Kampus
24.01.2018

Punavankileiristä kampukseksi – sisällisodan kaiut Sirkkalassa

Teksti:
Nelli Lapintie
Kuvat:
Turun museokeskus & Nelli Lapintie
  • Sirkkalan vankileiriajalta ei ole juurikaan valokuvia. Tässä kasarmialueen poikki kulkee korkea piikkilanka-aita: ”Ajatella, täällä oli yli 3 000 vankia. Jos nyt laitettaisiin sama määrä ihmisiä tänne, niin kyllähän se tuntuisi valtavalta määrältä”, Sirkkalan historiaa tutkiva Anne Heimo pohtii. Kuva: Turun museokeskus / Johan Rikhard Ellilä
  • Sirkkala tammikuussa 2018. Vasemmalla Minerva-rakennus, joka on aikaisemmin toiminut muun muassa vanki- ja kasarmirakennuksena. Oikealla Historicum eli alunperin vanha köyhäintalo. Välissä entinen päävartio. Kuva: Nelli Lapintie

Sirkkalan alue on luovinut tiensä köyhyyden, sodan ja kuoleman keskeltä tutkimuksen täyteiseksi kulttuuriperintökohteeksi.

Sirkkalan kampuksen historia on Turun yliopiston paikoista kenties tarinarikkain, mutta huonosti tunnettu.

Sirkkalan kertomus alkaa vuodesta 1834, kun Turun kaupungin rajojen ulkopuolella, keskellä joutomaata, seisoo yksinäinen keltainen rakennus. Se on kaupunginarkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelema köyhäintalo, joka tunnetaan nykyään Turun yliopiston Historicum-rakennuksena.

Talossa elivät vähävaraiset miehet, naiset ja lapset – kaukana kaupungin varakkaan väestön silmistä. Vaikka sijainti oli syrjäinen, paikkaa vastustettiin ankarasti. Poikkeuksellisen suuri ja komea kivitalo ei turkulaisten mielestä kuulunut köyhien käyttöön. Lopulta vähävaraiset kaupunkilaiset asuttivat taloa vain reilun vuosikymmenen.

Vuodesta 1846 alkoi nimittäin Sirkkalan pitkä sotilaallinen ajanjakso. Suomen autonomian aikainen krenatööritarkk’ampujanpataljoona otti alueen haltuunsa ja rakennutti nykyisen Sirkkalankadun varrelle valkoiseksi maalatun sotilassairaalan, joka toimii nyt yliopiston Artium-rakennuksena.

1860-luvulla alueen asukkaat vaihtuivat taas: Sirkkalasta tuli venäläinen kasarmi. 1870-luvulla Kaivokadun varrelle kohosi kolmikerroksinen majoitusrakennus, joka tänä päivänä tunnetaan Minerva-rakennuksena.

Alueen venäläinen vaihe jatkui aina Suomen itsenäistymiseen saakka. Nykyisen kulttuuriperintökohteen kohtalokkain aika oli kuitenkin vasta edessä.

Piikkilanka-aidan vangitsemat

Aivan Historicum-rakennuksen takana nousevat vanhat kiviportaat, jotka eivät näytä johtavan mihinkään. Toisin oli sata vuotta sitten sisällissodan aikaan. Silloin portaiden päästä alkoi reitti, jota vartija seurasi kiertäessään Turun sotavankileirin ympäri.

Tälle, Suomen kahdeksanneksi suurimmalle vankileirille, ryhdyttiin viemään kaupungissa ja lähiseudulla piilotelleita punaisia keväällä vuonna 1918. Sisällissodan päätyttyä valkoiset vangitsivat leirille myös rintamalla tappion kokeneita ja pakomatkallaan Lahteen asti päässeitä punakaartilaisia.

Lopulta tarkasti vartioidulla ja piikkilanka-aidoin rajatulla leirillä eli vankeudessa jopa 3 300 ihmistä. Vangittuna oli enimmäkseen miehiä, mutta myös naisia ja jopa lapsia. Joukossa oli sekä vieraspaikkakuntalaisia että paikallisia.

Kivirakennusten sisällä oli ahdasta, kylmää ja likaista. Vangit eivät juuri päässeet peseytymään, ja ruoka oli harvoin kunnollista. Kesällä osa vangituista laitettiin töihin. Esimerkiksi Kupittaanpuistossa he kuokkivat lintulammikon ympärillä kasvavaa nurmikkoa perunamaaksi.

Sadan vuoden hiljaisuus

Vaikka vankileirin olosuhteet olivat kurjat, olivat ne Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen hyvät. Nälkä oli pienempää kuin esimerkiksi Lahden Hennalassa tai luurankotehtaaksi kutsutulla Tammisaaren vankileirillä, jossa punavangeista kuoli lähes kolmannes.

Taudit ja nälkä tappoivat Turun leirillä silti noin 175 ihmistä. Teloitettujen määrä jäi puolestaan pieneksi. Seinää vasten joutui vain yksi pakomatkaa yrittänyt vanki, 18-vuotias Hjalrmar Frantsila. Kuolemanrangaistuksella Frantsilasta haluttiin tehdä varoittava esimerkki muille vangeille.

Historioitsija Rauno Lahtinen kirjoittaa teoksessa Punainen Turku 1917–1918: ”Museon arkistotietojen mukaan kuva esittää vankeja Sirkkalan kasarmilla vuonna 1918. Mielikuvamme nälänhädästä kärsivän vankileirin oloista ovat varmasti hyvin erilaiset. Osa vangista kävi töissä leirin ulkopuolella, joten he eivät pukeutuneet rääsyihin.” Kuva: Turun museokeskus

Kuten muuallakin Suomessa, myös Turussa punaisia kuoli silti enemmän vankileirillä kuin itse sodassa. Rintamalla Turun punakaartista kaatui 72 henkilöä, minkä lisäksi 42 ammuttiin tai teloitettiin.

”Turun vankileiri ei ollut pahamaineinen. Se on varmasti yksi syy, miksi siitä ei ole tehty niin paljon tutkimusta tai muistelmia. Täältä on voinut saada jopa lomaa päästäkseen naimisiin. Välillä on jaettu myös perheiden lähettämiä ruokapaketteja”, filosofian tohtori Anne Heimo kertoo.

Heimo vetää parhaillaan Sirkkala 1918–2018: Vankileiristä muistinpaikaksi ja kulttuuriperintökohteeksi -hanketta. Hän ja tutkimusavustaja Maria Patjas ovat koonneet yhteen kokemuksia vankileiristä haastattelemalla vankien sukulaisia ja keräämällä vankien ja heidän läheisten tarinoita Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Patjas tekee myös väitöskirjaa Sirkkalasta.

Monissa perheissä vankileiriin liittyvistä muistoista on vaiettu kokonaan. Hiljaisuutta loi etenkin sisällissodan jälkeinen ilmapiiri, jossa punaiset eivät saaneet kokemuksilleen näkyvyyttä julkisuudessa. Jopa hautamuistomerkkien pystytystä vastustettiin.

”Vaikka vankileirin perustamisesta on jo sata vuotta, perheiden on edelleen vaikea kertoa kokemuksista. Asia on niin kipeä, että usein haastatteluissamme ei esimerkiksi haluta sanoa sukulaisten nimiä”, Patjas sanoo.

Turun vankileirin vaikutukset ylsivät myös piikkilanka-aitojen ulkopuolelle, sillä osalla vangeista jäi toiselle puolelle lapsia selviytymään omillaan. Kerjäävä pikkulapsi ei ollut vuoden 1918 Turussa poikkeuksellinen näky.

Sirkkalassa nähty nälkä vaikutti vankien terveyteen myös vapautumisen jälkeen. Ulkomaailmassa moni söi itsensä sairaaksi tai jopa hengiltä, kun elimistö ei pystynyt enää vastaanottamaan tavallista ruokaa.

Kansalaisluottamuksen menettäjät

Päivittäin Turussa ehdittiin käsitellä noin 10–15 punakaartilaisen tapaukset. Usein rikokseksi kirjattiin avunanto valtiopetokseen, josta tuomioksi nuijittiin vankeutta ja kansalaisluottamuksen menettäminen määräajaksi. Lokakuussa 1918 alle neljän vuoden vankeuteen tuomitut punavangit armahdettiin koko maassa ja he pääsivät ehdonalaiseen.

Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentin Rauno Lahtisen mukaan joukkoarmahdukseen päädyttiin, koska ”kapinan kukistaminen oli toisinaan aiheuttanut myös ylilyöntejä” (Punainen Turku 1917–1918). Samalla valkoisten tekemät hirmuteot painettiin villaisella.

Lahtisen mukaan Turun vankileirin olot helpottuivat syksyllä 1918, kun Suomen vankileirien kurjuudet saivat kansainvälistä huomiota. Syksystä lähtien vangit saivat esimerkiksi ottaa ruokapaketteja vastaan, ja muistitietojen mukaan leirillä ei sen jälkeen nähty enää nälkää.

Turun vankileiri oli lopulta toiminnassa vain vuoden, kunnes vuonna 1919 se alkoi toimia pakkotyölaitoksena. Kädenjäljen näkee yhä: esimerkiksi osa Kurjenkaivon kentästä on valmistunut vankityövoimalla.

Esikunnasta yliopistoksi

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa.
Sotilasvala, 1918

Vankileirin äänet vaihtuivat hiljalleen sotilasvaloiksi, kun vuonna 1920 Sirkkala otettiin puolustusvoimien käyttöön. Pakkotyölaitosta pyöritettiin silti vuoteen 1923 asti.

Sirkkala on toiminut merkittävän osan historiastaan kasarmina. Vuonna 1926 sotilaat viettivät aikaa luokkahuoneessa lukemalla lehtiä ja kirjoja. Kuva: Turun museokeskus / Turun Sanomat

Vankileirin väistyessä rakennuksia otettiin uuteen käyttöön. Nykyään ainejärjestöjen käytössä oleva keltainen Mimesis-talo muutettiin esimerkiksi varastosta aliupseerikerhoksi ja lopulta asunnoiksi.

Sirkkala kuului Turun ja Porin sotilasläänin esikunnalle aina 1990-luvun lopulle asti. Vuosikymmenten aikana moni nuorukainen suoritti esikunnassa asevelvollisuutensa. Nostalgiaa hakeviin varusmiehiin saattaa törmättä yliopistolla tänäkin päivänä. Kerran eräs entinen alokas kurkisti myös Anne Heimon työhuoneeseen.

”Kuulemma portaatkin tuntuivat ihan samalta kuin 50-luvulla”, Heimo kertaa kohtaamista.

Turun yliopiston aikaa on Sirkkalan tarinasta vasta pieni palanen. Kasarmialue siirtyi yliopiston käyttöön vuonna 2004, kun paikalle muutti historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos.

Vuonna 2008–2010 alueella suoritettiin peruskorjaus, jonka yhteydessä rakennettiin laajennukseksi Artiumin ja Minervan yhdistävä Janus-nivelosa. Vuoteen 2013 alueella toimi myös legendaarinen opiskelijatalo Sotku, joka oli kasarmialueen vanha sotilaskoti. Talossa järjestettiin lukemattomia bileitä ja sen purku herätti opiskelijoiden keskuudessa närää. Nykyään tilalla on parkkipaikkoja.

Sirkkalan ympäristö on tutkimukselle otollinen. Historiaa olisi todennäköisesti pöyhitty nykyistäkin vähemmän, jos yliopiston kampus ei olisi siirretty sinne.

Lisää selvitettävää löytyy yhä. Parhaillaan tutkitaan, mihin sisällissodan vankileirillä kuolleet on haudattu. Todennäköisesti ruumiit ovat Turun hautausmaalla joukkohaudassa, mutta asiasta ei ole varmuutta.

Tänä päivänä Turun vankileiristä muistuttaa vain vaatimaton Ismo Kajanderin suunnittelema muistomerkki nimeltä 535. Kuva: Nelli Lapintie

Anne Heimo ja Maria Patjas toivovat Sirkkalalle lisää näkyvyyttä historiallisena kohteena, esimerkiksi turistikierroksilla. Askel oikeaan suuntaan on laitoksen opiskelijoiden järjestämät historialliset opaskierrokset, joita on luvassa jälleen tänä keväänä.

”Tuntuu, että Sirkkala on koko historiansa ajan ollut vähän syrjässä. Se on ollut tavallaan syrjässä myös ihmisten mielissä”, Patjas tuumaa.

Lähteet: Rauno Lahtinen: Punainen Turku 1917–1918, Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918, Sirkkala 1918–2018: Vankileiristä muistinpaikaksi ja kulttuuriperintökohteeksi -hanke, Museovirasto, Turun Sanomat ja Turun ylioppilaslehti, Paula Pakkanen: Turun sotavankileiri arkiston kertomana, folkloristiikan pro gradu –tutkielma 2017.

 

Lue lisää:

Turun yliopisto syntyi itsenäisyyden alkuhuumassa: "Tämä tehtiin valkoiseksi yliopistoksi"

Turun yliopisto sai alkunsa itsenäisen Suomen alkutaipaleilla. Varat instituutioon kerättiin kansainvälisesti poikkeuksellisella tavalla: lahjoituksina rahvaalta. (11/2017)

Tiesitkö tätä? Opiskelijavappu syntyi poliisin ja ylioppilaiden kahnauksesta – professori avaa 200 vuotta täyttävän juhlan salat

Poliittisen historian professori emeritus Timo Soikkanen törmäsi suomalaisen opiskelijavapun yllättävään syntyhistoriaan tutkiessaan Turun poliisin alkuaikoja. (4/2017)

Kaupunkikuvan koristajat

Vielä 1700-luvulla yliopistoliikunnassa harrastettiin miekkailua ja Proffan Kellarin puuttuessa saatettiin suunnata proffan olohuoneeseen. (9/2015)

Palo säästi, Helsinki vei

Pitkä vankkurijono kiemurteli Suurta Rantatietä pitkin Turusta Helsinkiin mukanaan Turun Akatemian irtaimisto. Elettiin vuotta 1828, ja yliopisto muutti tuoreeseen pääkaupunkiin. Mitä kaikkea mukaan oli lastattu? (10/2014)

Rakennukset: Sirkkalan kasarmit

Sirkkalan kasarmialue edustaa ehkä parhaiten Turun yliopiston tilojen menneisyyttä ja tulevaisuutta. (2/2009)