Kampus
23.03.2016

Sorkalla siunatut hautajaiset

Teksti:
Wilhelmiina Palonen
Kuvat:
Aleksi Malinen

Humanistit ovat juhlineet ahtaassa ullakkotilassa jo ennen kuin nuorimmat opiskelijat ovat syntyneet. Ylioppilastalo A:n remontin alla Koppi hyvästeltiin viimeisin juhlin.

Musiikki kaikuu heti rappukäytävässä, vaikka juhlat ovat Ylioppilastalon seitsemännessä kerroksessa. Joku jammailee kapealla ylätasanteella, josta pääsee
juhlatilaan. Jo etukäteen on voinut aavistaa, että vastassa on ahtautta, melua ja korkea lämpötila. Tupakansavu on ainut mikä yllättää. Ja se, että musiikki on elävän puhallinorkesterin
soittamaa. Sohon Torwet ovat tulleet yllätysvierailulle omasta kellaristaan B-talon puolelta.

Ullakkotila, joka koostuu muutamasta pienestä huoneesta ja niitä yhdistävästä kapeasta käytävästä, tunnetaan nimellä Koppi. Tila on ollut muutaman humanistisen ainejärjestön kokous- ja juhlakäytössä. Nyt käynnissä oleviin hautajaisjuhliin on ilmoittanut osallistuvansa tai olevansa kiinnostunut pari sataa ihmistä. Sokkeloisessa tilassa juhlijoiden määrää on vaikea arvioida.

Valkoiset seinät on piirretty ja kirjoitettu täyteen lainauksia, sukupuolielimiä, riimuja ja ihmishahmoja. Vierailevat
opiskelijat ovat jättäneet omilta ainejärjestöiltään tervehdyksiä. Yhteen seinään on maalattu suuri noitarumpu.

“Onko teidät siunattu jo sorkalla?” kysyy joku ja tulee lähemmäs. Kädessä on jotakin, joka osoittautuu oikean peuraeläimen jalaksi. Se on ilmeisesti ollut Kopilla jo
vuosia. Sorkka koskettaa kevyesti sekä toimittajan että kuvaajan harteita, otsaa ja rintakehää. Se on kuulemma siunaus.

Kopin seinällä on pronssilaatta, jossa juhlistetaan juhlatilan 15 vuoden historiaa. Se teetettiin vuonna 2009, kun alkoi kiertää huhu, että tiloista on luovuttava. Alun perin Koppi vuokrattiin syksyllä 1993 kolmen järjestön toimistotiloiksi. Tilaa ovat käyttäneet arkeologian, uskontotieteen sekä kansatieteen ja folkloristiikan opiskelijajärjestöt. Nykyisin järjestöt ovat siirtyneet Sirkkalaan, Mimesikselle.

Opiskelijat haluavat yhä vaalia Koppiin liittyviä muistoja. Uskontotieteen opiskelija Joona Saari on mukana kokoamassa tilasta historiateosta. Hautajaisjuhlat ovat hänen mukaansa hyvä esimerkki Koppibileistä.

“Ihmiset kummasti kokoontuvat aina sinne koko tilan kapeimpaan kohtaan eli käytävään”, sanoo Saari huvittuneena.

Kopilla on kuukausittaisten juhlien lisäksi järjestetty jatkoja ja nukuttu lyhyitä yöunia juhlien jälkeen. Tilaa on käytetty myös ihmiskokeisiin.

“Sinne survottiin vapaaehtoisia ja pois ei päästetty.”

“Kyllä nämä oli pseudotieteellisiä kokeita”, Saari lisää ja nauraa.

Sen jälkeen hän miettii hetken ennen kuin päättää oman parhaan muistonsa Kopilta:

“Se kun ensimmäisen kerran laski niitä rappusia leipäkorilla alas.”

“Päällimmäisenä mieleen nousee yhteisöllisyys. Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä, mikä se tila on ja näyttääkö se narkkariluolalta vai ei. Parasta on, että
siellä keskustellaan, muutetaan maailmaa paremmaksi.”

Sitten Saari lainaa opiskelukaveriaan:

“Kaikilla meillä oli jonkinlainen käsitys siitä, mitä opiskelijaelämä tulee olemaan, mutta kukaan ei ollut varautunut Koppiin.”


Hautajaisten juhlinta jatkuu Kopilla läpi yön. Yhdeksän aikaan aamulla paikalla on vielä kymmenkunta juhlijaa.

“Jos mä kuolen, haluun kuolla Nefan kopissa”, lukee yhden huoneen yläpuolella. Ainejärjestötoiminnassa pitkään mukana ollut Saara Ylitalo menee
huoneeseen nukkumaan vielä hetkeksi. Sen jälkeen tunnelmoidaan aamuaurinkoa ja joku soittaa vielä musiikkia. Lähtöä viivytellään.

Nämä juhlat ovat monelle aikakauden päätös. Ylitalo kuvailee myöhemmin viimeisen aamun tunnelmia sekä haikeiksi että helpottuneiksi.

“Kaikki tiesivät, että jos nyt lähdetään, ei tulla enää koskaan takaisin.”