Kampus
04.02.2020

”Tämän te opitte jo lukiossa”, luennoilla hoetaan – kolme opiskelijaa kertoo, miltä tuntuu tulla yliopistoon suoraan amiksesta

Teksti:
Venla Valtanen
Kuvat:
Teemu Perhiö

Turun yliopistossa opiskelevien Aleksi Saarisen ja Sami Vuoren tarinoita yhdistää työelämässä syttynyt innostus yliopisto-opintoihin. 

Saarinen, sosiaalitieteiden 27-vuotias fuksi, sai kipinän opiskelua kohtaan työskenneltyään kuusi vuotta lähihoitajana ensihoidossa. Hänen mieltään jäivät askarruttamaan työn arkeen kuuluvien haastavien tilanteiden perimmäiset syyt.  

”Kaipasin vastauksia siihen, miksi osa yhteiskuntamme jäsenistä voi niin surkeasti.”

Sami Vuorta puolestaan oli alkanut kiehtoa Kemian laboratoriossa työskennellessään, miksi elektronit kulkivat niin kuin kulkivat. Halu syventää käytännössä hankittua luonnontieteellistä osaamista antoi motivaatiota paahtaa valintakoetta varten. 

Hän tiesi, että yliopistoon hakeminen vaatisi kovaa työntekoa. Valintakoemateriaalin sisäistäminen vei valtavasti aikaa, sillä ammatillisessa oppilaitoksessa Vuori oli tottunut käytännölliseen opiskeluun. 

Kaikki vaiva oli lopulta sen arvoista.
 

Jonkin aikaa kemian laitoksella ahkeroituaan Vuori huomasi yltäneensä samalle tasolle lukiosta tulleiden kanssa. Laborantin kokemuksensa vuoksi hän sai myös opettaa kurssikavereilleen, kuinka laboratoriossa työskennellään.

”Viimeistään silloin, kun sain ensimmäisenä syksynä matematiikan peruskurssin tentistä ykkösen, uskoin pärjääväni yliopistossa – olinhan päässyt kunnialla läpi!”   

Luonnontieteellisessä tiedekunnassa näkyy ammatillisen koulutuksen käyneille tuttu ilmiö: useat opettajat olettavat jokaisen opiskelijan suorittaneen ylioppilastutkinnon.  

”Tämän te olette oppineet jo lukiossa, on luentosaleissa kaikuva fraasi, joka ei kaikkien kohdalla pidä paikkaansa”, Vuori toteaa.

Opintojen ohella Vuori teki viikonloppuisin ja gradun viimeistelyn aikaan jopa kokopäiväisesti oman alansa töitä. 

31-vuotias filosofian maisteri on juuri aloittanut materiaalikemian tohtoriopintonsa Turun yliopistossa ja tutkii parhaillaan UV-lampun valossa loistavia synteettisiä kivilajeja. 

”Tohtoriopinnoissa pääsen yliopiston teoreettisuudesta huolimatta päivittäin näkemään oman työni tuloksen, mikä tuntuu palkitsevalta.”

Tulevaisuudessa hän tahtoisi työskennellä epäorgaanisen kemian parissa, esimerkiksi tehtaassa.
 


Sami Vuori.

Vain 2,5 % kaikista yliopisto-opiskelijoista on suorittanut pelkän ammatillisen tutkinnon, selviää kasvatustieteen tohtori Nina Haltian ja kahden muun Turun yliopiston tutkijan opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemästä julkaisusta.

Ammattiin valmistuneiden on haasteellista saada opiskelupaikka varsinkin yliopiston päävalinnassa. Ammatillisesta koulutuksesta päädytäänkin hyvin todennäköisesti ennemmin ammattikorkeakouluun. 

Amistaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat julkaisun mukaan keskimäärin lukiosta valmistuneita vanhempia, perheellisempiä ja matalammasta sosioekonomisesta taustasta. Tutkijoiden haastattelemat ammattiin valmistuneet myös mielsivät itsensä ylioppilaita useammin sivutoimisiksi opiskelijoiksi. 

”Keskiasteella opiskellun ammatin lisäksi monella on jokin ammattikorkeakoulututkinto tehtynä. Ammattiin valmistuneiden reitistä yliopistoon sukeutuu tavallisesti suoran polun sijaan useiden koulutusten summa”, Haltia sanoo. 

Kasvatus-, terveys- ja yhteiskunta-alat nauttivat suurinta suosiota ammattiin valmistuneiden yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Niiden lisäksi heitä vetävät puoleensa taideteollinen koulutus, teologia, musiikki ja liikuntatiede.

Sitä vastoin esimerkiksi lääketieteen ja psykologian ovet vaikuttavat olevan ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneille suljetut – esimerkiksi lukion oppimäärää painottavien valintakoesisältöjen tai tietyistä aloista syntyneiden mielikuvien vuoksi. 

”Yksi haastateltava totesi, että amiksesta yliopistoon hakeminen tuntui yhtä kaukaiselta asialta kuin kuuhun lähteminen.”

Ammattiin valmistuneet kaipaavat yliopistosta usein ennen kaikkea haastetta ja jo hankitun osaamisen teoreettista syventämistä. Kun yliopiston ovet aukeavat, oma paikka korkeakouluyhteisössä löytyy yleensä siinä missä muillakin opiskelijoilla, ja opinnoissa menestytään hyvin.

”Virkamiesruotsi tuottaa joillekuille ammattiin valmistuneille vaikeuksia, mutta asian laita lienee sama osalla ylioppilaistakin.” 

Haltia korostaa, että yksilöllisiä tarinoita ja poikkeuksia löytyy aina, oli ihminen käynyt perusasteen jälkeen minkä koulutuksen tahansa.
 

Aleksi Saarinen pääsi yliopistoon toisella hakukerrallaan. Opinnot ovat tuntuneet mukaansa­tempaavilta, ja lähihoitajan ammatista on ollut yliopistolla hyötyä: ryhmätöissä voi usein valita töistä tutun aiheen, ja ensihoidossa omaksuttua tietovarantoa pystyy soveltamaan kursseilla opittaviin asioihin. 

Juuri ennen yliopiston alkua Saarinen sai vakipaikan lähihoitajana, minkä vuoksi työnteko on jatkunut opintojen ohessakin. Yliopisto-opiskelun ansiosta hän pystyy nykyään analysoimaan syvällisemmin töissä vastaan tulevia sosioekonomisia haasteita.

Kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Saarinen aikoo hakea Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon maisteriohjelmaan. Tulevaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaa on yliopistossa yllättänyt eniten opiskelun vapaus ja vastuullisuus.

”Kun on vuosia käynyt töissä, itsenäistä opiskelu­rutiinia joutuu opettelemaan. Toisaalta olen huomannut, että ajanhallinnan kanssa painivat yhtä lailla myös lukion käyneet yliopisto-opiskelijat.” 
 


Aleksi Saarinen.

Asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, miten valintakoeuudistus vaikuttaa ammattiin valmistuneiden mahdollisuuksiin päästä jatkossa sisään yliopistoon.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä kerrotaan, että yhteispistevalinnan poistuessa yhä useampi hakija, amistaustaiset mukaan lukien, voi saada valintakokeen turvin paikan yliopistosta.

”Todistusvalinnalla valittavien määrä ei useimmissa koulutuksissa ole suurempi kuin aiempi ylioppilastutkinnon ja valintakokeen yhteispisteillä valittavien määrä”, kertoo opetusneuvos Ilmari Hyvönen.  

Hyvösen mukaan pelkällä valintakokeella valittavien osuus pysyy siis samansuuruisena, ja on joissain tapauksissa jopa aiempaa suurempi.

Nina Haltia puolestaan tähdentää valintakoeuudistuksen heikentävän ammatillisen tutkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia päästä yliopistoon. 

Haltian mukaan valintakokeella sisään pääsevien määrä vähenee, kun yhä suurempi osa yliopistojen opiskelijoista valitaan ylioppilastodistuksen perusteella. Monessa koulutuksessa todistuksen perusteella valitaan käytännössä 60 % opiskelijoista, Haltia kertoo.

Samoin lukion oppimäärän painottaminen valintakokeen tehtävissä näyttää hänestä huonolta ammattiin valmistuneiden näkökulmasta. 

”Valintakoeuudistus luo tappiomielialaa amistaustaisten keskuudessa. Paine päättää tulevaisuudesta jo nuorena kasvaa kohtuuttomasti, vaikka tutkimuksista tiedämme, että ammatillisesta oppilaitoksesta hakeudutaan yliopistoon lähes aina vasta myöhempien pohdintojen ja valintojen kautta.”

Muutkin koulutuksen trendit viittaavat tutkijan mielestä ammattiin valmistuneiden aseman huononemiseen yliopistoon pääsemisen kannalta: ammatillista koulutusta viedään yhä enemmän työpaikoille, ja uudessa lukiolaissa lukioita puolestaan velvoitetaan tekemään yhteistyötä korkeakoulujen kanssa.  
 

Joskus nuorenkin ihmisen täytyy luopua mielekkäältä tuntuvasta ammatista. 38-vuotias Kenneth Lindqvist työskenteli laivasähköasentajana, kunnes lääkäri ei enää antanut hänelle työn vaatimaa lausuntoa terveydentilasta.

Lindqvist otti suunnakseen Åbo Akademin matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan, ja valintakokeeseen hän valmistautui opiskelemalla matematiikkaa avoimessa yliopistossa. Yliopistoon päästyään Lindqvist tiesi, mitä olisi edessä. 

Opiskelurutiini Åbo Akademissa muodostui kuin itsestään: Lindqvist hyppäsi aamuisin Turun-bussiin, puursi päivän yliopistolla ja matkasi takaisin kotipaikkakunnalleen Kemiöön. Matematiikan opiskelu on tuntunut mielekkäältä ja sopivan haastavalta, eikä eroa lukion käyneisiin kurssitovereihin aina edes huomaa. 

”Koen poikkeavani muista opiskelijoista ammatillisen koulutaustani sijaan ennemmin ikäni vuoksi: jos sunnuntaina on juhlat, en ole enää keskiviikkona krapulassa!” 

Sivuaineenaan tietojenkäsittelytiedettä lukevan Lindqvistin toiveissa väikkyy asiantuntijatyö IT- ja tietoturva-alalla. Poikkeuksellisesta koulutuspolusta ja elämänkokemuksesta on ollut maisterivaiheen opiskelijalle yllättävääkin iloa: kerran Lindqvist esimerkiksi korjasi Åbo Akademin poistumistievalaisimen, kun hän huomasi sen olevan epäkunnossa. 

”Itseluottamukseni on kasvanut yliopisto-opiskelujen aikana, ja kaiken kaikkiaan elämäni suunta on opintojen ansiosta muuttunut ratkaisevasti.” 
 

Peruskoulun jälkeinen koulutus ei yksinään selitä yliopistoon päätymistä, vaan ratkaisussa kietoutuvat yhteen myös esimerkiksi sukupuoli, etninen tausta sekä koulussa annetun opinto-ohjauksen laatu.

Kasvatuksesta omaksutut arvot ja asenteet, taloudelliset mahdollisuudet pulittaa valmennuskursseista ja opetustilanteissa saatu rohkaisu saattavat olla ratkaisevassa asemassa, kun valinnan hetki koittaa – ja vielä paljon sen jälkeenkin. 

”On jollakin tavalla jopa traagista, että jotkut aineistomme ammattiin valmistuneista eivät olleet uskoa uutista sisäänpääsystä todeksi”, Haltia kertoo. 

”He pelkäsivät jonkun tulevan sanomaan, ettei heidän kuuluisi olla yliopistossa. Varsinkin eliitti­lukioissa nuoria päinvastoin jopa tuupitaan hakemaan yliopistoon.” 

Erilaiset opiskelijat pitäisi Haltian mukaan nähdä yliopistossa rikkautena. Ammattiin valmistuneita tarvitaan tulevaisuudessakin kirjavoittamaan paitsi opiskelijoiden myös tutkijoiden ja opettajien joukkoa.

Ammatillisista oppilaitoksista valmistuneita yhdistävät monet vahvuudet: työelämässä kouliintumisen ansiosta he loistavat yliopistossa usein käytännönläheisyydellään, korkealla työmoraalillaan ja rohkeudellaan ottaa asioista itsenäisesti selvää. 

”Yliopistoon pääsemisen ei kuitenkaan pitäisi edellyttää keneltäkään superihmisyyttä. Sankaritarinoiden sijaan tarvitsisimme lisää tavallisten amistaustaisten yliopisto-opiskelijoiden tarinoita.”
 

Lue lisää

Alanvaihtajat

Kun suuntaa uudelle uralle, joutuu oppimaan myös uuden identiteetin. Kolme täyskäännöksen tehnyttä kertoo, mitä matka opetti. (8/2017)