Kampus
25.04.2016

Tervetuloa blonditarhaan!

Teksti:
Turun ylioppilaslehti

Turun ylioppilaslehden toimitus katsoi suomalaisten yliopistojen mainosvideot, jottei sinun tarvitsisi.

Suomalaiset yliopistot ovat vetovoimaisia: harva ala kärsii suoranaisesta hakijapulasta ja joidenkin koulutusohjelmien jonot ovat pahamaineisia. Tätä ei uskoisi kotimaisten yliopistojen markkinointivideoita katsoessa. Niissä opiskelijat kaapataan yliopistoihin, joissa sitten tehdäänkin kaikkea muuta kuin opiskellaan.

Videoiden budjetit vaihtelevat kengännauhasta raharekkaan, mutta koulutusohjelmakliseet kelpaavat rahoituspohjasta huolimatta. Sähkötekniikkaa Lappeenrannassa opiskeleva jäyhä itäsuomalaismies latelee, miten työpaikka löytyy varmasti ja viikonloppuisin ehtii kotipaikkakunnalle metästämään. Turun kauppakorkeakoulun videolla sliipatun hymyileväiset opiskelijat taas hehkuttavat koulunsa olevan ”kermaa” ja että yhteishenki on loistava, ”kaikki ovat mukana”.

Lapin yliopiston videolla notkutaan laavulla ja poltetaan rakovalkeaa. Aalto-yliopiston videolla perustetaan tietenkin start-up.  

 

Valitse alapäällä

Oulun yliopiston Monien mahdollisuuksien yliopisto. Tuotantovuosi 2012, 4200 katselukertaa.

No niin ylioppilas, nyt sinut viedään kaupunniin! Oulun yliopiston video heittää peruslöysän stadilaiskundin tutustumaan Ouluun, ”yhteen pohjoisen pääkaupungeista”. Oppaana toimii akateeminen setä, jolla on 1930-luvun puheen- ja vaateparsi. Myös videon arvomaailma paljastuu perin 30-lukulaiseksi.

Aluksi jäbää ei vihmainen kaupunki oikein nappaa. Onneksi joka kulmassa tuppaa vastaan hymyileviä, miellyttävästi ruskettuneita spedepasas-blondeja, jotka eivät sano mitään, mutta näyttävät hupaisilta ja vilauttelevat kainoa hammashymyään. Oulu alkaa kummasti maistua.

Miekkosella ei ole alaa mietittynä, joten opas tarjoaa ensimmäisenä luonnollisesti tekniikkaa.  Kun tarjottu ”vaikuttaa aika tekniseltä”, ehdotetaan luonnontieteellistä ja biokemiaa. Mutta kun klopille ei kelpaa mikään.

”Vaan miten olisi arkkitehtuuri?” tuskastunut setä parahtaa, ja läväyttää kuvaan pienoismallia puusta rakentavan päivettyneen vaaleaverikön. Uuno Turhapuro -kerroin on sukkelan torvimusiikin soidessa erittäin korkea. Videon lopussa nuorukaista ollaan viemässä takaisin kotiin, mutta hän lähteekin hiippailemaan keimailevan naisen perässä. Kohta lisäännytään ja tehdään uusia oululaisia.

Mutta hei, mainittiinhan se naistutkimuskin siinä blondien vilkuilun välissä.

 

Pöllöjä ja vesihiihtoa

Jyväskylän yliopiston Tule opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon. Tuotantovuosi 2016, 2400 katselukertaa.

Pirteä kemianopiskelija Sonja kelluu tyhjyydessä päällään pinkki Jyväskylän yliopiston t-paita. Rento ja eloisa Jyväskylä kutsuu sinua. 20 sekunnin kohdalla järjestysmiehet päästävät opiskelijat metallisesta häkkiaitauksesta bilettämään. Viisi sekuntia
myöhemmin ollaan lätkämatsissa. Sitten seuraa ilotulitusta ja capoeiraa. Jyväskylä on myös valon kaupunki, kertojaääni valistaa. Ilmakuva todentaakin kaupunginkirkon toden totta olevan valaistu.  

Videon mukaan Jyväskylän asukaskunta on ”tutkitusti nuorta” ja ”eniten täällä asuu 21-vuotiaita”, mikä tarkoittaa käytännössä suurta maisterivaiheen pakoa rannikolle. Tasan minuutin kohdalla tavataan itsevarma kylteri Juho-Tuomas. Hänen paitansa ei tietenkään ole pinkki, se on musta. Viisi sekuntia myöhemmin pöllö photobombaa videon kulmaan kirvoittaen toimittajasta kovaäänisen ”EI SAATANA!” -huudahduksen.

Alvar Aallon metsäkampuksen päällä mulkoilevan petolinnun myötä sisämaan Twin Peaks -tunnelma onkin jokseenkin valmis. Sitä tosin lieventää hieman se, että seuraavaksi videolla vesihiihdetään. Vaihto-opiskelumahdollisuudet visualisoidaan helppotajuisesti Jyväskylästä joka suuntaan liitävillä lentokoneilla.

Videon keskeiseksi sanomaksi jää, että Jyväskylässä on nastaa. Tai ainakin sieltä pääsee aika helposti pois.

 

Helsinki pelastaa maailman

Helsingin yliopiston University of Helsinki Among the best in the world. Tuotantovuosi 2011, 145 000 katselukertaa.

Videon alku saa pöytäkaiuttimet vaikeroimaan. Räppibiitin ja mureaa englantia suoltavan trailerimiehen yhdistelmältä ei vakuuttavuutta puutu. Uusimaalaisella talopellolla hyppii kouluikäinen tyttö pomppukepillä. Hän on tietenkin Kuningatar Kristiina, Turun akatemian A.K.A. Helsingin yliopiston perustaja. Nuorikon jälkeen kuvaan lävähtää kansalaisluottamusta nauttinut vanhempi ylioppilas, jonka katse huokuu ikuista vappua.

Video kertoo suomalaisten saavuttaneen itsenäisyyden itsepäisyydellä. Kielivitsi ei toimi englanniksi. Toisaalta puhe sinnikkyysgeenistä on rohkea veto geenitutkimuksella rehvastelevan opinahjon markkinointiosastolta. Suomen eristynyt sisäsiittoisuus kääntyy vetovoimatekijäksi.

Helsingin yliopisto uskoo luoneensa koko Suomen. Videolla kaikki suomalaiset ovat helsinkiläisiä, niitä hiljaisia ja luotettavia. Hyvinvointivaltio on verokarhuineen ja pisa-tutkimuksineen myös osa Helsingin yliopistoa. Alastomia miehiä on paljon. Huippukohdassa vaalea kundi lukee tenttiin saunassa ja läträä muistiinpanojaan kiulussa. Finland, such exotic.

Helsingin yliopisto pelastaa messiasvideollaan maailman ilmastonmuutokselta ja sen asukkaat keuhkopöhöltä. Vaalivideon tunnelma on vahva. Helsingin yliopisto, ehdokasnumero 74, maailman vaalipiiri.

 

Siittiöt yössä

Turun yliopiston The campus that never sleeps. Tuotantovuosi 2012, 22 000 katselukertaa.

Koska Helsinki on kaapannut suomalaisuuden, Turulle ei jää muuta mahdollisuutta kuin rohmuta elämä itsessään. Maailmankaikkeuden tähtisumuista alkava video lohduttaa meitä pieniä poloisia: olemme kaikki tähdistä syntyisin.

Pölyn seasta jalostuu jotain. Elämähän se siinä! Maapalloa lähestytään avaruudesta käsin. Nopea zoomaus. Synapseja, basilleja, siittiöitä. ”Ajattelen, siis olen. Mitä enemmän ajattelen, sitä enemmän kyselen.” Akateemisuus lähtee lapasesta. Eivätkö ne tajua, että kyseessä on vain investointi omaan elinaikaiseen tulokertymään? Kenen verovaroilla käsikirjoittajien hippakaktukset on ostettu?

On luentoja. Paljon lisää kysymyksiä. Lepakkotutkija veivaa kitaraa minkä nahkahiirien säkitykseltä ehtii. Kemisti meinaa kaasuttaa itsensä hengiltä. Turkulaiset juhlivat ja löytävät toisensa. Syntyy vauva. Avaruuslapsi. Eeppisyysmittari hajoaa. Lopulta soi herätyskello, jota apurahapajatson kankeuttama käsi hapuaa peiton alta. Se olikin vain unta.
 

 

Pähkähullut kanttorit

Taideyliopiston Hae opiskelemaan kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiaan! Tuotantovuosi 2013, 6500 katselukertaa.

Kuva aukeaa Alkon logosta. Jussipaitainen katusoittaja vetää hampuusikaverinsa kanssa Poika saunoo -rallatusta, kunnes VIR-51 -rekisterikilvin varustettu möhömahabemari sylkee kadulle pari gangsteria. Körmyt muiluttavat katumusikantit Taideyliopistoon opiskelemaan kirkkomusiikkia. Videon viesti: me jumalauta vaikka kaappaamme opiskelijamme.  Itseironia on taattua heh heh heh -tasoa.

Videon näkökulmahenkilöinä on jälleen kerran miehiä, ja sisäänpääsy on Oulun videon tapaan abduktioprosessi. Opintojen alettua luvassa on hassuttelua kanteleen kanssa, noitarummun paukuttamista ja ihan järjettömän kokoisia urkuja. Kanttorin elämä vaikuttaa melkoiselta lystinpidolta. Tosin niin vaivaannuttavalta, että kaappaamismotiivin sinällään ymmärtää.

Videon jättämä tunne on syvä hämmennys. Voiko jossain olla ihminen, joka on nähnyt tämän ja päättänyt silti hakea?

 

Miehemme kaislahameissa

Åbo Akademin Allting faller på sin plats. Tuotantovuosi 2013, 19 800 katselukertaa.

Mistä ihmeestä on saatu idea, että yliopisto, hoilaaminen ja ihmisten kaappaaminen liittyvät yhteen?

ÅA:n videolla käsittämätön kaava toistuu niin, että tylsistyneenä lukevaa kloppia tulee noutamaan hilpeä pingviinipukuinen kuorokvartetti, joka aloittaa show’n kaatamalla opiskelijaraasun kahvit lattialle.  Opiskelija hymyilee vaivaantuneena, joten muilutus jatkuu pakkositsien muodossa, missä ryypätään rankasti, sillä se on tärkeää opiskelijatoimintaa. Lopuksi joku oksentaa, jonka jälkeen kotiin saa vihdoin lähteä. Mutta ei siinä kaikki.

Groggaamisen jälkeen joggaillaan, siis juostaan juoksumatolla ja taklataan. Fraternaalinen kidutusverkosto yltyy joka puolelta lentelevien tennispallojen muodossa. Päähenkilö vaikuttaa tässä vaiheessa alistuneen kauhistuneelta. Lähdetään vaihtoon, mikä visualisoidaan niin, että nuorukaiselta revitään paita päältä ja kuorolaiset sonnustautuvat havaijilaisnaisiksi. Spede Pasanen, jälleen kerran. Lopulta armahdus jätkien kurmutuksesta koittaa taivaasta tipahtavan tutkintotodistuksen muodossa. Viimeinkin saa olla rauhassa.