Kampus
24.10.2017

Sitsit: Näin akateemisista pönötysjuhlista syntyi snapsilaulujen terästämää bilekulttuuria

Teksti:
Nelli Lapintie
Kuvat:
Juha Laurila & Yrjö Qvarnberg
  • Helsingin yliopiston Lääketieteenkandidaattiseura vietti fetustajaisiaan vuonna 1966. Turkulaiset medisiinarit saivat aikoinaan vaikutteita akateemisiin juhliinsa pääkaupungin lääkisläisiltä.

Jotta 2010-luvun jonnet voivat skoolata energiajuomilla nykypäivän sitseillä, ovat akateemiset pöytäjuhlat luoneet nahkaansa 400 vuotta läpi kurinpitotoimien, naisten opiskeluoikeuden ja politisoituneiden vuosikymmenten.

Pinkkiä huulipunaa, glitteriä, väärinpäin käännettyjä lätsiä ja hävyttömän nopeita laseja. Tänään 1990-luvun lasten sukupolvikokemus tiivistyy Saaristobaariin, jonka merellinen tunnelma on yhden illan ajaksi muuntunut yläkoulun diskoksi, diseksi.

Nyt on nimittäin käty, kämppä tyhjänä. Pöydässä odottaa energiajuoma, mikrossa lämpiävät roiskeläpät. Poikkitieteelliset Jonnet vs. Lissut -sitsit ovat alkamassa.

”ES, tuo rakas juoma. Se sisältää niin paljon hyvää pärinää ja jonnellisuutta”, laulunjohtaja Olli Laaksoaho julistaa.

Ilta polkaistaan käyntiin snapsilla, mutta näiden sitsien jaloin juoma ei ole tähtiviina.

Pöytäkavereinani ovat kauppatieteellisessä opiskeleva Ervin Tuisku, biolääketieteellisen Maria Kjellman ja Kiira Kalke, lääketieteellisen Tero Ohrankämmen sekä vielä opinnoista haaveileva Pauliina Laaksonen. Tänään yliopiston korvaa kuitenkin yläopisto, sillä nyt seurassani istuvat Dragonslayer666, m4r14, Kige, N00bkiller69 ja piudeeee.

”Ooh, onpa hyvä, pärisee!”, Ohrankämmen huutaa ES-huikan jälkeen.

XD”, Kjellman hihkaisee.

Vaikka teemasitseillä ollaan, ei sitsiklassikoita unohdeta.

”Mistä laulu lähtee?”, laulujohtaja Laaksoaho kysyy.

”Hiljaisuudesta!”, sitsikansa vastaa.

Helan går
Sjung hopp faderallan lallan lej!

Tuttu snapsilaulu aloittaa juhlat. Mutta jonnet ei tiedä alkuperäisistä sitseistä, eikä tiedä moni muukaan.

Vaikka sana sitsit on suora käännös ruotsalaisten sitseneistä, suomalaisten pöytäjuhlien perinteet tulevat paljon kauempaa kuin naapurimaan snapsilaululuista.

”Kun ajatellaan sitsien historiaa, osakunnat ovat keskeinen tekijä. Juhliminen, juominen, laulaminen ja sosiaalinen yhdessäolo ovat aina olleet oleellinen osa osakuntia”, kertoo Sari Aalto, joka on historian tutkija ja filosofian tohtori Helsingin yliopistosta.

Kun ottaa huomioon, miten tärkeä osa opiskelijakulttuuria sitsit ovat, niiden synnystä tuntuu Suomessa olevan varsin hataria ja ristiriitaisia käsityksiä. Juhlien juurista löytyy palasia sieltä sun täältä, mutta päästäksemme huuruisten iltojen alkulähteelle, meidän on palattava ajassa taaksepäin aina 1600-luvulle asti.

Kun Helsingin yliopiston edeltäjä eli Turun akatemia perustettiin vuonna 1640, maan ensimmäiseen yliopistoon muutti nuoria miehiä ympäri Suomea. Jotta koti-ikävä ei yllättäisi ja järjestys säilyisi, heidät jaettiin pian kotipaikkakuntansa mukaan ryhmiin, jota kutakin valvoi professori. Näin syntyivät osakunnat.

Vaikka osakunnat olivat alkuaikoinaan virallinen osa yliopistoa, niissä muodostui heti yhteisöllisyyttä, johon saatiin pian vaikutteita Ruotsista. 1700-luvulla Turun akatemialla oli tiiviit yhteydet Uppsalan yliopistoon, josta lähetettiin ansiokkaita ylioppilaita opiskelemaan akateemisesti arvostettuun Turkuun. Tieteentekijöiden lisäksi lännestä saatiin tuliaisena uudenlaista juhlakulttuuria.

Levotonta menoa Turun kaduilla

Juhlinta ei tosin ollut aivan sitä, mitä kuninkaallinen 1700-luku antaisi olettaa. Opiskelijoiden meno oli hyvinkin rajua ja yltyi paikoittain jopa levottomuuksiksi. Esimerkiksi vuoden 1827 Turun paloa edelsi riehakas opiskelija-aika, jolloin opiskelijat jopa ryypiskelivät ja tappelivat kadulla.

Lopulta opiskelijoiden ja poliisin yhteenotot muuttivat yliopiston ja osakuntien kurssia. Palon jälkeen akatemia muutettiin keisarin käskykirjeen sanelemana Helsinkiin, jossa se nimettiin Suomen Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi.

”Keisari Nikolai I pelkäsi, että Turun akatemian opiskelijat eli valtion tulevat virkamiehet omaksuisivat liikaa radikaaleja aatteita Uppsalasta”, Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen kertoo.

Senaatintorin valvovan silmän alla juhlinta rauhoittuikin. Opiskelijakulttuuri jatkoi kuitenkin kehittymistään.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Kauppatorilla järjestettiin syyskuussa ensimmäiset Turkulaiset suursitsit. Laulamaan, syömään ja juomaan kokoontui yli 300 juhlijaa. Kuvassa sitsaavat kestävän kehityksen opiskelija Sonja Raitamäki, Noora Kedonperä (aikuiskasvatustiede) ja Netta Kedonperä (suomen kieli).

Jonnet vs. Lissut -sitseillä on ensimmäisen laulusäännön aika.

”Aina, kun lauletaan ’es’ tai ’nyt’, otetaan huikka”, lähipöydän jonne määrää.

Onneksi seuraava kappale on vanha tuttu, sillä muuten sääntöjen noudattaminen kävisi vaikeaksi:

No onkos tullut kESä NYT talven kESkelle
Omstart!

Uusintojen takia laulu tuntuu kestävän ikuisuuden. Lopulta jäljellä on tyhjä olut ja närästys.

”Joku jonne meni vessaan ja lissu seurasi heti perästä. Make niin saa tänään”, Ohrankämmen vihjaa.

Naiset toivat tanssin mukanaan

Osakuntien railakkaiden menojen lisäksi akateemisen juhlakulttuurin kulmakiviin kuuluivat jo varhain promootiot, joissa tutkinnon suorittaneista vihitään yhä esimerkiksi tohtoreita ja kunniatohtoreita.

Päivälliset olivat osa promootioita jo 1600-luvulla, mutta 1800-luvulla ne muuttuivat seurapiirimäisiksi. Lisäksi perustettiin ensimmäisiä tiedeseuroja, joiden illanvietoissa kuunneltiin esitelmiä ja jälkikäteen ruokailtiin. Vapaamuotoinen juhlakulttuuri alkoi muodostua.

Kun naiset pääsivät juhliin miesylioppilaiden seuralaisina, tanssiminen ja entistä pienemmät vapaa-ajan tilaisuudet tulivat osaksi akateemista juhlintaa. 1870-luvulla naiset saivat oikeuden päästä opiskelemaan yliopistoon, ensin erivapauksilla ja sitten vihdoin vuonna 1901 yhtäläisillä oikeuksilla suorittaa ylioppilastutkinto.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Turkulaiset suursitsit olivat järjestäjien mukaan Varsinais-Suomen kaikkien aikojen suurimmat sitsit. Poikkitieteelliseen tapahtumaan osallistuivat myös kauppatieteiden opiskelija Ilona Häsänen, Maija Airos (mediatutkimus) ja Paula Malmberg (luokanopettaja).

Kello tikittää ja ruokalajit vaihtuvat Jonnet vs Lissut -sitseillä. Laulunjohtajien mielestä kansa viihtyy jo turhan rennosti, sillä yhtään sitsaajaa ei ole ilmiannettu sitsisääntöjen rikkomisesta.

”Rehtorikin ihmettelee, kun jälki-istuntopenkki on ollut tyhjänä jo tunnin”, laulunjohtaja Teppo Lindberg huomauttaa.

Kiira Kalke, alias Kige, tarttuu haasteeseen.

”Arvoisa pääpöytä, arvoisa sitsikansa! Haluaisin ilmiantaa Dragonslayerin ja N00bkillerin: heillä on aivan liian kovat pärinät.”

Nyt koittaa tosipaikka. On illan ensimmäisen rangaistuksen aika.

”Tervetuloa ensimmäisiin dabbauksen maailmanmestaruuskilpailuihin”, laulunjohtaja Laaksoaho julistaa.

Dabbaus on jonnemaisena tunnettu tanssiliike. Siinä toinen käsi nostetaan taittuneena pään korkeudelle pään eteen ja toinen käsi suoraksi sivulle.

Promilleja seuraavat dabbauksen taidonnäytteet saisivat herkkähipiäisen huolestumaan.

Voittajasta ei jää kuitenkaan epäselvyyttä. Kaiteelta loikkadabbauksen tehnyt Dragonsalyer666 on huutoäänestyksen perusteella kirkas, jos ei sentään selvä, voittaja.

Pian lähipöydän Mc Nikkon jää kiinni sitsien pahimmasta rikoksesta: puhelimen käytöstä.

”Shame! Shame”, yleisö ulvoo Game of Thronesin häpeämarssin henkeen.

Ensimmäiset laulukirjat painetaan

Vielä 1800-luvun lopulla politiikka kuului keskeisesti osakuntiin ja yliopistomaailmaan. Osakunnilla oli tärkeä rooli kansallisuusaatteen edistäjänä aikana, jolloin suomalaisuutta ja suomen kielen asemaa haluttiin vahvistaa Venäjän vallan alla.

Vuosisadan vaihteen jälkeen politiikan tekeminen jäi sivuun. Vuonna 1910 osakunnat saivat omat tilat Helsingin Uudesta ylioppilastalosta, mikä mahdollisti täysin uudenlaisen klubikulttuurin.

Muutos opiskelijakulttuurissa oli merkittävä. Vuosina 1910–1930 opiskelijat ottivat musiikillisen harppauksen kohti sitsaamista, kun ensimmäiset akateemiset laulukirjat valmistuivat.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen


Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) hallituksen jäsen Janne Salakka toimi Turkulaisten suursitsien toisena laulunjohtajana: ”Tapahtuman järjestäminen oli melkoinen palapeli, mutta loppujen lopuksi kaikki järjestyi enemmän kuin hyvin. Tunnelma Kauppatorilla oli aivan huikea, eikä ainuttakaan järjestyshäiriötä ilmennyt.”

1940–50-lukuihin mennessä osakuntien odotetuimmat juhlat olivat vuosijuhlat. Niiden ohelle kaivattiin kuitenkin lisää tapahtumia, minkä takia myös toiselle lukukaudelle ryhdyttiin kehittämään muita rennompia osakuntajuhlia. Tilaisuuksiin haettiin inspiraatiota opiskelijoiden omista maakunnista, ja usein niihin liittyivät kansallispuvut ja perinneruuat.

”Osakuntajuhlissa on yleensä laulettu, erityisesti ylioppilaslauluja ja kansanperinnejuhlissa kansanlauluja”, Sari Aalto avaa.

Megaforce, Megaforce
Energy, energy
ES ja Red Bull, ES ja Red Bull
Pärisee, pärisee

Saaristobaarissa sitsikansa hoilaa energiajuomia Jaakko kullan tahtiin.

Aivan kaikkia sanoituksia ei laulukirjoihin paineta. Kun Koskenkorvalaulu raikaa, paperilta uupuvat lisäsäkeistöt tuntuvat lisääntyvän keskenään. Loppupään säkeistöt vedetään kenties lonkalta. Mitään niistä ei sovi painaa lehteen.

Vaikka ilta menee hassutteluksi, väki vakavoituu Maamme-laulun aikana. On se vaan juhlava.

Biletystä elitismin nimeen

1960-luku muistetaan vasemmistoradikalismin ja opiskelijaliikkeen noususta, mutta 1950–60-luku oli myös osakuntien ja akateemisen juhlakulttuurin kulta-aikaa: suuret ikäluokat tulivat yliopistoihin.

”Samoilla vuosikymmenillä korostui jälleen ’sivistyneistön rooli’ eli näkemys ylioppilaista tulevana Suomen poliittisena ja taloudellisena eliittinä. Akateemisen juhlakulttuurin avulla on keskeisesti tehty eroa muihin yhteiskuntaryhmiin”, Sari Aalto avaa.

Osakuntien lisäksi lääketieteen opiskelijoilla oli akateemisia pippaloita, joissa istuttiin ja ruokailtiin paljon rennommin kuin vuosijuhlissa. Esimerkiksi 1920-luvulla lääketieteen opiskelijoiden juhlintaan kuuluivat jo vahvasti loppukaronkat, joita vietettiin kliinisten kurssien päätteeksi. Karonkoissa ruokailtiin sekä kerrottiin kaskuja ja vitsejä, joissa kuvailtiin hauskasti professoreita ja elämää laitoksella. Nykyään karonkalla tarkoitetaan yleensä väitöstilaisuuden jälkeistä juhlatilaisuutta, jossa väittelijä kiittää vastaväittäjäänsä.

Medisiinareiden juhlat rantautuivat Helsingistä Turkuun, kun Turun yliopistoon perustettiin lääketieteellinen tiedekunta vuonna 1943.

”Uskoisin, että monet medisiinareiden sitsiperinteet ovat peräisin Helsingistä ja levinneet siitä muualle”, Aalto sanoo.

Suomenkielisistä opiskelijoista teekkarit ovat käyttäneet sitsi-termiä muita opiskelijoita aiemmin. Teekkarilaulujen laulaminen juhlinnan ohessa on kuulunut teekkarien perinteisiin vahvasti jo 1930-luvulla.

Snapsilaulut tuliaisina Ruotsista

1970-luvulla akateeminen juhlinta otti takapakkia puoluepolitisoitumisen ja vasemmistolaisvetoisuuden takia. Opiskelijakulttuuri painui marginaaliin, eikä vuosijuhlia enää vietetty akateemisina iltapukujuhlina.

”Sitsikulttuuriin kuuluvia elementtejä vieroksuttiin hyvin pitkään, koska sitsejä pidettiin elitistisenä, porvarillisena ja turhana erottautumisena. 1970–80-luvun taitteessa juhlakulttuuri elpyi. Tämän päivän sitsikulttuurikin on sen kehityksen seurausta,” Aalto kertoo.

Turussa poikkeuksen teki Åbo Akademi. Ruotsinkielisellä yliopistolla oli tiiviit yhteydet Ruotsin yliopistoihin, mistä sikäläiset pöytäjuhlaperinteet, kuten bellmannilainen kansallisromanttinen lauluperinne, alkoivat kotiutua Åbo Akademiin. Tuona aikana Suomeen saapuneita snapsilauluja lauletaan yhä tämän päivän sitseillä.

”Uppsalasta Åbo Akademin kautta tulee epäilemättä noin 80 prosenttia sitsiperinteestämme”, Timo Soikkanen arvioi.

”Kuin yksi suuri juomapeli”

Maanlaajuisesti sitsikulttuuri alkoi kukoistaa 1990–2000-luvuilla. Sen takia valtavirta mieltää sitsit 1990-luvun tuotteeksi.

”Mahdollisesti ruotsinkielisissä järjestöissä sitsejä on järjestetty suomenkielisiä osakuntia ja ainejärjestöjä aiemmin. Ensimmäisten varsinaisten sitsien vuosilukua en kuitenkaan uskalla sanoa. Sitsien syntyminen on enemmänkin hidasta kehitystä”, Sari Aalto summaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Turkulaisten suursitsien ruokahuollon lomassa ehti myös laulaa.

Ennen kuin ysärilasten sitsisali muuntuu taas Saaristobaariksi, lauletaan Fuksilaulu. Sen aikana kunkin vuosikerran fuksit juovat vuorotellen seisten juomansa loppuun, nostavat tyhjän lasin päänsä päälle ja kääntävät sen väärin päin.

Lopun alkua on ilmassa, vaikka bileethän tästä vasta alkavat.

”Tämä on kuin yksi suuri juomapeli”, tiivistää italialainen lääketieteen opiskelija Laura Tudini. Hän vierailee ensimmäistä iltaansa Suomessa.

Muut jutussa käytetyt lähteet:
Opiskelijakulttuuria tutkineen Sari Aallon julkaisut, Mirja Komulaisen gradu ”’Tehokas keino ylioppilaselämämme elvyttämiseksi’. Yhteislaulu suomalaisen ylioppilaselämän määrittäjänä ja elävöittäjänä 1920-luvun puolivälistä vuoteen 1939”, Turun yliopiston Savo-Karjalainen Osakunta.

Förin kannelta alastomaan ilotteluun ja rähinäsitseille: kolme konkaria kertoo, mikä sitseissä kiehtoo

”Turussa sitsipaikat ovat vähentyneet ”

Lauri Liljenbäck
Turun yliopisto, toimitusketjujen johtaminen
Lempilaulu: Paavi ja Sulttaani
Käynyt sitseillä: noin 40–70 kertaa

”Kun olin ensimmäisiä kertoja nakissa sitseillä, ihmiset innostuivat pomppimaan uudella pöydällä ja se romahti. Sitsaajat kaatuivat maahan, mutta onneksi mitään sairaalaa vaativaa ei tapahtunut. Säikähdyksellä selvisivät kaikki muut paitsi pöytä.

Pupuna, eli fuksina, minulle tuli yllätyksenä, miten sitseillä skoolataan tai käytetään haarukoita ja lusikoita oikeaoppisesti. Monelle myös laulaminen tulee uutena asiana. Usein vanhat vuosikurssit johtavat laulua tai toimivat seremoniamestareina.

Täällä klassinen kappale on Teinilaulu. Se on lähtöisin Helsingistä, mutta turkulaiset laulavat omassa versiossaan Turusta.

Sitseillä on tavoitteena tutustua edes muutamaan uuteen ihmiseen. Olen ollut mukana sitseillä, joilla ventovieraat ovat päätyneet sitsaamaan vierekkäin, minkä jälkeen heistä on tullut ylimpiä ystäviä. Vanhemmat vuosikurssit eivät aina jaksa tutustua uusiin ihmisiin, vaan haluavat istua omanikäisten kanssa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen


Turkulaiset suursitsit

Turussa yleinen sitsiteema on ’väärinpäin’. Se voi liittyä pukeutumiseen ja vaikkapa siihen, että ilta aloitetaan viimeisellä laululla ja loppukahvilla. Usein näkee myös pornoon tai seksuaalisuuteen liittyviä teemoja.

Eräitä ainutlaatuisia sitsejä juhlittiin Förillä. Sitsien ajan Föri kulki normaalia kulkuaan, mutta kuljetti mukanaan sitsipöytää ja laulunjohtajaa. Koska alkoholijuomat on kielletty lautalla, Aurajoen ylityksen aikana juotiin limsaa ja rannassa alkoholia. Aina, kun Föri meni kerran joen yli ja tuli takaisin, osa sitsaajista jäi rantaan ja osa hyppäsi kyytiin. Laulu jatkui koko ajan.

Viime vuosina Turussa paikat, joissa sitsejä voi järjestää, ovat vähentyneet. Sitsiperinne ei pääse kunnolla jatkumaan tai hajoilee muuttamisen myötä. Q-talo tuo varmaan taas uudenlaista sitsikulttuuria. Baarisitsit voivat toimia hyvin, mutta useimmiten parhaat sitsit saa järjestettyä muualla.”

”En koskaan kyllästynyt sitsaamiseen”

Jeremy Nyman
Åbo Akademi, historia
Lempilaulu: Måne och sol
Käynyt sitseillä: noin 80 kertaa

”Åbo Akademin sitseillä on paljon snapseja ja snapsilauluja. Muuten sitsit vaihtelevat todella paljon. Välillä on todella tiukka kuri säännöissä ja välillä on rennompaa.

Tämä on pieni paikka ja kaikki tuntevat toisensa. Sen ansiosta sitseillä voi oikeastaan tehdä mitä huvittaa, eikä siihen suhtauduta kovin vakavasti. Välillä meno voi käydä hyvinkin villiksi, vaikkapa alastomaksi. Vaikka yliopisto on pieni, meillä on myös muutamia suuria sitsejä, joihin voi osallistua jopa 250–300 henkilöä.

Fuksivuotena sitsasin koko ajan – siis koko ajan. Enkä ainoastaan historian opiskelijoiden kanssa, vaan tutustuin uusiin ihmisiin ympäri yliopistoa. Lisäksi kävin sitseillä Helsingissä ja Ruotsissa. Tapasin mielettömän paljon ihmisiä, ja minulla on ajasta todella hyvät muistot. Monet fukseista olivat väsyneitä, mutta minä en ole koskaan kyllästynyt sitsaamiseen.”

"Parasta sitseissä ovat laulujen lisäsäkeistöt"

Pauliina Yrjölä
Aalto-yliopisto, bioinformaatioteknologia
Lempilaulu: Otaniemi Shangrila (lauletaan Palefacen kappaleen tahtiin)
Käynyt sitseillä: noin 30–40 kertaa

”Ennen fuksisitsejä meille järjestettiin luento sitsitavoista. Skoolatessa tulee esimerkiksi katsoa silmiin ja ylipäätään käyttäytyä arvokkaasti.

Vaikka Otaniemen teekkareiden sitseillä ei käytetä rangaistuksia, sääntöjä noudatetaan hyvin. Jotkut sitsit ovat tietysti enemmän rähinäsitsejä, jolloin järjestystä on haastavampi ylläpitää.

Teekkariudesta ja omista perinteistä ollaan Otaniemessä hyvin ylpeitä. Sitsien viimeinen laulu on yleensä aina Ikuisen teekkarin laulu, jota ennen ollaan täysin hiljaa. Se on juhlavaa, mutta isoilla sitseillä hiljaisuus on joskus vaikeaa saavuttaa.

Parasta sitseissä ovat laulujen lisäsäkeistöt. Usein ne ovat omalle killalle tyypillisiä versioita, joita on hauska laulaa, kun tietää niiden perinteet. Silloin syntyy tunne yhteenkuuluvuudesta.”

 

Lue lisää:

10 kultaista sääntöä: Näin käytät haalareita oikeaoppisesti

Nro 3: "Lahkeesta voi vaihtaa kaistaleen seurustelukumppanin kanssa. Mikäli haluaa säästellä lahkeitaan, kannattaa tämä tehdä vasta suhteen vakavoituessa. Jos ero koittaa, voi oman lahkeen silti periä takaisin, joskin se on harvinaista." (9/2017)

"Näistä ei luovuta ikinä!" – Viitta on historian opiskelijan haalari

"Kerran yksi opiskelija ihmetteli bileitämme katsellessa, miksi Tuomiokirkkopuisto on täynnä ankeuttajia”, yleisen historian opiskelija Anniina Yli-Kahila sanoo. (9/2017)

Colleget valtasivat kampuksen – Turku luo uutta opiskelijakulttuuria

Opiskelijahaalarit ovat saaneet varteenotettavan kilpailijan: Turussa jo tuhannet opiskelijat pukeutuvat ainejärjestöjen omiin collegeihin. (8/2017)