Kampus
05.11.2014

Ruotsia vaille valmis

Teksti:
Sakari Muurinen
Grafiikat:
Leo Pahta

Kielikeskuksen ruotsin kielen kertauskursseille on vuosi vuodelta enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Kulttuurihistoriaa opiskellut Toni sai tarpeekseen kielikeskuksen toiminnasta ja haki muualta apua ruotsin opiskeluun. Keskuksen johtajan mukaan suurimmat ongelmat liittyvät lainsäädäntöön, eivät resursseihin.

Turun yliopiston kielikeskuksella menee yhä enemmän resursseja kertaavien ruotsin kurssien järjestämiseen.

Tämä johtuu kielikeskuksen johtajan Michael Nelsonin mukaan siitä, että opiskelijoiden lähtötaso on heikentynyt dramaattisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

”Ruotsin kielen opetukseen menee nykyisin enemmän resursseja kuin mihinkään muuhun kieleen.”

Tämän sai huomata myös kulttuurihistoriaa opiskellut Toni.

”Omat kokemukseni ruotsista olivat karmaisevat, suorastaan masentavat.”

Tonin oli tarkoitus lopettaa kulttuurihistorian opinnot kandidaatin tutkintoon. Hänen mukaansa tutkinnon suorittaminen tuntui mahdottomalta pakollisen ruotsin vuoksi. 

Toni osallistui kielikeskuksen järjestämälle kertauskurssille. Hän ajoi Helsingistä Turkuun jokaiselle luennolle, teki läksyt ja pyrki olemaan aktiivinen tunnilla. Yrittämisestä huolimatta hän ei päässyt läpi edes kertauskurssista. 

Kurssin anti jäi Tonin mukaan vähäiseksi, eikä hän kokenut sen auttaneen häntä ruotsin opiskelussa.

”Enemmänkin sain kurssilta masentavia kokemuksia, ja olin jo aikeissa luovuttaa. Onneksi en tehnyt sitä, vaan halusin taistella koneistoa vastaan.”

Toni sai suullisen ruotsin suoritettua hyväksytysti, mutta kirjallisen kohdalla tie nousi pystyyn. Hän otti yhteyttä kielikeskukseen.

”Olin kuin jonkinlainen idiootti, jolle tokaistiin vain, että sori, et päässyt kertauskurssia läpi, ala opiskella vaikka kansanopistolla. Valmistumisellasi ei ole kiire.”

Kielikeskuksen johtaja Nelson ei omien sanojensa mukaan ohjaisi opiskelijoita kansalaisopistoon tai työväenopistoon. Hän kuitenkin painottaa, että opiskelijoiden tulee itse ottaa vastuu tekemisistään. 

”Meidän toimintamahdollisuutemme ovat rajoitettuja. Mielestäni olemme pyrkineet auttamaan mahdollisimman paljon, sillä tiedämme, mistä on kyse.” 

Nelson sanoo, että kaikkein epätoivoisimmille on järjestetty jopa yksityisopetusta.

”Karu totuus on se, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty saamaan osaamistaan vaadittavalle tasolle. Me emme pysty auttamaan loputtomiin.”

Tuntuma katoaa

Ongelmaksi on muodostunut myös se, että osa kertaaville kursseille pääsevistä opiskelijoista valitaan opintopisteiden määrän mukaan. Lukioruotsi on kurssille päästessä ehtinyt monelta jo unohtua. 

Nelson kertoo, että ongelman ratkaisemiseksi kielikeskus on pyytänyt ja saanut lisää resursseja. Viime vuonna palkattiin kaksi uutta opettajaa ja käynnistettiin ensimmäisen vuoden opiskelijoille tarkoitettu kertauskurssi. 

”Tällä pyrimme tietynlaiseen jatkumoon. On yhtä lailla kielikeskuksen ja koko yliopiston intresseissä, että kenenkään työelämään siirtyminen ei lykkäänny ruotsin takia.”

Toni haki kaksi kertaa kielikeskuksen Ruotsia vaille valmis -tukikurssille, joka on tarkoitettu valmistuvassa oleville opiskelijoille. 

”Tilanne oli aika lohduton. Päässä kuumotti, kun tiesin opintojeni päättyvän kandidaatin tutkielmaan.”

Hän yritti vihjata, ettei aio jatkaa Turussa maisterivaiheeseen. Liian vähäinen opintopistemäärä ei kuitenkaan riittänyt kurssille valituksi tulemiseen.

”Luulisi, että joissain tapauksissa olisi hyvä olla neuvotteluvaraa. Minulle sitä ei suotu, koska minua ei pidetty vastavalmistuvana. Ilmeisesti ne, jotka haluavat kandina päästä koulusta pois, ovat pakotettuja selviytymään ruotsista vaikeimman kautta.”

Nelson sanoo, että kielikeskus tarjoaa myös Kieliklinikka-kurssia niille, jotka eivät ole päässeet läpi pakollisesta kurssista. Tänä syksynä kieliklinikalle pääsi 18 opiskelijaa 42 hakijasta. 

”Kertaaville kursseille on aina enemmän kysyntää kuin tarjontaa, koska ne ovat vapaaehtoisia. Tilanne on kuitenkin täysin erilainen esimerkiksi kolmen vuoden takaiseen verrattuna.”

Vaihtoehtona vapaaehtoisuus

Nelson sanoo, että ongelmat ruotsin kielen opetuksessa eivät ratkea pelkästään rahalla. Opetusta on lisätty joka vuosi, mutta se ei yksistään riitä. 

Tämänhetkinen tilanne on Nelsonin mukaan kestämätön. Yliopistojen pitää lain mukaan vaatia tiettyä tasoa, mutta opiskelijoiden valmiudet heikkenevät vuosi vuodelta.

”Tarvitaan poliittinen ratkaisu. Ongelmat alkoivat, kun ruotsi muuttui vapaaehtoiseksi ylioppilaskirjoituksissa.”

Nelson kehottaa päättäjiä panostamaan ruotsin opetukseen enemmän jo peruskoulussa ja lukiossa. Nyt heikentynyt ruotsin opetus kaatuu kielikeskuksen korjattavaksi. 

”Toinen vaihtoehto on vapaaehtoisuus. Nyt ollaan siinä välimaastossa. Tehdään kunnolla tai sitten ei ollenkaan.”

Toni yritti suorittaa ruotsia Turussa yhteensä kahden vuoden ajan. Kun mikään ei tuntunut onnistuvan, hän päätti kokeilla onneaan Helsingin Avoimen yliopiston kautta. 

Neljä kuukautta kestäneen kurssin jälkeen hän sai pakollisen ruotsin viimein suoritettua. Kandidaatin paperit hän sai heinäkuussa. Kielikeskukselle hänellä on selkeä viesti. 

”Kaksi vuotta hukattua aikaa, taistelua, vittumaisia kommentteja ja välinpitämättömyyttä Turun yliopiston kielikeskuksen puolelta.”

Nelson ei sulata Tonin kertomusta sellaisenaan.

”En tunne tätä yksittäistapausta, mutta voi olla, että joillain ihmisillä on elämässään muita ongelmia, jotka purkautuvat tällä tavalla.”

Kommentti:

Michael Nelson on oikeassa. Tämänhetkinen tilanne ruotsin kielen opetuksen ja lainsäädännön suhteen on sietämätön.

Lukiolaisten ruotsin kielen taidot heikkenevät vuosi vuodelta, mutta yliopistossa vaaditaan silti samaa tasoa kuin aikaisemmin.

Vapaaehtoinen ruotsi ylioppilaskirjoituksissa on saanut abiturientit käyttämään aikansa johonkin muuhun kuin ruotsin opiskeluun. Vapaaehtoisuus on kuitenkin vain illuusiota. Ainakin, jos haaveena on korkeakoulututkinto.

Yhtenä suurimpana ongelmana nähdään lukiolaisten motivaatio pakkoruotsia kohtaan. Pakkomatematiikan suhteen samanlaisia motivaatio-ongelmia ei ainakaan tulosten valossa ole kohdattu. 

Pakkoruotsi on vuosikymmenten mittaisen poliittisen suhmuroinnin ja lehmänkauppojen lopputulos. Sen tarpeellisuutta on päivä päivältä vaikeampi perustella.

Ruotsalaisten kanssa pärjää varsin mainiosti englannilla ja tuskin yhdenkään närpiöläisen ajokortti jää myöntämättä, vaikka ruotsin opiskelu olisi vapaaehtoista.

Nykyinen pakollisen kaksikielisyyden malli on kaikkien kannalta huono. Ruotsin opetukseen käytetään paljon resursseja, mutta saadaan kovin vähän.

Nelson on oikeassa myös siinä, että vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi on kaksi. Joko tehdään väkisin ja pakolla, mutta kunnollisesti. Tai sitten siirrytään täyteen vapaaehtoisuuteen. 

Turun yliopisto ei ole ongelman kanssa yksin. Kertaavien kurssien järjestäminen tuottaa päänvaivaa myös muualla. 

Niin kauan kun päättäjät ovat sitä mieltä, että jokaisen maisteriksi aikovan on läpäistävä virkamiesruotsi, on heidän myös syytä varmistaa riittävä rahoitus sen toteuttamiseksi.

Kyse ei ole vapaaehtoisesta sivuaineesta. Valmistuminen ei saa lykkääntyä siksi, ettei kursseilla yksinkertaisesti ole tilaa.   

Sakari Muurinen