niin Tansanian, Mosambikin kuin Etelä-Afrikan suuntaan. Projekti Etelä-Afrikan Pretoriassa eteni jopa niin pitkälle, että sinne suunniteltiin silloisen Joensuun yliopiston omaa kampusta.

Sittemmin tapahtunut Itä-Suomen yliopiston syntyminen jäädytti hankkeen, vaikka yliopiston johto, mukaan lukien silloin akateemisena rehtorina toiminut Kalervo Väänänen, olikin Sutisen mukaan aiheesta innoissaan.

Kokemuksista on hänen mukaansa nyt hyötyä.

”Kampusta ei niin vain perusteta. Sen pitää olla osa paikallista ekosysteemiä eikä vain jokin konttori”, hän paukauttaa.

Ympyrä sulkeutuu Windhoekin-hankkeen myötä. Sutinen haki Namibiaan kahden vuoden työlupaa, mutta sai viiden.

Hän hymähtää.

”Tiedä sitten, oliko rehtorilla (Väänänen) näppinsä pelissä – ”päästään siitä eroon vähän pidemmäksi aikaa””.

Kollegoiden vastaanotto on myös yllättänyt.

”Ihmiset ajattelevat, että nyt kun lähdet sinne Afrikkaan, niin et voi tehdä tutkimusta. Mutta ihan samanlaiset yhteydet sieltäkin on.”

Hänen mukaansa esimerkiksi Ruotsi on sitoutunut kouluttamaan Ruandassa kymmenittäin väitöskirjatutkijoita.

”Kyllä sielläkin tutkijoita tarvitaan”, hän tokaisee.

Mahdollisuuksien manner

Pääosin Namibian kampuksen opiskelijat etäosallistuisivat Turun yliopiston kursseille.

Tarkoitus on mallintaa todellisuutta kymmenien kameroiden avulla niin, että opiskelijat sekä Suomessa että Namibiassa voisivat osallistua opetus- tai tutkimustilanteeseen ”eri kuvakulmista”.

”Nykyteknologian avulla virtuaalipuoli voi olla paljon enemmän kuin opiskelua staattisen videoneuvotteluyhteyden välityksellä”, Sutinen pohtii.

Koulutusta ei silti aiota rakentaa pelkän etäläsnäolon pohjalle. Joitakin kursseja tullaan opettamaan paikan päällä.

”Toivottavasti saataisiin tänne mukaan eri alojen opettajia ja tutkijoita. Tänne voi lähteä vähäksi aikaa uudistumaan ihan eri ympäristöön”, hän visioi.

Sutinen ajattelee Namibian kampusta ”tulevaisuuslabrana”.

”Se voi uudistaa yliopistoa tavallaan sekä ulkopuolelta että sisältäpäin. Yliopiston velvollisuushan on muuttaa maailmaa ja Afrikassa on todella paljon mahdollisuuksia”, Sutinen näkee.

Tulevaisuuden teknologioiden laitoksen johtajana Sutinen ei kuitenkaan enää jatka. Läksiäiskahvitkin on jo juotu.

”Täytyy sanoa, että parasta siinä hommassa oli opiskelijat, ja heidän mukaan saaminen koko yhteisöön paremmin.”

Hän peräänkuuluttaa suomalaisiakin opiskelijoita lähtemään Namibiaan.

”Tämä on kutsu.”

Lue lisää

Only ten students are pying to study at the University of Turku

Finnish universities started charging tuition fees from students coming from non-EU and non-EEA countries in 2017. in 2018 only six students paid a tuition fee, in 2019 there is ten of them (3/2019).

Outsourcing education

In February 2017, UTU saw its first set of fulltime undergraduate students, a Namibian group of 24, enroll in the BA program in education. The project is funded by the Namibia Students Financial Assistance Fund (NSFAF). The students will study for two years at Rauma, while the third will be spent in Namibia. After finishing their degree, the students will be fully qualified to work as teachers in their homeland. (3/2017)